Kulttuuri

Parasta lomalukemista – HS kokosi alkuvuoden 30 kiinnostavinta kirjaa

Lukupaketista löytyy niin yhteiskunnallista keskustelua, uskonkriisejä, tutkivaa journalismia kuin kekseliäitä fantasiamaailmoja.

Mitä mukaan automatkalle, aurinkoisten päivien riippukeinuun, sadepäivien sohvannurkkaan? Kokosimme alkuvuoden kolmekymmentä kiinnostavinta kirjaa.

Tänä kesänä alkuvuodesta ilmestyneisiin kirjoihin tarttuva lukija ei pääse helpolla. Kaunokirjallisuudessa käydään yhteiskunnallista keskustelua, käsitellään masennusta ja elämää mielisairaalassa 1800-luvulla, hajoavia parisuhteita ja pohjatonta yksinäisyyttä.

Absurdi, synkkä, äkkiväärä huumori kuitenkin pelastaa useimmiten vaikeimmatkin tilanteet – niin elämässä kuin kirjoissa.

KOTIMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS:

Koko Hubara: Ruskeat tytöt. Like. 260 s.

Esseekokoelma on kiistatta kevään keskustelluin kirja, ja syystä. Tärkeitä huomioita ja kysymyksiä etenkin rodusta, sukupuolesta ja ulkonäköpaineista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Helsingin Sanomat pyysi huhtikuussa kahta espoolaisteiniä lukemaan Hubaran kirjan. Heidän mietteensä Ruskeista tytöistä voit lukea täältä.

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki. Otava. 252 s.


Mitä tekee kirjailija, jolle tekstin tuottaminen aiheuttaa niin suurta ahdistusta ja masennusta, etteivät lääkkeetkään tahdo auttaa? Hän alkaa pohtia avustettua kuolemaa ja etsiä ystävistään luotettua seuraa lähdön hetkelle.

Härkösen yhdestoista romaani on raaka, koskettava ja hauska. Dialogivetoinen sutkauttelu on ennallaan, ja sen rinnalla juoni jää niukaksi: oikeastaan seurataan vain kirjailijan hankalaa työtä päivästä päivään. Muutama dramaattinen kohtaus järkyttää kuitenkin tasapainoa niin, ettei kaikki mene masentuneen suunnitelmien mukaan.

Ajankuvaa, totta kai. Ja taitava variaatio jo arkkityyppisestä modernista ihmisestä, joka kyllä ymmärtää olevansa onnellinen muttei silti kykene onnen tunteeseen.

Hanna Mahlamäki haastatteli Härköstä Helsingin Sanomille kesäkuun alussa. ”Olen miettinyt kuolemaa viimeiset kolme vuotta tosella intensiivisesti”, Härkönen kertoi.

HS:n Katri Kallionpään arvion kirjasta voit lukea täältä.

Katja Kallio: Yön kantaja. Otava. 382 s.


Viihdekirjailijaksi joskus luonnehdittu Kallio kirjoittaa nyt hyvin vakavasti, vaikka historiallisessa romaanissa riittää myös rakkautta, seksiä ja väkivaltaa.

Pääosassa 1890-luvun irtolaisen tarinassa on kuitenkin erilaisen ihmisen kohtalo. Kun Amanda ei sopeudu ympäristöönsä naisena, osaksi tulee elämä Seilin mielisairaalassa. Sen muurien sisällä hän kokee niin rankkaa rakenteellista väkivaltaa kuin rakkaudenkin. Lopputulos on runollinen kuvaus siitä, miten vapaa voi vankinakin olla.

HS:n Suvi Aholan arvion voit lukea täältä.

Miki Liukkonen: 0. WSOY. 858 s.

Rohkea ja ehdoton kirjallinen konstruktio, romaaninkin, jonka nimi ei ole suinkaan nolla tai o-kirjain, vaikka niin typografisesti voisi luulla. Kannattaa hypätä sen kyytiin, jotta tietää, mistä kaikki puhuvat. Sopivan lukutavan etsiminen voi viedä aikansa.

Juhani Karila kirjoitti HS:n arviossa, että Liukkosen teos on yksi vuosikymmenen tärkeimmistä romaaneista.

Merete Mazzarella: Elämän tarkoitus. Suom. Raija Rintamäki. Tammi. 255 s.


Tuottelias kirjallisuudentutkija ja esseisti pohtii nyt ihmiselämän peruskysymyksiä. Mikä tekee yksilön olemassaolosta mielekkään? Ja miten yksittäinen ihminen säilyttää moraalisen selkärankansa, jos yhteiskuntaa ympärillä tunnutaan kammettavan omille arvoille vastakkaiseen suuntaan?

Valtavasta aiheesta huolimatta Mazzarella etenee aiheesta toiseen kepeästi, kirjallisuudesta, julkisesta keskustelusta ja omasta elämästään löytämiensä esimerkkien avulla. Kantaakin hän silti ottaa, kuten vaatiessaan EU:n päättäjiä tilille tänne pyrkivien pakolaisten kohtelusta.

Lue HS:n Suvi Aholan arvio Mazzarellan kokoelmasta täältä.

Matias Riikonen: Suuri fuuga. Aula & Co. 384 s.

Kekseliästä, huumorintajuista ja älykästä proosaa.

Suuri fuuga jäljittelee ja kommentoi Beethovenin Grosse Fugea. Samoin kuin fuuga musiikissa, romaani kuljettaa ääniä ja teemoja päällekkäin ja lomittain. Äänten kavalkadi tihenee maailmanlopun kuvastoksi täynnä ahdistusta ja yksinäisyyttä.

Ja samalla Suuri fuuga on täynnä absurdia, mustaa huumoria ja itseironiaa.

Lue HS:n Arla Kanervan arvio Riikosen romaanista täältä.

Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja. Siltala. 177 s.

Runoilijan novellit eivät mahdu oikeastaan mihinkään määritelmiin: välillä teksti hipoo esseetä, välillä on kyse kirjallisuuspastisseista. On kuvitettu novelli, ruoka-aineluettelo, ja välillä kirjoitetaan käsin.

Lähdetekstinsä Salmenniemi kertoo kirjan lopussa niin, että lukija voi vertailla uutta ja vanhaa. Sillä tavalla Uraanilamppu kommentoi, antaa uusia lähestymistapoja kirjalliseen perinteeseemme.

Tyylejä ja kerronnan tapoja on monta, mutta joka novelliin Salmenniemi luo tunnelman, joka jää lukijan nahan alle häiritsemään. Juhani Ahoa ei voi enää ikinä lukea samalla tavalla kuin ennen.

Harri Nordell kirjoittaa HS:n arviossa Salmenniemen novellikokoelman olevan kevään kirjallinen tapaus.

Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu. Suom. Jaana Nikula. Otava. 287 s.

Kesä, oli sää sitten millainen tahansa, on ehdottomasti se oikea ajankohta lukea Philip Teirin toinen romaani Tällä tavalla maailma loppuu. Kirja vie kesäisiin tunnelmiin ja patoutumiin ruotsinkielisen Pohjanmaan rannikolle, lähelle Philip Teirin omia synnyinseutuja.

Helsingin Sanomien haastattelussa Teir puhuu muun muassa ilmastonmuutoksen ja puhumattoman avioliiton yhteneväisyyksistä.

Lue HS:n Jukka Petäjän arvio Teirin romaanista täältä.

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät. Otava. 288 s.

Kainuulainen lukiolaistyttö Elsa löytää helluntailaisuuden ja sen kielilläpuhumisen ihmeen.

Esikoisromaani näyttää, mikä uskossa vetoaa, mitä se tarjoaa ihmiselle, ja millaisia eroja kristillistenkin uskontokuntien välillä on.

Yhtä koskettavaa kuin uuteen uskoon syttymisen kuvaus on myös kuvaus epäilystä ja uskon hiipumisesta, Elsan yksityisestä henkisestä hapuilusta.

Helsingin Sanomien haastattelussa Törmälehti kertoo saaneensa siemenen romaaniinsa omasta nuoruudestaan.

HS:n Arla Kanervan arvion romaanista voit lukea täältä.

Jarkko Volanen: Hiekankantajat. Teos. 247 s.

Hiekkapoukama, sileä ranta, merenpohja: varsin kelvollisen unelman ainekset. Tämän unelman perässä nuoripari muuttaa saarelle, mutta todellisuus yllättää, eikä saaristolaiselämä olekaan pelkkää lomantekoa.

Volanen rakentaa esikoisromaaninsa taitavan hienovaraisesti, unelman hajoamista myöten.

Erityisen mukavaa on viipyillä karun kauniissa, paikoin kaihoisissa kuvissa saariston luonnosta, josta muodostuukin yksi romaanin pääosan esittäjistä.

Lue HS:n arvio Volasen romaanista täältä.

KÄÄNNETTY KAUNOKIRJALLISUUS:

Paul Auster: 4 3 2 1. Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi. 1 141 s.

Jättiloikka Archie Fergusonin elämään neljänä rinnakkaisena polkuna toisen maailmansodan jälkeisessä Yhdysvalloissa. Paul Austerin uusi tuleminen, sikäli kun hän nyt ehti unohduksiin edes painua.

Lue Jukka Koskelaisen arvio Austerin mammuttiromaanista täältä.

Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin. (La septième fonction du langage.) Suom. Lotta Toivanen. Gummerus. 378 s.

Villissä romaanissa esiintyy tukku älymystön legendoja, melkein kaikki omilla nimillään ja humoristisesti, välillä satiirisestikin kuvattuina: itsetietoinen Michel Foucault, juonitteleva Julia Kristeva, hupsut Bernard-Henri Lévy ja Philippe Sollers, riitaisa John Searle ja presidentin virkaa tavoitteleva François Mitterrand.

Kyösti Niemelä arvioi teoksen Helsingin Sanomille. Voit lukea arvion täältä.

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina. (Storia del nuovo cognome.) Suom. Helinä Kangas. Wsoy. 508 s.

Napoli-sarjan toinen osa ja kuluneen kevään kirjallinen tapaus.

Kirjailijan kätkeytyminen salanimen taakse on omalta osaltaan lisännyt kiinnostusta, mutta kirjat ovat kuitenkin ennen kaikkea harvinaisen erinomaisia.

Yksille uppoaa 1950-luvun Napolin kuvaus saarineen ja lähiöineen, toisia kutkuttaa sujuvasti kulkeva kieli, kolmannet intoilevat kahden tytön monimutkaisen ja -muotoisen ystävyyssuhteen kuvauksesta.

Petina Gappah: Muistojen kirja. (The Book of Memory.) Suom. Tero Valkonen. Tammi. 313 s.


Zimbabwelainen romaani kertoo maasta, jossa järjettömyydestä on tullut normi – siksi kerronnassa tarvitaan myös karikatyyreja ja kärjistystä. Ja kuten Gappahin teksteissä aina, hurjaa huumoriakin.

Kun musta albiinonainen odottaa vankilassa kuolemantuomiota valkoisen kasvatti-isänsä murhasta, hän ehtii muistella elämäänsä. Siihen kuuluvat paitsi apartheid-Rhodesian historia, myös sitäkin vanhemmat perinteet ja taikausko. Rajusta aiheestaan huolimatta tarina ei etsi syyllisiä, vaan korostaa ihmisen suurta selviytymisen kykyä.

HS:n haastattelussa toukokuussa Gappah kertoi matkastaan kirjailijaksi.

Venla Rossin arvion romaanista voit lukea täältä.

Han Kang: Vegetaristi. (The Vegetarian.) Suom. Sari Karhulahti. Gummerus. 215 s.


Moderni eteläkorealainen kirjallisuus on vahvassa nousussa maailmalla, ja Han Kangin Vegetaristi on siihen sopiva kurkistusaukko.

Tiivis romaani on symbolistinen ja surrealistinen, mutta se esittelee myös 1950-luvun sodan jälkeen rautaisessa hallinnossa talousmahdiksi muovautuneen maan traumoja, joista aletaan ilmeisesti vasta nyt pikkuhiljaa puhua.

Pääosassa on nainen, joka kieltäytyy lihasta ja kaikesta muustakin väkivallasta, ja sitä hänen perheensä on hankalaa tajuta. Heissä herää muistoja raaoista opiskelijamellakoista, samoin vahvoja seksuaalisia mielikuvia.

HS:n haastattelussa Han Kang kertoo itse syövänsä lääkärin kehotuksesta myös lihaa ja kalaa.

Affinity Konar: Elävien kirja. (Mischling.) Suom. Hanna Tarkka. WSOY. 457 s.


Keskitysleirit eivät lakkaa kiehtomasta ihmisiä, ja ajan myötä kauheuksien ympärille aletaan kehrätä myös sadun ja fantasian elementtejä. Yhdysvaltalaisen Affinity Konarin Elävien kirjakin tuo mieleen Marc Chagallin maalaukset, joissa juutalainen kulttuuri näyttäytyy unimaisemissa.

Kahden pikkutytön kohtalo sadistisen lääkärin Josef Mengelen laboratoriossa tuleekin varmasti helpoimmin lähestyttäväksi, kun kerronta ei ole realistista. Faktatausta on Konarilla kuitenkin hyvin hallussa, ja siksi Elävien kirjasta kasvaa hieno lisä moderniin keskitysleirikirjallisuuteen.

HS haastatteli Konaria kesäkuussa. ”Olen aina ollut kiinnostunut pahuudesta”, Konar kertoi.

Mai Jia: Koodinmurtaja. (Jie Mi.) Suom. Rauno Saunio. Aula & Co. 356 s.

Kevään tärkeimpiä käännösromaaneja, ja ihastuttavan poukkoileva kuva Kiinan historiasta 1800-luvun lopulta nykypäivään.

Samalla se on liikuttava psykologinen kehityskertomus matemaattisesti superlahjakkaasta, autismin kirjolla liikkuvasta Rong Jinzhestä, joka napataan kommunistisen valtion tiedusteluyksikköön koodinmurtajaksi.

Luvut tuovat Jinzhen elämään selkeyden kauneutta, mikä puuttuu tämän suhteessa maailmaan.

Vaikka romaani sisältää jonkin verran myös matemaattisten lausekkeiden avaamista tekstitasolla, on pääosassa kuitenkin matematiikan filosofia, joka toimii monitahoisena vertauskuvana myös matemaattisesti vähemmän lahjakkaalle lukijalle.

Lue Pertti Avolan arvio romaanista täältä.

Ian McEwan: Pähkinänkuori. (Nutshell.) Suom. Juhani Lindholm. Otava. 200 s.

Kun brittitaituri Ian McEwanin lähes mihin tahansa romaaniin tarttuu, tuntuu siltä, että avaisi hyvän kirjallisuuden kotioven. Näin myös häijyssä ja ilkikurisessa Pähkinänkuoressa. Lähtökohta on kutkuttava. Sen kertoja on vielä syntymätön sikiö.

Lue Samuli Knuutin arvio romaanista täältä.

Alice Munro: Jupiterin kuut. (The Moons of Jupiter.) Suom. Kristiina Rikman. Tammi. 321 s.

Nobelistin alun perin vuonna 1982 ilmestynyt novellikokoelma, jonka novellit ovat tuttuun tapaan niin hyviä, että ne ilahduttavat silloinkin, kun aihe on kaikkea muuta kuin iloinen.

Jo Nesbø: Jano. Suom. Outi Menna. Johnny Kniga. 534 s.

Legendaarinen Harry Hole palaa kentälle. Hän selvittää tolkuttoman väkivaltaista rikostapausta, jonka luonne on sananmukaisesti verinen. Juonen kehittelijänä Jo Nesbø on pistämätön – taikuri, joka vetää hatuista useammankin jäniksen.

Lue HS:n Jukka Petäjän arvio kirjasta täältä.

Jonathan Shaw: Narcisa – Tuhkien Madonna. (Narcisa – Our Lady of Ashes.) Suom. Ilkka Salmenpohja. Like. 686 s.

Ei ihminen elä pelkistä ylevistä aatoksista. Sen tietää kuuluisan jazzklarinitestin ja orkesterinjohtajan poika Jonathan Shaw, tatuointiartisti ja kirjailija. Narcisa tarjoaa kunnon ränttäänttämeininkiä on the road -otteella. Ja meno on aika mukavaa, joskin tarjonnee nirppanokille taivastelun aihetta.

”Monessa mielessä Charles Bukowski on oppi-isäni ja mentorini”, Shaw kertoi HS:n haastattelussa helmikuussa.

Zadie Smith: Swing Time. Suom. Irmeli Ruuska. WSOY. 463 s.

Kyllä svengaa. Sen taidon Zadie Smith on osannut jo uransa alusta. Eikä Swing Time tee poikkeusta. Omapäinen ja -ääninen romaani kuvaa elämää kahden eri kulttuurin ristipaineessa, mutta keikauttaa kulttuurisen omimisen käsitteen ovelasti nurin perin.

HS:n haastattelussa Smith puhuu muun muassa kulttuurisesta omimisesta, tanssista ja televisiosta.

HS:n Suvi Aholan arvion romaanista voit lukea täältä.

Ilmar Taska: Pobeda 1946. Suom. Jouko Vanhanen. WSOY. 315 s.


Virolainen elokuvaohjaaja ja -tuottaja debytoi kirjailijana vasta kypsässä iässä, ja esikoisromaani on otettu hyvin vastaan eri puolilla Eurooppaa. Se kuvaa neuvosto-Viron alkuaikoja ja punaista terroria Tallinnassa lapsen silmin.

Koska näkökulma on viattoman pienen pojan, Taska ei suurentele eikä ota kantaa. Isä katoaa, vieras setä vie pojan lastenkotiin – asiat vain tapahtuvat. Lukijalle sentään kerrotaan myös äidin vangitsemisesta ja siitä, miten virolainen intelligentsia koettaa (turhaan) saada apua ja tukea rautaesiripun toiselta puolelta.

Monet tunnelmista ovat Taskan omia. Niistä Taska kertoi HS:lle huhtikuussa.

HS:n Antti Majanderin arvion romaanista voit lukea täältä.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä. (A Little Life.) Suom. Arto Schroderus. Tammi. 945 s.


Alkuvuoden jättiromaani alkaa neljän nuoren miehen kasvukertomuksena, mutta keskittyy pian yhden sairauskertomukseen. Menestyneen lakimiehen elämäntarina on oikeastaan yhtä pitkää kujanjuoksua, jossa lapsuuden valtavat traumat vaativat koko ajan vahvempia vastalääkkeitä.

Häpeää ja arvottomuuden tunnetta ei häivytä edes suuri rakkaus. Sitäkin Yangihara kuvaa kauniisti, samoin kuin eri tavoilla luovien amerikkalaismiesten värikästä, jännittävää elämää.

HS:n haastattelussa Yanagihara kertoo tulleensa siihen tulokseen, että seksuaalinen hyväksikäyttö on miehille vaikeampaa kuin naisille. ”Meidät naiset opetetaan varautumaan seksuaalisiin hyökkäyksiin pienestä pitäen. Melkein kaikilla naisilla on kokemus tai ainakin taju siitä, että heidän ruumiiseensa voi kajota, miehillä ei.”

LASTEN- JA NUORTENKIRJALLISUUS:

Holly Bourne: Oonko ihan normaali? (Am I Normal Yet?) Suom. Kristiina Vaara. Gummerus. 410 s.

Brittiläisen Holly Bournen Oonko ihan normaali? edustaa sellaista nuortenkirjallisuutta, joka ei ole Suomessa oikein ottanut syntyäkseen: samaan aikaan raivokkaan realistista ja hirtehisen humoristista.

16-vuotiaan minäkertoja Evien huolenaiheet ovat monilta osin samoja kuin useimmilla muillakin nuorilla: löytyykö ystäviä, entä parisuhde, tulevatko vanhemmat koskaan tajuamaan mistään mitään. Mutta tämän kaiken yllä ja ympärillä leijuu Evien pakko-oireinen häiriö, joka tuntuu tekevän tavallisesta elämästä mahdotonta.

Vaikeasta aiheesta huolimatta Bourne kirjoittaa niin että naurattaa – paitsi silloin kun itkettää.

Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju nonna. Siltala. 200 s.


Pirkko Saisio on innokas Facebook-kirjoittaja, ja tyttärenlapsia koskevista merkinnöistä tämäkin tarinakokoelma sai alkunsa. Omalla tavallaan hän toteuttaa siis sitä miljoonien mummien ja ukkien yllättynyttä ja onnellista häkeltymistä, jonka lapsenlapsiin kohdistuva rakkaus saa aikaan.

Isovanhemman ja pienten lasten kohtaamiset ovat riemastuttavia, mutta herättävät pohtimaan ihmisyyttä laajemminkin. Lapsen mielikuvitus ja rehellisyys ovat valtavat, mutta miten niille käy, kun lapsi kasvaa, ja hänet laitetaan erilaisten rajojen ja normien sisään?

Lasten tulevaisuuden ajatteleminen on myös raskasta, Saisio sanoo HS:n haastattelussa toukokuussa.

Anne Leinonen: Kirjanoita. Wsoy. 228 s.

Suomalaiset nuortenkirjailijat ovat erittäin taitavia luomaan herkullisen omalaatuisia maailmoja.

Kirjanoidassa kutkuttavuus perustuu tuttuuteen, joka vinksahtaa: Helsinkiin, jonka nimi on Helby; jossa kadut ovat oikean nimisiä mutta väärissä paikoissa; jossa Kehä kolmosen takaa alkaa asumiskelvoton Joutomaa; ja jossa sähkö on kirjaimellisesti tuhonnut paperin.

Vinksallaan olevan maailman vastapainoksi Leinonen käärii lukijan nuorten fantasiakirjallisuuden tuttuihin teemoihin. On erityiseksi osoittautuva päähenkilö, salaisuuksia selvitettävänä, jokunen pikku kömmähdys taikuuden kanssa ja hiljalleen heräävä ihastus.

Vauhdikkaine juonenkäänteineenkin ihanan leppoisaa lohtulukemista.

TIETOKIRJALLISUUS:

Bastian Obermayer & Frederik Obermaier: Panaman Paperit. Miten rikkaiden veronkierto paljastui. (The Panama Papers: Breaking the Story of How the Rich and Powerful Hide Their Money.) Suom. Kirsimarja Tielinen. Into. 336 s.

Tutkivan journalismin voimannäyttö osoittaa, mihin demokratiat journalismia tarvitsevat, ja toimii samalla mainiona oppikirja siitä, mitä se tutkiva journalismi oikein pitääkään sisällään.

Ja on vielä helppolukuinenkin!

Lue HS:n Tuomo Pietiläisen arvostelu kirjasta täältä.

Panu Rajala: Virvatuli – Eino Leinon elämä. WSOY. 597 s.

Iso elämäkerta vähintäänkin yhtä isosta runoilijasta – Eino Leinosta. Vaikka Leinosta on kirjoitettu vuosikymmenten saatossa paljon, Panu Rajala onnistuu löytämään kosolti uusia tietoja, tulkintoja ja painotuksia. Rajalaa ei voi ainakaan syyttää akateemisesta kuivakkuudesta.

Lue Matti Mäkelän arvio kirjasta täältä.

Timothy Snyder: Tyranniasta – 20 opetusta 1900-luvulta. (On Tyranny.) Suom. Matti Kinnunen. Siltala. 140 s.

Toisten maailmasodan julmasta tappotantereesta kaksi uraa uurtavaa kirjaa kirjoittanut Timothy Snyder luonnosteli kaksikymmentä opetustaan välittömästi Yhdysvaltain hätkähdyttävän vaalituloksen jälkeen. Hän osoittaa mitä voimme historiasta oppia nyt, kun demokratiaa uhkaavat uudet vaarat.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjat
  • Kirjallisuus
  • Lukeminen
  • Kesäloma

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Ylivelkaisen vanhemman kuolema sekoitti elämäni ja ajoi minut työttömäksi

    2. 2

      Amerikkalaisnuoret imevät nyt myrkkyä muistitikusta – Sähkötupakka Juulista tuli trendipahe, jota myyjä pitää petollisena: ”Se pilaa kaiken”

      Tilaajille
    3. 3

      Kun kirjailijasta tehtiin ennustaja: Ilkka Remes kirjoitti Turun saariston ratsiasta jo vuosia sitten, ja se tuskin oli vahinko

    4. 4

      Maailman majakka himmeni – Onko YK:lla tulevaisuutta Trumpin jälkeen?

    5. 5

      Kiira Korven tilitys entisistä valmentajistaan on karua luettavaa: ”Jälkeenpäin on ollut pysäyttävää tajuta, kuinka pahoin voin”

    6. 6

      Onko kuvassa näkemäsi nainen nuori vai vanha? Yksi kuuluisimmista illuusioista on elänyt vuodesta 1915 internetin keskustelupalstoille — Nyt tutkijat selvittivät sata vuotta vanhan kuvan ”jujun”

    7. 7

      Ajatushautomo Libera yrittää kaataa ay-liikkeelle pyhän asian: ”Yleissitovuus aiheuttaa monenlaista haittaa Suomen taloudelle”

    8. 8

      Ensimmäiset puoli vuotta Elina Ukkola vietti lattialla – Tällaista on arki, kun pienten kaksosten vanhemmille syntyy toiset kaksoset

      Tilaajille
    9. 9

      Taksikuski tuijotti vaihdekeppiä, ajoi madellen ja vaati maksua käteisellä Helsingin keskustassa – Teippihuijaus paljastui, kun Inari Suomela valitti sekavasta kyydistä taksiyhtiöön

    10. 10

      Kaupat ovat paisuneet hehtaarihalleiksi, joissa tarvitaan suunnistajan taitoja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Onko kuvassa näkemäsi nainen nuori vai vanha? Yksi kuuluisimmista illuusioista on elänyt vuodesta 1915 internetin keskustelupalstoille — Nyt tutkijat selvittivät sata vuotta vanhan kuvan ”jujun”

    2. 2

      Taksikuski tuijotti vaihdekeppiä, ajoi madellen ja vaati maksua käteisellä Helsingin keskustassa – Teippihuijaus paljastui, kun Inari Suomela valitti sekavasta kyydistä taksiyhtiöön

    3. 3

      Friteerattuun kanaan erikoistunut pikaruokaketju Kentucky Fried Chicken tulee Suomeen

    4. 4

      Harvinainen geneettinen ”lottovoitto” venytti Shawn Bradleyn 229-senttiseksi – sen pidemmäksi ei terve ihminen juuri kasva

    5. 5

      OP aloittaa kuuttatuhatta työntekijää koskevat yt-neuvottelut – Tarkoitus ei ole päästä säästöihin irtisanomisilla, vakuuttaa pääjohtaja Ritakallio

    6. 6

      Työttömät kantavat metsässä puita ilman palkkaa, mutta onko siitä ihmelääkkeeksi Suomen ongelmiin? ”Hyödyllisiä töitä, joita kukaan ei muuten tekisi”

      Tilaajille
    7. 7

      Isä jää varjoon, kun lapsi valitsee äidin – Suosikki­asetelmalle on luonnolliset syynsä, ja näin se puretaan

      Tilaajille
    8. 8

      Kyllä, Lily Allen tilasi naisprostituoidun ja harrasti seksiä Liam Gallagherin kanssa – mutta hänen muistelmissaan on kyse paljon isommista asioista

    9. 9

      Häräntappoaseen kirjoitti 17-vuotias tyttö – sellaista ei tänä päivänä nähtäisi, eikä nähdä

    10. 10

      Vaihtokuvat näyttävät, kuinka venäläisen liikemiehen ja Airiston Helmen hankkimat alueet ovat muuttuneet vuosien saatossa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Köyhien lasten hätä alkoi näkyä, kun toimeentulotuki siirtyi Kelan hoitoon – ”Tapaan lapsia, jotka ovat silmät pyöreinä, kun vien heille juustoa tai jogurttia”

    2. 2

      Puolella miljoonalla suomalaisella on riittämätön lukutaito – Testaa, kuinka hyvin itse ymmärrät lukemaasi

    3. 3

      Äiti riehui, ryyppäsi ja teki lopulta itsemurhan – Kun Sari Järn halusi ymmärtää miksi, hän löysi suvun synkän historian

      Tilaajille
    4. 4

      Krp ottanut kiinni kolmannen henkilön Turun seudun laajoissa kotietsinnöissä – ”Etsinnät sujuneet suunnitelmien mukaan”

    5. 5

      Sotilaslähde HS:lle: Airiston Helmi ollut vuosia Puolustus­voimien ja Supon tarkkailussa – ”Ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet”

    6. 6

      Työelämä on ajautunut aivot turruttavaksi silpuksi, mikä ajaa kolmekymppiset työkyvyttömyyteen – Aivotutkijoiden ratkaisu on uusi työaika, ja näin se toimii

      Tilaajille
    7. 7

      Markku hakee Viipurista bensaa, seksiä ja puolisolle kukkia – Yhä useampi itärajan mies tuo myös hiv:n, mutta testeihin Markku ei mene

      Tilaajille
    8. 8

      Miehet ovat usein tajuamattaan henkisen väkivallan uhreja – ”Miehillä voi olla parinkymmenen vuoden kokemus alistamisesta”

    9. 9

      ”Ongelmista ykkönen on viina, kakkonen on viina ja kolmonen on viina” – Ensihoidon eläköityvä vastuulääkäri Teuvo Määttä on nähnyt Helsingin pimeän puolen

    10. 10

      ”Hän ei lopeta koskaan” – Tällainen mies on rahalla, viinalla ja nuuskalla lapsia Helsingin keskustassa houkutellut sarjahyväksikäyttäjä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää