”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

Rakas Melania, olen vähän nuorempi kuin sinä, ja muistan hyvin itseäni vanhemmat tytöt rauta­esiripun takana. Nuoremmilla on tapana katsoa ylöspäin itseään aikuisempia tyttöjä, ja niin minäkin tein. Sitä vain en ymmärtänyt, miksi heillä oli niin kova hinku länteen. Länsi­miehet eivät olleet tarunhohtoisia prinssejä valkoisen ratsun selässä, eivät sen enempää kuin paikallisetkaan, ja sen tiesin, koska olin kasvanut suomalais­virolaisessa perheessä rautaesiripun molemmin puolin, läntisen Suomen ja Neuvosto-Viron ristimaastossa. Olin kuitenkin liian nuori sanomaan mielipiteeni ­ääneen tai huomauttamaan, että maahanmuuttajan elämä ei koskaan ole helppoa, ei edes lännessä. Jos olisinkin avannut suuni, minua tuskin olisi kuunneltu. Suurimmalle osalle lähtijöistä oli täysin epäselvää, millaista lännessä on, ja silti länsimiehestä puhuttiin kuin toiveammatista, joka mahdollistaisi sosiaalisen ja taloudellisen nousun, paremman elämän – vapauden.