Kulttuuri    |   KIRJAT

Pätevä opas Venäjän vaiheiden tuntemiseen

Arto Luukkanen valikoi historiasta tutkijaa askarruttavia kohtia

Tilaajille

Otsikko Hajoaako Venäjä? on varmaan muotoiltu kustantamossa myynnin edistämiseksi, sillä tätä teemaa käsitellään vain lyhyesti kirjan lopulla. Sitä paitsi kaikki tietävät, että "Venäjä" on jo hajonnut ainakin kaksi kertaa, ensin Venäjän imperiumi ja sitten Neuvosto-Venäjä.

Otsikon kysymyksellä tarkoitetaankin siksi vain sitä, että hajoaako myös ns. Venäjän federaatio eli historiallisen sanan mukaan ns. "Iso-Venäjä"? Todellinen pääotsikko onkin alaotsikko Venäjän valtiollisuuden kehitys vuosina 862-2000 .

Kirja on siis temaattinen yleisesitys. Onnekseen Luukkanen ei ilmoita kirjoittavansa Venäjän valtion yli tuhatvuotista yhtenäistä historiaa, koska se ei olisi mahdollista. Tai olisi kyllä, mutta ei todenmukaista.

Yksi ja yhtenäinen yli tuhatvuotinen Venäjän valtion historia on nimittäin olemassa vain venäläiskansallisessa, historiallisessa mytologiassa, niin kuin Luukkasen kirjastakin käy ilmi.

Yhden "Venäjän" sijasta meillä on menneisyydessä edessämme monta hyvin erilaista "Venäjää" (Rus tai Rossija). On varjaagien Rus (qardarik), sitten on Moskovan tsaarikunta, on liettualais-venäläinen valtio, Pietarin imperiumi, Neuvosto-Venäjä ja nyt Putinin Venäjä.

Yleisesityksen

kirjoittaminen, myös tällaisen temaattisen, on hyvin vaativaa puuhaa. Pitää olla laajasti lukenut ja tutkimuksen etulinjassa. Pitää osata erottaa hyvät tutkimukset huonoista ja eritellä historian tapahtumien vyyhdestä olennaiset kehityslinjat ja käännekohdat.

Työtä voi hyvin verrata taiteessa kuvanveistoon. Siihen ovat parhaiten kyenneet, näin olen tähän asti ajatellut, lähinnä vain iäkkäät tutkijat, jotka ovat jo ehtineet lukea ja kokea tarpeeksi.

Mutta nyt, luettuani kahden nuoren dosentin, tämän Luukkasen ja Henrik Meinanderin ( Tasavallan tiellä , 1999) kirjat, olen joutunut muuttamaan käsitystäni. Osaa se näköjään nuorikin dosentti, jos vain on ehtinyt lukea riittävän paljon ja on muutoinkin etevä ja energinen. Toisin sanoen Luukkasen yleisesitys on mielestäni yleisesti ottaen erittäin hyvä.

Myönnän avanneeni kirjan suurin epäilyksin. Päällimmäisin epäilevä kysymykseni oli, miten noin nuori, vasta väitellyt dosentti, on rohjennut ryhtyä kirjoittamaan yleisesitystä niin vaikeasta aiheesta kuin Venäjän historia? Mitähän sekoilua siitäkin on tullut?

Mutta yllätyin iloisesti. Suosittelen kirjaa lämpimästi takakannen mainossanoin "kaikille niille naapurimaamme historiasta ja nykytilanteesta kiinnostuneille, jotka haluavat kartuttaa Venäjä-tuntemustaan".

Paitsi temaattinen

Luukkasen esitys on myös hyvin persoonallinen. Hän on suhteellisen vapaasti poiminut monien Venäjien laajasta historiasta joitakin itselleen mieleisiä kohtia, esimerkiksi Pietari I:n reformit, mutta jättänyt sitten kokonaan sivuun tai hyvin suppean käsittelyn varaan toisia, yhtä tärkeitä ilmiöitä, kuten esimerkiksi Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen, vaikka siitä olisikin ollut käytettävissä hyvää ja modernia tutkimusta.

Tällaista valintaa voi tietysti puolustaa rajoitetulla sivumäärällä. Kaikki ei mahdu mukaan.

Poliittisen kehityksen ohessa kirjassa on seurattu myös Venäjän kansakunnan muotoutumiskehitystä, vaikkakin turhan niukasti ja monia tärkeitä tutkimuksia sivuuttaen.

Perusteemana on kuitenkin Venäjän valtion vahvuus ja hallinnon sentralismi. Ja se teema on hyvin valittu, sillä Venäjä on ollut mitä valtiokeskeisin maa. Tähän valtiolliseen perusteemaan liittyy myös sen kääntöpuoli, ns. alueiden itsenäistymis- ja separaatiopyrkimykset keskuksesta.

Kuten Luukkasenkin usein siteeraama tutkija Richard Pipes on huomauttanut, Venäjä on ollut historiansa aikana paradoksaalisesti yhtäaikaa sekä sentralisoitu että desentralisoitu. Tätä teemaa Luukkanen seuraa aina Muinais-Venäjästä nykyiseen Putinin Venäjään.

Hyvää hänen esityksessään onkin juuri näiden historian vanhojen trendien seuraaminen nykypäivään saakka ja sen osoittaminen, että kysymys on yhä juuri samoista trendeistä. Ehkä kuvaavin esimerkki tästä jatkumosta on kuvaus siitä, miten keskus - Moskova, Pietari ja sitten taas Moskova - on estänyt aina sille uhkaavien alueellisten voimakeskusten syntymisen kierrättämällä paikallisia pamppuja viroissaan ympäri laajaa Venäjän maata.

"Mutta kuitenkin", totean niin kuin venäläinen vastaväittäjä kriittisessä kohdassa, minulla on myös aika paljon huomautettavaa. Tosin se on enimmäkseen vain erilaisia lisäehdotuksia ja erilaisia painotuksia. Olisin veistäessäni pannut lisää kipsiä tänne ja ottanut sitä taas tuolta pois.

Ensimmäinen

peruskysymykseni on: missä on kuvaus Venäjän ns. kokonaissidonnaisesta pakkopalvelusjärjestelmästä ja sille perustuneesta despotismista, järjestelmästä, joka juuri teki Venäjästä täysin erilaisen valtio-yhteiskunnan kuin mitä olivat Länsi-Euroopan maat? Tässä patrimoniaalisuudessaan Venäjä oli todella ainutlaatuinen.

Luukkasen kirjallisuusluettelossa ovat kyllä tämän aiheen klassikot, Richard Pipes ja Tibor Szamuely sekä systeemin aikalaiskuvaaja, Juri Krizhanich. Mutta pelkkä aateliston palvelusvelvollisuuden, maaorjuuden ja valtion hallinnon sentralismin kuvaus ei vielä riitä tämän systeemin perusolemuksen selittämiseen.

Venäjä oli eräänlainen orjavaltio, jossa kaikkien oli palveltava valtiota, aateliston välittömästi ja talonpoikien välillisesti.

Niin kuin vielä 1800-luvun alussa kuuluisa Venäjän valtiomies Speranski sanoi, Venäjällä oli vain kahdenlaisia orjia, tsaarin ja tilanomistajien. Edelliset olivat välittömästi orjia, jälkimmäiset välillisesti.

Venäjä oli siis aina 1800-luvun lopulle asti jonkinlainen orjavaltio, vaikka ns. patrimonialismin asteesta ja ulottuvuudesta onkin käyty kiistaa tutkijoiden kesken. Todennäköisesti Moskovan tsaarikunta peri tämän omalaatuisen valtio-yhteiskuntajärjestelmän mongoleilta, vaikka siltä ei olekaan suoria asiakirjatodisteita. Mutta olennainen kysymys kuuluukin, mistä muualta se olisi sen perinyt?

Luukkanen kyllä mainitsee ja lyhyesti referoi Tshingis-Kaanin lakia "Jasaa", mutta ei juuri tätä sen olennaista kohtaa pakkopalveluksesta.

Sitten absolutismiin.

Jo muuan mongolivaltakunnassa vieraillut aikalainen, Giovanni Carpini pani merkille sen olennaisen seikan, että kaanin absoluuttinen valta perustui juuri tälle koko yhteiskunnan mobilisoineelle pakkopalvelusjärjestelmälle.

Sitten ja siten Moskovan tsaarikunnasta, joka nousi johtoon juuri Kultaisen Ordan avulla, ja sitä seuranneesta Pietarin imperiumista tuli ei vain absolutistinen valtio, vaan myös ja juuri despotia.

Despotia erotukseksi absoluuttisesta monarkiasta tarkoittaa juuri sitä, että se ei ole lainmukainen. Despootti voi mielivaltaisesti muuttaa lakeja. Tämän pani merkille myös suomalainen Aleksanteri I:n neuvonantaja G. M. Armfelt. Tsaarin kulloinenkin tahto oli sama kuin laki.

Speranski sanoi vielä 1800-luvun alussa, että Venäjä oli despotia kaikista länsimaistyyppisistä laitoksistaan huolimatta. Samaa todisti itse keisari Nikolai I luonaan vierailleelle ranskalaiselle markiisi de Custinelle.

Venäjästä ei siis riitä todeta, että se oli sekä autokraattinen että yksinvaltainen, vaan on lisäksi todettava, että se oli myös despoottinen. Ja niin despotia kuin kokonaissidonnainen pakkotyövaltio tulivat sinne vielä uudelleen Neuvosto-Venäjän aikana, Stalinin tuomana ja hahmossa.

Vaikka Luukkanen

ilmoittaa käsitelleensä poliittisen historian ohella myös Venäjän kansakunnan syntyä, niin se jää käytännössä aika vähälle.

Olisinkin painottanut enemmän Venäjän monikansallista luonnetta. Jo vanha alan klassikko Georg von Rauch antoi 1950-luvun alussa ilmestyneelle Venäjä-kirjalleen osuvan alaotsikon "Valtiollinen yhtenäisyys ja kansallinen moninaisuus". Äskettäin teemasta on ilmestynyt vielä parempi ja yksityiskohtaisempi tutkimus, Andreas Kappelerin "Venäjä monikansallisena valtiona".

Näiden lisäksi on vielä olemassa Venäjän läntisten reuna-alueiden autonomioista hyvä erityistutkimus, nimittäin Edward C. Thadenin Russia's Western Borderlands 1710-1870 (Venäjän läntiset reunamaat). Jo Suomen ja suomalaisten kannalta tämän teeman laajempi käsittely olisi ollut tarpeen, sillä olihan Suomi vuosina 1809-1917 yksi Venäjän monista "autonomioista", sen privilegioitu kenraalikuvernementti ja suuriruhtinaskunta.

Tällä teemalla olisi lisäksi ollut yhtymäkohtia ja selitysvoimaa myös Venäjän nykyoloihin. Jo Kazanin valtauksen (1500-luvulla) huonoista kokemuksista Moskova, ja sitten Pietari, oppivat, että säälimättömän inkorporaation sijasta on viisaampaa ko-optoida paikallinen eliitti yhteistyöhön vallatun alueen hallinnossa ja säilyttää sen lisäksi sen entinen yhteiskuntajärjestys.

Tässä mielessä Tshetshenia on selvä epäonnistuminen, mutta mielestäni yksi Tshetshenian sota ei vielä tässä vuosisataisessa autonomiatraditiossa merkitse mitään.

Bolshevikkien ja

Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikkaa Luukkanen käsittelee kyllä kiitettävän laajasti, oppaanaan mm. ranskalainen akateemikko Helène Carrère d'Encausse. Mutta ehkä olisi silti ollut syytä todeta sekin, että Neuvostoliitto hajosi lopulta juuri tähän kansallisuuskysymykseen.

Elokuun 1991 epäonnistuneen kaappauksen tärkein päämäärähän oli estää juuri uuden, löyhemmän liittosopimuksen vahvistaminen. Kaappauksen yhteydessä ja jälkeen nähtiin sitten sekin paradoksaalinen ilmiö, että Venäjä nousi Jeltsinin johdolla Neuvostoliittoa vastaan! Se kun tunsi itsensä liitossa sorretuksi kansallisuudeksi, kun sillä ei ollut edes omaa puoluetta eikä tiedeakatemiaa!

Kun Arto Luukkanen ei ole sitä tehnyt, niin minun on se tehtävä, eli päättää tämä esitys sitaattiin ranskalaiselta markiisi Astolphe de Custinelta: "Tämä valtakunta, niin suuri kuin se onkin, ei ole mitään muuta kuin vankila, jonka avaimia keisari pitää kädessään." Osmo Jussila

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      TV-tähti Pamela Anderson suuttui jalkapalloseuralle, joka lahjoitti keräysvaroja Notre Damen kirkon korjaamiseen

    2. 2

      Facebook ja Attendo rakensivat bisneksensä oletuksille, jotka valtio voi nyt viedä pois

    3. 3

      Keskusta on historiansa syvimmässä kriisissä – eikä puolueen suosituinta poliitikkoa haluttu pelastamaan puoluetta ahdingosta

    4. 4

      Veren­myrkytys murentaa muistin, syylliseksi paljastui sokeri

    5. 5

      Vatsa oireilee, mieli on äreä ja elämä pelkkää pinnistelyä – Oravanpyörä ajaa ihmisen tuhoisaan ylivireystilaan, ja näin se katkaistaan

      Tilaajille
    6. 6

      Tällainen on Linnanmäen yli kymmenen miljoonaa euroa maksanut uusi vuoristorata

    7. 7

      Salainen kikka salille – Puolitoistakertainen toisto parantaa leuanveto- ja penkkipunnerrustulosta

    8. 8

      Autojen päälle ropisi hiekkaa Britanniassa, Suomessa ihasteltu poikkeuksellisen upeita auringon­laskuja – kumpaakin ilmiötä selittää ilma­kehään noussut hiekka­pöly

    9. 9

      Unkarilaisesta opetusmenetelmästä tuli matematiikanopettajille lähes kultti, ja nyt vanhempia ahdistaa – Testaa, osaisitko itse alakoulun läksyjä

      Tilaajille
    10. 10

      WHO:lta tiukka linja ruutu­aikaan: Alle viisivuotiaille lapsille enintään tunti päivässä, alle vuoden ikäisiä ei pitäisi altistaa äly­laitteille lainkaan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vatsa oireilee, mieli on äreä ja elämä pelkkää pinnistelyä – Oravanpyörä ajaa ihmisen tuhoisaan ylivireystilaan, ja näin se katkaistaan

      Tilaajille
    2. 2

      Unkarilaisesta opetusmenetelmästä tuli matematiikanopettajille lähes kultti, ja nyt vanhempia ahdistaa – Testaa, osaisitko itse alakoulun läksyjä

      Tilaajille
    3. 3

      Keskusta on historiansa syvimmässä kriisissä – eikä puolueen suosituinta poliitikkoa haluttu pelastamaan puoluetta ahdingosta

    4. 4

      ”Palvelijanhuoneella on uusi elämä” – Varakkaat ikäihmiset varautuvat pahimpaan ja se näkyy jo Helsingin asuntomarkkinoilla, väittää kiinteistönvälittäjä

    5. 5

      Tällainen on Linnanmäen yli kymmenen miljoonaa euroa maksanut uusi vuoristorata

    6. 6

      Menestynyt avaruustutkija Sini Merikallio harjoitteli Mars-lentoa Utahin autiomaassa ja pärjäsi astronauttien valintakokeessa – Sitten hän sai tarpeekseen

    7. 7

      Espoo sulki arkkitehtonisesti arvokkaan koulun ja jätti sen vuosikausiksi tyhjilleen: Nyt rappio on häkellyttävää

    8. 8

      Kesken partioinnin torkahteleva hevonen valittiin Helsingin poliisilaitoksen kuukauden työntekijäksi

    9. 9

      Hotelliravintola Platta avasi Pasilassa – Pihvi oli syömäkelvottoman raaka ja perusasiat muutenkin hukassa

    10. 10

      Pihvi näyttää tihkuvan verta mutta on herneestä tehty – Lihankorvikkeen kehittänyt yritys nousemassa miljardin euron arvoiseksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Muistatko Netscapen ja ponnahtavat porno­ikkunat? Internet täyttää 30 vuotta, ja nyt HS:n erikoisartikkeli vie hämmentävälle matkalle verkon alku­hämärään

      Tilaajille
    2. 2

      Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista ja ”ihmiskäsityksestä” tuli hidaste perussuomalaisten hallitustielle – Näin Halla-aho kirjoitti vähemmistöistä vuosikymmen sitten

    3. 3

      Rutiköyhän kainuulais­perheen selviytyminen on ihmeellinen tarina Suomesta

      Tilaajille
    4. 4

      Asiantuntijat pitävät Mannerheimin matkoiltaan keräämää historiallista esineistöä sensaatiomaisena – Miksi nämä aarteet makaavat varaston uumenissa?

      Tilaajille
    5. 5

      Kalliossa asuva Liisa Lehto on yksi niistä, jotka nostivat Jussi Halla-ahon ääni­haravaksi jopa puna­vihreiden koti­kentällä – Halla-ahoa äänestäneet kertovat, millainen heidän Helsinkinsä on

    6. 6

      ”Epämiellyttäviä tapauksia on ollut” – Kristina, 22, myy nettiseksiä suomalaistenkin suosimalla sivustolla

      Tilaajille
    7. 7

      Onko niin, että rahaa kyllä on pilvin pimein, vaikka köyhille ja vähätuloisille sitä ei riitäkään?

    8. 8

      Kaikkien aikojen kovakuntoisin Miss Suomi: äärimmäisen raskas treeni voi pelastaa Lotta Näkyvän hengen

      Tilaajille
    9. 9

      Analyysi: Putous kerää nyt televisiossa historiallisen vähän katsojia, eikä se ole mikään ihme – ohjelmaa vaivaa sama ilmiö kuin koko suomalaista tv-viihdettä

    10. 10

      Vaikeuksista vaikeuksiin kompastelleen Redin johtoon palkattiin farkku­kauppias Lahdesta ja yhtäkkiä kauppakeskus tunnetaan muustakin kuin sokkeloisuudestaan

    11. Näytä lisää