Kulttuuri

Eturivin rivimies

Marc Ribot vähättelee tyyliään, vaikka on tunnettu juuri tyylistään

Tilaajille

New York. Toisilla instrumentalisteilla on outo taipumus ilmaista itseään niin kuin puhuvat: sana voi olla esimerkiksi saksofonismin ja pianismin jatke - tai päinvastoin.

Marc Ribot, 51, kuuluu eri sarjaan, sillä kuluneessa vaateparressaan hän näyttää oman tyylinsä kaltaiselta kitaristilta: teeskentelemättömältä, huolittelemattomalta, välittömältä ja jopa piittaamattomalta - siis sellaiselta muusikolta, jolle oma tyyli on toisarvoinen asia.

Tosin sillä varauksella, että Ribotilla ei ole varsinaista omaa tyyliä - jos sitä sattuu tiukkaamaan häneltä itseltään.

"Minä yritän tehdä parhaani välttääkseni itseni toistamisen: vain sävellys, laulu, kokoonpano tai tilanne voi määritellä sen, miten milloinkin soitan. Minä ja minun tyylini olemme sivuseikkoja", Ribot selvittää.

Moni on kyllä toista mieltä, sillä kitaristien kitaristiksi kutsuttu Ribot tilataan yleensä soittamaan vaikeasti määriteltävää, mutta tunnistettavaa ribotia.

Hänen läsnäolonsa viestii tietoisesta omintakeisuudesta "toiseuden" tavoittelusta: en piittaa oikeaoppisuudesta.

Näitä Ribotin soittoon mieltyneitä löytyykin tyylikartan koko leveydeltä. Hän on levyttänyt kahdenkymmenen viime vuoden aikana toistasataa albumia muun muassa Laurie Andersonin, Susana Bacan, Elvis Costellon, Marianne Faithfullin, Mory Kanten, David Sanbornin, Patti Scialfan, Trickyn, Caetano Veloson, Tom Waitsin sekä John Zornin kanssa. Mukana on pari suomalaista sattumaa: rumpali Janne Haaviston johtama The Farangs sekä lauluntekijä Markus Nordenstrengin The Latebirds.

"Minä olen vain keikkatyöläinen, joka soittaa mitä tilataan", Ribot vähättelee itseään.

Keikkatyöläiseksi hänellä on kuitenkin palava kiire.

Ribot on palannut juuri Sveitsistä ja aloittaa muutaman päivän päästä pitkähkön kiertueen Ranskasta uudella yhtyeellään, jonka kanssa hän on harjoitellut puoleenpäivään.

Ja nyt olemme ahtautuneet kahden kitaran ja matkalaukun kanssa lounaalle käytävän levyiseen täpötäyteen ravintolaan New Yorkin East Villagessa - aikaa on sen verran, että Ribot ehtii pakaaseineen kotiin Brooklyniin, tyttärensä peruskoulun taideopetuksen hyväksi järjestettyyn konserttiin.

Ei ihme, että kuluneen nahkatakin selkämyksessä on palkeenkieli ja että kitarakotelo pysyy koossa roudarinteipillä.

Kitaristina Ribotia voisi kutsua ennen kaikkea kameleontiksi, sillä hänestä löytyy tekijä moneen lähtöön: hän on soittanut soulia, rockia, punkkia, bluesia ja jazzia sekä kokeillut kykyjään myös määrittelemättömillä reuna-alueilla - kymmenen dollarin lelukitaralla.

Ribot vierastaa silti avantgarden käsitettä - ja myös ajatusta, että hän kuuluisi johonkin kitaristien etujoukkoon.

"Se perustuu olettamukseen, että musiikki kehittyy ja että kehityksellä on suunta, jolle valitut näyttävät suuntaa. Minä olen pohjimmiltani rockkitaristi, tai tarkemmin autotallikitaristi, joka vierastaa hienostelua. Ja olen ylpeä siitä", korostaa Ribot, joka aloitti säestämällä vanhan polven soullaulajia: Solomon Burkea, Rufus Thomasia, Wilson Pickettia.

Tämä tausta kuuluu jopa silloin, kun hän liikkuu musiikin ulkokehillä: soitossa on rosoisuutta, poltetta ja voimaa, jolla ei ole tekemistä varsinaisen teknisen taituruuden kanssa.

Sellaisia ovat monet hänen esikuvansakin: Chuck Berry, Keith Richards ja bluesjätti Howlin' Wolfin luottokitaristi Hubert Sumlin - sekä janan toisesta päästä Derek Bailey, Fred Frith, Arto Lindsay ja viime vuonna kuollut NY-punkin pioneeri Robert Quine.

Ribot muistuttaakin, että monet hänen suosikkinsa ja vaikuttajansa ovat "transgressiivisia", omat rajansa tuntevia rajojen ylittäjiä ja rikkojia.

"Tiedän, että en ole maailman taitavin tai nopein kitaristi, mutta henkilökohtaiset puutteet voi kääntää edukseen, osaksi persoonallisuuttaan." Rivimiesmäisyys ja luova rauhattomuus ovat varjostaneet Marc Ribotin uraa itsellisenä solistina ja orkesterinjohtajana, vaikka hänellä on ollut viidentoista vuoden aikana monia erilaisia virityksiä. Levyjäkin hän on julkaissut omissa nimissään viisitoista.

Kitaristin omista projekteista on paradoksaalisesti menestynyt parhaiten se, jonka piti olla pelkkä baaripuhde: kuubalaisen Arsenio Rodriguezin sävelaarteistoa kierrättävä Los Cubanos Postizos.

"Olin väsynyt tekemään omia lauluja ja kuvittelin pääseväni pinteestä versioimalla vähän aikaa toisen tekeleitä." Mutta leikki muuttui vakavammaksi, kun suuri Warner tarjosi yhtyeelle jo kolmannella keikalla levytyssopimusta - pyytämättä ja tilaamatta. Vanha kuubalainen musiikki oli jo vuonna 1998 nosteessa, vaikka Ribotin kvartetti ei heittäytynyt muistelijoiden mukaan.

Los Cubanos Postizos teki kuitenkin kaksi albumia ja työllisti Ribotia kolme vuotta.

"Myönnän! Oli noloa olla mukana hankkeessa, josta tuli trendikäs. Silti selvisin siitä." Vahingosta viisastuneena Ribot kokosikin viime vuonna Spiritual Unityn, saksofonisti Albert Aylerin (1936-70) musiikkiin erikoistuneen kvartetin (kitara, trumpetti, basso, rummut), josta ei pitäisi kehkeytyä hupiklubien lemmikkiä.

Tai kuka tietää. Ainakaan ajoitus ei voisi olla paljon parempi, sillä kiinnostus mystiseen ja myyttiseen "jazzpastoriin" on nyt korkeimmillaan.

Aylerista on valmistunut uusi dokumentti, hänen levyjään on julkaistu uudelleen, ja viime syksynä saatiin julki hänen julkaisemattomista äänitteistä koottu kymmenen levy kansio Holy Ghost. Sen harvinaisuuksiin kuuluvat Yleisradion studiossa soitetut jazzstandardit, sähkökitaristi Herbert Katzin helsinkiläisen trion solistina.

"Totta puhuen yhtye on vain tekosyy soittaa Henry Grimesin kanssa", Ribot vitsailee.

Muun muassa Aylerin kanssa levyttänyt Henry Grimes (s. 1935) oli 1960-luvulla yksi uuden jazzin luottobasisteista, joka vain katosi kolmeksikymmeneksi vuodeksi salaperäisesti, selittelemättä ja jälkiä jättämättä. Huhut kertoivat hänen ryhtyneen näyttelijäksi, vaihtaneen henkilöllisyyttä tai yksinkertaisesti vain kuolleen.

Kolme vuotta sitten Grimes "löydettiin" uudelleen ja Ribot tarttui tilaisuuteen. Mutta hän ei ole Ayler-lahkon myöhäisherännäinen, vaan on soittanut Aylerin hymnimäisiä marssimelodioita toistakymmentä vuotta. Sooloalbumilla Saints (2001) Ribot versioi akustisesti kolme - Saints, Holy Holy Holy ja Witches and Devils - ja melkein tunnistamattomiksi.

Myös Spiritual Unityn soittamat versiot alleviivaavat Ayleria säveltäjänä - eivät vain sinä huutavana äänenä, jollaiseksi hänet usein mielletään.

"Albert Aylerin musiikissa on monia sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat olleet minulle tärkeitä alusta alkaen: prosessimaisuus, rituaalimaisuus, yhteisöllisyys - ja yhteinen energia", Ribot perustelee.

Matka New Jerseyn - jossa Ribot syntyi - autotallirockista Albert Ayleriin ei ole niin pitkä kuin näyttää. Punkkareita ehkä kaikki, jazzilla tai ilman.

Marc Ribot: Spiritual Unity. Pi Recordings. 22 e (Digelius).

Tiedän, että en ole maailman taitavin tai nopein kitaristi" Myönnän! Oli noloa olla mukana hankkeessa, josta tuli trendikäs"

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    4. 4

      Helsinki-Vantaan lentokenttä meni sekaisin: Laukkujensa etsijöitä kehotettiin tiistaina lähtemään pois ja palaamaan aamulla asiaan

    5. 5

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    6. 6

      Erikoisen ”tappaja-ankan” fossiili löytyi Mongoliasta – dinosaurus oli niin erikoinen, että tutkijat epäilivät otusta väärennökseksi

    7. 7

      Äärimmäisen vaikean My Summer Car -pelin suomalainen tekijä ansaitsi yli puoli miljoonaa euroa – Hittipeli on ”käytännössä tyhmää sekoilua kännissä”

    8. 8

      Uusi Tähtien sota -elokuva The Last Jedi on niin hyvä, että se pääsee jo lähelle alkuperäistä trilogiaa

    9. 9

      Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

    10. 10

      Paloasema ilman sähköä Espoossa – Helsingissä piti tarkistaa, onko ratikka vielä kiskoilla vai ei

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    5. 5

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    6. 6

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    7. 7

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    6. 6

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    7. 7

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää