"Kirjoitan vapautta itselleni" - Kulttuuri | HS.fi

"Kirjoitan vapautta itselleni"

Risto Eronen haluaa olla tosissaan nauraja

18.9.2002 3:00

Risto Erosen , 39, esikoiskirjan lukeminen kannattaa aloittaa sen punaisesta kansiliepeestä. Erosen oma elämä on vähintään yhtä värikäs kuin hänen romaaninsa päähenkilön Taiston tarina.

Eläväinen karjalaispoika syntyi Joensuussa, jonne hän on nyt perheineen palannut maailmanmatkoiltaan. Eronen on asunut Joensuun lisäksi Helsingissä, Tukholmassa, Tampereella, Detroitissa, Lahdessa, Kuopiossa, Turussa, Lappeenrannassa, Iisalmessa ja Jyväskylässä. Esikoisromaaninsa Väärät veljet hän kirjoitti valmiiksi Ylöjärvellä. Ennen nykyistä virkaansa Joensuun kaupungin viestintäpäällikkönä, Eronen on ehtinyt ahertaa lautapoikana, teurastajan apulaisena, jääkaapin täyttäjänä Tukholman Grand-hotellissa, toimittajana lehdessä ja televisiossa, opettajana, työttömänä, yliopistotutkijana, viestinnän kouluttajana, mediakriitikkona, kennelinpitäjänä ja päätoimittajana. Erosen kasvot ovat tutut TV2:n takavuosien Maailma sanojen vankina -ohjelmasta, jossa tiukkailmeinen toimittaja sivalteli mediaa pitkin ja poikin. Hän ei kaipaa Yleisradioon takaisin, eikä yleensäkään toimittajan hommiin. Erosen haaveena on joskus elää pelkällä kaunokirjailemisella, mutta sitä ennen perheen elättämiseen tarvitaan päivätyö. Kirjoittaminen on Sinnikkyyttä ei Eroselta puutu. Luonteeltaan hän on omien sanojensa mukaan maanis-depressiivinen, hektinen tyyppi. Kaiken muun kanssa elämässä voi venkoilla, mutta ei kirjoittamisen kanssa. Kaunokirjailijan kattona on taivas, Eronen pohtii. "Kieli on yhtä kuin oma käsiala, aavistus kyvystä, lahjasta. Sitä on vaalittava apinan raivolla. Kirjoittaminen on kutsumus, jumalanpalvelusta itsessään, itseksi tulemista ja itsen rakastamista." Eroselle proosa on oman maailman muuttamista. Esikoisromaanin ilmestymisen jälkeen hän sananmukaisesti sairastui: ensin menivät yöunet, sitten tulivat elämän ensimmäiset sydämen rytmihäiriöt ja nyt on kuumeen vuoro. Suurien tunteiden Huh! Nykyisin tapaa harvoin esikoiskirjailijaa jolle kirjoittaminen on henki ja elämä. Sitä se oli jo kahdeksanvuotiaalle pikku-Ristolle joensuulaisen kerrostalon pihakoivussa, jossa hän tiiraili maailmaa ja päätti isona tulla kirjailijaksi. Ei miksikään muuksi. "Olen proosani suhteen verisen tosissani, mutten totinen. Onhan tämä vahvasti myös vapauttavaa naurua itselle." Mieliromaanejaan Eronen lukee monta kertaa. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian hän on lukenut kahteenkymmeneen kertaan. Esikoisromaanin kirjoittamisella Eronen on treenannut itselleen kirjailijan ammattitaitoa. Nauru on hänelle tärkeää. Jos hän ei kirjoittaessa naura, teksti ei toimi. Naurun ja vuosien saatossa on tullut itkettyäkin - ämpäreittäin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat