Naistilataiteilija 60-luvun uudistajana - Kulttuuri | HS.fi

Naistilataiteilija 60-luvun uudistajana

Taiteilija Eva Hessen teosten retrospektiivi nostaa esiin tilataiteilijan

3.7.2002 3:00

WIESBADEN. Yhdysvaltalaisen taiteilijan Eva Hessen (1936-70) nimi on noussut viime aikoina monesti esille. Siitä huolimatta, että hänen kuolemastaan on jo 32 vuotta.

Kiitos feministisen taiteentutkimuksen, Eva Hesse ilmiönä on jo saanut osansa naistaiteilijoiden arvostuksen noususta ja heidän teostensa uudelleenarvioinnista. Hesse ei ollut toki suoraviivainen feministi. Hän kehitteli omasta naisnäkökulmastaan niukkaa tilataidetta. Se on muutakin kuin minimalismia. Hessen postuumeja teoksia on ollut jatkuvasti tärkeissä kansainvälisissä näyttelyissä. Nykytaiteen historiassa Eva Hesse on tärkeä tekijä, vaikkei hänen nimensä ole vieläkään kaikkien huulilla. Hän ei ole lainkaan niin tunnettu kuin hänen ihailemansa mieskollegat Marcel Duchamp, Claes Oldenburg tai Andy Warhol. Siksi nyt Wiesbadenissa Saksassa esillä oleva takautuva näyttely on tärkeä: Hessen merkityksen korostaminen on taas ajankohtaista. Laaja retrospektiivi tulee Eurooppaan San Franciscon modernin taiteen museosta, jossa se oli avoinna keväällä. Näyttelyn oli tarkoitus mennä myös New Yorkin Whitney-museoon, joka kuitenkin perui sen World Trade Centerin tuhoa seuranneiden talousvaikeuksien takia. Yhdysvaltain itärannikolla peruuntuminen on koettu pettymykseksi, olihan Eva Hesse ennen kaikkea newyorkilainen taiteilija. Kiertueen reitti on nyt toinen. Kokonaisuus siirtyy Wiesbadenista loppusyksyllä Tate Moderniin Lontooseen. Retrospektiivin tuomisella Eurooppaan onkin painava syynsä. Hessen töitä on nähty aiemminkin Keski-Euroopassa, josta taiteilija oli alun perin lähtöisin. Eva Hesse syntyi 1936 juutalaisperheeseen Saksassa, josta perhe pakeni kansallissosialisteja Amsterdamin kautta New Yorkiin hänen ollessa kaksivuotias. Nyt nähtävällä retrospektiivillä on paikkansa myös siksi. Joskin sen tekijät ovat halunneet korostaa Hessen taiteen formaalista ja käsitetaiteellista ydintä toisin kuin näyttely, joka oli esillä kymmenen vuotta sitten Hessen omassa taidekoulussa, Yalen yliopistossa New Havenissa. 1992 painopiste oli feminismissä ja juutalaissyntyisen taiteilijan henkilöhistoriallisissa traumoissa. Eva Hessessä olisikin ainesta moneen myyttiin. New Yorkissa 34-vuotiaana kuollut Hesse sairasti monta vuotta aivosyöpää, johon hänen isänsäkin menehtyi aikoinaan. Hänen äitinsä ei taas selvinnyt natsivainoista vaan joutui pian Amerikkaan tulonsa jälkeen depression takia mielisairaalaan. Wiesbadenin näyttely irrottautuu myyteistä ja pitäytyy lyhytaikaiseksi jääneessä taiteellisessa tuotannossa. Kokonaisuus on silti yllättävän laaja: sen avaavat upeat pienikokoiset maalaukset, joissa on vaikutteita abstraktista ekspressionismista. Eva Hesse oli Yalen yliopistossa väriteoreetikko Josef Albersin mallioppilas. Mutta opettajaansa enemmän hän ihaili Willem de Koonigia taidemaalarina. Maalaaminen ei kuitenkaan luontunut häneltä hänen omasta mielestään. Hyvin varhain hän alkoi pyrkiä ulos maalauspinnan kaksiulotteisesta tilasta. Ratkaiseva käänne tapahtui 60-luvun puolivälissä synnyinmaassa Saksassa, jossa Hesse työskenteli jonkin aikaa taiteilija-aviomiehensä Tom Doylen kanssa. Heillä oli taiteilijaresidenssi Kettwigissä Ruhrin alueella. Sieltä löytynyt teollisuusjäte innosti Hesseä veistoskokeiluihin. Hesse toi Saksasta tuliaisia työhuoneelleen New Yorkin Boweryyn. Ne olivat esineteoksia, joita hän oli työstänyt kumista, verkoista, paperimassasta , köysistä, lateksista ja muista muovijohdannaisista. Kokoa teokset alkoivat kasvaa vasta New Yorkissa, kun reliefit alkoivat muotoutua varsinaisiksi kolmiulotteisiksi veistoksiksi. Takautuvassa näyttelyssä on helppo havainnoida Hessen kehitystä. Koska kiinnostus ruumiillisuuteen käy ilmi varhaismaalauksista, myös veistoksia katselee siitä näkökulmasta. Esinetöissä on näkevinään humoristisia vihjeitä nais- ja miesvartaloiden sukupuolisista tunnusmerkeistä, muun muassa rinnoista tai peniksistä. Näyttelyluettelossa julkaistussa vanhassa haastattelussa Eva Hesse kiistää suorat antropomorfiset viittaukset. Muoto ja materiaali olivat hänen lähtökohtansa. Hesse pyrki ratkomaan taiteen peruskysymyksiä niukoissa teoksissaan eri materiaalien keinoin. Häntä kiinnostivat käsitteet kuten kaaos tai järjestys, pinta tai syvyys, geometrinen tai vapaamuotoinen muoto. Mutta toisaalta, abstraktia tai esteettistä näyttävyyttä tärkeämpää oli teoksen liittyminen hänen omaan elämäänsä. Hänen teoksensa ovat installaatioita ajalta, jolloin ei puhuttu vielä installaatioista. On selvä, että ne kuuluvat 1960-luvun lopun merkittävään tilataiteeseen. Ne liikkuvat monella tapaa välimaastossa. Teokset avautuvat sekä sulkeutuvat tilaan. Ne ovat sekä maalauksia että veistoksia, suorakaiteita ja ympyröitä, geometrisia ja vapaamuotoisia, esineellisiä ja ruumiillisia. Esinetöistä mielenkiintoisimpia on Accession III (1967-68), lasikuitu- ja polyesterikuutio, jonka sisäpinnat kasvavat muoviputkia. 60-luvulla ihon ja ihokarvat saattoi ajatella myös muoviksi. Näyttely huipentuu tilaa tunnusteleviin, harmaasävytteisiin guassi- ja tussimaalauksiin. Niiden tummuudessa voi nähdä myös sairauden taakan taiteilijan mielessä. Eva Hesse 13. 10. saakka Museum Wiesbaden, Friedrich-Ebert Allee 2, Wiesbaden. Ti-su 10-20. Näyttely esillä Tate Modernissa Lontoossa 12. 11. 2002-9. 3. 2003.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat