Klassikkoja saa julkaista melkein kuka vain melkein miten vain - Kulttuuri | HS.fi

Klassikkoja saa julkaista melkein kuka vain melkein miten vain

Yliopiston kirjasto miettii, kenelle antaa vastedes Algot Untolan käsikirjoituksia

28.7.2002 3:00

Loimaalainen Kustannus Hilden julkaisi toukokuussa Algot Untolan teoksen Portto , Maiju Lassilan tekijännimellä. Helsingin yliopiston kirjastossa huomattiin pian ongelma.

Kirjastossa on 4000 liuskaa Untolan käsikirjoituksia. Niitä ei välttämättä pitäisi luovuttaa kenellekään julkaistaviksi. Untolan perikunta "Kun tällainen ehto on olemassa, kirjastolla ei ole lupaa antaa jäljenteitä kenellekään", kirjaston käsikirjoituskokoelmista vastaava Marjo Suominen sanoo. "Luettavaksi annetaan, tutkimuskäyttöön." Suominen korostaa Nykyisen lain mukaan oikeudet ovat voimassa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Hilden aikoo jatkaa Hilden ei ollut vielä Porton tultua julki kuullutkaan mistään mahdollisista ongelmista aineiston saamisessa. Yliopiston kirjasto kysyy kaikilta käsikirjoituksen pyytäjiltä tarkoitusta, johon aineistoa halutaan. Kirjasto siis kieltäytyy Suominen sanoo, että asiaa pitää miettiä. Kun tekijänoikeus on rauennut, se on rauennut, eikä siihen vaikuta mikään lahjakirja. Aivan merkityksetön lahjakirja ei silti välttämättä ole. Johtaja Jukka-Pekka Timonen tekijänoikeuksia valvovasta Kopiostosta kertoo, että lahjakirja voi merkitä kahden osapuolen välistä sopimusta, jossa kirjasto sitoutuu johonkin. "Lahjan saaja Hän kuitenkin arvioi, ettei Untolan tapauksessa ole enää kovin "luontevaa" rajoittaa käsikirjoitusten saatavuutta lahjakirjan vuoksi. "Jos perikunta olisi halunnut estää teoksen julkaisemisen tekijänoikeuden rauettuakin ja sitoa kirjaston joihinkin toimiin tämän estämiseksi, siitä olisi tullut mainita itse sopimuksessa yksityiskohtaisesti." Asiasta tekee entistä akateemisemman se, ettei kenenkään enää tiedetä edustavan Untolan perikuntaa. Toista sopimusosapuolta ei siis enää näytä olevan. Suomalaisen Kirjallisuuden "Julkaisemiseen pitää pyytää lupa, ja julkaisutarkoituksen pitää olla asiallinen", kirjallisuusarkiston johtaja Anna Makkonen sanoo. Yksityisellä seuralla on täysi oikeus määrätä tällaisia ehtoja, mutta mikä sitten on asiallista, mikä ei? Ainakin julkaisijalla pitäisi Makkosen mukaan olla riittävät taidot. "Hänen on ymmärrettävä sekä kirjoitusajan että kirjoittajan kieltä ja pystyttävä lukemaan ja tulkitsemaan vaikeitakin käsialoja", Makkonen määrittelee. Porton julkaisijoita syytettiin juuri ammattitaidon puutteesta. Helsingin Sanomien kriitikon Vesa Karosen mielestä käsikirjoitusta on vääristelty ja kirja on kelvoton. Voiko kuka tahansa Pitkälti voi. Opetusministeriöllä on kuitenkin käytössään raskas ase: niin kutsuttu klassikkosuoja antaa ministeriölle mahdollisuuden estää teoksen julkaisu, jos se kohtelee tekijää "sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla". Kopioston Timonen ei usko, että esimerkiksi Porton julkaisuun voitaisiin soveltaa klassikkosuojaa. Itse asiassa sitä on sovellettu vain kerran, 1962. Opetusministeriön "Siinä oli monia teoksia, kuten Robinson Crusoen tarinaa ja Robin Hood. Opetusministeriö antoi kieltopäätöksen kaikkien muiden paitsi Robin Hoodin osalta." Robin Hood sai Toinen tapaus "Firman puolustajat kärräsivät tänne kaikenlaista rekvisiittaa: tulitikkuaskeja, suttuisia keskieurooppalaisia lautasia ja tuolien istuinpäällisten ristipistomalleja, joissa oli kuolemattomien mestariteosten jäljennöksiä", Liedes kertoo. Opetusministeriö ei puuttunut asiaan. Oli osoitettu, että muutakin krääsää on markkinoilla, Gallen-Kallelan suhteen vahinko oli jo tapahtunut, eikä ministeriö halunnut Liedeksen mukaan ryhtyä "huonon maun poliisiksi".

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat