Masteroijan työssä eivät enää levyn - Kulttuuri | HS.fi

Masteroijan työssä eivät enää levyn

2.9.1996 3:00

lastut lenteleHARRI UUSITORPPA auli Saastamoisen käsien kautta kulkevat monet suuret ja suositut suomalaiset äänitteet: popista rockiin, klassiseen ja kansanmusiikkiin.

Hän ja hänen kollegansa, Mika Jussila , tekevät työtään kulttuurin kulisseissa. He ovat masteroijia. He huolehtivat, että me kuulemme cd-levyltä juuri sen, mitä sen tuottaja tai sen tekijä tahtoo. Se on sen verran vaikeaa, että masteroijat saavat nykyään nimensäkin kannen krediitteihin: Masterointi Pauli Saastamoinen . "Olen levyn tuottajan tai tekijän avustaja, mutta minulta kysytään tuon tuostakin musiikista. Usein tuottaja toivoo: tee tälle jotain", sanoo Saastamoinen. Hän istuu Finnvoxin D-studiossa. Studion puulla paneloitujen seinien takana on villaa metrin paksuudelta ja katossa kahden. Saastamoinen kuuntelee tässä tilassa työkseen studiomastereita. Ne ovat niitä valmistusta vartoavia nauhoja, joissa kaiken pitäisi olla kohdalleen, mutta usein ei ole. Masteroinnissa nauhalle voidaan tehdä vielä vaikka mitä. "Masteri voidaan kopioida studio-originaalista yksi yhteen, mutta niin tehdään hyvin harvoin. Tavallisesti tuottaja on ottanut originaaliin sen verran etäisyyttä, että haluaa tehdä tietokoneella toisin: korjata tasoeroja, poistaa bassoa tai järjestää kertosäkeitä", Saastamoinen sanoo. "Haastavimpia ovat työläimmät työt, kuten 22-Pistepirkon Zipcode . Se koottiin kovin kirjavasta materiaalista: saada sellainen soimaan kokonaisuutena." Vinyylilevyn masteroijia kutsuttiin kaivertajiksi. He olivat käsityöläisiä, lastujen lennättäjiä. Nyt kaivertajan työ on aineetonta, digitaalisen datan käsittelyä. Finnvoxin masterointistudion mäntypuisella pöydällä on digitaalinauhuri, tietokone, pieni mikseri ja spektianalysaattori sekä tasokorjaimia ja dynamiikkakorjaimia. Mutta tärkein on tila. "Tekniikkaa saa kyllä kaupasta, mutta kuuntelutila täytyy varta vasten rakentaa. Sen pitää olla sellainen, että tehtyjen päätösten takana pystyy pysymään. Masterointistudiota ei voi pystyttää kodin, työhuoneen tai toimiston nurkkaan", Saastamoinen sanoo. Hän tietää jo studiossa miltä levy kuulostaa matkaradiossa tai kotistereossa, vaikka jotkut tuottajat testaavat masteria tositilanteessa: kuuntelevat kasetilta kahviossa tai työmatkalla autossa. Jos se toimii, voidaan masteri ja kannen painofilmit lähettää luottavaisina tuotantoon, cd-tehtaalle. Siellä levyn ääneen ei enää kajota; masteroija on pitkän prosessin viimeinen luova lenkki. "Tämä on etuoikeus. Saan kuunnella musiikkia ja minulle maksetaan siitä palkkaa. Samalla olen oppinut kuuntelemaan musiikkia entistä leveämmin: tässä työssä kasvavat korvat, vaikka ne ovat vielä aika pienet", Pauli Saastamoinen vähättelee. Hän tuntee olevansa omalla alallaan: saa tehdä työtä, josta jaksaa innostua. Intohimoisesti. JUKKA KYRÖMIES / HS

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat