Vip-auto yksityiskuskeineen kuljetti minut virtuaaliesitykseen, jossa leikin kuusi minuuttia kurjien elämää

Virtuaalitodellisuus on kuin teatterin lavalla pyörivä nauhoitus, jota katsoja luulee ohjaavansa, kirjoittaa toimittaja Veli-Pekka Lehtonen.

6.6.2017 2:00 | Päivitetty 6.6.2017 10:44

Ne hetket olivat kummallisimpia pitkään aikaan.

Olin tutustumassa uutuuteen, jonka pitäisi hurjimmissa visioissa lyödä kokemuksena laudalta niin elokuva­teatterit kuin parhaimmat tv-sarjatkin.

Ensin nousin vip-auton taka­penkille. Musta auto yksityiskuljettajineen vei minut Mandolieun pikkukaupunkiin Ranskassa tutustumaan ensimmäiseen virtuaalitodellisuus­esitykseen, joka on koskaan hyväksytty Cannesin elokuvajuhlien ohjelmistoon. Istuessani ilmastoidun auton takapenkillä päässäni alkoi soida Eppu Normaalin Sarvikuonojen maa. Siis se laulu, jossa kysytään, voiko soittamalla kitaraa parantaa maailmaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat