Jean Sibeliuksen sinfoniat Sakari Oramon (ja Karin) mukaan - Kulttuuri | HS.fi

Jean Sibeliuksen sinfoniat Sakari Oramon (ja Karin) mukaan

7.5.2006 3:00

I sinfonia (1899). "Se on uhmakkaan, nuoren [33-vuotiaan] ja valloitushaluisen säveltäjän kamppailua kuvitteellisen kohtalon kanssa." II sinfonia (1902). "Minulle se on enemmänkin Kristus ja Juudas -asetelma kuin suomalaiskansallista itsenäisyyskamppailua. Se pelaa valtavilla kontrasteilla, ja kuolleen tyttären [Kirsti Sibeliuksen] tragiikka on tuntuvilla." III sinfonia (1907). "Minulle tämä on sävellyssuunnitelmaksi jäänyt Marjatta-oratorio pienoiskoossa! Juhannuksenraikkaat suomalaiset tytöt juhlivat, yksi poimii puolukan, tulee raskaaksi ja kokee uskonnollisia omatunnon tuskia. Kristus-lapsi syntyy kolmannessa osassa hirveällä ponnistuksella, ja häntä ylistetään lopun hymnissä. Sinfoniassa on uudenlaista, puolukanpunaista, syvänverevää soitinnusta." IV sinfonia (1911). "Se on enemmän värimusiikkia kuin jotain karua tai jäistä, vaikka sisältö on traaginen. Lähestyn sitä ranskalaisen musiikin kautta." V sinfonia (1915-1919). "Tämä on selkeydessään suosittu, voittoisa kappale, jonka käännekohdissa on enemmän tragiikkaa kuin yleensä halutaan nähdä; suorastaan sietämätöntä kipua ja hankausta. Sointiväreissä on valtavaa keväisen luonnon puhkeamisen kuhinaa ja talven yli olleiden maatuvien lehtien tuoksua. Luonnon uusiutumista!" VI sinfonia (1923). "Puhutaan gregoriaanisen laulun vaikutuksesta, mutta tässä ei ole mitään etäistä eikä maitotyttömäistä. Rakenne on villi ja rönsyilevä. Pidän bassoklarinetin ja sellojen möreistä sävyistä. Huomaa, että hän suunnitteli materiaalista aluksi toista viulukonserttoa. Viuluissa on virtuositeettia." VII sinfonia (1924). "Mitä voi sanoa! Yksiosainen teos C-duurissa? Paljon pidätyksiä? Kaikki soi kolmasti tavalla tai toisella, alun timpani-iskuista pasuunateemaan. Lopussa aurinko laskee punaisena horisonttiin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat