Nummisuutarit luovat nahkansa100-vuotias Kansallisteatteri on iskussaTyylikkään juhlaillan puheet annettiin Eskolle - Kulttuuri | HS.fi

Nummisuutarit luovat nahkansa100-vuotias Kansallisteatteri on iskussaTyylikkään juhlaillan puheet annettiin Eskolle

27.9.2002 3:00

Prologi: Onnittelut Suomen Kansallisteatterille sen juhliessa 100-vuotiasta taloaan ja 130-vuotista olemassaoloaan! Onnitelkaamme myös itseämme siitä, että meillä on sensuroimaton suomenkielinen Kansallisteatteri.

Kun Kaarlo ja Emilie Bergbom perustivat suomalaisen teatterin, olivat kummeina Helmikuun manifesti ja sortovuosien varjot. Veri virtasi Helsingin kaduilla kasakoiden ottaessa yhteen mielenosoittajien kanssa.

Aleksis Kiven kieltä, suomea, pidettiin rahvaan ja moukkien kielenä.

Juhlapäivänä on syytä muistaa myös, että viroa ja unkaria lukuun ottamatta Suomen muut sukukielet kuuluvat tänään uhanalaisiin kieliin. onkin, että Kansallisteatteri juhlisti uudistetun talonsa avajaisia Kiven Nummisuutareilla , 138-vuotiaalla näytelmällä, jonka kielen rikkaus on tänään entistäkin mykistävämpää ja polyfonisempaa.

Erityisen merkittävääEsko ei nyt oleNahkasuutari TopiasEpilogi: juhlailta

Näyttämöä hallitsevat 1950-lukulainen rekvisiitta ja puvut. Kitsimäisenä yksityiskohtana näemme näyttämöllä myös Rautatientorilla pysäköivät HKL:n siniset bussit. . .

Miksi juuri 1950-luku?

Asia ei heti avaudu, ellei oteta lukuun tekijöiden henkilökohtaista 50-lukulaista nuoruutta. Vai haluttiinko viitata jälleenrakentamisen ajan yhtenäiskulttuuriin ja Suomen aitona poreilevaan maalaisuuteen, elossa olevaan käsityöläisyyteen?

Katri Renton näyttämökuvassa juhlimme kaapista avautuvan Kansallisteatterin valaistun pienoismallin äärellä.

Alussa häivähtää kuva Nummisuutarien historiasta maalattuine metsäkulisseineen - idea, jota olisi katsonut pidempäänkin ruskeiden paperitaideteosten sijaan. mikään tavanomainen harjastukkainen juntti. Hänen kosiofrakistaan ei roiku korsia eikä silinteristä lepakon pesiä.

Esko on hoikka, viimeistellyn siisti sulhanen, varsin älykäs ja sukkelakielinen kiharapää.

Jussi Lehtosen kielellisesti ja fyysisesti huikean notkea tulkinta taltuttaa suuren näyttämön tilan kengurumaisella, painovoimaa uhmaavan keveällä tekniikalla.

Viime vuosien teatterihuippuihin, Lahden ja Kajaanin kaupunginteattereiden Nummisuutareiden Eskoihin verrattuna Lehtosen työ liikkuu hyvin erilaisessa skaalassa.

Tulkintaa ei hallitse uho vaan keveys, kirkasteinen lapsenmielisyys, loputon luottamus lähimmäiseen ja usko ihmisen hyvyyteen.

On helppo uskoa Eskon vakuutusta, ettei hän ole viinantippaa kurkkuunsa kumauttanut saati aitoissa öitsinyt. Esko on tavanomaista traagisempi, sillä hän ei oikeastaan edes tappele. Painiminen on Eskolle vain leikkimielistä kisailua. Rakkaudesta hän ei ymmärrä mitään.

Asiat vain tapahtuvat hänelle. ja hänen pirttihirmunsa Martta ovat luoneet nahkansa. Jukka-Pekka Palon suutari ei ole alistettu, nukkavieru nyhverö. Pikemminkin hän on komea ja sulavaeleinen auervaara, jonka ote Marttaan yhä pitää.

Terhi Panulan Martta ei rähise pamppu tai pesäpallomaila kourassa. Hänen ei tarvitse, sillä hän tietää asemansa muutoinkin. Siten naisen pahoinpitelemät miehet eivät nyt ole syy tapahtumille.

Juonen ylenmääräisiä merimies-Nikon rosvojahtauksia on lyhennetty. Tilaa ja aikaa on saatu tärkeämmälle, Karrin talon häille, ja paluumatkalla juostaan taas päät mäntyyn!

Näytelmän sammumattominta ja komeinta teatteria on tänäänkin Eskon ensimmäinen humala kaikkine näkyineen, ja Mikko Vilkastuksen eli Petteri Sallisen säteilevän nokkela huijaus.

Näyttelijäntyön vilpitöntä antaumusta ja iloa nähdään myös Iivarin ja eno-Sakerin, Juha Variksen ja Markku Maalismaan ryyppyreissulla.

Illan ehdottomasti nosteisimpia henkilöitä on Juha Mujeen maalaisviisas ja hilpeästi hurskasteleva lukkari Sepeteus, joka ei aforismejaan suitsi.

Juhlahyörinöissä työtään tehnyttä ensembleä voi onnitella paineenkestokyvystä! oli tyylikäs ja hallittu. Sata vuotta sitten pidettiin puheita, luettiin runomuotoisia sähkeitä, lausuttiin Maamme ja kantaesitettiin Jean Sibeliuksen kalevalainen Tulen synty.

Kerran sadassa vuodessa sen voi tehdä. Nyt puheet piti Nummisuutarin Esko, ja juhla oli ennen muuta sekä näyttämöllä että katsomossa olevien teatterilaisten!

Kirsikka Moring

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat