Alberto Nosè voitti Lind-kilpailun - Kulttuuri | HS.fi

Alberto Nosè voitti Lind-kilpailun

Ensimmäinen kansainvälinen Lind-kilpa "kohtalainen menestys"

23.8.2002 3:00

No oli se se Nosè. Alberto Nosè, 22, Italiasta voitti odotetusti ensimmäisen kansainvälisen Maj Lind -pianokilpailun. Kilpa ratkesi Finlandia-talossa Helsingissä myöhään torstai-iltana.

"Kilpailussa ei ollut yhtään ilmeistä neroa, mutta Albertolla voi olla potentiaalia merkittäväksi taiteilijaksi", Bella Davidovitsh tuumii. "Mutta hän onnistuu vain, jos hän on älykäs ja kuuntelee parhaita muusikkoja, ei vain pianisteja, vaan myös kapellimestareja, laulajia ja viulisteja." "Alberto Nosè soitti Bartókin toisen pianokonserton teknisesti varmasti ja taiteellisesti kiintoisasti", sanoo tuomariston puheenjohtaja Aleksei Ljubimov. "Hän oli tietenkin valinnut Bartókin toisen konserton, koska se on pianokirjallisuuden vaikeimpia teoksia. Hän halusi näyttää ja onnistui siinä. Hän soitti parhaiten myös Rautavaaran Narcissuksen ", Ljubimov arvioi. "Nosèn tulkinta Beethovenin c-molli-sonaatista opus 111 oli paras kuulemani vuosiin", ylistää Marie-Françoise Bucquet tuomaristosta. "Monien kaipaama Ferenc Vizi taas putosi alkuerissä mielestäni siksi, että hän soitti saman teoksen tylsimmällä koskaan kuulemallani tavalla." Ljubimov ja Risto Lauriala tuomaristosta ovat täysin eri mieltä. He pitivät kovasti Vizistä. Nosèn lisäksi myös Kotaro Fukuma kiinnosti kovasti tuomareita. "Hänen soittonsa Ligetin Varsovan syksy -etydistä oli parasta kuulemaani", samat etydit levyttänyt Erika Haase sanoo. "Täytyy pyytää Yleisradiolta nauha ja esitellä se itse säveltäjälle", hän kaavailee. Haase piti myös Nosèn ja Mancinellin Ligeti-soitosta. "Fukuma oli paras myös Ravelin Gaspard de la Nuitin parissa", Ljubimov sanoo. "Hänen täytyy tosin vielä lisätä grandiöösiä otetta ja saada elämänkokemusta, jotta myös Brahms-soitto vaikuttaisi ja Haydn olisi kiinnostavaa." Kolmanneksi tullut Pierre Mancinelli herätti tuomarit analyyttisiksi. "Mancinellin tyyli ei miellytä minua. Prokofjevin kolmannen sonaatin temposuhteet olivat väärät", Davidovitsh sanoo. "Ei häntä tiedä Ranskassa kukaan", Bucquet huokaa. Mutta Ljubimov ihastui. "Nosè on toki parempi, mutta Mancinelli koskettaa minua. Hän on vapaa sielu, ei tavallinen pianisti vaan omanlaisensa ajattelija, vakava ja omistautunut muusikko. Teknisesti hän ei ole Nosèn veroinen, mutta hän kuuntelee musiikkia tarkasti ja työskentelee loistavasti teknisten rajoitustensa antamissa puitteissa." Suomalaiset saivat "Juho Pohjosen peruskoulutus on vaikuttava. Hänellä on hyvä kosketus, sointi ja dynamiikka. Hän saa ideansa hyvin läpi soitossaan, ja Bach sekä Beethoven ovat jo hallussa. Hänen täytyy vain kokea lisää elämää, jotta Brahms-soitto vielä syvenisi", Ljubimov arvioi. "Pohjonen ei ole vain lyömäsoittaja, kuten monet muut. Hän saa aikaan myös värejä", Davidovitsh kiittelee. Joonas Ahosta Ljubimov pitää "1900-luvun musiikin urbaanina ja rytmisenä tulkitsijana." "Motoriikka pelaa, ja Gubaidulinan sonaatti onnistui hienosti. Hänellä oli toiseksi paras improvisaatio Pierre Mancinellin jälkeen. Esiintyessään hän innostuu ja innostaa", Ljubimov kehuu. Puheenjohtaja on kuitenkin huolestunut Ahosen soinnista. "Hän on välillä liiankin suoraviivainen ja perkussiivinen ja selvästi liian nuori Prokofjevin myöhäissonaatteja sisäistämään. Sointi on vielä ontto, ilman perspektiiviä ja kaikkia tarvittavia värejä", Ljubimov sanoi ennen Hindemithin konserton esitystä. Entä loput? "Ikä vaikuttaa jonkin verran", Bucquet sanoo. "Minua kiinnostaa vain persoonallisuus, ei ikä", sanoo Davidovitsh. "Tiu on hyvä ja teknisesti varma muusikko, mutta hänen soittonsa oli monessa erässä aika standardimaista", Ljubimov arvioi. Tiulla oli myös puolustajia. "Hänen konserttoesityksensä oli täyteläisin", Maj Lind -voittaja Paavali Jumppanen arvioi. Mei Yi Foo on useimpien tuomareiden mielestä lyyrinen lahjakkuus, Sarah Tysman on taas toisia tuomareita kiinnostava ja toisia joissakin yksityiskohdissa ärsyttävä omaa tahtoa osoittanut taiteilija. Entä kilpailun taso? "Ihan hyvä taso, kilpailu oli hyvä kansainvälinen jatke kansalliselle kilvallenne. Kilpailu voisi kuitenkin olla tiiviimpi, ja kilpailijoita voisi ohjata suurempaan monipuolisuuteen. Nyt saattoi soittaa vaikka pelkkää 1900-luvun musiikkia finaalissa, ensin Shostakovitshia kamarimusiikkiosuudessa ja sitten 1900-luvun konserton", hän harmittelee. "Olen tuominnut kymmeniä kilpailuja, ja sama juttu täälläkin: neljä tai viisi kiinnostavaa pianistia ja sitten hyvin laaja skaala huonoista hyviin soittajiin", Davidovitsh sanoo. "Lind-kilpa on kuitenkin palkinnoiltaan suuri, ja se kiinnosti ranskalaisia kovasti. Harva vain uskalsi tulla, koska suurta uraa Ranskassa tekevä Dimitri Vassilakis osallistui. Ja me pudotimme hänet alkuerissä", Bucquet nauraa. Hän muistaa hyvällä myös monia pudonneita. "Pidin alkuerässä pudonneista Terhi Jääskeläisestä ja Tuomas Turriagosta . Emil Holmström soitti välierässä erinomaisesti Villa-Lobosia", Bucquet muistelee. Hän kaipasi kilpailuun suomalaista Antti Siiralaa. "Jumaloin häntä. Hän olisi voittanut, jos olisi osallistunut", tuomari arvioi. Bucquetin mukaan nuorten on hyvä osallistua kansainvälisiin kilpailuihin, koska viimeistään silloin he tutustuvat eri kansallisuuksien soittotyyleihin. "Se muuttaa käsitystä omasta soittotavasta nopeasti ja perusteellisesti", hän kiittää. Muutamasta asiasta "Ajankohta on tosin ongelmallinen. Elokuisessa Helsingissä on kovin kuuma", Ljubimov harmittelee.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat