Nämä yksitoista esikoista kilpailevat... - Kulttuuri | HS.fi

Nämä yksitoista esikoista kilpailevat...

13.11.2002 2:00

Nämä yksitoista esikoista kilpailevat Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnosta "Kristityn äidin ja muslimi-isän uskonnolliseen valaistumiseen vertautuva rakastuminen ja suuren tunteen maallistuminen eroon on vaikuttava, vain viitteellisesti kerrottu pohjatarina. Se saa kuvittaa koko teoksen läpäisevää filosofista pohdiskelua järjen ja Jumalan kohtaamattomuudesta." (Mervi Kantokorpi, HS 1.8.) " Väärät veljet on tarkoituksellisen katkelmallinen. Hajanaisuus ja paikoittainen yhdentekevyyden ja teennäisyyden vaikutelma ovat Erosen esikoisen puutteita. Ansiokkaita ovat monet lyhyet kohtaukset ja pelkistämällä kuvatut henkilöhahmot." (Pertti Lassila, HS 18.9.) "Teknisen toteutuksen hengenheimolaisuutta saattaa löytyä Matti Pulkkisen laajoista romaaneista. Vielä kaupunkia ja aikaakin tärkeämmäksi nousee blues. - - Minusta Filppula onnistuu mahdottomassa tehtävässä, hän kirjoittaa amerikansielua suomeksi." "Hännikäisen runoista käy kyllä ilmi sanomisen mahti, kyky käänteistää ja vääristää kaikkein arkisimmat asiat, mutta ne eivät aina vakuuta siitä, että maailmaan ja minuuteen olisi saatu nokkeluuden ylittävä hedelmällinen ote." (Jukka Koskelainen, HS 1.11.) "Joissain teksteissä on poljentoa, joka korvaa turhat muodollisuudet, vaikka usein täysi vapaus jättää kirjoittajan vain omien mielleyhtymiensä ja muistiavaruutensa varaan. Parasta kirjassa ovat loppuun sijoitetut parodiset kirjeet, jotka tavoittavat jopa koomisen roolirunon sävyn." (Jukka Koskelainen, HS 6.11.) "Proosan puolellakin Lundánissa on aimo annos dramaturgia, joka laittaa ihmisensä tilanteisiin, ei vuolaan tajunnanvirran pyörteisiin. Avioero, alkoholismi ja kaikenlainen niukkuus ovat tietysti läsnä perheenjäsenten päivässä, mutta eivät he niistä "Juonta pitkin lukeminen haipuu historialliseksi jäänteeksi, kun Pääskynen pyöräyttää esiin loputtomia tarinan aihioita. Kaikki ne liittyvät tavalla tai toisella siihen, kun raitiovaunu ryöstäytyi ohjaajiensa käsistä 1992 Göteborgissa ja murskasi ihmisiä." (Antti Majander, HS 23.3.) "Ehkä kirjan miehiä olisi kannattanut yksilöllistää ulos akateemisen hienohelman ja rasvanahkaisen pizzanpurijan perusrooleista. Silti - vai siksi - Ei millään pahalla löytää taatusti yleisönsä. Raskin teksti ei vaadi sulattelua, ja havainnot naisten arjen olosuhteista ovat tarkkoja." (Antti Majander, HS 13.3.) "Matti Rönkä ei jää hard boiled -koulukunnan sieppaamaksi kuuliaiseksi panttivangiksi, vaan löytää romaaniinsa lopulta aika oivallisenkin tasapainon tyyli- ja perinnetietoisen imitoinnin sekä dekkarin skandinaavisen realismivaateen välille." (Tommi "Sallisen ansioihin kuuluu paradoksin taju. Puolitotuuksista päästään silloin tällöin hätkähdyttäviin välähdyksiin. Aforistikko saa keskustella lukijan vastaväitteiden kanssa, mutta ne eivät saa olla liian ilmeisiä." (Markku Envall, HS 6.11.) "Muutamaa kevyttä palaa lukuun ottamatta Saxellin novellit luovat painavan paikan tunnun ja saavat arkisiinkin henkilöhahmoihin ulottuvuutta. Vaikka tarinat meinaavat välillä kielellisesti lässähtää, aina joku kerronnan koukku antaa niille uutta vetoa." (Jukka Koskelainen, HS 26. 10. )

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat