Elegantista kärsimykseen - Kulttuuri | HS.fi

Elegantista kärsimykseen

29.1.1993 2:00

logo: POP& JAZZ

Elegantista kärsimykseen Säveltäjää ja Sibelius-akatemian lehtoria Esa Helasvuota kuulee varsin harvoin jazzyhteyksissä. Ehkä se johtuu siitä, että Helasvuo on kehittänyt aivan oman improvisointityylinsä, joka ilmenee parhaiten hänen soolokonserteissaan. Nytkin Helasvuo veti ensimmäisen puoliajan yksin - se olikin illan parasta antia. Helasvuo aloitti elegantilla ja romanttisella pianoviihteellä, jonka soinnuttelut sijoittuivat klassisen ja jazzin, Eric Satien ja Keith Jarrettin väliin. Kevyt huumorikin pilkahti lainoissa ja muistumissa, kun Helasvuo muunteli Mistä alkaisin -kappaleen alkua ja Väliaikaisen loppua. Runsaan puolen tunnin tauoton improvisointi loppui jazzballadifiiliksiin. Kun Virtanen ja Nekljudow tulivat mukaan, homma hajosi, pysähtyi ja suorastaan jäykistyi varovaiseen jahkailuun. Noin huonoa soittoa en muista aikoihin kuulleeni. Virtanen ja Nekljudow eivät saaneet minkäänlaista otetta Helasvuon jazzahtavista ja edelleen romanttisista käännöksistä. Sävelletyistä kappaleista oli kyse, mutta niitä ei ollut harjoiteltu eikä vapauden asteesta sovittu. Ainoa yhteinen sävel syntyi löysästä jazz-imitaatiosta, mutta muuten nousi hiki pokerinsa pitäneiden soittajien puolesta. Kauhistuttava kokemus. JUKKA HAURU

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat