Lucas uskoo digitaalisen elokuvan tuloon - Kulttuuri | HS.fi

Lucas uskoo digitaalisen elokuvan tuloon

Tähtien sodan tekijä pitää hyppyä digitaaliseen elokuvaan kuin siirtymisenä freskojen maalaamisesta öljyväreihin

18.5.2002 3:00

CANNES. Päivänä, jona Tähtien sota -eepoksen viides osa tuli elokuvateattereihin 50 maassa, mukaan lukien Yhdysvalloissa, sen tekijä George Lucas oli Cannesin elokuvajuhlilla esittelemässä elokuvaansa ammattiväelle.

Elokuva on myyty jo kaikkialle maailmaan, sillä yksi Hollywoodin suurista, Rupert Murdochin imperiumiin kuuluva Fox levittää sitä. Siitä ei siis ollut kysymys. Mutta jotain myytävää Lucasillakin oli. Hän haluaa levittää digitaalisen elokuvaprojisoinnin hyvää sanomaa. Hän esitti sarjan viidennen ja toiseksi viimeisen osan Star Wars Episodi II: Kloonien hyökkäys digitaalisena Cannesin festivaalipalatsin suurella kankaalla ja kieltämättä näky oli vaikuttava; ainakin tekniseksi. Esteettisesti digitaalisesti tuotettu animaation ja normaalin elävän kuvan yhdistelmä on vielä varhaisessa kehitysvaiheessa. Kaikki näyttää kovin synteettiseltä. Nykyään George Lucas on harmaapartainen, viisikymppinen perheenisä ja taatusti yksi maailman rikkaimmista miehistä. Pelkästään Tähtien sota -sarja on neljän tähän mennessä julkaistun osan voimalla kerännyt maailman elokuvateattereista 2,7 miljardia dollaria ja Lucas omistaa ne kokonaan. Menestyksestä huolimatta hän on ilmeisesti yhtä itsepäinen ja omaansa varjeleva kuin nuorena kloppina, joka 30 vuotta sitten esitteli näillä festivaaleilla THX 1138 -nimisen esikoisensa. Lucasin urasta ei olisi tullut mitään, ellei Francis Coppola olisi ottanut häntä suojelukseensa, sillä Lucas loukkaantui ikihyväksi Hollywoodissa saamastaan kohtelusta. Sittemmin hän on pysytellyt San Franciscossa ja rakentanut sinne oman itseriittoisen valtakuntansa. Yksi osanen siitä on uraauurtava efektilaboratorio ILM. Elokuvansa Lucas saa teattereihin näyttämättä naamaansa julkisuudessa, mutta nyt hänellä on unelma, jonka toteuttamiseen vaaditaan kumppaneita. Hän haluaa maailmaan digitaalisten elokuvateattereiden verkoston. Lucas oli ilmeisesti uskonut saavansa Episodi II:n Yhdysvalloissa vähintään muutamaan sataan hyvään digiteatteriin, mutta lopulta niitä oli käytössä vain kymmeniä. Hän sanoo nyt uskovansa, että Episodi II esitetään noin sadassa digiteatterissa kautta maailman. Suomessakin niitä on yksi, Kinopalatsin kakkossali Helsingissä. Cannesissa Lucas sanoi suoraan, että koska amerikkalaiset elokuvateatterinomistajat suhtautuvat ikävästi uuteen teknologiaan, hän otti festivaalin kutsun vastaan uskoen, että Euroopasta löytyy innokkaampaa väkeä. On mahdoton tietää onko Star Wars Episodi II niin ikävän näköinen kuin on siksi, että se on digiefekteistä rakennettu galaktinen fantasia, vai siksi ettei George Lucas ole järin kokenut elokuvaohjaaja. Hän ohjasi 1970-luvulla kolme elokuvaa. Paras niistä oli pieni nuorisokuvaus Svengijengi 62 ja viimeinen oli Tähtien sota . Seuraava hänen ohjaamansa elokuva tuli valmiiksi vasta 22 vuotta myöhemmin 1999, kun niin sanottu Star Wars Episodi I valmistui. Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun hän toki tuotti ja valvoi niiden tekemistä, mutta hän ohjautti ne muilla miehillä. Episodi II on dramaattisempi kuin Episodi I , koska nyt laaja eepos alkaa hahmottua. Nyt nähdään miten galaktinen tasavalta ajautuu kohti röyhkeiden miesten johtamaa imperialistista sotilasvaltiota niin kuin Rooman valtakunta ikään. Samalla mukaan ujutetaan vanhakantainen rakkaustarina. Yodan ponteva menettely on Lucasille tärkeä asia, sillä ilman digitaalisuutta hän ei voinut liikuttaa syvämietteistä menninkäistä "kolmea jalkaa enempää". Kun Yoda ei enää ole nukke vaan nippu ykkösiä ja nollia, hän on ketterämpi kuin ihmisnäyttelijät. George Lucas myöntää, että Tähtien sodan kolme ensimmäistä episodia, joista tämä uusi elokuva on keskimmäinen, olivat alun perin taustakertomus, jonka varaan hän rakensi ensimmäisen Tähtien sodan . Sitä ei pitänyt filmata. Mutta hän sanoo aina halunneensa filmata sen. Se tuli mahdolliseksi vasta 1990-luvulla. Hän kertoo halunneensa hankkia perheen ja kasvattaa lapsensa sen jälkeen kun ensimmäinen Tähtien sota -trilogia 1983 valmistui. Nyt nuorin lapsi oli sopivan ikäinen, jotta isä voi palata elokuvaohjaajan kaikkinielevään työhön. Samalla tuotantokustannukset olivat digitekniikan ansiosta pudonneet ratkaisevan paljon. "Teatterielokuvien reunaehdot ovat minulle liian tiukat. Pidän pitkistä tarinoista. Alkuperäinen Tähtien sota -käsikirjoitus olisi ollut sopiva viisituntiseksi elokuvaksi. Mutta kun silloin oli melkein mahdotonta saada rahat edes yhteen avaruusfantasiaan, täytyi tarinasta lohkaista sopiva viipale." Hän sanoo, ettei kukaan nytkään antaisi hänelle rahaa näihin elokuviin, jos hän olisi riippuvainen studioiden rahoituksesta. Hän herrastelee myös sillä, ettei hänen arvoaan määritellä osakekurssien avulla. Ranskalaiset intellektuellit huokailevat, että Lucasin ansiosta "uhkea selluloidi" on nyt vaarassa, vaikka heidän pitäisi tietää, että kaikki elokuvat kopioidaan nykyään muoviselle positiivifilmille. Se on suhteellisen kestävää, eikä raapiinnu kovin helposti. Tämä porsaanreikä antaa Lucasille mahdollisuuden puhua tunteella digitaalisten kopioiden puolesta. Elokuvateattereiden maailma on "pelottava", hän sanoo. Hän tarkoittaa sillä, että maailman multiplekseissa näytetään kauheita kopioita kauheilla laitteilla. Hän antaa myös ymmärtää, että muutos on väistämätön. Digitaalinen elokuva on halvempaa tuottaa, halvempaa monistaa ja halvempaa levittää. Se on filmattua elokuvaa paljon joustavampaa materiaalia. Hän todistaa sen näyttämällä esimerkkejä siitä, miten digikuvaa voi suurentaa yli 300 prosenttia ja se säilyy esityskelpoisena. Filmillä raja tulee hänen mukaansa vastaan 17 prosentissa. Hän sanoo, että tilanne on sama kuin silloin, kun siirryttiin vaikeasti hallittavasta freskomaalauksesta öljyväreihin. Öljyväreillä saattoi maalata luonnossa ja maalari pystyi vetämään väriä vanhan päälle.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat