Narrin kapinaa vuosikymmenten takaa - Kulttuuri | HS.fi

Narrin kapinaa vuosikymmenten takaa

Heinrich Böllin romaani ennakoi 1960-luvun opiskelijakapinan vaatimuksia ja sai aikaan kirjasodan

7.8.2004 3:00

Heinrich Bölliä kutsuttiin usein Saksan Liittotasavallan omantunnon ääneksi. Tämän kliseeksi muodostuneen nimityksen hän sai ennen kaikkea kahden romaanin ansiosta.

Biljardia puoli kymmeneltä ilmestyi alun perin vuonna 1959 ja nyt melkoisella viiveellä suomennettu Erään klovnin mietteitä vuonna 1963 - vuosina, jolloin Konrad Adenauer oli liittokanslerina ja talousihme oli kovassa vedossa.

Sitä ennen Böll oli julkaissut novelleja ja romaaneja, jotka kertoivat sodasta ja sodasta palanneista sotilaista. Sota näyttäytyi niissä katastrofina, mutta analyysejä sen syistä ei vielä esitetty.

Erään klovnin mietteitä muistuttaa rakenteeltaan Böllin edellistä romaania: tapahtumahetkestä käsin luodaan takautumia sota-aikaan ja lähimenneisyyteen. Kertojan näkökulma vain on kapeampi ja intensiivisempi.

Puhujana on klovni, Hans Schier, joka palaa Bonnin asuntoonsa niin rakkaudessa kuin työssä pahasti siipeensä saaneena. Schier on evankelisesta perheestä mutta määrittelee itsensä uskonnottomaksi. Hän on kuitenkin elänyt yhdessä katolisen naisen kanssa, joka on jättänyt Scheinin mennäkseen naimisiin kirkkonsa mahtimiehen kanssa.

Ilveilykään ei ota enää sujuakseen, kun miehen kunnia on viety. Konjakki saa lievittää haavoja.

Kyseessä on muunnelma mahdottomasta rakkaudesta, joka toistuu melkein kaikissa Böllin kirjoissa. Esimerkeiksi Nobelin palkinnon tuoneessa romaanissa Nainen ryhmäkuvassa rakastavaiset ovat yksinkertainen saksalaisnainen ja venäläinen runoutta rakastava sotilas.

Schier tarttuu puhelimeen ja alkaa soittaa katolisille tuttavilleen, joita hän pitää syypäinä rakastetun lähtöön. Samalla tulee mieleen yhtä ja toista sodanaikaisesta lapsuudesta. Sisar kuoli, kun hänet lähetettiin puolustamaan Saksan pyhää maaperää "juutalaisia jenkkejä" vastaan, eikä se ole ainoa tapahtuma, jota ei tahdota uuden nousukauden aikana muistella.

Schier tarvitsee samalla kipeästi rahaa, joten puheluista tulee samaan aikaan keskustelukumppanien solvausta ja rahananelua.

Köyhän narrin isäkin, äveriäs teollisuuspohatta, ehtii käymään. Rahaa ei heru häneltä eikä oikein muiltakaan.

Schier ei ole klovni vain ammatiltaan. Böll on saattanut tehdä hänestä narrin muutenkin, sillä narri jos joku pystyy laukomaan epämiellyttäviä asioita vasten tekopyhien pyrkyreiden naamaa. Schierin näkökulmasta katolinen kirkko on täynnä omahyväisiä mahtimiehiä.

Paikoin romaani onkin melkoista sadattelua, mutta väliin mahtuu myös melankoliaa, arkielämän ylistystä ja kuvauksia työläisperheiden elämästä.

Böllin lukijat saattavat arvata, että mukana on myös jokunen entinen natsi, joka menneisyydestä huolimatta saa jatkaa uran luomista - kunhan on vain linjassa uusien oppien kanssa.

Romaanillaan Böll ennakoi 1960-luvun opiskelijakapinan vaatimuksia. Schier on elänyt vapaassa suhteessa, vastustanut jäykkiä instituutioita ja muistuttanut vanhempien natsimenneisyydestä.

DDR:kin saa osansa. Schier heitetään Itä-Saksasta ulos alta aikayksikön. Sikäläiset puoluejyrät osaavat sitä ennen pyytää häneltä ohjelmanumeroa, jota klovnimme on harjoitellut vain yksikseen ja jota kenenkään siis ei olisi pitänyt nähdä.

Mitään varsinaisesti uutta ei Böll tällä romaanilla esitä. Schierin monologi on hitusen liian pitkä, vaikka se sisältääkin paikoin herkullisen terävää satiiria. Schier on myös epäluotettava kertoja, joka sekoittaa kuvitelmansa ja todellisuuden ja vieläpä myöntää sen.

Aikanaan klovnia luettiin yksi yhteen Böllin äänenä - vuonna 1963 kirjasodat olivat vielä mahdollisia. Böll kasvatti suosiotaan kriitikkojen ja tavallisten lukijoiden piirissä, mutta sai myös paljon vastustajia konservatiivien ja katolilaisten parissa.

Jotakin nostalgista liittyy romaaniin, joka sai aikaan voimakkaita reaktioita. Schierin kapinassa hurskastelua vastaan on samalla jotain ikiaikaista, jotain mikä varmasti toistuu hamaan loppuun asti.

Markku Mannilan suomennos on mainiota, taipuisaa suomea, mutta yksi pieni huomautus on tehtävä: evankelinen ei Saksassa tarkoita aivan samaa kuin luterilainen, luterilaiset kun ovat osa evankelista kirkkoa.

Jukka Koskelainen

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat