Tuottaja Jarmo Jääskeläistä kiinnostaa Kekkosen kausi Shakespeare on tositapahtumien äiti - Kulttuuri | HS.fi

Tuottaja Jarmo Jääskeläistä kiinnostaa Kekkosen kausi Shakespeare on tositapahtumien äiti

16.10.1995 2:00

Tuottaja Jarmo Jääskeläinen on viettänyt parikymmentä vuotta elämästään Puolassa.

Jos hän joskus hankkii satelliittiantennin syyt ovat nostalgiset. Hän haluaa katsoa Puolan televisiota. Nyt hän pääsee korkealaatuisella lyhytaaltoradiolla kuuntelemaan rakasta puolan kieltä. "Ei siitä pääse eroon, mutta ei ole tarvettakaan." Jääskeläisen luotsaama TV 2:n Dokumenttiprojekti tuottaa kotimaisia ja ostaa ulkomaisia elokuvia. Mutta mikä oikeastaan on dokumentti? "Historia ei ole asiakirjoja vaan niiden tulkintaa. Elokuva muuttuu dokumentiksi dramatisoimalla ja käsittelemällä todellisuutta oman kokemuksen kautta." Sana on vapaa. "Tekijä määrittelee subjektiivisuuden rajan itse. Yksittäisen kertomuksen dramaturginen voima on tärkeä. Jos paloja yhdistelee mielivaltaisesti, ei ole enää dokumentintekijä . . ." Miten saat ihmiset puhumaan asioista, joista he ovat koko ikänsä vaienneet? "Nöyryydellä ja kunnioituksella. Kiertelemällä oleellisia kysymyksiä. Samalla tekniikalla, jota käytetään lehtityössä." Tosiasiat on tutkittava etukäteen. Tekijän tyhmyys ei saa paljastua. Vain haastateltavan puheella on painoa. "Ellette tiedä vastauksia, älkää esittäkö kysymyksiä", Jääskeläinen opettaa. Dokumentista puuttuu juoni, se pohjautuu ajatuksen dynamiikkaan. Dokumentin ja journalistisen reportaasin erottaa se, että "dokumentissa oleellisinta ei voi sanoa. Katsojan pitää osata lukea eleiden ja ilmeiden lisäksi hiljaisuutta". Katsojia aliarvioidaan Fiktion tekijällä on puhdas kangas ja väripaletti, dokumentintekijä luo mosaiikkia olemassaolevista siruista. Monet fiktioiden ohjaajat löytävät elokuvista enemmän todellisuuden aineksia kuin dokumenteista. Asetelma toimii myös päinvastoin. Jääskeläisen mielestä elokuva on merkityksellinen, jos katsoja tunnistaa siitä ihmisten perustavanlaatuisen samankaltaisuuden. "Parhaimmillaan dokumentti murtaa ennakkoluuloja, kuten hollantilaisessa transseksuaali - tai armonmurhaelokuvassa. Milloin mennään liian pitkälle?" "Katsojan yleissivistys ja hyvä maku määrittelee inhon rajan." Jääskeläistä kiinnostaa katselukokemuksen voimakkuus. "Katsojia aliarvioidaan. Fred Wisemannin Lähellä Kuolemaa dokumenttia katsottiin kuuden tunnin ajan herkeämättä." Eliitti- ja populaaridokumenttien väliin mahtuu mahtavia mestariteoksia ja täyttä puppua. Helpommin ja vaikeammin purtavaa? "Ohjelmisto tuhoutuu suosimalla jompaa kumpaa. Katsojakunnalla on erilaisia älyllisiä valmiuksia." Kansainväliset levittäjät ruokkivat Jääskeläistä ehdotuksilla. Festivaalit ovat toinen hankintalähde. "Olen myös yhteydessä tekijöihin ja nuuskin tulevia. Tärkein ostoskriteerini on the second agenda , toinen merkitys eli tekijän allekirjoitus. Dokumentti vaatii kappaleen sielua." Millaisia aiheita on ilmassa? "Sotadokumentit tyytyvät liian usein kuvaamaan verta sotilassairaalassa. Tulkinta puuttuu." Jääskeläinen kutsuu omaa tuotantoaluettaan leikkisästi Suomen historiankirjaksi . Tekijät huomio, nyt hän on kiinnostunut Kekkosen kaudesta. Jarmo Jääskeläinen jakaa sähköisen silmän neljään osaan. Neljän kehyksen läpi televisio näyttäytyy erilaisina teknisinä ja inhimillisinä suorituksina. Perustuu tositapahtumiin Kaikki esitetty perustuu tositapahtumiin. Sosiaaliporno on ajan hengestä riippuvainen, historiallinen käsite. "Tositapahtumat juontuvat Shakespearelta. Mistä tahansa voi tehdä sosiaalipornoa, kun tekee riittävän huonosti. Loisteliaankin aiheen pystyy pilaamaan", Jääskeläinen kuittaa. Katsooko hän televisiota vapaa-aikanaan? Uutiset tulee kuulemma katsottua. Mieltä rauhoittaakseen Jääskeläinen kuuntelee BBC:n World Servicen uutisia. "Jos paukkuu niin paukkuu tarpeeksi kaukana." Viimeksi hän katsoi televisiosta Kurt Weillin Syyskuun lauluja.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat