Kulttuuri    |   Lauantaiessee

Nyt se on päätetty: Vuosi 1971 oli rockin paras – mutta miksi?

Aina kun kirjallisuustoimittaja Antti Majander pistäytyy levykaupassa, hän huomaa hankkivansa levyn vuodelta 1971.

Aina kun palaan levykaupan kautta kotiin, huomaan päätyneeni vuoteen 1971. Niin lukee hankkimieni vinyylilevyjen kansissa.

Barclay James Harvestin And Other Stories, Beggars Operan Waters of Change, Blonde on Blonden Reflections on a Life, Caravanin In The Land of Grey And Pink, Cressidan Asylum.

Olin niiden ilmestyessä 10-vuotias.

Focusin Moving Waves, Gravy Trainin A Ballad of a Peaceful Man, Groundhogsin Split, Jade Warriorin Jade Warrior.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Tämä on aavemaista.

Stone The Crowsin Teenage Licks, Trafficin The Low Spark...

Siis nämä kaikki juuri nyt kaikkien niiden maineikkaiden pinkfloydien, genesisten, jethrotullin, rollingstonesien, yesien ja vandergraafgeneratorien klassikkolevyjen täydennykseksi, jotka tulivat tutuiksi jo kauan sitten.

Kaikkiaan toistasataa hiljattaista hankintaani eivät voi olla väärässä: vuosi 1971 on rockin paras.

Ajankohta sinänsä oli ankea. Euroopassa oli runsaat kolme miljoonaa Naton ja yli kaksi miljoonaa Varsovan liiton sotilasta – ja edellisessä sodassa vammautuneita vielä enemmän.

Amerikassa Richard Nixon kiihdytti luhistuvien joukkojensa vetämistä Vietnamista.

Suomessa työmarkkinataisteluja ratkoi Ahti Karjalaisen hallitus, jonka oli erottava lokakuussa, kun kävi ilmi, että Karjalainen kaavaili itseään presidentiksi Kekkosen paikalle.

Uutisissa puhuttiin Neuvostoliiton leipäviljatilanteesta ja au-lapsista. Avioliiton ulkopuolella syntyminen oli ongelma, Neuvostoliitto ei.

Radiokanavia oli kaksi. Toinen soitti toisinaan musiikkia. Irwinin Poing poing poing kuultiin usein, samoin Junnu Vai­nion Matkarakastaja.

Osan tapahtumista muistan, toiset kiinnitän oikeaan vuoteen googlaamalla. Samalla törmään englantilaisen David Hepworthin kirjaan 1971. Never A Dull Moment – Rock’s Golden Year (2016).

Helkkari! Kun kerrankin olisi ollut ihan oma ajatus.

Kokemus sentään jäi.

Hepworth suorittaa kunnianpalautusta vuodelle, jonka tuotoksia kuunnellaan yhä, vaikka kevyeksi väitetyn musiikin historiointi yleensä korostaa singlet syrjäyttävien lp-kokonaisuuksien (1966–67) ja punkin (1976–77) läpimurtokohtien merkitystä.

Vuonna 1950 syntyneellä Hepworthilla oli mahdollisuus löytää yhteisen kultavuotemme aarteet sitä mukaa, kun ne ilmestyivät. Joten hän voi hehkutella nostalgian voimin.

Minä nuorempana en ollut vielä vuonna 1971 hereillä. Ensirakkauteni oli Gary Glitterin pönttötyhmä Touch Me (1973), johon ei voi palata kuin painajaisessa.

Kuulen vuoden 1971 levyissä kaikuja maailmasta, jossa kaikki on vielä merkillisellä tavalla tuoretta. Pop-levyjäkään ei vielä tehdä aiemman nuorisomusiikin päälle, siis kierrättäen ja kommenteiksi.

Kyynisyys syntyy vasta myöhemmin. Hurmoksellisin rock, rauha, rakkaus -aate saattoi kuolla Altamontin festivaalien puukotustapaukseen kesken Rolling Stonesin kappaleen Sympathy for the Devil joulukuussa 1969, mutta vielä on lupa laulaa Cressidan Angus Cullenin tavoin: ”Tomorrow is ours / we are the flowers”.

Cullenin ja kumppanien vilpitön romanttisuus tekee vaikutuksen, vaikka pikkuisen pitääkin ponnistella, jotta ei huomaisi, miten hooposta sanailusta viisussa on kyse. Tunnen kiitollisuutta, kun saan aihetta lempeään hymyyn.

Myönnetään, että kyseinen kappale Tomorrow Is a Whole New Day ilmestyi jo Cressidan vuoden 1970 debyytillä, mutta kultavuoteen osunut Asylum on vielä parempi, sen kappaleet pidempiä, kekse­liäämpiä ja monimuotoisempia. Avarampia.

Progressiivinen rock oli vasta nupullaan ja siten hurmaavimmillaan. Sama pätee raskaaseen rockiin. Sittemmin valtavan maineensa jäykistämät Led Zeppelin, Deep Purple ja Black Sabbath soivat vielä oivaltamisen ja löytämisen riemua.

Maineikkaat jättiläiset jäävät sivuosaan myöhäisherännäisen löytöretkellä.

Kiehtovammin vuosi, jolloin kaikki näytti olevan mahdollista, paljastaa kasvonsa, kun retkeilee tuntemattomampien suuruuksien parissa. Jos levy-yhtiön nimi on vaikkapa Vertigo, Virgin, Harvest, Bellaphon tai Repertoire, kaikki löydöt kannattaa korjata talteen.

Kiinnostavuuden näkee jo kannesta.

Kun antikvariaatissa käsiin osui Nektarin kesällä 1971 äänitetty Journey to The Centre of The Eye, tiesin heti, että se voi sisältää ihan mitä tahansa, ja että se juuri siksi on täsmälleen sitä mitä haluan.

Nyrkkisääntöni mukaan löydös on varma herkku, jos sen kannessa on jotakin rusehtavaa, rumaa, fantasiallista, nyky­näkökulmasta tökeröä tai silkan päätöntä. Mitä hämympi kansi, sitä askarruttavampi eli palkitsevampi sisältö.

Toisaalta myös ujostelemattoman kauniit kansikuvat kelpaavat. Uteliaisuuteni herää, kun näen kukkaisneidon. It’s A Beautiful Day -yhtyeen nimikkolevyn (1969) päällys heijastaa hienosti sisältöä: miten joku voi tehdä jotakin niin suloista, ihan tosissaan?

Nektarin verevää psykedeliaa julkaisi saksalainen Bellaphon. Englannissa ­muuan nuori mies nimeltä Richard Branson loi tilaa uusille tekijöille perustamallaan Virgin-merkillä.

Vertigolla julkaissut Nucleus saattoi lukeutua pikemmin jazziin kuin rockiin, mutta oliko erottelulla niin väliä? Samaan yhtiöön sopi hyvin myös kolmen soinnun jytäbuugibändi Status Quo, joka pysyy tyylissään yhä.

Suomessa linjakasta linjattomuutta harrasti tunnetusti Love Records. Sen annit vuoden 1971 aarteistoon ovat Wigwamin Fairyport ja Tasavallan presidentin toinen levy, jotka Svart on julkaissut hiljan ­uudelleen.

Suuresta maailmasta herkkuhetkeni harvinaisia mutta merkittäviä vinyylejä huolellisiksi uusintajulkaisuiksi tuottaa etenkin Akarma.

Muitakin hyviä vuosia on, vaan ei parempia.

Jopa suurenmoisen Joni Mitchellin levyille tuupattiin 1980-luvulla kaikuisa ja kylmä diskosaundi, kun business koveni ja laululinnut pakotettiin kaupalliseen muottiin. Vallalle pääsivät tuottajat, jotka olivat pudonneet pienenä porukalla bassorumpuun ja takertuneet sittemmin syntetisaattoriin.

Leiriytyköön kasariaikaan kuka haluaa. Kai senkin äänimaailman sisällä asuu sielu.

Itse aion selvittää, mitä tapahtui Nirvanalle. En tarkoita 1990-luvun alkua ja Kurt Cobainia. Sen tarinan tietävät kaikki. Vaan eräästä toista Nirvanaa, joka julkaisi vuonna 1971 levyn Local Anaesthetic. Olen varma, että siihen sisältyy jotakin kiinnostavaa. Jos ei muuta, niin ainakin syy siihen, miksi se on unohdettu täydellisesti.

Lähden etsimään Nirvanaani. Kiehtovin historia kirjoitetaan marginaaleihin.

Lista sadasta vuoden 1971 alati mai­niosta levystä osoitteessa hs.fi.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Rockmusiikki
  • Lauantaiessee

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    2. 2

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    3. 3

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    4. 4

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    5. 5

      Ensimmäinen merkki kansan­murhasta on se, että ihmisiä aletaan kutsua eläimiksi – nyt niin tapahtuu Myanmarissa

    6. 6

      Ville Heikkinen otti vuoden luontokuvan kärpästä, jota hän seurasi kahdeksan talvea – Katso kilpailun voittajakuvat

    7. 7

      Suomessa yleisesti käytetyt närästyslääkkeet nopeuttivat maksasairauksia eläinkokeissa – bakteerit rehottivat suolistossa

    8. 8

      17-vuotiasta hakkeria ei saatu lopettamaan, vaikka teoista tiedettiin jo vuosia sitten – yhteiskunta on neuvoton nuorten nettirikollisten edessä

    9. 9

      Lähes puoli miljoonaa osoittaa mieltään Espanjan hallitusta vastaan – Pääministerin ilmoittamat toimet ovat pahin hyökkäys sitten Francon ajan, sanoo Katalonian aluejohtaja

    10. 10

      Harvinainen matelija synnytti neitseellisesti poikasen Helsingin Tropicariossa – synnyttänyt naaras ei ole ollut lähes neljään vuoteen tekemisissä urosten kanssa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    2. 2

      Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

    3. 3

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    4. 4

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    5. 5

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    6. 6

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    7. 7

      Kittilän käsissä on satojen miljoonien eurojen bisnes, joka syöksi lappilaiskunnan kriisiin – ”Miten poromiehen ammatissa toimiva valtuutettu voisi tuntea lakipykäliä?”

      Tilaajille
    8. 8

      Jenna Lehtonen tekee ulkomaanmatkan lähes joka kuukausi, Pirkko Schildt on käynyt 113 maassa – Miksi osa meistä tahtoo olla jatkuvasti liikkeessä?

      Tilaajille
    9. 9

      Poliisi otti neljä ihmistä kiinni mielen­osoituksissa Tampereella – uusnatseja ja poliisia kohti heitettiin paukkupommeja

    10. 10

      Kokoomuksen suosio kasvaa, keskustan alamäki jyrkkenee – myös vihreiden ennätyssuosio hiipuu

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    2. 2

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    8. 8

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    9. 9

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    10. 10

      Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

    11. Näytä lisää