KESKUSTELUA Amerikkalaiset saippuasarjat... - Kulttuuri | HS.fi

KESKUSTELUA Amerikkalaiset saippuasarjat...

19.12.1999 2:00

KESKUSTELUA Amerikkalaiset saippuasarjat ovat verbaalioopperaa Saippuaoopperakeskustelussa myös amerikkalaiset saippuasarjat kaipaavat puolustuspuheensa, huomauttaa Beritta Markkula. Sosiologian assistentti Merja Kinnunen kirjoitti suomalaisista tv-sarjoista Salatut elämät ja Kotikatu ylpeänä mielipidettään puolustaen (HS 9. 12.) link {ETR=tl;HS991209SI1KU05a43.jtun.;all;hesa}. Myös Suomessa pyörivät amerikkalaiset saippuat ansaitsevat pienen puolustuspuheensa. MTV3:n filmitoimituksen toimittajana minulla on intohimoinen työ- ja tunnesuhde saippuaoopperakulttuurin grand old ma-nin, William J. Bellin tuottamiin sarjoihin Kauniit ja rohkeat ja Tunteita ja tuoksuja. Pidän suunnattomasti siitä tyylistä, jolla ne liioittelevat elämää todellisuuden rajoissa. Toinen tekee sen opera buffan, toinen vakavamman opera serian tapaan. Venäjällä sanottiin aikoinaan, että saksofoni on kauhea soitin, koska se haisee Amerikalle. Voi sinua, Isä Vodka! Meillä on Suomessa yhä edelleen samanlaisia asenteita ”pinnallisuutta, kuplia, glamouria ja kolmen lauseen banaliteetteja” kohtaan, vaikka Kauniiden ja rohkeidenkin ensiilta oli jo 20. tammikuuta 1992. Miksi tämä moukarointi? Eihän saippuasarjoissa nyt sentään atomia tarvitse halkaista! Psykodynaamisesti suuntautuneena tiedän, että väheksyminen, ilkunta ja kykenemättömyys yhdistää hyvää ja huonoa samaan kohteeseen ovat älyllisesti aikuisen, mutta tunne-elämältään lapsen tasolle jääneen ihmisen puolustustemppuja. Jos Suomellakin olisi enemmän psyykkistä rakennetta, se pystyisi kommunikoi-maan todellisuuden kanssa puhetaidon keinoin, ja meillä kukoistaisivat vähättelyn asemesta energiset oppositiot, kulttuuri ja vastakulttuuri! Kauniissa ja rohkeissa ja Tunteissa ja tuoksuissa on monta tasoa. Minuun vetoavat eniten ehkä juuri retoriikka, mielikuvitus ja ihmissyövereiden tuntemus. Molemmilla sarjoilla on sama konsultti, psykiatrian tohtori Carole Lieberman, ja se näkyy. Roolihenkilöissä on särmää. Mukaan on kirjoitettu mm. saippuaoopperan historian ehkä kuuluisin pahatar, vahvasti rajatilapersoonallisuushäiriöinen Sheila, insestisen alkoholistiisän tytär. Sarjoissa on käsitelty myös psykiatrisia oireyhtymiä, kuten Brooken psykoosia, jonka Ridge sitten ”mursi” Karibialla. Muita ”pinnallisuuksia” ovat kivessyöpä, alkoholismi, diabetes, epäkypsät isät, psykoanalyytikon ja potilaan seksuaalisuhde, Vietnamin sota, vankilaolot, ampuma-aseet, pyörätuolielämä sekä isän vaikutus pojan psykoseksuaaliseen kehitykseen. Outoa on se, että vaikka Kauniit ja rohkeat tapahtuu USA:n länsirannikolla Los Angelesissa, ei mukana ole lainkaan gay-elämää. Amerikka on kohtaamisten, huumorin ja viestinnän maa. Se näkyy myös saippuoissa: suuret erikoislähikuvat kertovat ihmiskasvojen hypnoottisesta rikkaudesta – muoto on osa sisältöä. Aivan omaa luokkaansa ovat tietysti tunteiden, tunnetilojen, tuntemusten ja tunnelmien vuorovaikutuskieli sekä näppärät, käytännönläheiset ja uudisraivaajahenkiset sanonnat. Karkeuksia on vähän, eikä puhutun ja kirjoitetun kielen välillä ole jyrkkää eroa todellisessakaan elämässä. Kieli on ylipäänsä äärimmäisen sävykästä, kuin jokamiehen Eino Leinoa. Hyvä suomentaja pystyy välittämään sen ruutuun asti. BERITTA MARKKULA Toimittaja MTV3, filmitoimitus L Keskustelu alkoi Outi Nyytä-jän Kanavalla-kolumnista (HS 6. 11.). Kanavalla saippuaooppe-roita käsitteli myös Jukka Kajava (HS 30. 11.). Aiheesta ovat kir-joittaneet myös Raija Talvio (HS 12. 11.), Veijo Hietala (HS 22. 11.) ja Merja Kinnunen (HS 9.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat