Kulttuuri

”Tuleeko kukaan katsomaan?” – Ohjaaja Jussi Nikkilä pelkäsi, että klassisen Shakespearen kanssa kehotetaan museohommiin

Näyttelijä-ohjaaja Jussi Nikkilä ohjasi Shakespearen Rikhard III:n klassiseen tapaan. Näytelmästä tuli menestys.

Ajatus tuntui riskialttiilta. Tehdä Shakespearea perinteisesti.

”Että tuleeko kukaan katsomaan. Vai ovatko kaikki, että menkää museoon pojat.”

Tämä oli lähtökohta, kun Jussi Nikkilä alkoi reilut kolme vuotta sitten kehitellä Rikhard III -näytelmää Kristo Salmisen kanssa. Molemmat olivat opiskelemassa Lontoossa, Nikkilä Lontoon vanhimmassa teatterikoulussa Lamdassa eli London Academy of Music and Dramatic Artissa.

Sinne hänet oli vetänyt juuri Shakespeare.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Viime joulukuussa Rikhard III sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa ja on vetänyt täysiä katsomoja niin hyvin, että jatkaa ohjelmistossa vielä ensi syksynäkin.

Kristo Salminen on pääroolissa, Jussi Nikkilä ohjaa. Sovituksesta vastaa dramaturgi Anna Viitala, johon Nikkilä tutustui opiskeluaikoina.

Ei tullut museoon­menokehotusta, tuli menestys.

Se mahtaa tuntua hienolta?

”Tosi hauskalta se tekijästä tuntuu. Mutta sitä on niin protestanttinen, että ei siitä osaa iloita. Ettei leimata jotenkin pöyhkeäksi.”


Rikhard III hiihtää siis perinteisellä tyylillä. Kaikki – lavastus, valaistus, puvustus, musiikki – on tehty kuten ne olisi voitu, melkein, tehdä neljäsataa vuotta sitten Lontoossa.

Näytelmä on Nikkilän kolmas ohjaus. Hän mieltää itsensä ensisijaisesti näyttelijäksi ja kokee olevansa ohjaamisessa vielä oppimisvaiheessa.

”Oppaita luen hirveästi. Mutta tämän prosessin kanssa ekaa kertaa ehkä ajoittain nautinkin ohjaamisesta.”

Näyttelijänä Nikkilä on nähty ennen kaikkea teattereiden lavoilla, muun muassa Komissa, Kansallisteatterissa ja kotiteatterissaan Q-teatterissa. Hän on näytellyt myös elokuvissa, esimerkiksi Hymy­pojassa, Tyttö sinä olet tähti -elokuvassa, Ganesissa ja Pussikaljaelokuvassa.

Näyttelijän rooliin hän joutui yllättäen Rikhard III:nkin kanssa, kun Salminen sairastui helmikuussa. Ja hän joutui silloin myös maistamaan omaa lääkettään.

”Kuuntelin mielessäni omia ohjeitani Kristolle ja mietin, mitä ihmettä olen tarkoittanut. Jotkut Kriston kyseenalaistamat kohdat, kyllä mä sitten tajusin, että aa, okei, tässä on joku dynamiikka- tai energiakysymys, joka on vaikea.”

Kolmen näytöksen mittainen paikkaus meni yleisöpalautteen mukaan hyvin, vaikka Nikkilä kehuukin Salmisen roolisuoritusta vuolaasti – ja nostaa sen rutkasti paremmaksi kuin esimerkiksi palvotun Benedict Cumberbatchin BBC:n Ontto kruunu -sarjassa tekemän Rikhardin.

Varsinkin väliaikaisnäyttelijäksi hyppäämisen jälkeen Nikkilä on ottanut esitykseen etäisyyttä. Näyttelijän ja ohjaajan roolien sekoittuminen aiheutti tunteen, että niin on paras.

Nyt työpäivät kuluvat Rikhardinkadun kirjastossa lukien ja kirjoittaen. Nikkilä kirjoittaa Radion sinfoniaorkesterille pienoisnäytelmää, joka korvaa ensi vuoden tammikuussa järjestettävillä RSO:n festivaaleilla Fidelio-oopperan juoni- ja puheosuudet.

Uudet Shakespearetkaan eivät ole horisontista poissuljettuja.

vuosina 1564–1616 elänyt ­William Shakespeare, tuo näytelmäkirjailijoiden näytelmäkirjailija, bardien bardi: hän selvästi on Jussi Nikkilälle iso juttu.

Mikä ihme siinä Shakespearessa oikein on? Miksi hän on edelleen, neljäsataa vuotta kuolemansa jälkeen, niin ylittämätön?

”Siellä on niin tarkkoja kuvauksia ihmisen psykologiasta, siitä mitä ihminen tuntee ja ajattelee. Ja vallasta. Ludwig Wittgenstein kirjoitti jotenkin niin, että Shakespearen näytelmät ovat kuin uni, että kaikki saattaa olla tavallaan tosi väärin ja absurdia mutta jollain lailla osaset yhdistyvät niin, että ovat just oikein siinä omassa logiikassaan.”

Kysymys on iso, eikä Shake­spearen voimaa ja merkitystä muutenkaan pakata muutamaan lauseeseen.

”Shakespeare rakensi sanoista ihmisiä, joista on tullut modernin ihmisen arkkityyppejä. Ja sitten on se vimma mikä on monissa kuningasnäytelmissä, eteenpäin meno. Se vääjäämättömyys miten ihminen aina väistämättä jää alle ajan rattaan pyörähtäessä. Siitä voisi puhua loputtomiin.”

On myös niin, että Shakespearen 400 vuotta vanhojen näytelmien ajankohtaisuus ei varsinaisesti ole uusi juttu.

”Vuonna 1850 Ralph Waldo Emerson kirjoitti, että nyt Shakespeare on viimeinkin ajankohtainen. Hän viittasi siihen, että siihen mennessä koko maailma, filo­sofia, psykologia, kaikki taiteet olivat shakespearisoituneet. Että Shakespeare on kuin horisontti, jonka taakse moderni ihminen ei näe.”

Kaikella maailmassa on suhde Shakespeareen.

”Se on sellainen länsimaisen ihmisen perusta.”

Esimerkiksi näytelmien monologeja voi ajatella psykoanalyysin esiasteena, kuin terapiana, Nikkilä sanoo.

”Ihminen puhuu niissä ulos kaikki ristiriitaisimmat asiansa. Hahmot sanovat ääneen sen, miten ihminen toimii, ja siitä saa tosi selkeästi kiinni.”

Näin on esimerkiksi heti Rikhard III:n alussa, kun Rikhard vetää katsojan mukaan luonteensa ja vartalonsa vääristymiin. Vetää mukaan samastumaan itseensä.

Ja kaikki edellä mainittu on, tietenkin, kiinni kielessä, sen rytmissä.

”Kieli on tosi nautittavaa, niin kuin hyvää musaa.”

Kuten sanottu: tästä voisi puhua loputtomiin.

Suomessakin Shakespearea on tehty, tietenkin, mutta omana teatterikorkeakouluaikanaan Nikkilä tunsi jäävänsä Shake­speare-katveeseen. Brechtiä opiskeltiin puoli vuotta, Shake­spearea ei juurikaan. Se olikin yksi syistä lähteä Lontooseen Shakespeare-oppiin.

Suomessa on Nikkilän mukaan viime vuosina ja vuosikymmeninä lisäksi ollut vallalla tendenssi, että Shakespearen näytelmistä on tehty muunnelmia ja päällekirjoituksia, ei niinkään esitetty niitä perinteisesti.

Tuorein esimerkki tulee Kansallisteatterin päänäyttämöltä, jossa Janne Reinikaisen ohjaama Macbeth sai ensi-iltansa viime viikolla. Siinä on hyvin moderni ja hyvin erilainen lähestymistapa kuin Nikkilän Rikhardissa.

Hyväksyt kuitenkin, että modernisaatioita tehdään?

Nikkilää naurattaa.

”Herranjumala, hyväksyn tietenkin! On hienoa, että Janne on tarttunut Macbethiin, se on musta yksi Shakespearen rankimmista näytelmistä. Adaptaatioissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, Shakespeare taipuu moneen. Jos Shakespeare eläisi nyt, hän käyttäisi esityksissään varmasti kaikkia nykyteatterin keinoja. Hänhän teki itse just sitä kaikkein moderneinta kamaa.”

Nikkilää itseään kiinnostaa kuitenkin eniten se, millaista Shakespeare on pelkistetympänä.

Pertsa, perinteinen teatteri, on muutenkin se, jonka Nikkilä tällä hetkellä kokee eniten omakseen.

”En lue itseäni teatterin uudistajiin, tai uuden muoto­kielen kehittelijäksi. Mutta ei mulla myöskään ole tarvetta siihen. Se voi kuulostaa pienentävältä tai halventavalta, kun puhutaan pertsasta, mutta se on lähellä omaa sydäntäni.”

Pertsaa oli myös se kerta, kun Shakespeare ensimmäistä kertaa kolahti varhaisteini-ikäiseen Nikkilään.

”Äiti vei mut puoliväkisin katsomaan nuorisoteatteria. Esitys oli Romeo ja Julia, ja mä jotenkin flippasin siellä.”

”Se osui johonkin kohtaan, olin itse ekaa kertaa tuskaisen rakastunut enkä saanut vasta­kaikua, ja sitten kaikki ne kysymykset heräsivät henkiin lavalla. Musta tuntui, että olisin ollut siellä maailmassa. Ihan hulluna taputin siellä.”

Samanlainen imeytyminen Shakespearen maailmaan tapahtui vuonna 1996, kun neljätoistavuotias Nikkilä, nahkatakkinen teini, oli kavereidensa kanssa katsomassa Baz Luhrmannin ohjaamaa Romeo ja Julia -elo­kuvaa. ”Kun Des’Ree laulaa Capuletin tanssiaisissa, aloin taputtaa laulun jälkeen, kun ihmiset elokuvassakin alkoivat. Olin ihan siellä hetken. Kaverit oli että mitä sä teet.”

Nikkilän Shakespeare-pohdintoja kuunnellessa tulee mieleen, että yleensähän vanhan kunnon Williamin tullessa puheeksi mukana tulee kuin itsestään myös pieni huokaus. Vaikeaa, tylsää, vanhaa.

”On tunnistettavaa, että kun sanotaan Shakespeare, tai Beethoven, että mikä se ensimmäinen ajatus saattaa olla. Että ääh, ööh, yhdeksäs sinfonia tai vajaa nelkyt näytelmää, kryptistä.”

Nikkilä miettii, että Shake­speare on joutunut tietyllä lailla kulttuurieliitin ja akateemisen maailman omimaksi. Mikä on tietenkin paradoksaalista, koska:

”Shakespeare on tehty kansalle, sehän on lähtenyt Lontoossa huorien ja karhujen keskeltä. Ei siinä ollut mitään elitististä.”

Nikkilä kokeekin, että hänellä on vähintään sivulauseen mittainen missio Shakespearen kanssa:

”Että ei siinä ole mitään ylitsepääsemätöntä. Mäkin olen ihan tavallinen tyyppi ja ymmärrän.”

Paitsi tulemaan tutuksi Shakespearen kanssa, Nikkilä kannustaa lukemaan näytelmiä, rohkeasti. Ja ääneen.

”Se voi olla ­aika hauskaa ja niistä saa niin paljon enemmän irti. Kun itse luin uuden suomennossarjan kokonaan läpi yhtä artikkelia varten, menin jossain vaiheessa landelle koiran kanssa ja aloin sitten sohvalla itsekseni puhua niitä.”

Jos Shakespeare ei ole vaikeaa ja Matti Rossin uudet suomennokset uppoavatkin helposti, niin kai Nikkilä sentään on takellellut lukiessaan Shakespearea alkukielellä?

”Onhan se kieli verrattain vaikeaa myös natiiveille. Että kyllähän siinä on hyvä pitää Shake­speare-glossary vieressä, kun näytelmissä on kieltä ja ilmaisuja, joita ei enää niin paljon käytetä.”

Eli olivatko opinnot Lontoossa edes hitusen haastavat?

”Kyllä, varsinkin aluksi. Ensimmäiseksi teimme Henrik VIII:n, joka on oikeussali­draama. Kyllä mä olin pihalla ja tuuttasin vaan. Kun Shakespearen pitäisi olla tosi selkeästi ajateltua, niin en saanut siitä älyllisestä kiinni. Tulin Suomesta ja yritin suomalaisesti räkä poskella, että nyt huudetaan tää homma läpi.”

Ensimmäisen produktion jälkeen tilanne kuitenkin asettui ja Nikkilä sai kiinni siitä, mitä koulussa haettiin.

”Meillä oli paljon tekstianalyysia, mikä oli tosi hauskaa eikä yhtään puuduttavaa. Shakespeare-tutkimuksen perinne on niin pitkä, että teksteistä aukeaa vaikka mitä salaluukkuja.”

Vaikka Nikkilä ei ole brittien tapaan alakoulusta lähtien marinoitu Shakespearessa, on hän kuitenkin jo kirinyt takavuosien Shakespeare-idolinsa Al Pacinon ohi.

”Isä vei mut joskus Bristoliin katsomaan Looking for Richardia, Pacinon Rikhard III:n tekemisestä kertovaa dokkaria. Nyt kun katsoin sen uudelleen, oli hauska nähdä, että siinä on ihan järjettömiä ratkaisuja.”

”Esimerkiksi Rikhardin veli Clarence ja ennustus, että kuningas Edvardin pitää varoa G-kirjainta. Niin Pacino ja näyttelijät istuvat pöydän ääressä, että G, mikä G, sehän on Clarence. Ja ne muuttivat sen C:ksi. Se tuntui ihan sairaalta ja hurjalta. Ei Al Pacino saa tehdä niin! G:hän siis viittaa Gloucesteriin eli Rikhardiin, mutta voisi yhtä hyvin tarkoittaa Georgea eli Clarencea.”

Edettyään Shakespeare-hommissa vähintään Pacinon ohi Nikkilä on ehtinyt myös miettiä, että useinhan hienoja asioita pyritään omistamaan.

”Että onko tässäkin nyt, kun puhun Shakespearesta, sellainen sivuääni, että pyrin tekemään itsestäni hienompaa kuin olen. Kun liitän itseni tällaiseen valtavaan kulttuuri-insituu­tioon.”

Siitä vaikutelmasta ei kyllä ole pelkoa. Nikkilä on vain… vakavasti innoissaan.

Ja vähän sekaisin. Shakespearesta.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Kuka?

Jussi Nikkilä


  Näyttelijä ja ohjaaja, syntynyt 1982.

  Valmistui Teatterikorkeasta 2008. Opiskellut Shake­spearea Lontoon kuulussa Lamda-teatterikoulussa.

  Esiintynyt muun muassa näytelmissä Kaspar Hauser, Kevyttä mielihyvää, Jälkeenjäävät, Aivan kuin minua ei olisi, Tuntematon sotilas.

  Elokuvarooleja muun muassa elokuvissa Pussi­kaljaelokuva, Tyttö sinä olet tähti, Ganes.

  Näyttelee Pikku Kakkosen tykätyssä Runoja ja rusinoita -runo-ohjelmassa yhdessä Joanna Haartin kanssa.

  Asuu Helsingissä puolisonsa Elena Leeven ja kahden lapsensa kanssa.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Teatteri

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

      Tilaajille
    2. 2

      Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihotessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatieasemalla väistämättä ketään

    3. 3

      Vartijoiden armoille jäänyt ”Orléansin neitsyt” kieltäytyi pukeutumasta mekkoon ja pantiin roviolle – Suomennetut pöytäkirjat paljastavat Jeanne d’Arcin oikeusjutun koko raakuuden

    4. 4

      Sairaala kotiutti huonokuntoisen helsinkiläismiehen saastaiseen kotiin, jossa vessa oli tukossa ja jääkaappi tyhjä – apuun hälytetty puolituttu: ”Miten ihmisen voi jättää heitteille näin?”

      Tilaajille
    5. 5

      Timo Rautiainen karkotti jo 2000-luvun alussa uusnatseja keikoiltaan, nyt häntä haukutaan ”suvakiksi” – Heviyhtye Trio Niskalaukaus palasi lavoille 13 vuoden tauon jälkeen

    6. 6

      Kaksi vuotta vapaita aukioloaikoja: pääkaupunki­seudulla hypermarkettiin pääsee yölläkin, syrjäisellä Rautjärvellä kunta joutui avuksi kylän viimeisen Siwan mentyä kiinni

    7. 7

      Tasa-arvon mallimaassa on ristiriita, joka ulottuu koulusta työelämään

      Tilaajille
    8. 8

      Veronpalautuksen nostaminen maksaa tänä vuonna, ellet ilmoita tilinumeroasi verottajalle – aikaa on perjantaihin, jos haluaa palautuksen tilille 5.12.

    9. 9

      Naispappeja syrjittiin Suomen suurimmilla kristillisillä nuorten festivaaleilla: ei päästetty pitämään messua, miespapit jättivät tervehtimättä

    10. 10

      Vakava liikenneonnettomuus Lahdenväylällä – Viisi loukkaantui vakavasti, kolme hoitoon Lastenklinikalle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Espoolaiset Vaahtorannat rohkaistuivat rakentamaan kotiinsa valtavan näköalaikkunan – sitten huippupoliitikko puuttui peliin, ja ikkunan alle saatetaan raivata luontopolku

    2. 2

      Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihotessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatieasemalla väistämättä ketään

    3. 3

      Äiti hylkäsi uimataidottoman 5-vuotiaan lapsen uimahalliin, lapsi löytyi veden alta lähes viiden minuutin jälkeen – hovioikeus korotti tuomiota

    4. 4

      Kyykky on ihmisen luonnollinen lepoasento, mutta olemme unohtaneet, miten se tehdään – Näin kyykkääminen parantaa kehosi hyvinvointia

      Tilaajille
    5. 5

      Instagram-suosikkitili julkaisee oppilaiden saamat pahimmat Wilma-huomautukset – Soitimme Wilma-viestien asiantuntijalle ja kysyimme, pitääkö tästä olla huolissaan

    6. 6

      Kun Luhta julkisti suunnittelemansa olympia-asut, niitä haukuttiin ”vahvoissa ja ala-arvoisissa viesteissä” karmeimmiksi koskaan – ”Suunnittelijat ottivat palautteen raskaasti”

    7. 7

      Lähes 200:aa Kehä III:lla posottanut mies valitti ajokiellon pituudesta –”Ilman autoa työmatka kestää yli kolme tuntia”

    8. 8

      Naispappeja syrjittiin Suomen suurimmilla kristillisillä nuorten festivaaleilla: ei päästetty pitämään messua, miespapit jättivät tervehtimättä

    9. 9

      Pisa-tutkimus paljastaa uusia huolia Suomen pojista: Nuoret pärjäävät hyvin yhteis­työssä, mutta sukupuolten väliset erot ovat maailman suurimmat – ”Tämä asia pitää ottaa vakavasti”

    10. 10

      Venäjä myönsi ”äärimmäisen korkeat” radioaktiiviset saastelukemat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kyykky on ihmisen luonnollinen lepoasento, mutta olemme unohtaneet, miten se tehdään – Näin kyykkääminen parantaa kehosi hyvinvointia

      Tilaajille
    2. 2

      Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

    3. 3

      Varaslähtö länsi­metroon: astu kyytiin ja kiidä tunnelissa 36 kilometriä idästä länteen – verkko­retki kuvaa reitin kuljettajan silmin ja esittelee jokaisen aseman 360-kuvalla

    4. 4

      Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

    5. 5

      Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

      Tilaajille
    6. 6

      Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

    7. 7

      Espoolaiset Vaahtorannat rohkaistuivat rakentamaan kotiinsa valtavan näköalaikkunan – sitten huippupoliitikko puuttui peliin, ja ikkunan alle saatetaan raivata luontopolku

    8. 8

      Turvapaikkapäätöstä odottava Sharif Qaderi potkaistiin ulos ryhmäkodista kun hän täytti 18 vuotta – Sitten itähelsinkiläinen lapsiperhe otti hänet luokseen asumaan

    9. 9

      Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ruokapaikoissa pääkaupunkiseudulla – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

    10. 10

      Miksi vaikutusvaltaiset miehet panevat naiset katsomaan masturbointiaan? Asiantuntija vastaa

    11. Näytä lisää