"En pidä surullisista tunteista" - Kulttuuri | HS.fi

"En pidä surullisista tunteista"

Ambrosinin alkupamaus- ooppera saa kantaesityksensä Venetsian biennaalissa

9.7.2002 3:00

VIITASAARI. Musiikin ajan venetsialainen säveltäjävieras Claudio Ambrosini on poikkeuksellisen laaja-alainen kyky. Itse hän ei alun perin tiennyt, ryhtyäkö kuva- vai säveltaiteilijaksi.

1970-luvulla, käsitetaiteen, Body Artin ja performanssin kukoistusaikana hän innostui videotaiteesta ja kuuluu lajin pioneereihin. Viitasaarelle Ambrosini on tuonut mukanaan joukon 1970-luvulla tekemiään videoteoksia, jotka ovat tänään tiistai-iltana kello 22 nähtävissä Musiikin ajassa. Esimerkiksi Kissing -videossa hän on kerännyt ympärilleen joukon ajan mullistavia teknisiä uutuuksia, kasettinauhureita ja synnyttää niiden äänistä ikään kuin minimalistisesti limittyvän nauhapusujen sarjan. "1970-luvulla videoitani näytettiin joka puolella maailmaa modernin taiteen näyttelyissä. Vuonna 1995 Venetsian biennaali järjesti retrospektiivisen videonäyttelyni, jossa mukana oli 15 videoteosta." Ambrosinin sävellysestetiikalle on ominaista eri sävellyslajien rajojen hämärtäminen ja eri lailla sekoitettujen värien suuri rikkaus. Opiskelijana Ambrosini sai tärkeimmät vaikutteensa modernistisäveltäjiltä Luigi Nonolta ja Bruno Madernalta ja otti samalla elektroniikan työkalukseen. Hän jatkaa modernistista linjaa, mutta liikkuu teoksissaan myös musiikin historian, erityisesti venetsialaisen musiikin eri kerroksissa, ja on saanut ideoita ja materiaalia myös populaarimusiikista. Yllätys olisi, jollei venetsialainen Ambrosini tuntisi mielenkiintoa myös oopperaan. "Syyskuun 20. päivänä saa Venetsian biennaalissa kantaesityksensä oopperani La piccola storia dell' universo, maailmankaikkeuden pieni tarina. Sen alaotsikkona on Big Bang Circus. Kerron teoksessani maailmankaikkeuden tarinan buffo-tyylissä." Ooppera käsittelee eri kansojen maailmansyntymyyttejä, ja mukana ovat myös niin skandinaavisen Eddan alkuaukko kuin suomalainen sotkan munakin. Samalla kun oopperassa mennään pikavauhtia eteenpäin, se palaa myös taaksepäin kohti suurta alkupamausta. Teleskooppitekniikka on kehittynyt niin mahtavasti, että biljoonien valovuosien takaisen suuren pamauksen lähettämät valonsäteet voivat olla lähitulevaisuudessa nähtävissä. Ajatus inspiroi Ambrosinia valtavasti. "Oopperassani on neljä laulajaa, Lihava nainen, joka osaa laulaa myös navallaan, Rouva Viuhka, jonka äänihuulet ovat kumia, sekä siamilaiset kaksoset, veli ja sisar, joiden suhde on eroottinen. Mukana on myös koomikkonäyttelijä, 15 soittajaa ja elektroniikkaa." Alkupamaus innostaa Ambrosinin kertomaan edellisestä oopperastaan, jonka nimi on Viimeinen tuomio, Il giudizio universale. Niin maailmansynty kuin -loppukin kiehtovat filosofisesti ja kirjallisesti suuntautunutta Ambrosinia, joka on myös tutkija, Venetsian instrumenttitutkimuskeskuksen johtaja ja Padovan tietokonemusiikkikeskuksen opettaja. Musiikin havaintopsykologia kuuluu myös hänen tutkimuskohteeseensa. Tieteellisyys on kuitenkin kaukana Ambrosinin oopperoista, joihin hän on tehnyt itse myös libretot. Oopperoissaan hän antaa aidon venetsialaisen buffo- ja karnevaalihuumorinsa puhua. Surullisista tarinoista ja tunteista hän ei oikein pidä. "Viimeinen tuomio esitettiin 1996 Citta del Castello -kaupungissa. Yleisö tuli ilta illan jälkeen nauramaan itsensä kipeäksi oopperaesityksessä, jonka sävelkieli on vaikeana pidettyä modernia musiikkia." "Jumala on oopperassani laiska ja pelkurimainen mies. Hän järjestää kaksintaistelun hyvän ja pahan välille, ja voittajan on määrä viedä ihmiskunta mukanaan taivaaseen tai helvettiin. Hyvän puolesta taistelee enkeli, joka on tenori. Saatanan edustaja on nainen, sopraano, jonka ääni on elektronisesti muutettu mahdollisimman matalaksi bassoksi. Jumalan määräämä taistelu on miekkojen asemesta käytävä laulaen. Se joka saa aikaan kaikkein ihmeellisimmät äänet, voittaa. Sopraanon laulu kulkee syvimmästä bassosta korkeimpaan koloratuuriin." Paholaissopraano voittaa kisan, ja itse pääpirun Luciferin juonen ansiosta Jumala luo sen maailman, jossa nykyäänkin elämme. Hyvän ja pahan taistelu jatkuu, kuten hyvin tiedämme. Italian nykytilanne saa muuten hyväntuulisen Ambrosinin huokailemaan surullisesti. "Mehän elämme nykyään diktatuurissa. Musiikin asema sen kun vain huononee. Silvio Berlusconi on lakkauttanut jopa Italian tv-yhtiön RAI:n orkesterin ja kuoron. Ajattele, ettei RAI:llä ole enää sinfoniaorkesteria."

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat