Jo seisoi lastaaja lakkeineen... - Kulttuuri | HS.fi

Jo seisoi lastaaja lakkeineen...

5.4.2009 3:00

"Jo seisoi lastaaja lakkeineen - tämä oli nyt hänen niskassaan - hajasäärin kaakinkappaleen edessä, josta putkelsi vihaisina vaalean vihreitä pieniä ankeriaita. Miehellä oli vaivaa niiden pyydystämisessä; sillä ankeriaat liikkuivat nopeasti ja taitavasti sileillä ja varsinkin kosteilla kivillä. Yllämme oli heti lokkeja ja lokkien kirkunaa. Ne iskivät, nappasivat leikitellen kolmisin tai nelisin pienen tai keskikokoisen ankeriaan, oli mahdoton karkottaa niitä; sillä aallonmurtaja kuului niille. Tästä huolimatta onnistui lastaajan, joka huitoi ja kouraisi lokkien välissä, ahtaa säkkiin ehkä noin kaksi tusinaa pientä ankeriasta, Matzerath, joka mielellään käyttäytyi avuliaasti, piteli säkin suuta. Niinpä hän ei voinut nähdä, että äidin kasvot muuttuivat kellertäviksi, että äiti painoi ensin kätensä ja heti sen jälkeen päänsä Janin olkapäätä ja samettikaulusta vasten." Peltirumpu, suom.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat