Ne hetket olivat kummallisimpia pitkään aikaan.
Olin tutustumassa uutuuteen, jonka pitäisi hurjimmissa visioissa lyödä kokemuksena laudalta niin elokuvateatterit kuin parhaimmat tv-sarjatkin.
Ensin nousin vip-auton takapenkille. Musta auto yksityiskuljettajineen vei minut Mandolieun pikkukaupunkiin Ranskassa tutustumaan ensimmäiseen virtuaalitodellisuusesitykseen, joka on koskaan hyväksytty Cannesin elokuvajuhlien ohjelmistoon. Istuessani ilmastoidun auton takapenkillä päässäni alkoi soida Eppu Normaalin Sarvikuonojen maa. Siis se laulu, jossa kysytään, voiko soittamalla kitaraa parantaa maailmaa.