Kulttuuri

Soiva joulukalenteri, viimeinen osa: Kuuntele 25 vähemmän tunnettua joululaulua ja lue niiden tarinat

Toimittaja Jukka Petäjä on valinnut joukon kappaleita joulukalenteriksi, joka soi HS:n sivuilla läpi joulun.

On aina kunniallista kuulua vähemmistöön. Jouluna se ei ole edes kovin vaikeaa. Epäilen, että joulumusiikin vihaajia on enemmän kuin niitä, jotka pystyvät enemmän tai vähemmän vakavissaan kuuntelemaan joulusesongin musiikillisen pitopöydän herkkuja, enkä tarkoita tässä yksin Johann Sebastian Bachin hypnoottista Weihnachtsoratoriumia (BWV 248), Jouluoratoriota tai Georg Friedrich Händelin kirkollista Messias-oratoriota (HWV 56).

Minä maistelen noita herkkuja estoitta – ehkä osin siksi, että minulla on sisäinen tonttulakki päässä kesät talvet. Sellaista on elämä joululöylynlyömänä.

Kaikki ei sentään käy minullekaan. Osa perversioni suomasta mielihyvästä on etsiä rannattoman laajasta tarjonnasta aitoja helmiä eikä poimia arvottomia lasihelmiä, jotka on silattu kimaltelevalla katinkullalla. En liioin haarukoi pitopöydästä liian äiteliä sävellyksiä, esityksiä tai sovituksia, joissa on siirappia niin paljon, että melodia jää tahmana sormiin.

Hyvä on hyvää – silloinkin, kun puhutaan joulumusiikista.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Helsingin Sanomien soivassa joulukalenterissa ei kuulla Whamin Last Christmasia, Sladen Merry Xmas Everybodya, Queenin Thank God It’s Christmasia, Mariah Careyn All I Want for Christmas is Youta tai John Lennonin Happy Xmas War is Overia. Ne saavat soittoaikaa jouluna muutenkin – kuten saavat myös suomalaiset jouluiskelmät tai uudestaan purkitetut jouluklassikot. Soiva joulukalenteri noukkii biisejä valtavirran ja soittolistojen ulkopuolelta.

Erityisesti suosin sellaisia aikalaisartistien originaaleja sävellyksiä, jotka rakentavat uutta joulukaanonia. Annetaan uudelle ja harvemmin kuululle tilaa. Siksi olen rajannut soittolistalta tietyt ikivihreät – mikä pöllö käsite talvisesta joulumusiikista puhuttaessa, vaikka vihreä onkin yksi joulun tunnusväreistä. Joulu on kova paikka punavihersokeille.

Helsingin Sanomien soivan joulukalenterin ääniraidalla ei kuulla sellaisia kausikaanonin musiikillisia peruspilareita kuten esimerkiksi Jingle Bells, White Christmas, Frosty the Snowman, Winter Wonderland, Silent Night, The Christmas Song (Chestnuts Roasting on an Open Fire), What Christmas Means to Me tai Santa Claus Is Comin' to Town.

Tällä kertaa mukana ei ole edes Otis Reddingin vuonna 1967 versioimaa r&b-klassikkoa Merry Christmas Baby, jonka Lou Baxter ja Johnny Moore tekivät jo vuonna 1947.

Siitä huolimatta, oikein hyvää joulua ja korkeita hankia.

Yritän välttää itsetarkoituksellista erikoisuuden tavoittelua. En ole kaivanut arkistojen kätköistä unohdettuja jouluhelmiä Udmurtiasta, Mongoliasta, Sierra Leonesta, Patagoniasta tai Balilta. Joulun levylautaselle on katettu lähinnä angloamerikkalainen pitopöytä.

Tärkeintä on, että antimissa ei ole lisäaineita. Sokerin kanssa täytyy olla erityisen tarkka. Suolaakaan ei saa ajaa liikaa.

Ei muuta kuin: oi, soi joulu kultainen. Soivan joulukalenterin kaikki kappaleet voit kuunnella alta. Niiden tarinat ovat listan alla. Hyvää joulua!


Sunnuntai 25. joulukuuta


Vielä kerta kiellon päälle. Aatto tuli ja ja meni, mutta joulu jatkuu. Vielä yksi luukku avattavana. Joulupäivä. Kirkoissa liturginen väri on valkoinen. Ihan pakko katso ikkunasta pihalle ja tarkistaa, miten on maan kanssa. Tänään joulurauha on ehkä syvemmässä kuin minään toisena joulunajan päivänä. Raukeus hiipii jäseniin, ulkona on pimeää jo aamusta. Tästä ei selviä kuin heittämällä kehiin psykedeelisen, rotutietoisen soul-yhtyeen Rotary Connectionin – sama bändi, jossa äänirekisterien kuningatar Minnie Riperton hankki kannuksensa. Valottoman taivaan sfääreihin aukeava biisi tarjoaa jouluyön, juhlayön -tunnelmia aavemaisen sähköisinä kerakkeina, jotka kiertyvät kuusenoksiin kuin joulukoristeet konsanaan. Peace & Love. Takana 25 avattua joulukalenterin luukkua. Se on kutakuinkin joulun mitta.

Rotary Connection: Christmas Love (Charles Stepney & Morris Dollison). 1968. 3.09.


Lauantai 24. joulukuuta


Tässä se vihdoin on: joulu, pitkään odotettu aatto. Joulukalenterin 24. luukku. Tämän vaativan laskutoimituksen osaan tehdä minäkin, vaikka kriitikko olenkin. Ei muuta kuin piirileikkiin kuusen ympärille. Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika. Ja taas on tonttulakki silmillä. Kylmää, vaikka uuni pukkaa lämpöä. Siellä se tofukinkku turisee kotoisasti. Ankara paikka – ei siis kinkulla vaan minulla. On löydettävä biisi, joka on jouluaaton arvoinen ja joka kohottaa itse kunkin juhlatunnelmaan. Bändi on helppo valita. Se on bändien bändi eli legendaarinen The Band. Hallelujah. Oh Yeah, vastaa seurakunta. Biisi on tietenkin hivelevän kaunis Robbie Robertsonin sävellys Christmas Must Be Tonight. Siitä ei biisi paljon parane. Hyvää joulua itse kullekin – säätyyn tai käätyihin katsomatta.

The Band: Christmas Must Be Tonight (Robbie Robertson). 1975. 3.35.

Perjantai 23. joulukuuta

Päivä ennen aattoa, aatonaatto. Näin se joulu tiivistyy. Havunneulaset tuoksuvat ja jouluvalot tuikkivat ulkona, kynttilät hohtavat ikkunalaudalla. Lumi on hiukan herrassa, pakkasesta puhumattakaan. It’s Christmas Time. Siinä tämän päivän biisi, joka paljastuu HS:n soivan joulukalenterin 23. luukusta. Siinä kajastaa jo itse aaton odotus. Äänessä on Melissa Etheridge, joka aloitti uransa vuonna 1988 underground-tähtenä. Viisi vuotta myöhemmin hän ponnahti musiikin valtavirtaan ja suuren yleisön tietoisuuteen. Ponnahduslautana toimi laulajan neljäs albumi Yes I Am. Se poiki myös parhaan naisrokkarin Grammy-palkinnon solistien sarjassa vuonna 1995. Ei ihme, sillä Etherigden ääni soi yhtä aikaa sekä raa’asti että herkästi. Tärkeää on myös tietty rentous. Myös aaton odottelussa.

Melissa Etheridge: It’s Christmas Time (Melissa Etheridge). 2008. 4.21.

 


Torstai 22. joulukuuta

Jo Luukkaan evankeliumi tiesi, että ”tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava [...] ja niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.” Yhdessä katsannossa joulu on Jeesuksen syntymäpäiväjuhla. Siksi ei ole ihme, että kohtuullisen moni joulubiisi – sekä maallinen että hengellinen – tätä vuosijuhlaa kunnioittaa ja syvään kumartaa seimelle. Nyt tämän aihelman kimppuun käy kaksinkertainen Grammy-voittaja Kathy Mattea. Ääni on iso, kuten tunnelmakin. Biisin nimi on Baby King, kuinkas muutenkaan. Ehkä tänä iltana olisi syytä laittaa laatikot uuniin, etteivät jouluvalmistelut jää kalkkiviivoille. You got to get ready for a baby king. Iso biisi, isot tunteet. Olisko tänään jo aika panna tähti kuusen latvukseen.

Kathy Mattea: Baby King (Marc Cohn). 2003. 4.06.

 


Keskiviikko 21. joulukuuta

Otetaan välillä tukevasti maa jalkojen alle – ainakin kuvainnollisesti. Tämä varaus on paikalleen, koska Louisianan suistoalue on sellaista rämettä, että jalka helposti sujahtaa pettävän pinnan lävitse. Suoalueen joulu tarjoaa kuitenkin musiikillisesti juurevan maaperän. On huojentavaa, että joulun ei tarvitse välttämättä helähdellä tai helkkyä. Se voi myös svengata siihen malliin, että lumi kupolissa pöllyää. Sen osoittaa Doobie Brothers -yhtyeestä tuttu Michael McDonald. Biisi on Christmas on the Bayou. Tiukka paketti, joka nostaa hien pintaan. Siinä melkein unohtaa joulutohinat. Apua. Kello tikittää. Joko olisi aika tuoda kuusi sisään sulamaan? Viisi Grammy-palkintoa kahminut Michael McDonald on ehtinyt pitkällä urallaan työskennellä myös Steely Dan -yhtyeessä. Hyvinhän tuo kuusi tuossa sulaa.

Michael McDonald: Christmas on the Bayou. 2005. (Michael McDonald). 3.42.

 


Tiistai 20. joulukuuta

Herra isä, pyhä sylvi. Jo 20. luukku. Aika jättää joulupukki rauhaan ja kääntyä joulumuorin puoleen, ainakin vertauskuvallisesti. Augustassa syntynyt Amy Grant on nimittäin joulusesongin musiikkitarjonnan itse oikeutettu valkoinen joulumuori aivan siinä, missä Darlene Love on taas se ainoa oikea musta joulumuori. Yli 30 miljoonaa albumia myynyttä 56-vuotiasta Grantia pidetään kristityn popin kuningattarena. Nyt kuultavasta joulubiisistä Breath of Heaven on tehty tusinoittain cover-versiota. Hyvä verrokkibiisi on vanhan folk-ikonin Judy Collinsin vetoava Song for Sarajevo (I Dream of Peace) vuodelta 1994. Toive rauhasta on ja pysyy, mutta sodat vaihtuvat – ikävä kyllä. Alle kymmenvuotiaana perheensä kanssa Nashvilleen muuttanut gospel-tähti teki ehkä suurimman jouluhittinsä jo lähes 25 vuotta sitten. Katse viistää taivasta. Tulisiko sieltä sittenkin lunta?

Amy Grant: Breath of Heaven – Mary’s Song (Chris Eaton & Amy Grant). 1992. 5.27.

 


Maanantai 19. joulukuuta

Vähiin käyvät päivät ennen kuin loppuvat. Joulu on jo salakavalasti ovella. Niin se käy. Tänäkin vuonna. Ei muuta kuin käännetään nupit kaakkoon ja annetaan joulutonttujen luukuttaa oikein olan takaa. Tämä joulutonttu tottelee nimeä Albert King. Americanalla terästettyä southern rockia tuutataan nyt bluespoljennolla. Siinä on syvän etelän terveiset kylmälle pohjoiselle. Tällä kertaa umpihangesta on nostettu sisälle sulamaan itse joulupukki. Joulun sanomaan hyvin istuva viesti kuuluu: kyllä joulupukkikin on ihminen. Punanuttuun piiloutuneella kuuraparralla on ihmisen tarpeet ja toiveet. Saman biisin on purkittanut myös tulsalaista äänirekisteriä kierrättävän rämepopin ykkösnimi Lynyrd Skynyrd. Santa Claus Wants Some Lovin’. Niinhän me kaikki. Kitaran varressa se yksi kolmesta blues-skeban kuninkaasta, jonka sukunimi on King.

Albert King: Santa Claus Wants Some Lovin’ (Mack Rice). 1974. 3.54.

 


Sunnuntai 18. joulukuuta



Herkistymisen paikka, taas adventtisunnuntai, järjestyksessään jo neljäs sellainen. Liturginen värikin kirkossa on neljättä kertaa sama, sinivioletti. Tällä kertaa maan päälle laskeutuneen enkelin virkaa hoitaa Patti LaBelle, Oh Yeah. Hallelujah. Grammy-palkittu yhdysvaltalainen r&b- ja soul-laulaja aloitti uransa jo 1960 yhtyeessä The Ordettes. Nyt hypätään lähes 50 vuotta ajassa eteenpäin – vuoteen 2007. Musiikillisesti kelloa kuitenkin käännetään reilusti taaksepäin ja hypätään aikakoneen kyydistä vasta siinä vaiheessa, kun päästään juurimusiikin synnyn hetkiin. Patti LaBelle eli Patricia Louise Holt-Edwards käy joulun hengessä negrospirituaalien maailmaan. Siinä hartaus merkitsee samaa kuin riemu. Meno on sellaista, että isommastakin kirkosta meinaa katto revetä taivasta myöden. Siunausta. Aamen.

Patti LaBelle: Jesus, Oh What a Wonderful Child (trad.). 2007. 4.04.

 


Lauantai 17. joulukuuta


Jo seitsemästoista luukku. Pirskatti. Niin aika rientää, joulunakin. Sama kello kesät talvet. Ei muuta kuin kynttilää suksen pohjaan ja alamäkeen. Luvassa on kunnon ränttätänttä-meininkiä. Wizzard vuodelta 1973. Äijillä on isot hiukset ja vähintään yhtä iso vääntö. Roy Wood tiivistää joulun perussanoman lauseeseen: I Wish It Could Be Christmas Everyday. Mikäs siinä. On sitä huonompiakin neuvoja. Elokuussa äänitetty biisi julkaistiin joulumarkkinoille singlenä, b-puolella oli Rob Roy’s Nightmare. Levytyssession aikana studion lämpötila pudotettiin lähelle nollaa ja ääniteknikko Steve Brown koristeli tilan joulukoristeilla, hileellä ja jouluvaloilla. Rock-velho Roy Wood oli vetänyt päähän paikallisesta löytötavaratoimistosta hankitun paksun villapipon. Luukutus – ihan sopiva sana joulukalenterissa, vai mitä – on sellaista, ettei paljon päätä palella.

Wizzard: I Wish It Could Be Christmas Everyday (Roy Wood). 1973. 4.50.

 


Perjantai 16. joulukuuta

Oli maassa sitten lunta tai ei, toisille pyhät näyttäytyvät mustana jouluna. Eli kurkataan rohkeasti myös joulukimalteesta lyödyn mitalin kääntöpuolelle. Ehkä tunnetuin jouluna tiivistyvää yksinäisyyttä luotaava klassikko on Billy Hayesin ja Jay W. Johnsonin säveltämä ja sanoittama Blue Christmas vuodelta 1948 – yhtä hyvin Elviksen, Jon Bon Jovin kuin The Beach Boysin tai Lady Antebellumin esittämänä. Sen jätämme kuitenkin rauhaan tänä jouluna Helsingin Sanomien soivassa joulukalenterissa. Nyt päästetään irti Coldplay. Yeah. Tämä joulubiisi ei tosin päätynyt Mylo Xyloto -albumille – kuten alun perin tarkoitus oli. Hyvin biisi on silti hengissä säilynyt. Siinä valot syttyvät siellä, missä meri ja kaupunki kohtaavat. Hyvä verrokkibiisi – tosin astetta tummempi – on tänä vuonna kuolleen Princen Another Lonely Christmas. Rauhaa.

Coldplay: Christmas Lights (Chris Martin/Jonny Buckland/Guy Berryman/Will Champion). 2010. 4.02.

 


Torstai 15. päivä joulukuuta

Ei vielä karata tähtitaivaalta. Kieputaan yläilmoissa, sillä tähdillä ja luonnollisesti sillä yhdellä tietyllä tähdellä on sen verran keskeinen asema joulunajan kertomuksissa. Kirkkaasti loistavaa tähteä pimenevällä yötaivaalla seuraa musiikillisella kaukoputkellaan Sheryl Crow, joka on urallaan ehtinyt pokata yhdeksän Grammy-palkintoa, ehdolla palkinnon saajaksi hän on ollut peräti 32 kertaa. Kappaleessa toivotaan, että rakastettu löytää tiensä turvallisesti kotiin. Oppaana on taivaalla säihkyvä tähti. Ei kannata kuitenkaan säikähtää: Älkää peljästykö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Sheryl Crow’n biisi on hyvä, kuulaan kauniskin. Nyt reippaasti matkaan, vaikka tie olisi kuuran peitossa ja töppöset hukan lipsuisivat.

There is a Star that Shines Tonight (Sheryl Crow). 2008. 3.58.

 


Keskiviikko 14. päivä joulukuuta

Joulu ilman poroa on teeskentelyä, kuten jo vanha kansa tiesi. Poro – eikä välttämättä ainoastaan Petteri Punakuono – on elimellinen osa joulua siinä, missä sitä ovat myös joulukuusi, joulupukki, joulupuuro, joululahjat, joulupöytä, joulunsanoma ja joulusauna, tonttulakista nyt puhumattakaan. Nyt kaivetaan Korvatunturin nietoksista esiin taas yksi ihka ensimmäisen aallon progeyhtye, joka tosin aloitti pitkän uransa blueskokoonpanona. Puistellaan lumet äijistä. Hyvät herrat ja naiset, mitä parhaimmat tontut ja maahiset. Tässä The Moody Blues. Don’t Need a Reindeer. Isolla pensselillä vedetty sävelpinta kiertyy korkeuksiin samanlaisena arvoituksellisena tähtisumuna kuin yhtyeen 1960-luvun albumien klassikkobiisit. Tuttu harras meininki mutta uudessa kääreessä.

Moody Blues: Don’t Need a Reindeer (Justin Hayward). 2003. 3.56.

 


Tiistai 13. päivä joulukuuta

Pysytään yhä joulun peruskuvastossa, eikä päästetä joulupukkia karkuun tai muihin hommiin. Ei saa äiti vielä suukkoaan. Mutta mitä löytyy 13. luukun takaa? Hah, kovin tuttu yhtye jo 1960-luvulta, joskaan ei yhtä tunnettu joulumusiikin esittäjänä. Nyt punanutun kimppuun käy nimittäin The Kinks, Ray Davies. Levytysvuosi on 1977, jolloin yhtye oli purkittamassa vuotta myöhemmin julkaistua albumia The Misfits. Alun perin vain singlenä ilmestynyt biisi alkaa petollisesti: joulunkellot helkkäävät ja ihmisten kesken hyvä tahto, sitten iskee raaka kitara. Hyvä verrokki on The Ramones -yhtyeen tykitys vuodelta 1989 Merry Christmas (I Don’t Want to Fight Tonight). Siinä mielessä Father Christmas on tyypillinen rock-yhtyeen vetäisy, että siinä pikemminkin vedetään matto joulupukin jalkojen alta kuin tarjotaan punanutulle lämmintä vällyä.

The Kinks: Father Christmas (Ray Davies). 1977. 3.45.

 


Maanantai 12. päivä joulukuuta

Viikon alku, koko viikko vielä turvallisesti edessä. Arki. Sikäli kuin sellaista joulun aikana edes on. Joka päivä on enemmän tai vähemmän juhlapäivä. No, se juhlasta. Nyt puhutaan uskosta. Joulupukista. Itse kuuraparrasta. Joskus tämä jylhä kappale pannaan Emerson, Lake and Palmer -yhtyeen nimiin, vaikka se on itse asiassa Greg Laken ensimmäinen sooloprojekti – tosin aikana, jolloin ELP oli vielä tiukasti kasassa. Sanat teki Pete Sinfield, jonka kanssa viime viikon tiistaina kuollut Greg Lake työskenteli King Crimsonissa ennen ELP:iä. Huippubasisti siirtyi yhdestä superyhtyeestä toiseen. Nyt kuultavassa biisissä kuullaan myös katkelma Sergei Prokofjevin viisiosaisen orkesteriteoksen Luutnatti Kižen Troikka-tanssista. Idean myös hyvänä laulajana tunnetulle Greg Lakelle antoi kosketinsoittaja Keith Emerson, joka hänkin on siirtynyt paikkaan, jossa ei ole postinumeroa. Evästys jouluun sen sijaan voi hyvin ja on hengissä: The Christmas you get, you deserve.

Greg Lake: I Believe in Father Christmas (Greg Lake & Pete Sinfield). 1975. 3.31.

 


Sunnuntai 11. päivä joulukuuta



Piparit uuniin ja tonttulakki päästä. Kolmas adventtisunnuntai. Pyhäpäivän liturgiset värit ovat violetti tai sininen, jälleen. Violetti on katumuksen ja syntien tunnustamisen väri – menikö, pahus soikoon, piparitaikinaan liikaa siirappia. Violetin sijasta kirkon menoissa voidaan käyttää myös sinistä väriä, joka symboloi neitsyt Mariaa. Eli päästetään vahva nainen ääneen. Hän on Ledisi – New Orleansissa syntynyt r&b-tykki Ledisi Anibade Young, jonka etunimi tarkoittaa joruban kielellä esiin tuomista, luomista tai synnyttämistä. Etunimensä mukaisesti hän onnistuu synnyttämään pakahduttavan tunnekuohun kiitoshymnissään Thank You. Ledisi näytteli gospel-laulaja Mahalia Jacksonia rotusorron vastaista mielenosoitusmarssia kuvaavassa Selma-elokuvassa, jonka ohjauksesta vastasi Ava DuVernay. Ledisin biisissä on vähintäänkin vahva yhtä tunnelma kuin Selman kansalaisoikeusmarsseilla. Siihen ei ole lorahtanut liikaa siirappia.

Ledisi: Thank You (Ledisi Young & Luther Hanes) 2008. 4.36.

 


Lauantai 10. päivä joulukuuta


Vaikka ulkona pakkanen ei paukkuisikaan eikä kuulas ilma syleilisi tähtikirkasta taivasta, Laurel Canyonin keijukainen Joni Mitchell onnistuu taikomaan tuon tunnelman niin todeksi, että siihen uskoo ja uppoutuu. Ei muuta kuin skrinnarit jalkaan ja peilikirkkaalle jäälle. Jouluklassikoksi noussut River vuodelta 1971 on siinäkin mielessä poikkeuksellinen kappale, että siitä on tehty toiseksi entinen cover-versioita Albertassa syntyneen lauluntekijän koko laajassa tuotannossa Ja näin se alkaa: ”I wish I had a river/ I could skate away on”. Lyyrinen kappale on hymni arjelle. Luistoa piisaa. Hyvä verrokkibiisi on alle viisikymppisenä kuolleen Laura Nyron vuotta ennen Joni Mitchellin joulubiisiä ilmestynyt Christmas in My Soul, joka vetää hienosti yhteen 1960-luvun poliittisen kuohunnan USA:ssa.

Joni Mitchell: River (Joni Mitchell). 1971. 4.06.

 


Perjantai 9. päivä joulukuuta



Hups. Pimeää. En näe mitään. No, enpä tietenkään, koska tonttulakki on pudonnut silmille. Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli. Jo yhdeksäs luukku Helsingin Sanomien soivassa joulukalenterissa. Listalla olisi No Child Should Ever Cry on Christmas. Siinä joulun maisemissa sivakoivat John Oates ja Daryl Hall eikä suksi kulje lainkaan huonosti latu-urassa. John Oatesin säveltämää ja sanoittamaa biisiä ei kuitenkaan löydy Spotify-palvelusta. Biisin sanoma on se, että inhimillisyys olisi syytä kaivaa esiin edes jouluksi. No, se ei tuo biisiä palveluun. Ei hätää. Otetaan reki kohti Nashvilleä. Seimestä löytyy Suomessa huonosti tunnettu rockyhtye Jars of Clay. Biisin sanoista vastaa englantilainen runoilija Christina Rosetti, jonka elämä päättyi muutama vuosi ennen 1900-luvun alkua. Kaunis pop-balladi kestää pitempää kuin lumi jouluna. Eli rakkaus, tuo ihmeellinen deus ex machinana.

Jars of Clay: Love Came Down at Christmas (Graham Garton & Christina Rosetti ). 2007. 3.02.

 


Torstai 8. päivä joulukuuta

Aika kopistaa nuoska saappaista ja hypätä taatusti lumettomaan maisemaan. Jalkojen alla on kunnon räme, delta-alue, Lousianan suisto, aamun valmistautuva New Orleans – ja korvissa raikaa voodoo. Aika kotoinen olo. Äänessä on Cyndi Lauper, joka teki kymmenen vuotta sitten kelvollisen albumin joululauluja. Mukaan mahtuu myös muutama yli 30-vuotisen uran tehneen HLBT-aktivistin oma sävellys. Ne vievät amerikkalaisen juurimusiikin syntysijoille kreolialueelle, jossa erilaiset kulttuurivaikutteet sekoittuvat moniaineksiseksi musiikiksi. Niin se vain on, että joulu on se sielläkin. Sama tuttu joulu, kehykset ovat vain toiset. Tällä kertaa herätään varhaiseen jouluaamuun. Haitarin tahdissa odotellaan suuren juhlan alkua. Varoituksen sana: ei kannata pelästyä lapsikuoroa.

Cyndi Lauper: Early Christmas Morning (Cyndi Lauper & Jan Pulsford). 1996. 5.07.

 


Keskiviikko 7. päivä joulukuuta


Vuorossa seitsemäs luukku. Hip hurraa. Seitsemän on näemmä onnen luku ainakin niille, jotka pitävät progressiivisesta rockista. Sanamukaisesti saarnastuolista kajahtaa joulun riemusanoma, A Christmas Song. Äänessä on uuteen aikaan tuodun folk-musiikin progevelho Ian Anderson –menninkäinen, joka tunnetaan myös hulluna huilumiehenä. A Christmas Song? Andersonin säveltämän biisin nimestä huolimatta tunnelma on, monelle helpotukseksi, pikemminkin tuttu Jethro Tullin albumeilta kuin halki kinosten vievältä jouluiselta rekiajelulta. Hey! Santa! Pass us that bottle, will you? Ian Anderson huikkaa joulupukille. Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon viimeiseksi levytykseksi jäänyt biisi julkaistiin singlen b-puolena joulukuussa 1968. A-puolella oli biisi Love Story, sekin Andersonin käsialaa.

Jethro Tull: A Christmas Song (Ian Anderson). 1968. 3.05.

 



Tiistai 6. päivä joulukuuta



Takaisin perinteisempään joulukuvastoon, sillä paluu kotiin on yksi joulumusiikin – ja miksei myös itse joulun – kestoteemoista. Keittiössä enkelten ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko ja ihmisillä hyvä tahto, kun perheet kokoontuvat yhteiselle jouluaterialle. Ehkä sinä olisi hyvä malli myös nyt, kun vietämme tänään Suomen itsenäisyyden 99. vuotta. Rauhaa. Päästetään ääneen yhdysvaltalainen kantriyhtye Surgarland syvästä etelästä – Atlantasta. Yhtye on vuollut aika hyvin kultaa Yhdysvalloissa, vaikka Suomessa sitä ei kovin hyvin tunneta. Kohta 14 vuotta kestäneen uransa aikana se on myynyt lähes 15 miljoonaa levyä. Nyt palataan kotiin.

Sugarland: Coming Home (Jennifer Nettles & Kristian Bush). 2009. 3.32.

 


Maanantai 5. päivä joulukuuta



Edessä on taas arki, mikäli nyt sellaista joulunajalle edes osuu. Aika palata ainakin hetkeksi kadulle ja sukeltaa suurkaupungin varjoihin. Arkiset ja tummat sävyt syntyvät siitä, että biisi kuvaa jouluaattona juoppoputkaan New Yorkissa joutuneen amerikanirlantilaisen miehen itsetilitystä vinoon menneestä elämästä ja tuhoutuneista haaveista. Lähes kaksi vuotta työstetty duetto on The Pogues -yhtyeen ja Kirsty MacCollin vuonna 1987 singlenä julkaisema biisi, joka sisältyy myös vuonna 1988 julkaistulle albumille If I Should Fall from Grace with God. Alun perin naissolistiksi oli kaavailtu yhtyeen silloista basistia Cait O’Riordania, joka kuitenkin lähti yhtyeestä ennen biisin levytystä.

The Pogues feat. Kirsty MacColl: Fairytale of New York (MacGowan & Finer). 1987. 4.32.

 


Sunnuntai 4. päivä joulukuuta



Jo toinen adventti. Hups. Ensimmäinenhän osui marraskuun lopulle. Toisen adventtisunnuntain monille tuttu liturginen väri on violetti tai sininen, ainakin evankelisessa kirkossa. Vahva väri. Ehkä siksikin on syytä soittaa myös vahvaa musiikkia, jossa on kunnolla potkua. Luonnollinen valinta on tietenkin Staxin vahvan naisen Deanie Parkerin sävellys, jonka The Staple Singers levytti marraskuussa 1970. Levylautaselle on kuitenkin valittu soul-sisko Darlene Loven svengaava versio samasta kappaleesta, joka muistuttaa, että kukaan ei saisi varastaa iloa, etenkään jouluna. Darlene Love on itse asiassa Äiti Joulu, koska hän oli mukana jo legendaarisilla The Phil Spector Christmas Album (1963) -levyllä – peräti neljällä biisillä.

Darlene Love: Who Took the Merry Out of Christmas (Deanie Parker.) 2007. 3.38.

 


Lauantai 3. päivä joulukuuta



Sormi hapuilee HS:n soivan joulukalenterin kolmatta luukkua, joka avautuu näemmä hankalasti, mutta ähellys kuitenkin kannattaa, koska luukun alta katse poimii itsensä Carole Kingin. Kappale on alun perin Staxin kestotähden William Bellin sävellys vuodelta 1967. Viesti on sellainen, että jouluna jokainen päivä on kuin lomapäivä. Kingin versio on taas viiden vuoden takaa. Loistavan Tapestry-albumin (1971) aikaisen laulajan ääni soi toki nyt astetta matalammalta. Vuosikymmenet ovat patinoineet äänen ja siihen on tullut myös inhimillistä säröä. Hyvä verrokki voisi olla vielä reilummin alarekisteriin laskeva ja syvemmältä kyntävä Carly Simonin The Land of Christmas – Mary (2003).

Carole King: Everyday Will Be Like a Holiday. 2011. (William Bell & Booker T. Jones). 3.08.

 


Perjantai 2. päivä joulukuuta



Vielä ei kehtaa laitaa joulun kelloja raikumaan ja kulkusia helkkäämään, koska joulunaika ei ole ehtinyt edes kunnolla alkaa. Ei hätää. Eteen kyllä siunaantuu sellaistakin latua, johon joulusuksi hyvin sujahtaa. Tänään äänessä ovat rock-kukko Mick Jagger ja soul-sähikäinen Joss Stone. Kappale Charles Shyerin ohjaamaan Alfien ääniraidalta. Siinä ei soi niinkään joulu vaan kunnon Rolling Stones -poljento. Se on rosoisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi Elton Johnin ja Joss Stonen duetto Calling It Christmas (2005) tai Paul McCartneyn Lower Gaten maatilalla Sussexissä äänitetty Wonderful Christmastime (1979).

Mick Jagger & Joss Stone: Lonely Without You – This Christmas (Mick Jagger & Dave Stewart). 2004. 2.37.

 


Torstai 1. päivä joulukuuta


Tänään se taas alkaa. Joulu. Sen tajuaa tonttukin, vaikka ei kalenterista vasiten lunttaisi. Hetki on juhlallinen. Nyt aukaistaan HS:n soivan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Ja kukas muu sieltä kurkistaa kuin itse Paul Simon – urallaan 12 Grammy-palkintoa pokannut ikinuori kestotähti, joka täytti tämän vuoden lokakuussa jo 75 vuotta. Valitsemani kappale on albumilta So Beautiful or So What vuodelta 2011. Sillä kuullaan myös pieni katkelma pastori James M. Gatesin Atlantassa pitämästä hurmoshenkisestä saarnasta, joka taltioitiin keväällä 1941 – pastori kuoli saman vuoden elokuussa. Tulkoon joulu. Ja katso, sieltähän se tulee – nopeammin kuin sitä taas uskoisikaan.

Paul Simon: Getting Ready for the Christmas Day. 2011. (Paul Simon). 4.06.

 

Soiva joulukalenteri HS:n sivuilla läpi joulukuun.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Musiikki

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    2. 2

      Yksitoista kertaa vankilaan joutunut Tommi koki ennen olevansa ”aikuisten lastentarhassa” – Vankien olot muuttuvat yhä vapaammiksi

    3. 3

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    4. 4

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    5. 5

      Intian Basaarin perustajalla oli parhaimmillaan 27 liikettä ympäri Suomen – Hippivaatteita tuotiin suoraan omasta tehtaasta Intiasta, kunnes lama pakotti sulkemaan kauppoja

    6. 6

      Kuvia Suomesta 22: Emilia Kangasluoma kuvasi isoäitinsä arkea palvelutalossa

    7. 7

      Pelkäätkö jakavasi liikaa tietoa yksityiselämästäsi? Se tuskin on mitään verrattuna siihen, mitä teki 1700-luvun kuninkaamme

    8. 8

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    9. 9

      ”He puhuivat meille kuin orjille” – Unkari sulkee pakolaiset piikkilangoin eristetyille parakkileireille, HS kuvasi ne kopterilla ja tapasi ulos päässeitä

    10. 10

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    2. 2

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    3. 3

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    4. 4

      Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

    5. 5

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    6. 6

      Jenna Lehtonen tekee ulkomaanmatkan lähes joka kuukausi, Pirkko Schildt on käynyt 113 maassa – Miksi osa meistä tahtoo olla jatkuvasti liikkeessä?

      Tilaajille
    7. 7

      Poliisi otti neljä ihmistä kiinni mielen­osoituksissa Tampereella – uusnatseja ja poliisia kohti heitettiin paukkupommeja

    8. 8

      Useita ihmisiä haavoittui veitsihyökkäyksessä Münchenissä, epäilty otettu kiinni – Poliisin mukaan kyse ei ole terrorismista

    9. 9

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    10. 10

      Kittilän käsissä on satojen miljoonien eurojen bisnes, joka syöksi lappilaiskunnan kriisiin – ”Miten poromiehen ammatissa toimiva valtuutettu voisi tuntea lakipykäliä?”

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    2. 2

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    8. 8

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    9. 9

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    10. 10

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    11. Näytä lisää