Olli-Matti Ronimus kirjoitti 1950- ja 1960-luvun taitteessa nopeaa, uskaliaan leikkisää ja sentimentaalisuutta kaihtavaa runoutta. Hänen kokoelmiensa ilmestyessä suomalainen modernismi oli jo sen verran vakiintunut, että yhteislyyrinen kuvasto ja älyllisen skeptinen asenne olisi ollut helppo omaksua.