Brinkin ja Coetzeen intohimot - Kulttuuri | HS.fi

Brinkin ja Coetzeen intohimot

16.5.2001 3:00

"Henkilökohtainen elämä on kuollut", kirjoitti Boris Pasternak: "Historia tappoi sen." Pasternak ei tietenkään uskonut väitettä. Hän yritti tyrmätä sen yhdellä suurella rakkausromaanilla, Tohtori Zhivagolla, tuottelias Brink puolestaan pinolla pienempiä.

Nähtävästi Brink uskoo myös, että Coetzeen Häpeäpaalun päähenkilö puolustaa samaa henkilökohtaista elämää. Coetzeelta hän on joka tapauksessa valinnut viimeisimmän mottonsa: "Puolustukseni nojaa intohimon oikeuksiin. Siihen jumalaan joka saa pikkulinnutkin värjymään." Kunnianosoitus on

suuri. Brink on aiemmin etsinyt romaaniensa nimet mm. Shakespearelta. Toisaalta Brink kokee Intohimon oikeuksissa saman kohtalon kuin Albert Camus Sateen enteissä . Hänet liudennetaan. Inhimillisestä kohtalosta tulee käytösmalli ja sen sietämisestä sankaruutta, mitä Camus ei tarkoittanut - ei Sisyfoksen eikä Mersaultin yhteydessä.

Häpeäpaalun David Lurie reagoi syytteisiin oppilaansa seksuaalisesta hyväksikäytöstä terävänäköisesti ja välinpitämättömästi, kuin Mersault, mutta uhmakas hän ei oikeastaan ole. Hän ei nähtävästi pidä seksisuhdetta vietin vapaana toteuttamisena valtaa ja kieltoa vastaan, kuten Brinkin toisaalla siteeraama Eldridge Cleaver.

Se oli pikemminkin vallan käyttöä, joka kiistämättä virkisti. David ei ole myöskään lyhytsanainen siksi, että intohimon totuutta ei voi kertoa sen enempää kuin Brinkin aaveet voivat kertoa alistetun totuutta. Hän päinvastoin tietää, että omien harhaluulojen pukeminen sanoiksi on liian helppoa. Ja hän huomaa myös, että politiikan myllerryksissä naisiin kirjoitetaan liikaakin seksuaalisia ja väkivaltaisia merkityksiä.

Kun kolme mustaa kulkumiestä raiskaa hänen tyttärensä, neuvoton David ehdottaa, että vääryyksien historia puhui miesten läpi: "Ajattele sitä niin, ehkä se helpottaa". Tämä on henkilökohtaisen elämän kuolemaa historian käsissä.

Putte Wilhelmsson

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat