Suomalainen merikapteeni nai eteläafrikkalaisen seikkailijattaren 82 vuotta sitten ja ajoi sitten laivansa karille Englannin kanaalissa – uusi kirja kertoo romanttisen, traagisen tarinan

Herzogin Cecilie -laivalla ahvenanmaalainen kapteeni Sven Eriksson ja eteläafrikkalainen toimittaja Pamela Bourne kohtasivat ja rakastuivat. Nyt kirjailija Ulla-Lena Lundberg kertoo kaikkien kolmen tarinan.

Maarianhamina

Matkalaukut täynnä papereita makasivat koskemattomina sängyn alla vuosia, siitä asti kun Freya Darbyn äiti Pamela Eriksson kuoli vuonna 1984.

Darby ajatteli, että niiden tarina oli Ahvenanmaalla liiankin tuttu. Se, miten merikapteeni Sven Eriksson nai 1935 eteläafrikkalaisen toimittajan Pamela Bournen. Ja se, miten hän liki saman tien ajoi valtavan Herzogin Cecilie -nelimastoparkin karille Englannin kanaalissa.

Se oli paitsi maailmanlaajuinen uutinen, myös suuri menetys ahvenanmaalaiselle laivanvarustajalle Gustaf Eriksonille, jolla oli 1930-luvulla maailman suurin purjelaivasto – Herzogin Cecilie sen helmenä.

Erikssonien tytär, eläkkeellä oleva fysioterapeutti, alkoi kaivella matkalaukkuja vasta viitisen vuotta sitten, kun kansatieteilijä ja elokuvantekijä Per-Ove Högnäs halusi tehdä dokumenttielokuvan laivasta ja haaksirikosta.

Löytyi kirjeitä ja valokuvia. Darbya haastateltiin, ja elokuva Hertiginnans sista resa ilmestyi 2013.

Kun Darby jatkoi kaivelua, esiin tuli kokonaisia kirjeenvaihtoja ja laatikoittain valokuvanegatiiveja. Naimisiin mennessäänhän Pamela Bourne oli ollut jo toimittaja, matkakirjailija ja innokas valokuvaaja.

Negatiiveista paljastui kuvia, jotka kertoivat merimiesten työstä tyrskyissä. Ne näyttivät tropiikin ja Kap Hornin näkymiä sekä harmonisia poseerauksia valkoisia purjeita vasten. Kokonaisen kadonneen maailman.

Tässä vaiheessa Freya antoi Pamelan matkalaukut papereineen kirjailija Ulla-Lena Lundbergin tutkittaviksi. Pitäisikö vanha ja tuttu tarina kertoa uudelleen?

Lundberg on sitä paitsi Erikssonien sukuakin. Ja sukulaisuus on Ahvenanmaalla aina tärkeää.

”En edes muista, milloin kuulin Svenistä ja Pamelasta ensi kertaa”, Ulla-Lena Lundberg kertoo.

”Isoisäni Algot, Svenin serkku, oli todellinen juorumylly. Kuulin jo varhain, miten hankalaa Svenin oli erota ensimmäisestä vaimostaan päästäkseen naimisiin Pamelan kanssa, ja miten Pamela pukeutui tulipunaiseen leninkiin, kun kirkossa luettiin kuulutukset avioliittoa varten.”

”Kylässä kertomusten äänensävy vaihteli. Välillä niissä oli tyypillistä ahvenanmaalaista vahingoniloa, välillä suurta sympatiaa”, hän muistelee.

Ei siis ihme, että 1930-luvun julkkispariskunta löysi tiensä Lundbergin (s. 1947) romaaneihin. Niistä suuren osan, Finlandia-palkittu Jää (2012) mukaan lukien, materiaalina on ollut Ahvenanmaa: sen historia, yhteiskunta, sosiaaliset suhteet ja ihmiset.

Siksi Lundbergin 1980- ja 1990-luvuilla ilmestyneessä, Ahvenanmaan merenkulun vaiheita perkaavassa trilogiassa kerrotaan myös Erikssoneista, vaikka toisilla nimillä.


Sieltä löytyvät Josef, josta tulee jo 25-vuotiaana valtavan nelimastoparkin kapteeni, ja Englannin hovissa esitelty Stella, joka jättää kaiken Josefin takia, mutta joutuu sitten lähtemään rakastamaltaan Ahvenanmaalta palatakseen vasta vanhana, syöpäsairaana leskenä.

Kun Lundberg nyt kävi läpi Pamela Erikssonilta jääneet kirjeet, syntyi hyvin erilainen teksti kuin romaaneissa. Kirja Herttuatar ja kapteenin vaimo on juuri ilmestynyt sekä ruotsiksi että suomeksi.

Koska pääosaan haluttiin ennen näkemättömät valokuvat, Lundberg on kertojana nyt dokumentaristi. Hän käy tiiviisti läpi Sven (1903–1954) ja Pamela Erikssonin (1908–1984) elämäntarinat ja Herzogin Cecilien haaksirikon 1936.

Kolmikymmenluvulla elettiin suurten purjelaivojen viimeisiä vuosia. Pitkillä rahtimatkoilla ne kykenivät silti yhä kilpailemaan höyrylaivojen kanssa, ja purjeisiin liittyi paljon romantiikkaa, estetiikkaa ja glamourin tuntua.

Nelimastoiset jättilaivat myös kilpailivat siitä, mikä kykeni kuljettamaan tuhansien tonnien vehnälastinsa Australiasta Eurooppaan nopeimmin. Näitä kisoja seurattiin maailman lehdistössä.

Herzogin, yksi maailman suurimmista purjelaivoista, oli monena vuonna voittaja, ja siksi sen kapteeni oli satamien juhlittu sankari.

Astuessaan Herzoginin kannelle Australian Wallaroossa 1933 Pamela Bourne oli 25-vuotias journalisti, joka halusi dokumentoida elämää kuuluisalla laivalla. Sven Erikssonista oli tullut sen kapteeni neljä vuotta aiemmin.

Kolmen kuukauden merimatkalla he rakastuivat. Pamelan äiti ei kuitenkaan epäsäätyistä suhdetta hyväksynyt, ja Svenin piti myös saada ero ensimmäisestä vaimostaan. Naimisiin päästiin vihdoin syksyllä 1935.

Seuraavan vuoden keväällä, taas voittoisan vehnäpurjehduksen päätteeksi, Herzogin Cecilie haaksirikkoutui Englannin kanaalissa epäselvissä oloissa. Henkilövahinkoja ei tullut, mutta laiva rikkoutui ja juuttui karille.

Per-Ove Högnäsin dokumenttielokuvassa haastatellaan yhä elossa olevia silminnäkijöitä. He kertovat, miten tuhannet ihmiset pakkautuivat Devonin rantakallioille ihmettelemään laivaa ja valtavia pelastustöitä, jotka jatkuivat kuukausia. Mätänevää vehnää lapioitiin ulos ja vettä pumpattiin, mutta lopulta runko murtui ja laiva upposi.

Katastrofin jälkeen Sven Eriksson jätti merenkulun kokonaan. Vajaat kymmenen vuotta viljeltiin maata Ahvenanmaalla, ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Sodan jälkeen muutettiin Etelä-Afrikkaan vihannesfarmareiksi. Siellä Sven kuoli syöpään 1954.

Poika Sven-Cecilie asettui Australiaan, tytär Freya Englantiin, kunnes palasi 1960-luvulla Ahvenanmaalle. Sinne Pamelakin halusi muuttaa, mutta joutui hoitamaan vanhaa äitiään 1980-luvulle asti.

Matkoistaan, muistoistaan ja purjelaivoista hän kirjoitti sentään kaksi kirjaa: Out of the World (1935) ja The Duchess (1958). Jälkimmäisen menestys tuotti Hollywood-elokuvaoptionkin, mutta se ei ikinä toteutunut.

Kun Ulla-Lena Lundberg alkoi tutkia Pamela Erikssonin papereita, kaikesta näki, että ne oli huolellisesti järjestetty.

”Selvästi Pamela itsekin suunnitteli oma­elämäkerran kirjoittamista”, hän sanoo.

Siitä olisi varmaan tullut erilainen kuin Herttuattaren ja kapteenin vaimon neutraalisti faktoja dokumentoiva teksti – vaikka Lundberg antaakin tilaa 1930-luvun ajankuvalle ja purjelaivainnostukselle ja virittää kieltään epookkiin sopivaksi.

Hienovaraisesti hän tuo esiin myös Pamelan ”vihan ja rakkauden” leimaaman suhteen äitiinsä, häpeän haaksirikosta ja perheen epäilemättä kovan elämän Etelä-Afrikassa. Vihannes- ja karjatila oli kaukana kaikesta, ja koti-ikävä vaivasi.

Sekä Pamela että Sven olivat ristiriitaisia persoonallisuuksia, Darby ja Lundberg luonnehtivat.

”Äiti oli toivonut Pamelasta poikaa, ja tästä kasvoi itsenäinen, aktiivinen nainen. Toisaalta Pamela joutui kokemaan vanhempiensa riitaisan avioeron ja isän itsemurhan. Suhde äitiin oli välillä aivan liian tiivis”, Lundberg arvelee.

Darby uskoo, että juuri siksi Erikssonien säntillinen maalaissuku houkutteli Pamelaa enemmän kuin brittiläinen yläluokan elämä, äidin murhaavista vastalauseista huolimatta. Pellaksen tilalla hän opetteli lypsämään ja puhui ruotsia kuin renki.

Sven taas tavoitteli aina jotain sovinnaista maalaisyhteisöä suurempaa. Merenkululle ei Ahvenanmaalla juuri ollut vaihtoehtoja: Svenin isoisä oli ollut aikansa merkittävin talonpoikaislaivanvarustaja ja isä merikapteeni.

Siksi hänkin valmistui kapteeniksi jo 25-vuotiaana – ja haki saman tien Maarianhaminasta vaimon, niin kuin tapana oli. Avioliitosta ei kuitenkaan tullut mitään. Ja vaikka Sven oli merimiehenä vertaansa vailla, laivan päällikkönä hän oli tuhlaavainen, hienosteleva ja autoritaarinen.

Ehkä huolimatonkin, kuten Herzoginin haaksirikon jälkeen syytettiin.

Freya Darby sanoo suoraan, ettei isä toipunut onnettomuuden tuottamasta tuskasta ikinä.

”Perheessämme ei laivasta puhuttu koskaan. Kuulin haaksirikosta vasta, kun äiti kirjoitti siitä isän kuoleman jälkeen kirjan.”

Valokuvassa Pellaksen laivurintalon piirongin päällä Sven ja Pamela hymyilevät kuitenkin auvoisesti.

Valtava maalaistalo Granbodan kylässä, parinkymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta, on Erikssonien sukutila, jolla Freya Darbykin lapsena asui. 1990-luvulta asti Pellas on toiminut museona.

Se on entisöity 1900-luvun alun tyyliin, ja kalusteista ja koriste-esineistä huokuu merenkulun sukuun tuoma vauraus. Pelkästään keittiö on yksiön kokoinen, tupa ja sali vielä suuremmat.

Täällä tiivistyy se, mitä sisä-Suomessa kasvaneen on vaikea ymmärtää: miten vahvasti meri on hallinnut kaikkien saaristomaakunnan asukkaiden elämää vuosisatojen ajan.

Ulla-Lena Lundbergin tuotannossa siihen on toki syvennytty aina. ”Maata ja merta ei Ahvenanmaalla ole ikinä voinut erottaa tosistaan”, hän selvittää.

”Ilman maata talonpojalla ei ollut varaa varustaa laivaa, ja tiloilta saatiin miehistöt ja muonavarat laivoihin. Toisaalta vain merenkulun avulla saattoi todella rikastua, kuten Pellaksen laivurintalostakin huomaa.”

Herttuatar ja kapteenin vaimo on Lundbergin ensimmäinen julkaistu teksti sitten Jää-romaanin.

Kautta tuotantonsa hän on vuorotellut faktan ja fiktion välillä, ja monesti dokumentaarinen teksti on myöhemmin alkanut elää proosana.

Voisiko niin käydä nytkin, Sven ja Pamela Erikssonin laajaan materiaalin tutustumisen jälkeen?

”Kirjoittamiseen tarttuminen on tullut iän myötä vaikeammaksi. Minulle se tarkoittaa eristäytymistä, keskittymistä niin pitkäksi aikaa”, Lundberg sanoo.

”Mutta jos kirjoitan, en ainakaan kirjoita nykyhetkestä tietokoneineen ja älypuhelimineen, sillä mikään ei muutu yhtä nopeasti vanhanaikaiseksi kuin oman aikansa kuvaaminen.”


Herttuatar ja kapteenin vaimo. Purjealuksen tarina (Hertiginnan och kaptenskan – Herzogin Cecilie och hennes krets). Teksti Ulla-Lena Lundberg, valokuvat Pamela Eriksson. Suom. Caj Westerberg. Teos & Förlaget. 205 s.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Länsimetron koeajo keskeytyi, vaihde meni rikki Otaniemessä – Metropomo: ”En osaa nyt sanoa matkustajaliikenteen aloituksesta mitään”

    2. 2

      Sörnäisten ”kauhea röttelöyksiö” on menossa kaupaksi yli hintapyynnön – Välittäjä: ”Minulta on kysytty, jäikö hinnoittelijalta aamulääkkeet ottamatta”

    3. 3

      Tolkutonta viinankäyttöä riitti, kun Suomi soti: känninen kenraali ei päässyt autosta ulos, pataljoonan komentaja sammui alaisineen – ”Ihme että tällainen porukka onnistui”

    4. 4

      Miten terve, koulutettu ja menestyvä nainen voi uupua jopa ennen kuin täyttää 30?

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      ”Jätä avaimet tuohon. Kiitos ja hei” – Työpsykologi Hanna Poskiparta sai nuorena yllätyspotkut unelmatyöstään, mutta oppi samalla paljon olennaista työyhteisöstä

      Tilaajille
    7. 7

      Uutuuskirja paljastaa: muu Yö-yhtye kiusasi ylivoimaista Jussi Hakulista sadistisesti – Olli Lindholm: ”Kateuttahan se oli, alemmuudentuntoa”

    8. 8

      Helsingin Hämeentien liiketilasta löytyi ammattimainen kannabiskasvattamo – ”Poisvientiä odottavaa roskaa”, totesi viljelijä takavarikoiduista huumesäkeistä

    9. 9

      Nuoret suomalaismiehet fanittavat 27-vuotiaan opiskelijan tekemää tv-sarjaa, vaikka sen ei pitänyt olla enää mahdollista – Näin ärsyttävästä nörtistä tuli nettisuosikki

    10. 10

      Vain viisi kappaletta julkaissut Alma sai Suomi-palkinnon – ja se on oikein

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    2. 2

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    3. 3

      Moni suomalainen syö maksansa sairaaksi – jo joka viidennellä on rasvamaksa, eikä tulevaisuus näytä erikoislääkärin mukaan hyvältä

    4. 4

      Stalinin alkuperäiset dokumentit lopettavat turhan arvuuttelun – nyt tiedetään luotettavasti, mitä Moskova suunnitteli Suomen varalle

    5. 5

      Mikko Andelin, 41, nukkui kuukausikaupalla vain kolme tuntia yössä – sitten järvenpääläislääkäri puuttui asiaan ja tarjosi lääkkeetöntä hoitoa

      Tilaajille
    6. 6

      30-vuotias mies kertoi kokemuksistaan HS:n ahdistelukyselyssä: ”Hävetti kamalasti, miten hallitsemattomasti olin käyttäytynyt – En ollut ottanut todesta hienovaraisia vihjeitä siitä, etten ollut toivottu”

    7. 7

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    8. 8

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    9. 9

      Miten terve, koulutettu ja menestyvä nainen voi uupua jopa ennen kuin täyttää 30?

    10. 10

      ”Väkisin viinaa, hotellihuone, seksuaalinen hyväksikäyttö / raiskaus”: Suomen elokuva-alalla ahdistellut naiset kertovat kokemuksistaan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

      Tilaajille
    2. 2

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    6. 6

      ”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

    7. 7

      Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

    8. 8

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    9. 9

      Trumpin lähipiiri pelkää presidentin olevan ”hajoamassa” – avustajat yrittävät pitää presidentin aisoissa, kun hän saapuu toimistolle kiihdyksissään

    10. 10

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    11. Näytä lisää