"Jos Heikistä mies paranee, pilalla on" - Kulttuuri | HS.fi

"Jos Heikistä mies paranee, pilalla on"

Turunen jatkaa toista kirjallista tulemistaan.

30.11.2010 2:00

Heikki Turunen: Hämärätunnin tarinoita. WSOY. 330 s. 26 e.

"Jos Heikistä mies paranee, pilalla on" Hämärätunti tarkoitti talvi-illan hetkeä, jolloin ulkona valo oli vähentynyt, mutta sisällä ei vielä kannattanut panna Tilley-lamppua suhisemaan.

Hämärätunnin tarinoita on Heikki Turusen kirja, jossa kerrotaan tuon vielä Turusen lapsuudessakin vietetyn iltapäivän viipyilevän hetken tarinoita. Vaikka kirjailija käyttää tuttua roolinimeään, kyseessä on selvästi muistelmakirja.

Turunen aloittaa introlla, jossa hän aistimusvoimaiseen tyyliinsä, hämmästyttävän yksityiskohtaisesti kuvailee hetken tunnelmaa. Sen jälkeen jutut lähtevät liikkeelle.

Täytyy heti sanoa, että muutama kirjan juttu on aika huikaiseva ja jatkaa sitä Turusen toista tulemista, jonka hän aloitti jo kirjassa Yö kevään kuun (2005) ja jatkoi Tulilinnussa viime vuonna. Mikä on syy "viimeisen kansankirjailijan" uuteen, myöhäiseen vihantaan?

Kevään kuussa Turunen käänsi katseensa Twin Peaks -tyyliin kylän omaan pahuuteen, Tulilinnussa hän ei myöskään saarnaa nykymaailman outoutta, vaan kertoo kaupunkimuistoja.

Hämärätunnin tarinoissa Turunen menee vielä piirun verran eteenpäin.

Kirjailija ei enää valita, kapinoi, venkoile tai saarnaa uutta vastaan.

Hän hyväksyy nuoruutensa maailman menneeksi, jolloin päällimmäiseksi jää kertomisen riemu ja kaiho. Ja lopettaa siihen.

No, jonkun kerran Turunen intoutuu luettelemaan nykymaailman paheiden liturgian, televisiot, kännykät, tietokoneet, iPadit, ja lukija saa luvan vähän harpata. Korjaan, ei Turunen sentään iPadia hauku, koska hän ei tiedä, mikä se on.

Muutama tarina nousee selkeästi yli muiden.

Totinen-Matti ei eläissään hymyillyt koskaan, mutta ruumislaudalla hänen suupielensä venyivät korviin asti.

Tarina sisältää tärkeän oikaisun taivaan ja helvetin olemuksesta. Harpunsoitto ei Totista-Mattia vakuuta, mutta taivaassa nousuhumala kestää ikuisesti ja orkutkin niin pitkään, että välillä pitää käydä parta ajamassa.

Toinen yhtä vaikuttava on kertomus Päivännäkemättömän Siposta, nuoresta miehestä, joka ei osaa tehdä mitään käytännön työtä kunnolla ja on siksi jatkuvasti kyläläisten pilkan esineenä.

Mutta Sippo naikin miljonäärin ja hänelle käy kaikella tapaa hyvin.

Nämä kaksi kertomusta nousevat kokoelmassa sen verran jylhiksi elämän opetuskertomuksiksi, että ehkei Turunen sittenkään tainnut nuorena miehenä turhaan Shakespeareaan lukea.

Kirjassa on myös monta liikuttavaa juttua, joissa ei tosiaan tiedä, kumpaan suuntaan suupielensä kääntää. Sellainen on esimerkiksi kertomus isästä. Koomisimmillaan tarina kuvaa isää opettelemassa ajamaan traktorilla.

Kohtaus on samalla nykykulttuurin alun kuvaus. Lapset olivat silloin ensimmäistä kertaa vanhempiaan nokkelampia.

Sen jälkeen niin on ollut jatkuvasti.

Koskettava ja terapeuttinen on myös muistelma kuolleesta veljestä, Hannusta, lapsuuden ihailun kohteesta, josta ei tullut lentäjää, vaan tavallisen elämän elänyt mies. Isä ei hyväksynyt Hannua omakseen, ja siinä isän ja Hannun välissä kirjan minän oli kasvettava. Vain sellaisen pakon edessä lapsesta kasvaa ristiriitoja välttävä, niin sanottu "mukava mies".

Oivan, kauniin kuuron pojan kuolema on kertomus Turuselle tutun elämänpiirin muutoksesta.

Kirjan hajanaisimmiksi jutuiksi jäävät kauhujutut. Ne jotenkin kuuluvat tarinoiden välttämättömimpään galleriaan.

Sen sijaan balladi Satjangon kauniista Annista on erikoinen, lähinnä sadomasokistinen kertomus miehestä, joka lainasi kaunista vaimoaan muille miehille.

Tarina ja sen ympärille hienosti kuvattu Pielisen saariluonto kansanihmisineen ovat syvässä, jotenkin yllättävässä ristiriidassa.

Turusesta on tullut Taata, jolle menneen maailman tarinankertojana vetää vertoja Harri Tapper. Voin kuvitella nämä kaksi kertomassa juttuja, hetkeksi unohtuisi tämä kohkaaminen.

Ehkä sellainen ei koskaan toteudu, mutta ovatpa kirjat.

Matti Mäkelä

Kirjailija ei enää valita, kapinoi, venkoile tai saarnaa uutta vastaan.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat