Amerikkalaisia säveltarinoita - Kulttuuri | HS.fi

Amerikkalaisia säveltarinoita

Musica Nova esitteli kolme taitavaa yhdysvaltalaissäveltäjää

5.3.2006 2:00

musica nova Amerikkalaisia säveltarinoita Musica Nova esitteli kolme taitavaa yhdysvaltalaissäveltäjää Musica Novan avajaiskonsertti esitteli kolme aikamme tärkeimpiin lukeutuvaa yhdysvaltalaissäveltäjää. On helppo löytää heille yhteisiä nimittäjiä, mutta jokaisella on myös oma persoonallinen profiilinsa.

Kaikki kolme ovat vahvasti kiinni perinteessä, mistä syystä heidän musiikkiaan on helppo ottaa vastaan. Tuttuja kiinnekohtia on tarjolla runsaasti.

Vaikka Augusta Read Thomas, Christoph Rouse ja Steven Stucky ovat innokkaita vanhan materiaalin kierrättäjiä, he ovat onnistuneet kehittämään sen pohjalta oman musiikillisen kerrontatyylinsä.

Voi melkein sanoa, että nykyään säveltäjä on sitä vapaampi mitä laajemmin hän tuntee musiikin historiaa ja nykyaikaa kaikkine eri lajeineen. Koska uuden materiaalin löytäminen alkaa olla vaikeaa, henkilökohtaiset kokemukset - ei vain musiikilliset, vaan myös kulttuuriset, sosiaaliset ja poliittiset - ratkaisevat, millaisen ilmaisukielen säveltäjä luo itselleen.

Kaikki konsertin teokset pystyi hahmottamaan musiikillisina kertomuksina ilman että niihin olisi kaivannut erityistä kirjallista ohjelmaa. Thomas, Rouse ja Stucky ovat luoneet teoksiinsa odotushorisontin nousevine ja laskevine jännitteineen, mikä on omiaan pitämään yleisön mielenkiintoa vireillä alusta loppuun.

Kontrastit ovat kolmikolle tärkeitä. Tyypillinen rakenneperiaate on perinteinen mietteliäiden ja tunnelmoivien hitaiden jaksojen ja kiihkeän toiminnan vaihtelu. Suuren sinfoniaorkesterin resursseja jokainen käyttää erittäin taitavasti ja kekseliäästi, ja seurauksena on sekä kaleidoskooppimainen väripaletti että orkesterivoimien demokraattinen työnjako.

Kun action-vaiheet alkavat, teoksiin syntyy hurjaa, energistä menoa. Jazz opettaa yhdysvaltalaisia säveltäjiä laittamaan rytmit todella vauhdikkaaseen ja räjähtelevään liikkeeseen. Tätä taitoa he ovat myös mitä ilmeisimmin oppineet myös Igor Stravinskyltä.

Thomas on poeettinen säveltäjä, jolla on erittäin rikas soinnillinen mielikuvitus. Hänen suurista säveltäjäntaidoistaan todistaa se, että pystyy säilyttämään monikerroksisen ja -värisen kudoksen aina läpikuultavan kirkkaana.

Jonathan

Stockhammerin erinomaisesti johtama RSO soi kuin suuri kamariorkesteri Thomasin kahdessa teoksessa. Hienostunut kamarimusiikillinen selkeys on ominaista myös Chicagon sinfoniaorkesterille, jonka kotisäveltäjänä Thomas toimii vielä tämän vuoden.

Rousen pasuunakonsertto on pääosin tummaa hautajaismusiikkia. Kunnon rähinää ei kuitenkaan puutu: keskiosan villissä vauhdissa Teppo Alestalon pasuuna yltyi loistokkaan nopeaan ja iskevään virtuoosisuuteen.

Kaikkein perinnetietoisin kolmikosta on Stucky, jonka Toisessa orkesterikonsertossa suomalainen kuvitteli ilokseen kuulevansa Sibeliuksen seitsemännen sinfonian hymnimäisiä kaikuja. Stuckyn vaikuttajista pitää mainita myös Esa-Pekka Salonen, jonka johtamaan Los Angelesin filharmonikoihin hänellä on kiinteät siteet.

Stuckyn konsertto on värikäs, briljantti, mielikuvituksekas ja viihdyttävä kertomus, joka miellyttää varmasti niin kapellimestaria, soittajia kuin yleisöä.

Hannu-Ilari Lampila

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat