Kulttuuri    |   RINGIN VALLASSA 1/4

Wagnerin lumo tenhoaa yhä

Ring hakee vaihtoehtoa edistyksen tuolta puolen

Tilaajille

Modernille ihmiselle Richard Wagnerin vetovoimaisuus oli ja on ongelmallista, hallitsematonta.

Weimarissa 1900-luvun alussa työskennelleen nuoren suomalaisen arkkitehdin Sigurd Frosteruksen kirjeissä välittyy tämä ristiriita.

Hän oli rationalistinen modernisti, joka kannatti analyyttista taidenäkemystä. Frosteruksen mielestä taiteen tulevaisuus merkitsi taidelajien itsenäistymistä ja niiden omintakeisuuden terävöitymistä.

Modernista näkökulmasta ankarasti ottaen ooppera taideilmaisuna oli historiallinen jäänne, eriytymätön sekamuoto.

Puhumattakaan Wagnerin pompöösistä runsaudensarvesta. Älyllisistä todisteluistaan ja selityksistään huolimatta Frosterus ei voinut kiistää Wagnerin hänessä synnyttämää haltioitumista.

Frosteruksesta Wagner saarnasi autoritaarisesti mutta lumosi.

Hän oli nerokas mutta samalla anakronismi. Hän oli päättyneen aikakauden huipentuma mutta ei uuden alku.

Frosteruksen reaktiossa

useiden eri sukupolvien modernistit tunnistavat itsensä. Hänen kysymyksensä avantgardismista, taiteellisesta innovaatiosta ja perinteestä ovat esimerkiksi postmodernin keskustelun keskeisiä teemoja.

Mutta Wagnerin oopperat eivät olekaan kieltämisen vaan myöntämisen taidetta; eivätkä ne ole ensisijaisesti älyllisesti vastaanotettavissa vaan kokonaisvaltaisesti ja piilotajuisesti mukaan heittäytyen.

Siksi ne viettelevät yleisönsä - dekadenssiin, kuten Friedrich Nietzsche oivalsi. Säveltäjä oli filosofin mukaan tehnyt musiikin sairaaksi, kuten kaiken muunkin mihin hän tarttui.

Moderni rationalismi on sitten Nietzschen päivien vaiheittain voittanut länsimaisen kulttuurin rautaotteeseensa. Ahtaan järkiperäisyyden ja analyyttisen asenteen tabuja postmoderni reaktio on viime vuosikymmeninä kyseenalaistanut.

Oopperataiteen tuottamiselle ja vastaanottamiselle tämä on voinut luoda uusia hedelmällisiä edellytyksiä.

Oopperahan on paljossa postmoderni taidemuoto. Se on montaasi, jossa eri genret rinnastetaan.

Musiikillinen, kirjallinen ja kuvallinen aines sekoittuvat kokonaisuudeksi. Keinotekoinen poseeraus ilmaisutapana ohittaa modernismin naiivit käsitykset rehellisyydestä.

Götz Friedrichin

ohjaama, Leif Segerstamin johtama ja Gottfried Pilzin lavastama ja puvustama Richard Wagnerin Sormus -tetralogian aloittanut Reininkulta loistavine laulajineen (kuten Jorma Silvasti Logena, Esa Ruuttunen Alberichina, Jukka Rasilainen Wotanina ja Satu Vihavainen Freiana) on spektaakkeli, jonka musiikillisen arvioinnin jätän helpottuneena muiden tehtäväksi.

Friedrichin ohjauksen ja erityisesti Pilzin lavastuksen ja puvustuksen suhteen tunnen kuvataidearvostelijana olevani edes osin varmemmalla maaperällä.

Näyttääkin siltä kuin Friedrich ja Pilz olisivat ottaneet tosissaan Nietzschen huudahduksen vuodelta 1888: "Ilmaa! Lisää ilmaa!" Ohjaajan ja lavastajan

saumaton yhteistyö perustuu rakenteelliseen näkemykseen; yksityiskohtien ja kokonaisuuksien suhteet artikuloidaan kirkkaasti ja raikkaasti.

Perinteisten saksalaisten Wagner-tulkintojen visuaalinen ylenmääräisyys - jota myös niin kovasti rakastan, sillä vasta se todella lääkitsee dekadenssin kaihoani - on korvattu harkitulla ja tehokkailla ratkaisuilla.

Ilmaisussa on ironiaa ja huumoria. Ohjaajan ja lavastajan metodinen ote toimii kuin postmoderni montaasi.

Näyttämökuvansa Pilz

rakentaa suurista muodoista, jotka rytmittävät ja luonnehtivat oopperan kulkua. Reininkullassa katsomoon päin kalteva, musta kiiltävä lattia, josta esiintyjät ja eri lavastuselementit heijastuvat, on määräävä rakenne.

Pilzin työskentely on lähes geometrista; horisontaalit ja vertikaalit, kolmiot ja ympyrät vaihtelevat.

Hän ei kuitenkaan lainaa suoraan abstraktin taiteen retoriikkaa - kuten Robert Willson - vaan näyttämökuvien viittaukset vievät ajatukset pikemminkin romanttiseen maalaustaiteeseen.

Abstrakti ja

kertovan esittävä, konstruktiivinen ja illusorinen ovat Pilzin lavastuksessa elävässä jännitteessä. Hän on suvereenisti moniaikainen.

Myös puvustajana Pilz on oivaltava. Kekseliäät asut yhdessä pelkistettyjen näyttämörakenteiden kanssa ovat vuoropuhelussa.

Ensimmäisen kohtauksen liehakoivat reinintyttäret ja vanha Alberich veivät kuitenkin ajatukseni kotimaiseen taiteeseen, Robert Wilhelm Ekmanin Väinämöisen soitto -maalaukseen mondeeneine hengettärineen runolaulajan jalkojen juuressa.

Jättiläiset Fasolt ja Fafner suurine raajoineen olivat puolestaan kuin iskurityöläiset entisestä DDR:stä tai kuin Jarmo Mäkilän 1970-luvun maalauksista.

Vaikuttaako

länsimaisessa kulttuurissa dekadenssin kaipuu, jonka ilmaisulle postmoderni aika on luonut suotuisia edellytyksiä?

Kulttuurisen itseymmärryksen kannalta se olisi hedelmällistä, sillä ilman taantuvaa ei voi ymmärtää edistyvää eikä päinvastoin.

Voisiko tällainen kaipuu yhdeltä osalta selittää Wagnerin Sormus -tetralogian saavuttaman suuren suosion?

Kimmo Sarje

Kirjoittaja on kuvataiteilija ja tutkija.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    4. 4

      Helsinki-Vantaan lentokenttä meni sekaisin: Laukkujensa etsijöitä kehotettiin tiistaina lähtemään pois ja palaamaan aamulla asiaan

    5. 5

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    6. 6

      Erikoisen ”tappaja-ankan” fossiili löytyi Mongoliasta – dinosaurus oli niin erikoinen, että tutkijat epäilivät otusta väärennökseksi

    7. 7

      Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

    8. 8

      Äärimmäisen vaikean My Summer Car -pelin suomalainen tekijä ansaitsi yli puoli miljoonaa euroa – Hittipeli on ”käytännössä tyhmää sekoilua kännissä”

    9. 9

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    10. 10

      Huono huumoriräppi on Suomen kovinta hittimusiikkia, vaikka yli 30-vuotiaat eivät tajua siitä mitään – Lajin ykkösnimen Slim Millin mukaan nykyräppi on tylsää

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    5. 5

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    6. 6

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    7. 7

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    6. 6

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    7. 7

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää