Moni Claude Simonin romaani on tuntunut pitkältä proosarunolta. Aistivoimaiset kuvaukset ja pitkät, usein upeasti soljuvat lauseet syrjäyttävät kertovan aineksen. Parisivuisiksi venyviä lauseita ja värikkäitä kielellisiä freskoja saattaa ihailla, vaikka aina ei jaksaisi jokaista kirjaa loppuun.