S téphane Rossen, Teppo Sillantauksen ja Mikael Gyllingin sarjakuvan hauskuus perustuu siihen, että se esittää pätevän oloisia yleisiä huomioita henkilökohtaisista asioista.

Ainoa ongelma on se, että osuvuus ajoittain kärsii. Koska sarjakuvan päähenkilöt on nimetty mieheksi ja naiseksi, lukija yrittää löytää itsensä ja tuttavansa siitä sukupuolen kuvasta, jota kirjoittajat tarjoilevat. Aina se ei onnistu. Yleistykset ontuvat.