Kulttuuri    |   KIRJAT

Jack Vance on scifi-klassikko, jota ilman Tähtien sotaa ei otettaisi niin vakavasti

Kun humpuuki jalostuu kauniiksi rihkamaksi

Tilaajille

Humpuukin jalostaminen on taito sinänsä.

Kun Alex Raymond alkoi tehdä Flash Gordon -sarjakuvaa, hänen tarinansa olivat taatusti yhtä mitättömiä kuin kilpailevassa avaruusoopperassa Buck Rogersissa . Sen sijaan hänen piirrostyönsä oli uusklassillista ja asetelmallista. Se näytti muuttuvan amerikkalaisen populaarikulttuurin räikeimmät lapsellisuudet osaksi perinteisen maalaustaiteen sommittelullisia ja anatomisia ihanteita.

1950-luvulla Jack Vance teki saman silmänkääntötempun tieteiskirjallisuudessa. Hän kertoi kaukaisista planeetoista ja tulevaisuuden maailmoista tavalla, joka toi mieleen sekä kuolleiden runoilijoiden arkaaisen kielen että historiallisten legendojen hienostuneet tavat ja moraalikoodit.

Tietyt nykyisen tieteisviihteen rasittavimmat ilmiöt, kuten Tähtien sota tai Babylon 5 , olisivat luultavasti mahdollisia ilman Vancea, mutta on paljolti Vancen ansiota, että tekijät ja fanit voivat ottaa ne niin tosissaan.

Vaikka ei kykenisi vakuuttamaan ketään kirjallisuutensa laadukkuudesta, hänen sepitteensä pursuvat selkeitä merkkejä scifi-lajityypin sisäisestä vakavuuden tunteesta.

Myös Markku Sadelehdon toimittama kertomuskokoelma Ihmisen paluu haluaisi puhua syvällisistä asioista niiden vaatimalla arvokkuudella. Käytännössä kyse on kuitenkin samasta pinnan efektistä ja jäljitelmien tyrkyttämisestä kuin Vancen suosimassa ironiassa, jolla hän yrittää korvata todellisen näkemyksellisyyden.

Tieteisviihteen

antimodernistit Ihmisen paluulla on hyvin vähän tekemistä luonnontieteellisen tai teknologisen tiedon kanssa, mikä tekee siitä oikeastaan tyypillistä tieteiskirjallisuutta. Perinteisen scifin valtavirta joko näkee modernin elämänmuodon tuhon enteenä tai se pitää sitä pelkästään yhdentekevänä vaiheena jotakin suurempaa, jännittävämpää ja mystisempää odoteltaessa.

Tyypillisistä tyypillisin scifi-kirjailija ja antimodernisti lieneekin Arthur C. Clarke, joka haaveilee tulevaisuuden avaruusseikkailuista Englannin entisessä siirtomaassa sijaitsevassa kartanossaan. Itse asiassa hänen kuvansa kannattaisi painaa jokaiseen tietosanakirjaan, jossa selitetään mitä "eskapismi" tarkoittaa.

Vance ei ainoastaan välttele ajanmukaista teknologiaa. Hän on ilmeisen tyytymätön paitsi nykypäivän tapakulttuuriin ja filosofiaan, myös modernistisen taiteen ja kirjallisuuden tarjoamiin ilmaisukeinoihin.

Yhtäältä Vancea kiinnostavat sepitteelliset yhteiskuntajärjestelmät, joiden säätyperäisten elämäntapakaavojen monimutkaisuus, hierarkisoituneisuus ja julmuus uhkaavat lopulta yhteisön sisäistä elinvoimaisuutta - esikuvina vaikkapa Kiinan ja Japanin keisarikunnat, mayojen valtakunta tai aurinkokuninkaan hovi. Toisaalta hän ihannoi kieltä, jolla hän voi hokea sekä loiston ja jalouden että rappion ja irstauden kaltaisia korkealentoisia ajatuksia.

Tradition palvonta, suoran toiminnan ihanne, kuoleman ylevyys, sekavista aineksista kursittu hengellisyys, erilaisuuden herättävä tunnekuohu, loputon elämänkamppailu, tuhatvuotiset valtakunnat ja sankarikultti ovat asioita, joita pohjimmiltaan humanistinen Vance ei kannata, mutta joiden spektaakkelia hän rakastaa. Sikäli hänen avaruusoopperansa tuovat elävästi mieleen ne historiantutkimukset, jotka muistavat tuomita fasismin mutta samalla lumoutuvat sen teatraalisesta pöyhkeydestä.

Fasismi korotti moderniteetin länsimaisen kulttuurikehityksen ydinkysymykseksi juuri siksi, että se pyrki luomaan illuusion oman aikansa yläpuolelle kohoamisesta. Mussolini ja Hitler lupasivat siirtää ylevöitetyn menneisyyden parhaat piirteet kansakunnan uudistettuun tulevaisuuteen. Näin heidän diktatuureistaan tuli synkkä ja tärkeä ikoni myös kaikille nykyaikaa halveksiville romantikoille, jotka kammoavat fasismin väkivaltaa mutta samalla uskovat sen ilmaisseen länsimaisen kulttuurin viimeistä kamppailua ennen elämänmuotomme lakastumista yhdenmukaiseksi, kaupalliseksi ja arkipäiväiseksi moderniteetiksi.

Tästä näkökulmasta katsottuna puoli-fasistisen Rober A. Heinleinin arveluttava klassikko Starship Troopers ja rehdin demokraattisen Vancen kertomus Viimeinen linna (1966) ovatkin tahattomia sisarteoksia.

Eksotiikka on

oudon standardisointia Viimeisen linnan ohella eritoten Kuunkoi (1961) edustaa Vancelle leimallista tarinaa, jossa miljöö, yksityiskohdat ja lauseiden tyylitelty vaikutus ovat juonta olennaisempia seikkoja.

Vance kuvaa "etniset" yhteisönsä - kuten muotitermi kuuluu - mahdollisimman tarkasti ja johdonmukaisesti, joskus jopa alaviittein. Kyse on ikään kuin antropologisesta scifistä, jonka sanoma punoutuu anekdootin sijasta elämänmuotoon.

Vancen kirjallinen metodi edellyttääkin lahjakkuutta ja huolellisuutta, mutta synnyttääkö se jotakin kiinnostavaa tai peräti merkittävää? Asiaa voi yrittää puntaroida sekä antropologisen että puhtaasti kaunokirjallisen tekstin näkökulmasta.

Käytännön sosiaaliantropologit suhtautuvat yhteisöjen etnistä omaleimaisuutta korostaviin todisteluihin yllättävänkin epäluuloisesti. Heistä etnisyys kuuluu oikeastaan puolivillaiseen ajatteluun, jossa se toimii kaiken vieraan kätevänä merkitsijänä ja "eksoottisuuden" kliseen leimasimena. Seurauksena on usein yksinkertaistavien ja ilmeisten lausuntojen ohjaamaa määrittelyä, jossa tutkija yrittää ennakkoluulojaan verhoten kuvitella, miten jokin yhteisö kuvittelee itsensä.

Tämä totunnaisen ajattelun kahle ehkä selittää myös sen, miksi ällistyttävissä juonissa puikkelehtiva scifi niin usein on muodollisesti ja älyllisesti konservatiivisempaa kuin rohkea arkirealismi. Tai miksi Vancen yksityiskohdat ovat piristävän omituisia mutta lukukokemus silti lohduttavan junnaava, lajityypillisesti standardoitu ja henkisesti kapea.

Klisee on

sensuurin muoto Vancen kertomusten kiitetyt "sanomat" ovat juuri sellaisia elämän ja oikeuden kysymysten juhlavia huudahduksia, joita kaikki esipuberteettiset älyköt jauhavat kuin purukumia tulematta siitä sen hurskaammaksi.

Ihmisen paluun vieraaksi tehdyt kuvat eivät näytä asioita uusin silmin. Kehnon antropologian tapaan ne pikemminkin kätkevät kimaltaviin valemuotoihin kaiken sen minkä olemassaolo olisi muutoin ilmeistä mutta tarkemmilta sisällöiltään aivan liian vaikeaa ja kiusallista.

Scifi-nikkarien allegorinen nokkeluus tuokin mieleen elokuvateatterissa tänä kesänä pyörineen kauhutarinan Kuoleman oppitunnit . On paljon helpompaa ja mukavampaa tehdä elokuva ulkoavaruuden olioista kuin arkisesta lukiopiinasta, jossa luokkatoverit ja opettajat vain tuntuvat uhriensa aivot kaappaavilta hirviöiltä.

Ihmisen paluulle ominaisen taiteellis-filosofisen haihattelun seuraava looginen vaihe on esteettinen sievistely eli manerismi. Se on puolestaan vain askeleen päässä mediaviihteen kliseiden ylläpitämästä ajattelun sensuurista.

PUTTE WILHELMSSON

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    3. 3

      Suojelupoliisi haluaa perustaa vakoilukoulun – Supo ja Puolustusvoimat tarvitsevat 130 uutta työntekijää tiedustelulakeja toteuttamaan

    4. 4

      Asianajajaliitto pitää ”paimenkirjeiden” lähettelyä pelkän baarikeskustelunkin pohjalta hyväksyttävänä – ”Asianajajan velvollisuus numero yksi on lojaalius asiakasta kohtaan”

    5. 5

      Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

    6. 6

      Poliisi kiinnostui Sunny Car Centerin kadonneista miljoonista – Konkurssipesä: rahaa meni ”hupifirmalle” ja mausteyhtiölle

    7. 7

      Helsingissä rytisee nyt pelti, märkä lumi kaatanut kymmeniä puita – kolareita eri puolilla Suomea

    8. 8

      Kaarina Hazard nauraa asianajajan välityksellä uhkailevalle miehelle #MeToo-keskustelussa – ”Kasvoton valta yrittää sabotoida naisten järjestäytymis­yritykset”

    9. 9

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    10. 10

      Mies huijasi koko internetiä ja nosti takapihan varastonsa Lontoon 18 149 ravintolasta ykköseksi – vaikka tarjoili pelkkiä pakaste-eineksiä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    5. 5

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    6. 6

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    7. 7

      Ahdistelijoista puhuneet naiset ovat saaneet vaientamiskirjeitä – Rikosoikeuden professori: ”Tuollaiset kirjeethän ovat puolittain uhkauksiakin”

    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Vantaa alkaa maksaa lastensuojelun työntekijöille liki 5 000 euron ”tulospalkkioita” – ja poliitikot rajaisivat yhden työntekijän vastuulle korkeintaan 30 lasta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

    8. 8

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    11. Näytä lisää