"Vuoden 1991 kesä oli kuin haavan side" - Kulttuuri | HS.fi

"Vuoden 1991 kesä oli kuin haavan side"

Vuoden 1991 elokuussa oli lämpimiä pehmeitä päiviä, jotka hyväilivät elävää ihoa kuin samettiverhot, kuvaa virolainen kirjailija Viivi Luik Viron itsenäistymistä teoksessaan Varjoteatteri. HS julkaisee otteen syksyllä ilmestyvästä kirjasta.

21.8.2011 3:00

Varjoteatteri.

HS julkaisee otteen syksyllä ilmestyvästä kirjasta.

Olin ne kaksi elokuun päivää yksin kotona. Kaksi pitkää, hidasta, aavemaista päivää siinä rähjäisessä mineriittitalossa, jossa oli kuselle haiseva hissi, siinä kahden huoneen asunnossa, jossa olin ollut onnellinen. En tiennyt silloin, että elämä on aina nuorallatanssia, veitsenterällä kulkemista, ja että se mitä on tänään voi huomenna olla poissa. En tiennyt vielä, että elämän pikkuasiat, ne jotka tuntuvat tylsiltä ja jotka ovat yhteisiä toisen kanssa, ovatkin onni. Että alusvaatteiden viikkaaminen, leivän ja perunoiden hankkiminen, teen keittäminen, paitojen ja nenäliinojen silittäminen voi olla onni. Minä halveksin noita elämän pikkuasioita vielä täydestä sydämestä. En ollut silloin vielä käynyt Tammisaaren saaristossa Kaarina ja Jaakko Kaurinkosken kesämökillä enkä ollut kuullut heidän laulavan ennen vieraiden lähtöä hartaasti viron kielellä: " Meie elu on siin ilmas, on siin ilmas, nii kui linnul oksa peal, nii kui linnul oksa peal..." Niinä kahtena elokuun aamuna vuonna yhdeksänkymmentäyksi hyvästelimme toisemme tietämättä, näemmekö enää toisiamme elossa. JJ lähti Toompealle täyttämään velvollisuuttaan, sillä hän oli sen viimeisen korkeimman neuvoston jäsen, joka antoi itsenäisyysjulistuksen. Velvollisuus, joka oli täytettävä, merkitsi noina kahtena päivänä kylmää toimintaa, tankkien ja käsirautojen kolinasta välittämättä. Valtioon ja itsenäisyyteen pääsemistä, siihen linnaan ja vahvaan turvaan pääsemistä, josta oli puhuttu kuiskaten vuosikymmeniä, jonka edestä oli kuoltu bunkkereissa ja kaivannoissa, leireissä ja vankiloissa. Sen edestä oli kuoltu siellä minne luoti osui, koulutalon seinän vieressä, salongissa, perunavakojen välissä. Virolaisella ruispellolla avautui äkkiä rotko ja sinne pudottiin. Kuka niitä kaikkia putoajia jaksoi pidellä!

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat