Kulttuuri

Matti Paavilainen: Omaperäisellä kirjoittajalla on aina suuremmat mahdollisuudet tulla palkituksi

"Tärkeimmät esikoiset tulivat 1970-luvulla"

Tilaajille

Kirjailija, kriitikko Matti Paavilainen sai J. H. Erkon palkinnon 1964 runokokoelmastaan Sukukartta . Seuraavana vuonna hänestä tuli palkintoraadin jäsen, ja siinä hän oli mukana lähes yhtäjaksoisesti 30 vuotta.

Samanaikaisesti hän oli myös J. H. Erkon kirjoituskilpailun raadissa omien toimiensa ohessa. Hän oli ensin Helsingin Sanomien, sitten Uuden Suomen kirjallisuuskriitikko, ensimmäinen lääninkirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja.

"Elämä on mennyt kirjoja ja kirjoituksia lueskellessa", Paavilainen hymähtääkin.

Hänellä jos kenellä on kokemusta ja perspektiiviä suomalaiseen kirjallisuuteen ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoon.

Millainen siis oli kirjallinen maailma 1960-luvulla?

"Silloin suosittiin lyriikkaa. Palkintojen jako alkoi lyriikkapainotteisesti, viime vuosina se on tullut proosapainotteiseksi. Se kuvaa ajan hengen kehitystä: lyriikka on ikään kuin pantu kärsimään jo senkin takia, että Finlandia-palkinto muutettiin romaanipalkinnoksi", Paavilainen sanoo.

Vielä 1960-luvun puolivälissä suosittiin modernismin tiukkaa ja viimeistelevää lyriikkaa. Samaan aikaan alkoi myös kuusikymmenluvun liikehdintä.

Niinpä vuonna 1965 palkittiin sekä Pekka Suhonen että Matti Rossi, "Suhonen viimeistellyn modernismin edustajana, Rossi taas jo poliittisesti värittyneenä runoilijana".

Paavilainen pitää 1970-luvun esikoisteoksia erittäin merkittävinä.

"Se on ehkä kaikkein kaunein luku. Siinä tullaankin hyvin, hyvin tärkeään vaiheeseen. Nimittäin silloin tulee kolme kirjaa, joilla on merkitystä varsin komeasti: Heikki Turusen Simpauttaja, Pirkko Saision Elämänmeno ja Matti Pulkkisen Ja pesäpuu itki. " "Nämä kolme romaania ilman muuta merkitsivät oikein näyttävää astumista Suomen kirjallisuuteen, ja samalla ne muodostavat mielenkiintoisen ryhmän. Kaikissa yhtenä teemana on isädeprivaatio." "Pulkkisen romaanissa isä kuolee täsmälleen sivulla yksi, joka on kursivoitu niin, että siitä muodostuu suorastaan jonkinlainen motto. Saision kirjassa isältä tulee yksi ainoa kirje kuolinvuoteelta lapselle. Lapsi saa kirjan alussa tietää, kuka hänen oikea isänsä oli. Simpauttajassa taas poika ajetaan kotoa, ja hän joutuu ulkopuolisten mallien varassa kehittämään miehisyyttään." Paavilainen pitää "aivan fantastisena", että viiden vuoden aikana syntyi näin tasokas kolmen kirjailijan ryhmä. Oli selvää, että he menevät hyvin pitkälle. "Heidän esikoisensa olivat sitä tasoa, että ne voisivat olla kolmansia tai viidensiä kirjoja." "En usko että muilla vuosikymmenillä on mahdollisuutta hakata näin kovaa suoritusta." Niinpä troikka Pulkkinen-Saisio-Turunen on Matti Paavilaisen valinta esikoisten esikoiseksi.

"Pikavalinta", hän huomauttaa.

Muista erottuva

on aina vahvoilla Palkittujen esikoiskirjailijoiden listaa tutkiessaan Paavilainen muistuttaa, että selkeästi muista erottuvalla kirjoittajalla on aina ollut tavallista suuremmat mahdollisuudet tulla palkituksi.

Kuten oli Hans Selolla ja Diivalla?

"Se on tietysti yksi esimerkki. Ainahan odotetaan jotakin uutta. Silloin kun jotakin uutta ilmestyy, se kenties hätkähdyttää palkintoraatiakin niin, että tulee suhteettomankin suuria odotuksia jonkun teoksen kohdalla." "Ei ole ollenkaan varmaa, että esimerkiksi Selon palkitseminen sinänsä oli minkäänmoinen fooltti, sillä ei siellä kilpailijoitakaan ollut." Vuonna 1980 palkittiin yhtäaikaa kolme runoilijaa: Hannu Kankaanpää,

Kari Levola ja Kirsti Simonsuuri. Silloin lautakunta katsoi, ettei se voi palkita yhtä eikä edes kahta, mutta halusi ilmaista, että "lyriikan anti on aikamoinen" ja palkita kolme runoilijaa.

Palkituista Paavilainen sanoo, että kaikki ovat lunastaneet lupauksensa ja jatkaneet karrieeria. "Pisimmälle kenties on mennyt Kirsti Simonsuuri." Mikä on 1980-luvun merkitys ja arvo?

Paavilainen sanoo, että se häviää edelliselle vuosikymmenelle. Palkituista suurin osa on prosaisteja, runoilijoista mukana ovat vain Matti Tiisala ja Boris Verho.

Silti hän sanoo, että viime vuosikymmenellä on erittäin hienoja palkittuja, ja kaikki tekevät erittäin hyvää ja huolellista jälkeä. Erityisesti hän mainitsee Marko Karin.

"Hän upeasti yhdisti tajuntaa ja todellisuutta heti ensimmäisessä kirjassaan; tällainen yhdistäminen oli kaikin puolin komea saavutus. Ainahan joukossa on enemmän tai vähemmän traditionaalisesti kirjoittavia kirjailijoita, ja mitä enemmän mennään proosan puolelle, sitä enemmän tämä puoli tuntuu painavan ratkaisuissa." 1990-luvulta löytyy pari runoilijaakin, Tomi Kontio ja Jouni Inkala . "Sitä on kyllä tervehdittävä hyvänä asiana. On todellakin muistettava, että tämän päivän runoilija saattaa olla huomisen prosaisti." Työläiskuvausta palkittujen sarjassa edustavat Kaiho Niemisen Lovistoori ja Saision Elämänmeno . Paavilainen muistelee, kuinka aikoinaan odotettiin kiihkeästi suomalaista sivistyneistöromaania. Helvi Hämäläisen tiettyjä teoksia lukuun ottamatta sellaista ei tullut.

"Sen sijaan tuli kaupunkilainen kansankuvaus. Kansankuvauksen painopiste siirtyi maaseudulta kaupunkiin." Heiveröisiä esikoisia

ei enää julkaista Matti Paavilainen sanoo olevansa hirvittävän hidas ja mietiskelevä lukija. Esikoiskirjaaa hän ei lue yhtään muita hellemmin. "Puolet kaikista esikoisista on sellaisia, että niihin on täysi syy keskittyä vakavasti." Hän sanoo, että kirjoittajakoulutuksen ansiosta useat ovat teknisesti kohtuullisella tasolla. Kovin heiveröisiä esikoisia ei enää edes tule, sillä kustantamot ovat hyvin kriittisiä esimerkiksi runojen kohdalla. Rima nousee aika korkeaksi.

Onko teknisesti valmiiden esikoisten sisältö keventynyt?

"En sanoisi niin. Jollakin lailla kerronta on ehkä intiimimpää kuin aikaisemmin. Ulkoisesta joskus juonitasoisestakin tapahtumisesta on siirrytty sisäiseen tapahtumiseen. Se ilman muuta vaimentaa kirjan pitämää ääntä." Useimmat palkitut esikoiskirjailijat ovat jatkaneet kirjailijoina, useat ovat tehneet merkittävän urankin. Näin ei suinkaan aina ole.

"Ihminen on aika merkillinen", Paavilainen sanoo. Joillekin riittää sen ainokaisen julkaiseminen, se että he ovat päässeet kirjailijan nimikkeeseen.

Joskus riittää vähäisempikin. Lääninkirjailijana Paavilainen tapasi ikääntyneitä ihmisiä, jotka kanniskelivat mukanaan Lauri Viljasen tai Kaarlo Marjasen ammoin kirjoittamaa suositusta, että henkilö on lahjakas kirjoittaja.

"Sitä he olivat kantaneet mukanaan, se oli korottanut heidän ihmisarvoaan niin että he olivat vaienneet koko ikänsä. Eläkeiässä he yrittivät vihdoin aloittaa kirjoittamisen, ja se oli aivan liian myöhäistä. Kirjailija on kuitenkin useimmissa tapauksissa oman aikansa lapsi; jolleivat näkemykset kehity, ainakin tekniikka kehittyy." "Kerronta on ehkä intiimimpää kuin aikaisemmin.

Ulkoisesta joskus juonitasoisestakin tapahtumisesta on siirrytty sisäiseen tapahtumiseen. Se ilman muuta vaimentaa kirjan pitämää ääntä."

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    2. 2

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    3. 3

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    4. 4

      Edis Tatli johtaa EM-ottelua Francesco Pateraa vastaan – HS seuraa

    5. 5

      Äärimmäisen vaikean My Summer Car -pelin suomalainen tekijä ansaitsi yli puoli miljoonaa euroa – Hittipeli on ”käytännössä tyhmää sekoilua kännissä”

    6. 6

      Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

    7. 7

      Uusi Tähtien sota -elokuva The Last Jedi on niin hyvä, että se pääsee jo lähelle alkuperäistä trilogiaa

    8. 8

      Paloasema ilman sähköä Espoossa – Helsingissä piti tarkistaa, onko ratikka vielä kiskoilla vai ei

    9. 9

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    10. 10

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    5. 5

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    6. 6

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    7. 7

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    8. 8

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    9. 9

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    10. 10

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

    8. 8

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    11. Näytä lisää