Kulttuuri

Kulttuuritoimituksen kirjasuositukset jouluun: Näistä kirjoista HS-kriitikot tänä syksynä innostuivat

Kokosimme yhteen parasta syksyn aikana ilmestynyttä kauno- ja tietokirjallisuutta sekä lasten- ja nuortenkirjoja.

Suomalaisen paras joululahja on perinteisesti kirja. Vaikka syksyn kirjapalkintolistoilla on keikkunut toinen toistaan kokeellisempia teoksia, jouluksi löytyy myös perinteisempiä lukusuosituksia.

Viimeksi HS-kulttuuritoimitus listasi kirjoja juhannuksena, kun parasta lomalukemista etsittiin alkuvuodesta 2017 ilmestyneen kotimaisen ja käännetyn kaunokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjojen joukosta.

Nyt vuorossa on syksyn 2017 sato. Kriitikoiden kiittämistä teoksista on nostettu esiin kymmenen kotimaista ja ulkomaista kaunokirjaa, samoin kymmenen laadukasta tietokirjaa sekä kymmenen lasten- ja nuortenkirjaa.

Suositusten yhteydessä myös linkit HS:n kirja-arvioihin.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

KOTIMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus)

Loppukesällä ilmestyi HS Kuukausiliitteessä laaja kirjailijan haastattelu, jossa hän kertoi puolisonsa sukupuolenkorjauksesta ja sen herättämistä tunteista.

Jos jättää sen takia Selja Ahavan (s. 1974) kolmannen romaanin lukematta, jää paljosta paitsi. Se kertoo uskomattoman tarkalla kielellä siitä, miltä tuntuu menettää läheinen ihminen – vaikka tämä jääkin eloon. Samastumispintaa on jokaiselle, jonka tärkeä ihmissuhde on joskus ajanut vakavasti karille.

Lisäksi tiivis, lyyrinen teos sisältää rinnakkaiskertomuksen Kristoffer Kolumbuksen epäonnisesta Intian-purjehduksesta. Hukkareissu sekin, vai oliko sittenkään? Helena Ruuska arvioi romaanin.

Marjo Heiskanen: Mustat koskettimet (Siltala)

Muusikkoromaaneja näyttää ilmestyvän nyt koko ajan enemmän. Marjo Heiskanen käsittelee pianismia ja kamarimusiikin soittamista harvinaisen omakohtaisesti, olihan hän itsekin muusikko, ennen kuin kuulo-ongelmat pakottivat vaihtamaan alaa.

Mustissa koskettimissa nelikymppinen pianisti kokoaa ympärilleen trioa. Kun mukana ovat sellistimies ja naisviulisti, keskinäiseen luottamukseen pakotetun ryhmän välit joutuvat koetukselle.

”Mai­nioon iro­niaan tai­puva Mus­tat koskettimet ei kuitenkaan ole pessi­mistinen”, kriitikko­ Mervi Kanto­korpi kirjoitti, ja painotti myös sitä, mitä romaani kertoo taiteellisesta työstä. Sen ydintä ovat ”ahkera ajatteleminen ja työskenteleminen läpi elämän.”

Juha Hurme: Niemi (Teos)

Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja ei ole perinteinen romaani, vaan pikemminkin tekijänsä subjektiivinen näkemys Suomen kulttuurin kehityksestä, esihistorian hämäristä siihen asti, kun meistä tuli osa Venäjää.

Teatteriohjaaja ja kirjailija Hurmeen matka ajassa ja ajatuksissa on hengästyttävä, hauska ja selkeä. Mukana on hienoja tarinoita ja poimintoja kansanperinteestä. Kantava ajatus on se, että mitään ”Suomea” ei ole olemassa. Olemme ihastuttavan kirjava seos perimää ja erilaisia vaikutteita.

Cliffhangermainen lopetus vuoteen 1809 saa odottamaan kiivaasti jatkoa. Teoksen arvosteli Mervi Kantokorpi.

Tomi Kontio: Saattaa, olla (Teos)

Tomi Kontion (s. 1966) seitsemättä runokokoelmaa sävyttää sisaren kuolema, joka tapahtui, kun kirjailija matkusti toisella puolella maailmaa. Teos asettaa runon puhujan saattamaan kuollutta hautaan ja opettelemaan olemista kuolemanjälkeisessä maailmassa.

Se riisuu myös Kontion ylle 1990-luvulta asti ripustettua lähiörunoilijan viittaa. Vaikka hän on asunut Helsingin itäisissä lähiöissä liki koko ikänsä ja kirjoittanut niistä paljon, hän on kirjailijana monipuolisempi. Kirjoja on ilmestynyt vuoroon aikuisille, vuoroon lapsille, ja 2000 Kontio sai Finlandia Junior -palkinnonkin.

Uusi teos on ”merkittävä paluu runouteen”, kirjoitti kriitikko Harri Nordell .

Marianna Kurtto: Tristania (WSOY)

Monet runoilijoiden tuoreet romaanit saattavat kertoa siitä, että Suomessa julkaistaan nyt pitkää proosaa mieluummin kuin runoa. Toisaalta ne voivat olla osa proosan vapautumista ja uudistamista, joka houkuttelee uusia tekijöitä.

Viisi runo­kokoelmaa julkais­seen Marianna Kurton (s. 1980) ensimmäistä romaania on luonnehdittu ”aikuisten saduksi”, ja tapahtumapaikka onkin sadunomainen. Pääosa romaanin tapahtumista sijoittuu 1950- ja 1960-luvuille, keskellä Atlantin valtamerta sijaitsevalle Tristan da Cunhan tulivuorisaarelle, jossa asuu 264 ihmistä.

Saarella ”on levotonta rakkautta, pettämistä, väärinkäsityksiä, julmuutta, kätkettyjä salaisuuksia – herkullisia romaanin aineksia siis”, Anni Valtonen kirjoitti kritiikissään.

Heidi Köngäs: Sandra (Otava)

Kirjailija ja ohjaaja Heidi Köngäs on perannut Suomen historiaa jo monessa romaanissa, elokuvassa ja tv-sarjassa. Hertta Kuusisen, Yrjö Leinon ja muiden kommunistien sota-ajan kokemuksista on siirrytty nyt vuoteen 1918, tarinassa, jonka alkusysäyksenä ovat Köngäksen oman isoäidin vaiheet.

”Mies haki jotain hel­potusta torp­parin raadan­taansa, mutta rangaistiin valtion­petoksesta”, ­kiteytyy sisäl­lissodan tragedia.

Romaani on moniääninen, historiasta myös nykyaikaan leikkaava. Aiheena on siis myös ihmisen kiinnostus omiin juuriinsa ja taustaansa. Sen arvosteli Helena Ruuska.

Rosa Liksom: Everstinna (Otava)

”Arkipäivän fasismi ei ole Suomesta koskaan kuollut”, sanoi kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksom HS-haastattelussa syyskuussa. Samaan aikaan ilmestyi romaani Everstinna, joka kuvaa nuoren naisen hurahtamista fasismiin 1930-luvulla. Pohjana on lappilaisen kirjailijan Annikki Kariniemen elämäntarina ja intohimoinen, väkivaltainen liitto jääkäriupseeri Oiva Willamon kanssa.

Monologi kerrotaan Liksomin tutulla, rehevällä kielellä, ja lisäksi kirja avaa sota-ajan Lappia: jatkosodan aikana asukkaita oli siellä 150 000, saksalaisia sotilaita peräti 200 000. Everstinnan arvosteli Suvi Ahola.

Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani (WSOY)

Muhkea romaani jatkaa Saxellin (s. 1972) edellisten romaanin teemoja ja tarinoita, mutta mukaan voi hypätä ensikertalainenkin.

Eletään vaihtoehtohistoriallista vuotta 2016, Suomessa valtaa pitää kolmen kansallismielisen puolueen perustus-kristillinen yhteenliittymä ja vihakirjoittelun kohteeksi ovat joutuneet maahanmuuttajien lisäksi ne, joilla on yliaistillisilla kykyjä.

”Harvoin on nähty kirjaa, jonka sivuilla tulee vastaan raastavaa historiallista realismia, vauhdikasta trilleritoimintaa, romanttista taiteilijamyytin ylistystä, mytologista aavefantasiaa sekä kyberpunk-henkistä tieteiskirjallisuutta”, kriitikko Toni Jerrman ihasteli.

Pauli Tapio: Varpuset ja aika (Poesia)

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voitti tänä vuonna runokokoelma, jota kiitettiin ”väkeväksi aikalaisrunoudeksi”. Tapio (s. 1986) oli haastattelussa vaatimattomampi: ”Positioni on kuin kenen tahansa hämmentyneen ihmisen, joka yrittää ymmärtää maailmassa tapahtuvia hirveitä asioita ja ahdistuu, kun ei voi omin voimin tehdä mitään.”

Varpuset ja aika
-kokoelma oli – niin kuin kirjoittaminen yleensä – hänelle tapa jäsentää tulevaisuuden uhkaavuutta. Kriitikko Harri Nordell kiitti sitä myös muuntelevuudesta ja selkeydestä.

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas / Den svavelgula himlen (suom. Laura Beck, Otava, S&S)

Kokeneet menestyskirjailijat jäivät tänä vuonna Finlandia-listan ulkopuolelle, mutta monen uutuus on vankkaa laatua.

Kjell Westö palaa kahdeksannessa romaanissaan Helsinkiin ja luotaa viisikymppisen mieskirjailijan sielunmaisemaa, joka törmää uuden ajan ilmiöihin ja nuorempien sukupolvien käsityksiin.

Romaani alkaa kuin dekkari, ja seksiäkin on runsaasti, mutta keskittyy tutkimaan miehen mieltä ja 1900-luvun jälkipuoliskoa. Kriitikko Helena Ruuska luonnehti sitä ”vanhaksi kunnon romaaniksi, jonka loppuun haluaisi pian päästä, mutta jonka ei voivoisi loppuvan lainkaan.”

KÄÄNNETTY KAUNOKIRJALLISUUS

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia. Suom. Kristiina Drews (Aula & co.)

Vuonna 2004 kuollut yhdysvaltalainen kirjailija on vasta löydetty maailmalla, ja hänen hienoja, rosoisia novellejaan käännetään nyt monille kielille. Moni niistä kertoo naisista, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin Lucia Berlinillä: taistelua alkoholismia vastaan, elämää taiteilijan puolisona ja yksinhuoltajana.

Myös lapsuusnovellit vievät harvinaiseen miljööseen, sillä Berlin vietti isän kaivosuran takia nuoruudessaan vuosia Chilessä. Näkymiä on myös Meksikosta ja primitiivisestä, väkivaltaisestakin Teksasista.

”Kirkasti kirjasyksyn”, kriitikko Suvi Ahola kiitti.

Arne Dahl: Rajamaat. Suom. Kari Koski (Into)

Menestyneeksi rikoskirjailija Arne Dahliksi kriitikosta muuntuneen Jan Arnaldin uusi dekkari tutustuttaa tukholmalaiseen rikosylikonstaapeliin Sam Bergeriin ja turvallisuuspoliisi Säpon soluttautujaan Molly Blomiin, jotka alkavat yhdessä selvitellä teinityttöjen murhasarjaa. Kummallakin on myös omaa, traagista taustaa elämässään.

Uutuus on kasvamassa myös sarjaksi monelle kielelle käännettyjen A-ryhmä-dekkarien tapaan. Veli-Pekka Leppänen kehui arviossaan Dahlin ammattitaitoa, nopeita käänteitä ja yllätyksellisyyttä.

Don DeLillo: Nolla kelviniä. Suom. Helene Bützow (Tammi)

Don DeLillo (s. 1936) kuuluu Yhdysvaltain nykykirjallisuuden suuriin nimiin, ja myös uusin romaani vetää kriitikko Toni Jerrmanin mukaan vertoja hänen parhaimmille teoksilleen. Siinä on aineksia, joita voisi löytää myös tieteiskirjallisuudesta: syväjäädytystekniikka lupaa sairaille ja kuolleille uudelleensyntymää tulevaisuudessa. Mutta onko elämässä mieltä ilman kuolemaa?

Teoksessaan DeLillo tarkastelee myös identiteettiä, sosiaalisia suhteita ja muitakin teemoja kirjailijan koko uran ajalta.

Vilmos Kondor: Budapestin raunioissa. Suom. Tähti Schmidt (Tammi)

Unkarin lähihistoriaan syventyviä yhteiskunnallisia rikosromaaneja on ilmestynyt jo viisi ja suomennettu neljä. Budapest Noir -sarjan takana on salanimi, ja niissä käydään läpi unkarilaisten lähihistoriaa 1930-luvulta kansannousuun 1956 asti.

Uusimmassa suomennoksessa on kuuma kesäkuu 1946, ja kolme sotilasta murhataan raa’asti. Tekijän ajojahtiin osallistuvat niin poliisi ja sisäasiainministeriö kuin puna-armeijakin, mutta pääosassa jatkaa unkarilais-amerikkalainen toimittaja.

”Kun luemme romaania, luemmeko samalla kertomusta reaalihistoriasta”, Veli-Pekka Leppänen pohti arviossaan.

Eka Kurniawan: Kauneus on kirous. Suom. Jaana Kapari-Jatta (Gummerus)

Indonesialainen esikoisromaani on noussut maailmanmenestykseen, eikä suotta: se kertoo maan väkivaltaisesta historiasta satua ja huumoria viljellen. Eka Kurniawania onkin verrattu niin Salman Rushdieen kuin Gabriel García Márqueziin. ”Kertojankyvyistä ei ole epäilystäkään”, kriitikko Suvi Aholakin totesi.

”Minun kir­jani ovat vain kiviä valta­meressä”, Kurniawan sanoi kuitenkin itse vaatimat­tomasti HS-haas­tattelussa Göteborgin kirjamessuilla.

Ben Lerner: Lähtö Atochan asemalta. Suom. Artturi Siltala (Siltala)

Uuden sukupolven taiteilijaromaanissa haahuillaan Madridissa, koetetaan kirjoittaa kirjaa ja ajaudutaan suhteisiin kauniiden naisten kanssa. Perinteisen romantiikan sijaan tunnelma- ja tyylilajina on tietämättömyyteen ja eksyneisyyteen perustuva kyynisyys, ja se tekee amerikkalaisen Adamin tarinasta myös surullisen.

”Lernerin loistava proosa ennen kaikkea suree Adamin potemaa irrallisuutta itseensä, taiteeseen, kaikkeen ympäröivään”, Samuli Knuuti eritteli arviossaan.

Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha. Suom. Kaisa Sivenius (Teos)

Historiallisten romaanien mestari kirjoittaa nyt novelleja, joiden ympärillä leijuu outo ja puoleensavetävä tunnelma. Osa tarinoista sijoittuu paikkoihin, joissa kirjailija on elänyt, kuten Saudi-Arabiaan. Kertojana on useimmiten nainen tai tyttö, jonka elämässä tapahtuu jotain odottamatonta.

Tiivistä ilmaisua ”pitää lukea kuin runoa, jokaista lausetta hitaasti maistellen”, Jarkko Tontti kirjoitti arviossaan.

Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen. Suom. Juha Mylläri (Tammi)

Japanilainen alkuteos julkaistiin jo 1992, ja kriitikko Jukka Petäjä kutsuikin romaania ”taatuksi ja turvalliseksi Murakamiksi”. Se on nostalginen, runollinen ja haikea kuvaus täyttymättömistä nuoruudenrakkauksista, joita keski-ikäinen mies alkaa pohtia. Voiko niitä enää tavoittaa, ja mitä siitä seuraa?

Romaani ”on kuulas ja eleginen jazz-standardi. Ei sen enempää eikä sen vähempää”, Petäjä totesi.

Paola Pigani: Älä astu sieluuni kengät jalassa. Suom. Einari Aaltonen (Aviador)

Italialaistaustaisen ranskalaisrunoilijan esikoisromaani sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, romanien internointileirille. Tuhansien romanien leireillä arkea olivat nälkä ja syöpäläiset, ja viimeiset niille suljetut vapautettiin vasta 1946.

Paola Pigani
ker­too pit­kään vaietuista tapahtumista nuoren tytön kasvu­tarinassa, jolla on todelli­suuspohja. ”Ker­ronnassa on ­väriä ja runollista ilmavuutta, kuten suulliseen perimätietoon nojaavan väen kuvaukselta sopii odottaakin”, Petri Immonen sanoi arviossaan.

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö. Suom. Hanna Tarkka (Otava)

Kansalaisaktivismi Intiassa on vienyt Arundhati Roylta (s. 1961) niin paljon aikaa, että vasta nyt ilmestyi toinen romaani. Mestarillisen, moniäänisen mosaiikin yksi keskeinen aihe on kastijärjestelmä monine lonkeroineen, toinen itsenäisyyttä havitteleva, Intian väkivaltaisesti hallinnoima Kashmir.

Romaani on yhteenveto kaikesta siitä, mitä Roy on parinkymmenen vuoden aikana kokenut ja nähnyt, kriitikko Arla Kanerva analysoi. ”En kerro välttämättä Intiasta ja Kashmirista vaan yleensä yhteiskunnasta, jossa valehtelu on institutionalisoitu”, Suomessa syksyllä vieraillut Roy kertoi itse HS-haastattelussa.

TIETOKIRJALLISUUS

Yuval Noah Harari: Homo Deus – Huomisen lyhyt historia (Suom. Jaana Iso-Markku, Bazar)

Israelilaisen historioitsijan uusi teos ennustaa tulevaisuutta ja avaa uudenlaisia, huikeitakin näkökulmia ihmiskunnan huomiseen. Humanismin aika on väistymässä, hän väittää, ja nyt tavoittelemme onnea ja ikuista terveyttä.

”Para­doksaalista kyllä, tätä juma­lallisuutta tavoitel­lessamme olemme hyvää vauhtia luopumassa uskostamme ihmisen ylivertaiseen älyyn ja viisauteen. Olemme valmiit ojentamaan vallan tekoälylle”, tiedetoimittaja Annikka Mutanen pohti arviossaan.

Annina Holmberg: Tahto ja hohto. Ritva Holmbergin taiteilijantie (Siltala)

Tyttären kirja vanhemmistaan, Ritva ja Kalle Holmbergista, on kriitikko Kirsikka Moringin mukaan ”siitä erilainen teos, että se on sekä Ritva Holmbergin taiteilijatien polveileva kuvaus että näyttää syvästi perheen arkeen, iloon ja suruun uppoavan peilin kääntöpuolen.”

Tytär ei salaa perheen tragedioita, mutta juorukirja teos ei ole, pikemminkin vapauttava ja rakastava kunnian­osoitus suomalaisen teatterin jättiläisille.

Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma, Jukka Kukkonen: 1917 – Suomen ihmisten vuosi (WSOY)

Usean historioitsijan erilaiset näkökulmat tekevät katsauksesta itsenäistymisvuoteen vakuuttavan sana- ja kuvateoksen, Veli-Pekka Leppänen kiittää.

”Keskisarja katselee vuotta 1917 arjen ja kadun tasolta, Kuisma talouseliitin valintoina ja Häggman kirjailijoiden silmin. Yhtä merkittävän sijan saa Kukkosen kavalkadi, monien kymmenien harvinaisten ja teemoja syventävien valokuvien vyörytys. Onpa kokonaisuus!”

Perttu Immonen: Suomen rahvaan historia (Atena)

Kolmen suvun tarinat eri puolilta Suomea valottavat kansan ja kylien elämää 1400-luvulta 1800-luvulle asti. Esiin tulee kiinnostavasti luonnon ja vuodenkierron vahva ja pitkä vaikutus vaiheisiimme. Vielä enemmän Perttu Immonen tarkastelee sitä, miten kaksi aluetta hallinnutta suurvaltaa, Ruotsi ja Venäjä, kansalaisten elämään vaikuttivat.

”Kärjistetysti sanottuna: oli maassa sitten oma tai vihollisen armeija, kumpikin oli talonpojan ruokittava”, Matti Mäkelä tiivistää arviossaan (joka ilmestyy 17.12.) ja innostuu lukukokemuksesta: se on itsenäisyyden juhlavuoden samppanjan jälkeen kuin ”tuhti lipollinen raikasta lähdevettä”!

Jussi Jalonen: Summan tarina (SKS)

Vahva, uudenlainen sotahistoria kertoo talvisodan hävitystä suurtaistelusta, josta on pitkään puhuttu vääristyneesti. ”Jalonen kumoaa myytin”, Vesa Karonen kertoo kritiikissään. ”Rintama murtui, lopulta, mutta eivät miehet pettäneet. He murskautuivat panssarivaunujen telaketjuihin tai räjähdyksiin.”

Teos avartaa myös kuvaa sotilaista: talvisodassakaan kansa ei ollut yhtenäinen, vaikka kykenikin toimimaan yhdessä.

Riitta Kylänpää: Pentti Linkola – ihminen ja legenda (Siltala)

Tietokirjallisuuden Finlandia-voittaja kertoo kalastaja, kirjailija, ympäristöfilosofi ja lintututkija Pentti Linkolan (s. 1932) elämäntarinan. Tähän on lyöty ekofasistin ja kansanvallan vastustajan leimoja, ja suustaan hän on vuosien varrella päästänyt mielipiteitä, joita ei muilta sallittaisi.

Teoksen arvioinut vihreä poliitikko Pekka Sauri kiittää sitä kuitenkin kiinnostavaksi ja huolellisesti dokumentoiduksi. ”Linkolan elämä ja teot on ollut monin tavoin hämmästyttävä ja joiltakin osin suorastaan uskomaton tarina.”

Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos)

Suomen kuvataiteessa Ellen Thesleff (1869–1954) on jäänyt Helene Schjerfbeckin varjoon. Taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreckin elämäkerta tuo häntä nyt esiin, ja kriitikko Helena Ruuskan mukaan hienosti. Teos keskittyy taiteilijan elämään, mutta esittelee myös laajan tuotannon helmiä.

”Jos Ellen ei olisi sattunut syntymään Suomeen (ja jos hän ei olisi ollut nainen), hänen töitään saattaisi roikkua Matissen rinnalla modernin taiteen museoissa, jossittelee Schreck Thesleffin paikkaa taidehistoriassa”, Ruuska kirjoittaa.

Vesa Siren ja Juha Metso: Tää menee näin. Vuoden biisit 1977–2017 (Like)

Valokuvaajan ja musiikkitoimittajan kirja kertoo sanoin ja kuvin neljästäkymmenestä biisistä . Ne on valittu sen mukaan, mistä artisteista Juha Metsolla on ollut kuvia, ja mistä suosikeistaan Vesa Sirén on pystynyt nostamaan esiin tuoreen näkökulman.

”Vaihtelevista näkökulmista kerrotut tarinat ovat kiinnostavia siitä riippumatta, onko koskaan kuullut kyseisiä biisejä”, kriitikko Jari Muikku kiitti. ”Vaikka kirja onkin suunnattu musiikkifaneille, se puhuttelee mainioilla ajankuvillaan kaikenlaisia lukijoita.”

Heikki Oja: Universumi (Ursa)

Tähtitieteen kokenut kansantajuistaja, professori Heikki Oja kertoo maailmankaikkeudesta ja osaa annostella valtavaa aihetta lukijalle sopivina palasina. Mukana ovat pulsarit, kvasaarit, hypernopeat tähtikarkulaiset, pimeän aineen galaksit ja eksoottisemmat ilmiöt. Mustat aukot ja neutronitähdet ovat melkein tutuimmasta päästä.

”Teos on käsikirja, jota voi selailla”, sen arvioinut tiedetoimittaja Timo Paukku sanoo. ”Ilmiöt on kuvattu tiiviisti, mutta ei pinnallisesti.”

Elisabeth Åsbrink: 1947 (Suom. Sanna Manninen, Siltala)

Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija tekee poikkileikkausta Euroopan ja maailman tilanteesta kaksi vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Metodina on lukea sanomalehtiä ja päätellä niistä, mitä maailmassa 1947 puhuttiin: lentävistä lautasista ja Simone de Beauvoirin rakkauselämästä, esimerkiksi.

Kirjassa kierretään auki myös eloon jääneiden juutalaisten kohtaloa ja Palestiinaan kehittyvää konfliktia. ”Kirjan viesti on selvä: kansanmurhat eivät jääneet toisen maailmansodan päättymisen jälkeen historiaan vaan asettuivat lähtemättömäksi osaksi ihmiskunnan toimintatapoja”, Tuija Parvikko kirjoittaa arviossaan.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus

Hannele Lampela ja Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikin talvi (Otava)

Prinsessa Pikkiriikki on anarkistisen touhukas prinsessa, jolla riittää älynväläyksiä. Pikkuveljen hän yrittää myydä kirpputorilla, mutta toisaalta hän jakaa tonttuleikissä lahjoja kaikille naapureille, ilkeillekin.

Teoksen kolme tarinaa näyttävät, miten joulun henki nousee välittämisestä – ei siitä, että ollaan kilttejä joka päivä. Energinen piirrosjälki ja eläväinen tarina toimivat hyvin yhteen, kiittää Taika Dahlbom arviossaan.

Riina Katajavuori ja Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin. (Tammi)

Tietokuvakirja Mennään jo naapuriin (Tammi) on yksi tärkeimmistä syksyllä ilmestyneistä, Päivi Heikkilä-Halttunen toteaa. Kirjassa nähdään arkea, jota elävät työn, avioliiton ja opiskelun kautta Suomeen muualta tulleet sekä pakolaiset, jotka anovat Suomesta turvapaikkaa tai ovat sen jo saaneet. ”Mennään jo naapuriin -kirjan kyläpaikoissa ihmetellään eri kulttuurien makumaailmaa, esitellään perheiden monipuolista kielitaitoa ja kiinnostavia juhlaperinteitä. Pidempään maassa asuneet perheet sekoittavat myös kursailematta oman maansa perinteitä suomalaisiin”, Heikkilä-Halttunen kertoo.

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia. (Otava)

Historia-aiheisia lastenkirjoja Mauri Kunnas on tehnyt jo pitkään, esimerkiksi 1800-luvun puoli­väliin sijoittuvan Koiramäki-sarjan. Koiramäen Suomen historia alkaa kuningas Kustaa Vaasan (1496–1560) valtakaudelta ja uskonpuhdistuksesta, joka tuli Ruotsiin vuonna 1527. Kirja kulkee vuosisatojen halki Ruotsin hajoamiseen ja päättyy J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin (1848) – eli Koiramäen tarinoiden aikaan. Vain 80-sivuinen teos on Kunnakselle tyypilliseen tapaan täynnä suuria, yksityiskohtaisia kuvia, kirjoittaa Arla Kanerva. ”Paljon asiaa vähässä tilassa, siis.”

Jari Mäkipää: Masi Tulppa: Pääsy kielletty. (Tammi)

Kun elämä on tietokonepeliä, edetään myös haasteesta toiseen – ja levelin lopussa taistellaan loppubossia vastaan. Jari Mäkipään Masi Tulppa: Pääsy kielletty ottaa kaiken irti tietokonepelilogiikasta kertoessaan, miten 9-vuotias Masi Tulppa joutuu karkottamaan jollain ilveellä viisi lastenhoitajaa viikon aikana, jotta saa jatkaa kesälomaelämäänsä pelien, sarjakuvien ja elokuvien parissa ilman häiritseviä aikuistekijöitä.

Taika Dahlbom arvioi, että teos kommentoi herkullisesti alakouluikäisen pyristelyä itsenäistymisen suuntaan – ja vanhempien epävarmuutta lastenkasvatusta koskevan arvostelun ja ohjeistuksen edessä. Jussi Kaakisen pikseligrafiikkamaiset kuvat kohottavat tunnelmaa.

Annika Sandelin: Kiusallista ja huipputärkeää (Yokon yökirja 2). (Suom. Liisa Ryömä, Teos & Förlaget)

11-vuotias Yoko kirjoittaa päiväkirjamaista yökirjaa – johon kerrataan iltaisin päivän sattumuksia ja syvällisempiäkin ajatuksia. Suomenruotsalaisen kirjailijan Annika Sandelinin Kiusallista ja huipputärkeää on jo toinen Yökirja-sarjan teos.

Se ihastuttaa elämänmakuisuullaan ja realismillaan: Yoko, hänen perheensä tai ystävänsä eivät jää kiiltokuviksi, vaan heidän elämänsä maistuu aidolta, Taika Dahlbom pohtii arviossaan. Päiväkirjamaisesti kirjoitettu teos tarjoaa helppolukuisia lyhyitä lukuja, mutta sallii silti suurempien elämänmuutosten tapahtua hiljalleen teoksen kuluessa. Ja niitähän 11-vuotiaiden elämässä riittää.

Kaj Korkea-aho, Ted Fors­ström­: Zoo! Viraalit nerot (Suom. Laura Beck, Otava)

Kirjailija Kaj Korkea-aho ja radiossa työskentelevä Ted Forsström muodostavat Pleppo Toy -koomikkoparin ja tuotantoyhtiön. Sen uusin tuote Zoo! Virala genier on Pentti Otsamon kuvittama koululaishuumoriteos, joka liittyy maailmalla suosittuun päiväkirjagenreen, Antti Majander kertoo vuoden Finlandia-ehdokkaista kertovassa artikkelissaan.

Vit­sit eivät ole suin­kaan heiken­tyneet suomennok­sessa, vaan yläkou­lulaisten suo­situimmuus­skabasta koulussa ja internetissä kertova kirja on vähintään yhtä hauska kuin esimerkiksi suositut Neropatin päiväkirjat.

Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus)

Kirjailija Katri Alatalon neljäs romaani Käärmeiden kaupunki on kansainvälisen tason fantasiaa, arvioi Toni Jerrman. Teoksen hyvin luoduilla henkilöhahmoilla on hyvin erilaiset elämänpolut, mutta nuori velho-oppilas Sulwaen Hiekanvärinen, hallitsijasuvun tytär Ninette ja orpo muodonmuuttaja Arry kamppailevat saman asian puolesta. Nimittäin vapauden, jonka jokikaupunki Samitšan armeija on heidän kotikaupungiltaan vienyt.

”Aavikon valtakunnat sekä niiden kulttuurit ja uskonnot pääsevät romaanissa hienosti esiin, samoin erilaisista ympäristöistä ponnistavien ihmisten perimmäinen samankaltaisuus”, Jerrman kiittää.

Kaisa Laaksonen: Suuri lukuseikkailu (Avain)

Suuri lukuseikkailu on lasten tietokirja kirjoista. Teokseen esiteltäväksi valikoituneet yli 400 kirjaa ovat enimmäkseen tällä vuosituhannella julkaistuja. Mukaan on mahtunut myös lastenkirjallisuuden klassikoita, esimerkiksi Astrid Lindgrenin, Eduard Uspenskin ja Tove Janssonin teoksia.

Kirjoja esitellään teoksessa esimerkiksi testien, yhdistelytehtävien ja teemoittain kerättyjen listojen kautta, Taika Dahlbom kirjoittaa.

Anne-Mari Jääskinen ja Sanna Pelliccioni: Mitä sä rageet? #tunteita sikanolosta sairaan siistiin (Lasten keskus)

Miten tunteiden kanssa eletään? Se on hyvä kysymys, johon harvoin saa lapsi tai aikuinenkaan yksinkertaisia ohjeita. ”Nyt saa”, lupaa Taika Dahlbom arviossaan. Anne-Mari Jääskisen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Mitä sä rageet? #tunteita sikanolosta sairaan siistiin kertoo sanoin ja kuvin, mistä tunteet tulevat, miten niihin pitäisi suhtautua ja miten niiden kanssa onnistuu elämään.

Teos kertoo helppolukuisesti, mitä tiede sanoo tunteista, ja se sisältää erilaisia harjoituksia ja vinkkejä, joiden avulla tunteiden kanssa voi työskennellä erilaisissa tilanteissa. Lapsille ja nuorille tarkoitetusta teoksesta on ilmestynyt samalla myös kasvattajille tarkoitettu versio.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Jari Sillanpää sai lähes 24 000 euron sakot metamfetamiinin käyttämisestä ja huumeissa autoilusta Helsingin ydinkeskustassa

    2. 2

      Espoo latoi vaatimuslistan länsimetrosta: suorat bussilinjat Helsinkiin osittain takaisin, kaikkien metrojunien pääteasemaksi Matinkylä

    3. 3

      Mitä leposyke kertoo kunnosta ja milloin pitäisi huolestua? Asiantuntijat kumoavat myytit ja kertovat, mitä jokaisen omasta terveydestään kiinnostuneen pitäisi sykkeestä tietää

    4. 4

      Ismo Leikola tekee historiaa ja esiintyy tänään Conan O’Brienin talk show’ssa – Nyt Leikola kertoo, miten onnistui pääsemään huippusuosittuun ohjelmaan

    5. 5

      Linus Peltonen, 16, käy lukiota toimeentulotuella, rahaa on 16 euroa päivässä – ”Matematiikan kurssilla katsoin vierestä kaverin kirjaa kolme viikkoa”

      Tilaajille
    6. 6

      Feministinen puolue syyttää presidentin kansliaa painostavista viesteistä – kanslian mukaan Niinistöä siteerattiin väärin ja puuttuminen asiaan on luonnollista

    7. 7

      ”Vartioimattomat takit viedään, jos niissä ei ole luteita” – Canada Goose -takkeja varastetaan kymmeniä vuodessa pääkaupunki­seudulla

    8. 8

      Puolustusministeri Niinistö pitää kaksois­kansalaisia turvallisuus­uhkana – ”Viides kolonna on torjuttava jo rauhan aikana”

    9. 9

      Kylmän sodan ajan suomalainen äärioikeisto oli outo kokoelma univormu­natseja, suomen­ruotsalaista eliitti­äärioikeistoa, pohattoja ja koululaisjengejä

    10. 10

      Kahdeksan arkista ja tieteellisesti todistettua keinoa, joilla laihdut ilman pinnistelyä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Vartioimattomat takit viedään, jos niissä ei ole luteita” – Canada Goose -takkeja varastetaan kymmeniä vuodessa pääkaupunki­seudulla

    2. 2

      Olympiapaikan Suomelle hankkinut Viveca Lindfors avautui kovin sanoin häviöstä Emmi Peltoselle – Taitoluisteluliitto: ”Kriteerit olivat alusta asti selvät”

    3. 3

      Linus Peltonen, 16, käy lukiota toimeentulotuella, rahaa on 16 euroa päivässä – ”Matematiikan kurssilla katsoin vierestä kaverin kirjaa kolme viikkoa”

      Tilaajille
    4. 4

      ”Kuukausia”, vastasi hoitaja – seuraavana yönä isäni kuoli, eikä kaikki mennyt niin kuin piti, kirjoittaa toimittaja Katri Kallionpää isänsä viimeisistä viikoista suomalaisessa sairaalassa

      Tilaajille
    5. 5

      Kymmenen vuotta sitten lyöty miljoonan dollarin veto ratkesi: Warren Buffettin passiivinen sijoitustapa oli tuottoisampi – miksi suomalaiset maksavat turhia kuluja?

    6. 6

      Mitä leposyke kertoo kunnosta ja milloin pitäisi huolestua? Asiantuntijat kumoavat myytit ja kertovat, mitä jokaisen omasta terveydestään kiinnostuneen pitäisi sykkeestä tietää

    7. 7

      Oululaisperhe asuu kesät talvet entisessä venäläisessä rahtilaivassa – ”Tatjana” on tiettävästi Suomen pohjoisin kelluva koti, mutta siinä asuminen on jatkuva työmaa

    8. 8

      Kahdeksan arkista ja tieteellisesti todistettua keinoa, joilla laihdut ilman pinnistelyä

      Tilaajille
    9. 9

      Näin toimii Suomessa ihailtu Tanskan aktiivimalli – ”koulutusta vastaavan työn” käsitettä ei tunneta ja työttömät haastatellaan kuukauden välein

    10. 10

      Minna oli niin juovuksissa, ettei voinut hakea lastaan päiväkodista – Lopulta alkoholismiaan vuosia peitellyt äiti löysi oman pohjansa ja soitti itse lastensuojeluun

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Miksi lihon, vaikka syön surkean vähän, pohtii moni laihduttaja – Ilmiölle on usein selitys, mutta sitä on vaikea hyväksyä, sanovat asiantuntijat

      Tilaajille
    2. 2

      ”Vartioimattomat takit viedään, jos niissä ei ole luteita” – Canada Goose -takkeja varastetaan kymmeniä vuodessa pääkaupunki­seudulla

    3. 3

      51-vuotias nainen jäi kiinni Helsinki-Vantaalla kaksi kiloa huumeita matkalaukussaan – ”Nainen on ihan tosidiilissä 20 000 euroa”, viestitteli hätääntynyt välittäjä ja paljasti itsensä

    4. 4

      Suomalaistytöt imevät nyt elämänoppia kirjoista, joiden tekijän oma elämä oli suurta valhetta – Päiväkirjat paljastavat suursuositun kirjailijan eläneen perhehelvetissä ja päätyneen äärimmäiseen tekoon

    5. 5

      Asteekkien 500 vuoden takainen joukkotuhon syy selvisi

    6. 6

      Vuonna 1953 sadat ihmiset etsivät murhattua Kyllikki Saarta – yksi heistä oli tappaja, uskoo kokenut rikos­tutkija, joka perehtyi vuosi­kymmeniä salassa pidettyyn tutkinta-aineistoon HS:n kanssa

      Tilaajille
    7. 7

      Nuori terve mies pidätti aivastusta ja joutui sairaalahoitoon – Suomalais­lääkäri selittää, miksi: ”Aivastusta ei kannata pidättää”

    8. 8

      Älykäs ja herkkä ihminen kokee muita helpommin yksinäisyyttä – yksinäisyyden tunteen voi päihittää, sanoo asiantuntija ja antaa viisi neuvoa

      Tilaajille
    9. 9

      Aineenvaihdunta alkaa hidastua jo kolmekymppisenä niin, että liikuntaa on lisättävä selvästi – Tutkija kertoo, mitä painonnousun pysäyttäminen vaatii

    10. 10

      Espoolaiset saavat syyttää länsimetron sekasotkusta vain itseään: sitä saa, mistä maksaa

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Jari Sillanpää sai lähes 24 000 euron sakot metamfetamiinin käyttämisestä ja huumeissa autoilusta Helsingin ydinkeskustassa
    3. Venäjä myy nykyaikaisia hävittäjiä Myanmarille – Myanmarin asevoimien pääviholliset ovat myanmarilaisia
    4. Feministinen puolue syyttää presidentin kansliaa painostavista viesteistä – kanslian mukaan Niinistöä siteerattiin väärin ja puuttuminen asiaan on luonnollista
    5. Koreoiden yhteinen hyvän tahdon joukkue ärsyttää Etelä-Koreassa – ”hallitus keskittyy pitämään rauhalliset olympialaiset ja sanoo ’kyllä’ kaikkeen, mitä Pohjois-Korea haluaa”
    6. Jääkiekkoyhteisö järkyttyi: USA:n olympiajoukkueen manageri kuoli kotonaan vain 53-vuotiaana
    7. Ismo Leikola tekee historiaa ja esiintyy tänään Conan O’Brienin talk show’ssa – Nyt Leikola kertoo, miten onnistui pääsemään huippusuosittuun ohjelmaan
    8. Järjestöt kiistelevät siitä, kuka saa kasvattaa lasta – ministeri lisäisi päiväkodin työntekijöiden koulutusta
    9. Hakaniemen kauppahallin kolmen vuoden evakko lasihallissa alkoi maanantaiaamuna – Kauppias: ”Ei niin kliininen kuin ajateltiin vaan aika viehättävä”
    10. Rouhea romesco ilahduttaa pastan parina – Aromikkaaksi paahdettu paprika-tomaatti­kastike on niin hyvää, ettei se kaipaa edes parmesaania
    11. Tunti sitten
    12. Rooman ensimmäinen nais­pormestari uhkaa häätää feministit talostaan – ja vaatii paavin raha­kirstun avaamista, jotta kaupungin talous saataisiin kuntoon
    13. Näytä lisää