Kemppaisen kypsyys toi pianokilvan voiton - Kulttuuri | HS.fi

Kemppaisen kypsyys toi pianokilvan voiton

Tuomaristo korosti taiteen tekemistä, moni taituri karsiutui jo välierissä

9.3.2001 2:00

JYVÄSKYLÄ. "Nyt tuntuu hyvältä, mutta doping-testi on tietenkin vielä tekemättä", viilipyttymäisen rauhallinen Mikael Kemppainen vitsaili voitettuaan Jyväskylän pianokilpailun tiistaina iltakymmenen jälkeen.

Hän kuittasi voitosta 40000 markkaa. Toisen sijan jakoivat Tuomas Turriago ja vain 16-vuotias superlahjakkuus Joonas Ahonen . Voitto rauhoitti kummasti Kemppaista. Vielä lavalla hän selvästi hermoili, ja voitto näyttääkin tulleen yllätyksenä. "Pidin voittoa yhtenä mahdollisuutena monien joukossa. Hermoilin kyllä aika lailla tänään soitonkin aikana." Tuomaristo vakuuttui kuitenkin finaalin nestorin taiteellisesta kypsyydestä, eivätkä virhelyönnit vieneet voittoa. Jo 30-vuotias Kemppainen on kehittynyt myöhään, mutta tulkinnat ovatkin sitten täysin läpiajateltuja ja perustuvat huolelliseen analyysiin. Tuomaristo ei ollut yksimielinen. Lauri Väinmaa Virosta oli Kemppaisen miehiä, ja ylisti hänen "kekseliästä persoonallisuuttaan", joka "aukoo uusia uria kalutuimmassakin ohjelmistossa". Tuomariston puheenjohtaja Eero Heinonen ei kertonut omaa järjestystään. "Kolmen erän kokonaisuus ratkaisi. Finaalissa Mikael ei ollut yhtä hyvä kuin aikaisemmin, vaikka tässäkin hänen valtava kapasiteettinsa oli havaittavissa." Ennen finaalia Heinonen kutsui Kemppaista tarkkakorvaiseksi pianistiksi, jolla on suuri herkkyys soitossaan. "Romanttinen ohjelmisto kaipaa suurempaa vapautumista, mutta soittoa leimaa jo aikuisen muusikon kypsyys", Heinonen sanoi. Kemppainen esiintyi ensimmäistä kertaa orkesterin kanssa. Hän sanoi jo harjoituksissa haluavansa tehdä kamarimusiikkia, yhteistyötä. "Eihän se sitten niin erilaista ollut johonkin pianokvinteton soittoon verrattuna. Yhteispeliä." Huolellinen Kemppainen kävi harjoitusten jälkeen kapellimestarin kanssa läpi nekin asiat, mitkä voisivat mennä pieleen vaikka onnistuivatkin harjoituksissa. "Jos hän saa kropastaan yhtä paljon irti kuin aivoistaan, taivas on kattona", hymähti Shuntaro Sato palaverin päätyttyä. Finaalin kuopus Joonas Ahonen, 16, jää varmasti kaikkien mieleen poikkeuslahjakkuutena. Lukiolainen itse taisi olla kriittisin soittoaan kohtaan. "Yhtään nappisuoritusta ei tullut tehtyä. Aina oli vaisu ja huono olo, mutta yleisö otti niin innokkaasti vastaan, että siitä sitten itsekin piristyi." Ahonen valitsi Englundin konserton, koska se oli uusin finaalivaihtoehdoista. Eero Heinonen piti Ahosen valintaa erinomaisena. "Juuri tässä konsertossa on asioita, jotka ovat nuoren ihmisen tavoitettavissa. Ja soittihan hän fantastisesti myös esimerkiksi Schumannin pikkukappaleita." Ahonen on uuden sukupolven muusikkoja, jotka eivät tunnusta turhia genrerajoja. "Musiikkiopistossa opin klassista ja isä näytti bluesjutut jo aika varhain. Sitten tulivat rock, pop, punk ja sellainen jazz, jossa mukana on improvisointia." Ahonen uskoo, että improvisoiden pääsee olotiloihin, jotka eivät ole mahdollisia läpisävelletyn musiikin parissa. "Improvisoimalla pääsee jopa transsiin, sävelletyn musiikin kanssa se on vaikeampaa", hän kertoo. Toisen tilan jakanut Tuomas Turriago sanoi hauskinta olleen välierissä. "Hän on ajatteleva, vangitseva, kultivoitu pianisti" Heinonen kommentoi. "Hän on hiukan sulkeutunut ja hänellä onkin luultavasti halua ilmaista enemmän, kuin mitä hän vielä saa ulos." Kolmannen palkinnon saanut Aissa Bah on Heinosen mukaan "varma, kultivoitu ja syvästi musikaalinen" soittaja. Bah opiskelee nykyisin Brysselissä. "Halusin haastaa itseni, siksi tulin Jyväskylään", Sibelius-Akatemiassakin edelleen kirjoilla oleva Bah kertoo. Neljännen tilan saanut Henrik Järvi yllätti Heinosen nopealla edistyksellään. "Ensimmäinen erä onnistui loistavasti, välierän isot teokset kypsyvät vielä." Järvi voitti yleisöäänestyksen. Mirka Viitalan jääminen viimeiseksi oli pelkän finaalin perusteella jymy-yllätys. Viitala soitti vapautuneimman, nautiskelevimman finaaliesityksen. Taso oli vähintään yhtä hyvä kuin parissa viime Maj Lind -kilvassa. Jyväskylä ottaa nyt Lindin paikan suurimpana kansallisena pianokilpana, koska Maj Lind -kilpailu pidetään ensi vuodesta lähtien kansainväisenä. "On hämmästyttävää, että jokaisella pianistilla oli oma sointi ja persoonallisuus. Jyväskylä tarvitsisi kuitenkin oikean konserttisalin. Sähköakustiikka riipi korviani Teatteritalon finaalissa", Eero Heinonen sanoi. Heinonen painotti arvostelussa taidetta, ei taitoa. "Taitoa voi aina hankkia, mutta se on vain väline ilmaista asioita. Tärkeää on se, mitä ilmaisee. Halusin kuunnella kokonaisuutta, johon tietenkin sisältyy myös intrumentin käsittelyn kvalitetti."

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat