Gisellelle sateli kehuja ranskalaisilta - Kulttuuri | HS.fi

Gisellelle sateli kehuja ranskalaisilta

"Giselle elää!" koreografian tehnyt Sylvie Guillem kiitti Kansallisbalettia

15.1.2001 2:00

PARIISI.

Sylvie Guillem ja Kansallisbaletti tekivät sen. Voittivat nirson pariisilaisyleisön kannatuksen ja saivat Gisellen ensi-illassa Châtelet-teatterissa nauttia pitkistä aplodeista ja bravo-huudoista.

Ensimmäisen näytöksen reaktiosta saattoi aistia hämmennyksen, jonka Guillemin tuotannon tanssiteatterillisuus ja arkiset hahmot herättivät. Guillem tietenkin sai sisääntuloaplodit kuten tähdelle kuuluu, mutta väliaplodit repesivät vasta Salla Suomisen ja Jaakko Eerolan erinomaisesti tanssimassa talonpoikais-pas de deuxissa. Toisessa näytöksessä katsomo juhli Minna Tervamäen kansainvälisen luokan Myrthaa. Naistanssijoiden suuri hengettärien kuoro keräsi ansaitut bravoot pariisilaisilta, ja se on paljon se. Klassisessa tanssissa nimittäin juuri balettikuoro on ryhmän tason mittapuu, eivät pelkästään muutamat solistit. Jännitys purkautui esityksen jälkeen bravo-huutojen säestämissä kiitoksissa myös koreografin ja päätähden Sylvie Guillemin kasvoilla leveään hymyyn. Hänelle Pariisin ensi-ilta oli todellinen näytön paikka, onhan Giselle hänen ensimmäinen klassinen koreografiansa. Ja sen hän uskalsi tuoda Suomesta suoraan suden suuhun Pariisiin. Kun näyttämöllä esityksen jälkeisisssä euforisissa tunnelmissa avattiin sampanjapulloja, Sylvie Guillem veti toppaliivin hikiselle iholleen ja piti Kansallisbaletin tanssijoille liikuttuneen kiitospuheen. Guillem totesi, ettei baletin ja hänen yhteinen uurastuksensa ole mennyt hukkaan. "Giselle elää!" hän päätti puheensa. Mielipiteeseen on katsomosta helppo yhtyä. Guillem on onnistunut karistamaan teoksesta museaalisen pölyn ja tuulettamaan vanhojen versioiden arkkikonservatiivisen näkemyksen "kansasta" pyhäpukuisena kansantanssiseurueena. Hänen versiossaan näyttämöllä esiintyy viininviljelyalueen ihmisiä arkisissa askareissaan ja hilpeissä viininkorjuujuhlissa, joissa juoni kääntyy traagiseksi. Gisellen naiivi tarina, johon Adolphe Adam sävelsi 1800-luvun alkupuolella viehkeän musiikin bel canto-tyyliin, on elänyt balettiohjelmistossa aikakautensa elävimpänä teoksena. Ja elää edelleen, kun Guillem toi klassikon 2000-luvulle. Guillemin koreografiassa moni asia kääntyy koskettavaksi, sillä hän on päässyt kosketuksiin aitojen tunteiden ja reaktioiden kanssa. Suurin ja paras muutos traditionaalisiin nähden on tarinan kerronnan orgaanisuus. Hän on pyrkinyt eroon numerobaletista ja luonut kohtauksista loogisesti etenevän tapahtumasarjan. Ensimmäisessä näytöksessä jokaisella tanssijalla on tarkasti hahmotettu tehtävänsä. Guillem osoittaa poikkeuksellista teatterin ja musiikkidramaturgian tajua saadessaan näyttämön elämään joka hetki. Esityksen keskipiste oli tietysti huipputanssija Guillem itse, jolla on täydellinen tanssijan vartalo ja vaivaton balettitekniikka. Hänen tulkintansa on onnistuneesti muuttunut koruttomammaksi. Vaikka hänen jalkansa edelleen nousee kello kuuden asentoon korkeaan arabeskiin - hänen tavaramerkkinsä - hän ei tee tekniikastaan pääasiaa. Tanssiminen Kare Länsivuoren kanssa on vaivatonta ja saumatonta, hitaat korkeat nostot lipuvat ilmassa. Länsivuori sai salilta aplodit hyppyvariaatiostaan ja entrechat six-hypyistään, joilla hengettäret yrittävät tanssittaa hänet kuoliaaksi. Kapellimestari David Garforthiin ja Orchestre Colonneen ei voi olla täysin tyytyväinen. Helsingissäkin johtanut Garforth ei tunnu seuraavan riittävän tarkasti näyttämön tapahtumia, vaan muuttelee tanssijoiden harmiksi sovittuja tempoja. Nuorten ranskalaissoittajien keikkaorkesteri Orchestre Colonne soittaa harmillisen epätasaisesti. Liian vähän harjoituksia, luulisin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat