Kulttuuri

Tove Janssonin tarina tunnetaan kyllä, mutta kuka muistaa Tuulikki Pietilän? Muumien Tuutikin esikuva oli taidokas graafikko – ja filmihullu

”Hän koki olevansa kuin Joseph Cotten, parhaillaan sivuosan esittäjänä”, sanoo Annukka Pietilä tädistään. Ateneumin näyttely esittelee monipuolisen graafikon, joka jäi usein kumppaninsa varjoon.

Tove Janssonin Taikatalvi (1957) on paitsi kirja Muumilaakson talvesta, myös tarina Janssonin rakastumisesta Tuulikki Pietilään. Se ilmestyi heidän ensimmäisen yhteisen vuotensa jälkeen.

Kirjassa Muumipeikko on yksin hereillä, kun muu perhe nukkuu talviunta. Muumipeikko vael­taa peloissaan lumisessa maisemassa, kunnes hän löytää tuoreet jalanjäljet. Niitä seuraamalla löytyy lumilyhty ja hankeen kaivautunut, viheltelevä Tuutikki. Vahvalla ja vaaleatukkaisella Tuutikilla on vyötäisillään puukko, ja hän on pukeutunut merihenkisesti punavalkoraidalliseen nuttuun ja tupsulakkiin. Käytännöllinen ja kätevä Tuutikki opettaa muumipeikon rakastamaan talvea, kuten Pietilä Janssonin.

Usein kun kerrotaan Janssonista ja Pietilästä, Jansson työntyy etualalle ja säkenöi, kun taas Pietilä jää vähän varjoon. Kirjoissa Pietilästä kerrotaan Janssonin elämänkumppanina: miten he viettivät kesänsä Klovharun saarella Pellingissä, miten he kaitafilmasivat maailmanmatkojaan, millainen vaikutus Pietilällä oli Janssoniin.

Mutta Pietilä oli voimakastahtoinen nainen ja taidokas taiteilija; suomalaisen taidegrafiikan kärkinimi, minkä todistaa myös Ateneumissa helmikuussa avautunut retrospektiivinen näyttely.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Näyttely kertoo monipuolisesta taiteilijasta, joka vaihtoi tekniikkaa, tyyliä ja aihetta kuin leikitellen. Realistisista kaupunkinäkymistä siirrytään kubistisiin pyöräilijöihin ja sirkuslaisiin, kunnes jatketaan kohti abstraktimpaa ilmaisua, josta palataan saaristomaisemiin. 1960-luvulla mukaan tulee värigrafiikka, jonka uranuurtajia Pietilä oli Suomessa. Hän hallitsi suvereenisti eri grafiikan menetelmät ja hyppäsi sujuvasti etsauksesta akvatintaan ja litografiaan.


Tuulikki Pietilä syntyi vuonna 1917 – ei Suomessa vaan Seattlessa. Nuoren Frans Pietilän oli vallannut ”Ameriikan kuume”, ja tämä oli seilannut Atlantin yli vuonna 1902. Seattlessa Frans tapasi kotiapulaisena toimineen Ida Lehtisen. Tuulikki syntyi heidän esikoisekseen.

Kerrotaan, että sekä Tuulikin että hänen veljensä kohtalo olisi ennustettu heidän äidilleen jo ennen kuin tämä tutustui mieheensä: lapsista yhdestä tulisi arkkitehti, toisesta taiteilija. Näin kävi: Tuulikin veljestä Reima Pietilästä tuli Suomen tunnetuimpia arkkitehteja.

1920-luvun alussa perhe palasi Suomeen ja asettui Turkuun. Tuulikki oli jo lapsena reipasotteinen ulkoilmaihminen, partiolainen ja taitava puukon käyttäjä, joka luisteli kouluun Amerikan-sukulaisilta saaduilla rullaluistimilla.

Taideopinnot Pietilä aloitti Turun piirustuskoulussa vuonna 1933. Sen jälkeen hän opiskeli sekä grafiikkaa että kuvanveistoa Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Sotavuosien jälkeen hän jatkoi opintojaan Tukholman kuninkaallisessa taideakatemiassa sekä Pariisissa 1949–1953, paitsi Fernand Lègerin akatemiassa, myös Sam Vannin kanssa Jean Souverbienin Section d’Or -koulussa.

Joulukuussa 1950 Helsingin Sanomissa haastateltiin nuorta kosmopoliittitaiteilijaa, joka oli viimeiset puolitoista vuotta asunut ”Quartier Latinin omalaatuisissa pikkubokseissa madamen ja hänen kissansa valvovien silmien alaisena”.

Kilpailu oli kovaa, ateljeita vähän ja nälkätaiteilijoiden joukko suuri, Pietilä kertoi. Moni pohjoismainen kollega oli joutunut jättämään Pariisin rahapulan takia. ”Monet muut jäävät siitä huolimatta, koska Pariisi on ainoa kaupunki, jossa kuitenkin voi elää”, Pietilä kertoi haastattelijalle.

Vuodesta 1949 Pietilä rahoitti elämistään työskentelemällä Louis Calevaert-Brunin työhuoneella, jossa painettiin nimekkäiden taiteilijoiden grafiikkaa. Pietilä yritti urkkia Calevaert-Brunin tekniikan salaisuuksia, siinä onnistumatta. Hän on kertonut silloin päättäneensä, että jos hän itse keksisi jotain ammatillisesti tärkeää, hän jakaisi tiedot auliisti muillekin.

Ensimmäisen Suomen-yksityisnäyttelynsä Pietilä piti Bäcksbackan taidesalongissa yhdessä Anita Snellmanin kanssa vuonna 1951: grafiikkaa, monotypioita ja piirustuksia, realistisista kubistisiin, lähes abstrakteihin teoksiin. Kriitikot pitivät näyttelyä suurena lupauksena. Ehkä sen rohkaisemana 1954 Pietilä palasi Suomeen pysyvästi.

Tove Janssonin hän oli tavannut jo opiskeluaikana, mutta he eivät tutustuneet läheisesti. Pariisissakin he olivat tavanneet, yökerhossa sattumalta, kun Jansson matkusti sinne Vivica Bandlerin kanssa. Mutta vuonna 1955 jo kipinöi.

Taiteilijaseuran joulujuhlissa Jansson meni hakemaan tanssiin Pietilää, joka kieltäytyi, ilmeisesti sopivaisuussyistä. Mutta myöhemmin Pietilä lähetti Janssonille raidallista kissaa esittävän joulukortin ja pyysi vierailulle ateljeeseensa Nordenskiöldinkadulle.

”Tuulikilla oli viinipullo verhojen takana ja hän soitti uusia pariisilaisia levyjä. He puhuivat työstä, elämästä, kaipuusta ja unelmista, kaikesta mistä puhutaan ensimmäisellä, syvällisellä kerralla”, kirjoittaa Boel Westin kirjassa Tove Jansson – sanat, kuvat, elämä. Alkoi 45 vuotta kestänyt yhteinen elämä.

”Olen viimeinkin päässyt perille sen luokse jonka kanssa haluan olla”, Jansson kirjoitti Pietilälle seuraavana kesänä. Ystävälleen Eva Konikoffille Jansson kirjoitti, että Tooti (sillä lempinimellä Jansson Pietilää kutsui) oli leppoisa, iloinen ystävä ja parasta mitä hänellä oli. Pietilä ja Jansson tekivät taidetta, järjestivät kuuluisia hippojaan, filmasivat ja matkustivat.

( Toove ja Tooti Euroopassa -dokumentissa he kertovat, että kun Irlannissa huomataan matka­kassan huvenneen, otetaan aamiaiselta eväitä mukaan. ”Se tehdään tietysti hyvin diskreetisti, ettei luultaisi, että ollaan saksalaisia.”)

Pietilä onnistui hankkimaan ateljeen samasta talosta kuin Jansson. Toistensa luokse he pääsivät ullakkokäytävää pitkin. Samanlainen järjestely on taiteilijapari Marilla ja Jonnalla Tove Janssonin romaanissa Reilua peliä (1989).


Syksy ja talvi olivat Pietilän mielestä parhaat työskentelykaudet. Keväällä ja kesällä hän oli mieluummin ulkona, kuten Klovharun saarella, jolle Pietilä ja Jansson rakensivat mökin. Siellä he kävivät verkoilla, keittivät kalasoppaa ja tekivät taidokkaita muumifiguureja ja -kuvaelmia. Se oli samaan aikaan sekä työtä että leikkiä.

Työssä piti nimittäin olla iloa, vaikka haastavaakin se oli.

”Kiiltävästä kuparilevystä näkee vain omat epätoivoiset silmänsä, ja vasta sitten helpottaa kun saa tehtyä ne pari ensimmäistä raapua”, Pietilä sanoi haastattelussa 1977.

Pietilä teki taidetta, opetti tovin, toimi taiteilijajärjestöissä ja perusti Purnun kuuluisan kesänäyttelyn vuonna 1967.

Hän myös piti sanansa osaamisen jakamisesta: taidegraafikko Inari Krohn kuvailee Pietilää tärkeäksi mentoriksi. Pietilä lahjoitti Krohnille myös arvosta­miaan työvälineitä.

”Hän sanoi, että kun sinä kerran teet aktiivisesti töitä, sinulla on näille käyttöä – että ota tuosta tuollainen ja tuollainen.”

Krohn kuvailee Pietilää hyvin voimakastahtoiseksi ja määrätietoiseksi ihmiseksi. ”Hän ei ollut ollenkaan lempeä eikä pehmeäluontoinen”, hän sanoo. ”Hän tiesi mitä tahtoi ja sanoi suoraan, jos jokin ei häntä miellyttänyt.”

Tinkimättömän pinnan alla sykki lämmin sydän. Kollegoita kohtaan hän oli solidaarinen ja avulias, ”reilu kaveri”, Krohn kuvailee.

Teoksia Pietilän uran varrella syntyi noin 1 400 kappaletta. 1980-luvulla ”kuvat loppuivat”, kuten Pietilä Krohnille sanoi.

Olkapää ja peukalot väsyivät metalligrafiikan tekemiseen. Pietilä sanoi tuntevansa itsensä ”röpelökouraksi” nuorten graafikkojen rinnalla.

Myös karusta ulkoilmaelämästä Klovharulla oli täytynyt luopua iän karttuessa. Ystävät pohtivat alinomaa, miten me kaksi vanhaa tyttöä pärjäämme siellä kivellä, Pietilä sanoi haastattelussa.

Pietilä ja Jansson viettivät paljon aikaa kaksin Kasarmikadulla.

”Tove istui yhdessä ja Tuulikki toisessa punaisessa plyysituolissa, ja edessään heillä oli pienet viskilasit”, Krohn kuvailee.

Vanhoissa lehtileikkeissä heitä kutsutaan aina ”ystäviksi”. Presidentinlinnaan itsenäisyyspäiväjuhliin he saivat pitkään erilliset kutsut, kunnes vuonna 1992 kutsu oli yhteinen. Se oli ensimmäinen kerta, kun linnaan saapui naispari.

”Tooti sanoi, että hitto kun joutuu laittamaan hameen päälle, mutta kyllä he olivat siihen tyytyväisiä”, sanoo Pietilän veljentytär, arkkitehti Annukka Pietilä.

75-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa Tuulikki Pietilä sanoi olevansa täysin sopeutunut olemaan Tuutikki, se jalat maassa kiinni elävä ystävä, jonka yksinäinen muumipeikko kohtaa. Hänelle sopi elämä toisen taiteilijan rinnalla. Eikä Pietilä edes itse kaivannut valokeilaan.

”Hän koki olevansa kuin Joseph Cotten, parhaillaan sivu­osan esittäjänä”, sanoo Annukka Pietilä. ”Ei julkisuus kiinnostanut häntä millään tavalla”.

Tuulikki Pietilä suojeli myös Janssonia julkisuudelta: sanoi ”ei” silloin kun Jansson oli väsynyt mutta olisi itse sanonut ”kyllä”.

Kesällä 2001 Tove Jansson kuoli pitkän sairaalajakson päätteeksi. Ilta-Sanomat haastatteli Pietilää pian Janssonin kuoltua.

”On hyvin vaikeata puhua asiasta. Olen täysin pökertynyt enkä tiedä, miten sanani asettaisin. Mieluiten kai olisin hiljaa”, Pietilä sanoi. ”On vain jotenkin kasattava itsensä ja ajateltava: elämän on kaikesta huolimatta jatkuttava.”

Apuun tuli elokuva, Pietilän nuoruudenrakkaus. Pietilä on kertonut kuuluneensa Pariisin-vuosinaan seitsemään eri elokuvakerhoon. Jo Janssonin eläessä kotiin kerääntyi valtava vhs-nauhojen kokoelma, joille Pietilä ja Jansson nauhoittivat televisiosta elokuvia. Kaikki oli numeroitu ja järjestetty.

Pietilän elämää ja uraa leimannut kiinnostus ja uteliaisuus suuntautuivat yhä enemmän elokuviin, ja lopulta niitä oli tuhansia. Ne kattoivat kaikki filmigenret ja maailmankolkat, taide-elokuvista animaatioihin. Tädin ja veljentytön yhteiseksi suosikiksi muodostui Rottatouille-animaatio, jossa rotat seikkailevat Pariisin ravintolamaailmassa, Annukka Pietilä kertoo.

”Sen me katsoimme yhdessä monta kertaa ja teimme sen mukaan sapuskaakin.”

Tuulikki Pietilä oli perusteellinen ja utelias, kiinnostunut lähes kaikesta, Annukka Pietilä sanoo. Hän oli laajasti lukenut ja seurasi ”kaikkea hiihtokilpailuista Godardiin.”

Mutta ehkä elokuvissa oli muutakin.

Janssonin Reilua peliä -romaanissa filmihullu Jonna opettaa kärsivällisesti Janssonin alter egoa Maria ymmärtämään nuoruutensa mustavalkoisia klassikkoelokuvia, niitä, joita Jonna katsoi elokuvakerhossa ulkomailla opiskellessaan.

”Katsos, minä olin ihan hulluna niihin”, Jonna sanoo. ”Ja onnellinen. Nyt kun katson ne läpi uudestaan, kaikki nämä klassikot, ja näen niiden ilmeikkään kömpelyyden, senaikaisen hataran tekniikan, on kuin saisin nuoruuteni takaisin.”


Lähteinä on käytetty lisäksi Tuula Karjalaisen kirjaa Tove Jansson – tee työtä ja rakasta (2013) sekä Tampereen taidemuseon näyttelyluetteloa Tuulikki Pietilä – taidegraafikko ja maailmanmatkaaja (1986).
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Taide
  • Taiteilijat
  • Muumit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    2. 2

      Emme tarvitse Melania Trumpin apua, vastaa slovenialaiskirjailija Sofi Oksaselle

    3. 3

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    4. 4

      Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

    5. 5

      Sdp:n helsinkiläispoliitikko toi vaimonsa siskon Etiopiasta Suomeen väärällä passilla – sai tuomion laittoman maahantulon järjestämisestä

    6. 6

      Suomen 100-vuotis­juhlan suurin päätös: Edus­kunta antaa 50 miljoonaa euroa tuntemattomalle pikku­säätiölle, jolla ei ole yhtään vakituista työntekijää

    7. 7

      Väärä asenne ja padotut tunteet saavat kehon sairastumaan, luennoi lääkäri tänä viikonloppuna Messukeskuksessa – Miten uskomushoitoja tarjoaviin lääkäreihin pitäisi suhtautua?

    8. 8

      Onko se hyvä, jos syysloman jälkeen ash? Testaa, ymmärrätkö, mitä lapsesi sinulle sanovat (ja mitä he sinusta ihan oikeasti ajattelevat)

    9. 9

      Suomalaistutkija ratkaisi ongelman, jota fyysikot ovat pähkäilleet 200 vuotta: Miksi vesipisara ei heti valu kaltevalla pinnalla?

    10. 10

      Käsi ulkoministerin reidelle EU-illallisilla, alapään sormeilua mediajuhlissa – #metoo-kampanja avasi Ruotsissa padon, ja likavesi nousee mediataloihin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    2. 2

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    3. 3

      Onko se hyvä, jos syysloman jälkeen ash? Testaa, ymmärrätkö, mitä lapsesi sinulle sanovat (ja mitä he sinusta ihan oikeasti ajattelevat)

    4. 4

      Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

    5. 5

      Patjasta löytyi jopa 20 miljoonaa: Pyramidihuijauksen rahanpesusta epäilty tunnusti viimein torstaina

    6. 6

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    7. 7

      Suomen 100-vuotis­juhlan suurin päätös: Edus­kunta antaa 50 miljoonaa euroa tuntemattomalle pikku­säätiölle, jolla ei ole yhtään vakituista työntekijää

    8. 8

      Tapasi vastata puhelimeen saa ihmiset kuvittelemaan sinusta monta asiaa – tutkijat analysoivat tarkasti, millainen tervehdys kuulostaa luotettavalta

    9. 9

      Laulaja Tomi Metsäketo kirjoittaa itseensä kohdistuneista häirintäsyytöksistä, mutta kiertää keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – Tästä on kyse

    10. 10

      20 vuotta sitten aamuyöllä tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen saapui hotelli Palaceen ja nosti aseen kohti yöportieeri Mikko Tähtisen kasvoja – 30 minuuttia myöhemmin kaksi poliisia makasi teloitettuna kadulla

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

      Tilaajille
    2. 2

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

    8. 8

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    9. 9

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    10. 10

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    11. Näytä lisää