Kulttuuri

Vuoden 2017 parhaat kulttuurielämykset ovat tässä – HS:n toimittajat listasivat vuoden mieleen­painuvimmat teokset ja esitykset

HS:n kulttuuritoimittajat listasivat kukin vuoden mieleenpainuvimmat teokset ja esitykset.

Jussi Ahlroth: Missä on ajattelun raja?

On harvinainen kokemus lukea tuore kirja, josta saattaa tulla ajan myötä filosofian klassikko.

Quentin Meillassoux’n Äärellisyyden jälkeen on kunnianhimoinen yritys vastata yhteen filo­sofian suurista kysymyksistä: missä menee raja sen välillä, mitä voimme ajatella ja mitä emme?

Meillas­soux’n mukaan nyky­filosofiassa ei voida ajatella olemista erotettuna ajattelusta. Suomeksi: koska kaikki, mitä koem­me, on sekoittunut mieleemme, ajattelu ei pääse käsiksi puhtaaseen todellisuuteen. Olemme hyväksyneet ihmisjärjen tappion ja luovuttaneet uskolle. Meillassoux ei hyväksy tätä asennetta. Kirja on huikea taidonnäyte, omaperäisen ajattelijan uran avaus, jolle on luvassa jatkoa.

Helppo kirja ei ole, mutta vaiva palkitaan. Vaikka ei olisi tekijän kanssa samaa mieltä, teos herättää sen erityisen ihmetyksen, joka syntyy filosofisista oivalluksista.


Suvi Ahola: Iltamat veivät syvälle Suomeen

Kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme kolusi ennen kaunokirjallisuuden Finlandia-voittoaan Suomea käsikirjoittamansa Suomi 100 000 -iltamakiertueen kanssa. Teatterikorkeakoulun näyttelijäopiskelijoiden esitystä parempaa teatteria en ole tänä vuonna nähnyt – omat iltamani koin Nurmijärvellä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Niemi-teoksen hulvattomimpien kulttuurihistoriallisten katkelmien lisäksi seurantalojen lavoille oli dramatisoitu kansanrunoutta ja kirjailijoiden tekstejä Samuli Paulaharjusta Rosa Liksomiin, ja kieliä riitti suomesta ja ruotsista saameen ja viittomakieleen. Ohjelmaa seuratessa itkin ja nauroin, ja sen jälkeen sain vielä tanssiakin.

Selvää on, että kokemani illan tähdet, eli teatteri- ja musiikki­opiskelijat Silva Belghiti, Emma Castrén, Tuuli Kainulainen, Vesa Kivinen, Eetu Känkänen, Myy Lohi, Roosa Söderholm ja Juho Uusitalo ovat tästedes vankasti tutkassani. Tulevaisuuden tähtiä, jokainen.

Katarina Baer: Homo Deus valaisee nykyhetken

Hoksasin tämän kirjan HS:n kirja-arviosta, jonka oli laatinut tiede­toimittaja Annikka Mutanen. Oli pakko päästä lukemaan is­raelilaisen kirjailijan Yuval Noah Hararin tulevaisuuden dystopia Homo Deus – Huomisen lyhyt historia.

Vaikka on ahminut kirjan ja laskenut sen käsistään, se ei päästä pihdeis­tään. Huomaan tämän tästä pääty­väni puhumaan Hararin ajatuksista muiden teoksen lukeneiden kanssa. Yksi tämän tulevaisuuteen katsovan opuksen suurista ansioista on se, kuinka kirkkaasti se valaisee nykyhetken. Harari osoittaa meidän kaikkien vaikuttavan siihen, että ihmislaji on matkalla ”nextille levelille”.

Keskeisiä teemoja ovat tietoisuus, tekoäly ja ihmisten suhde muihin eläinlajeihin. Kiitos Hararin vietän nykyisin aiempaa enemmän aikaa lastemme lemmikkikanin kanssa!


Aino Frilander: Ei armoa ihmiskasassa

Kävin syyskuussa Kööpenhaminassa Chart-taidemessuilla. Pitkien ja perusteellisten juhlien jälkeisenä nuhaisena vapaapäivänä päätin urheana taiteen suorittajana mennä katsomaan koreografi Martin Forsbergin ja taiteilija Christian Falsnaesin Fall-tanssiesitystä Kuninkaalliseen teatteriin. Pi­meän turvin pehmeässä penkissä olisi turvallista nuokkua.

Mutta taideväkeen ei voi luottaa tällaisissa asioissa: kyseessä oli ansa.

Ovet laitettiin lukkoon, ja jouduin fragiilista tilastani huolimatta muun yleisön kanssa intensiiviselle nykytanssitunnille: tipahtelemaan, romahtelemaan ja möyrimään tanssimatolla ventovieraan parin kanssa. Vaihtoehtoja ei annettu. Loppuhuipennuksessa ihmiskasan pohjalla koin ehkä katarsiksen. Odottamatonta, psyykkisesti ja fyysisesti kauheaa mutta myös ­upeaa; kokemus, joka jäi kehoon.


Laura Hallamaa: Turussa remuavat sukupolveni veljekset

Hihittelin onnesta Seitsemän veljestä -näytelmän väliajalla Turun kaupunginteatterissa marraskuussa. Joku vanhempi katsoja totesi kahvijonossa, että toista se oli Kotkien kaudella, kun Kalle Holmberg ohjasi maineikkaan Seitsemän veljestä. No varmasti oli, mutta silloin oli 1970-luku ja nyt on nyt. Lauri Maijalan ohjaama Seitsemän veljestä on tehty meille ärsyttäville millenniaaleille.

Esitys tulvii herkullisia huo­mioita. Maijala on dramatisoinut Aleksis Kiven rivit ja rivien välitkin tapahtumasarjaksi, joka herättää tunteita ihmisolennossa vuonna 2017.

En minä osaa elävästi kuvitella, miltä tuntuu istua hiiden­kivellä nelikymmenpäistä sonnilaumaa paossa. Mutta sen osaan, millaista olisi joutua Hiidenkiwi-nimiseen ravintolaan loukkuun päiväkausiksi.

Arla Kanerva: Mikrokosmoksen lumo

Lempitarinoillani on tapana leijailla maailmasta pikkuisen irrallaan. Kätevimmin tämä käy, kun tapahtumat sijoittaa sivilisaation ulkopuolelle: metsän keskelle, vuoren rinteelle – tai, mikä parasta, saareen.

Maailmaan maailmassa, vähän sala­peräiseen mutta tarpeeksi pieneen.

Marianna Kurton romaani Tristania kuvaa mikro­kosmosta parhaim­millaan. Pääosa tapahtumista sijoittuu yhdelle maailman eristäytyneimmistä paikoista, Tristan da Cunhan tulivuorisaarelle keskellä Atlanttia.

Kurton saari ei missään nimessä ole paratiisi. On tuulta ja kiveä, merta ja sumua. Arki saarella on raskasta ja kuluttavaa, ja ihmissuhteita repivät valheet, petokset ja väkivalta.

Samalla Kurtto kuvaa saarensa niin kauniisti, että haluaisin samaan aikaan sekä käpertyä sohvannurkkaan että hypätä koneeseen, joka veisi pienelle saarelle keskelle suurta merta.


Riitta Koivuranta: Hienoja musikaaleja Turussa

Turun kaupunginteatteri ei varsinaisesti ole profiloitunut musikaalien suureksi taitajaksi, mutta tänä vuonna siellä tehtiin peräti kaksi hyvin onnistunutta musikaalia, keväällä Tom of Finland ja syksyllä Viimeinen laiva.

Kumpaakin yhdistävät muun muassa onnistunut näyttämöllepano, vahvat tunteet, komea laulanta sekä molempien musikaalien pääroolissa nähty lahjakas Olli Rahkonen.

Pienieleisemmin toteutetun Tom of Finlandin kekseliäät lavastusratkaisut, Reija Wäreen koreografia tukinuittokohtauksineen, näytelmää rytmittäneet piirtämisen äänet sekä Rahkonen roolissaan tekivät vaikutuksen. Hauskaa, herkkää, kaihoisaa. Plussaa eturivin paikasta, johon kuuli jopa nahkahousujen narinan.


Mari Koppinen: Keski-ikäisen naisen onni

Harvoin olen elämässäni todella fanittanut mitään tai ketään, mutta on olemassa yksi asia, joka saa kaikki suojaukseni pettämään: Ultra Bra. Vuosi 2017 oli minun Ultra Bra -vuoteni.

Bändi sai minut, nelikymppisen, lähtemään elämäni ensimmäisille isoille rockfestareille ympäri Suomea. Aina löytyi paikka, jossa asua; Suomi on vieraanvarainen maa. Joensuun Ilosaaressa oli ylivoimaisesti parhaat laulajat: stemmat ja kaikki.

Lauloin niin etten ikinä ennen, rakkaiden ihmisten ympäröimänä, ilman kyynisyyden haitulaa.

Mielessä risteili tämä hetki, mennyt ja kaikki siinä välillä. Lavalla minulle rakkain musiikki, tarjoiltuna sellaisella suvereniteetilla, jota en osannut villeimmissä unelmissani kuvitella.

Uskollisesti vuodesta 1995 mukana kulkeneelle keltaiselle sade­takille tuli oikeata tarvetta oikeastaan vasta joulukuun areenakonserttien aikaan. Niissäkin vain lauloin, lauloin niin paljon.

Olin ehkä keski-ikäinen klisee – mutta onnellinen klisee. Ja nyt myös köyhä klisee.

Pirkko Kotirinta: Intuitiota Venetsiassa ja nestettä myös polvessa

Matkustin ensimmäistä kertaa Venetsiaan marras­kuussa. Kävelin taiteen perässä niin, että puhelimen askel­mittari palkitsi kannus­tuksin ja mitalein päivittäin: olet lyönyt ennätyksesi! Kotiin palattua koitti maksun aika: nestettä polvessa, kuinka ollakaan. Aqua alta.

Viimeisenä aamupäivänä, sateen ropistessa, kapusin kerroksia kosteanviileässä ja hämärässä Palazzo Fortunyssa, jonka Intuition-näyttely oli yllätyksiä täynnä. Historia ja nykytaide sekoittuivat, kun taiteilijat tekivät näkyväksi toisia todellisuuksia, usein intuitio oppaanaan.

Marina Abramovićin jättikristallit ja video pysäyttivät ensimmäisessä kerroksessa, ja aivan ylimmässä tuli suurin palkinto: eleettömästi pieneen huoneeseen ripustetut Hilma af Klintin (1862–1944) kolme abstraktia maalausta. Maailma löysi af Klintin vasta 1980-luvulla, koska tämä määräsi testamentissaan, että teokset saa laittaa esille aikaisintaan 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Oikeasti aikaa ehti kulua yli 40 vuotta.

Tämän viivästyksen takia taidehistoriaa on kirjoitettu uudelleen. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä, kun katsoin näiden kolmen teoksen maalausvuotta: 1906. Hilma oli näkijä, ja hänen viesteissään riittää tulkittavaa.


Jussi Lehmusvesi: Voimaa kilareista

Menin musiikkiteatteri Kapsäkin Kilari-näytelmän ensi-iltaan jännittyneenä.

Näytelmän aihehan on rankka: sen lähtökohtana on näyttelijä Amanda Palon omat kokemukset hänen kymmenisen vuotta aiemmin kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta.

Olin haastatellut Paloa muutamaa viikkoa aikaisemmin ja tiesin hänen kantaneen pitkään häpeää tapahtumasta.

Hänelle näytelmä merkitsi todellakin uuden elämän alkua.

Haastattelussa Palo oli kuvannut ensimmäistä versiota tekstistä ”oksennukseksi”, joka hänen piti saada sisältään ulos.

Kohti teatteria kulkiessani valmistauduin siis angstiseen vyörytykseen, jonka jäljiltä poistuisin salista ennemminkin lamautuneena kuin voimaantuneena.

Toisin kävi. Amanda Palo oli ohjaajasiskonsa Olga Palon kanssa muokannut perheen tapahtumat näytelmäksi, joka tragedian lisäksi esitteli myös laajemmin kulttuuria, jota nyt #metoo-kampanjalla puretaan.

Amandan monologissa oli paljon tuskaa ja ahdistusta, mutta myös huumoria. Riemukkaasti hänen esittämänsä taidehisto­rioitsija kävi läpi muun muassa maalaustaiteen ikimuistoisimpia raiskausteoksia.

Myös näytelmän lopetus oli täydellinen. Ensin ääninauhalta kuului katuvan poliisimiehen ­ääni. Hän myönsi Amandan kuulustelujen sujuneen tökerösti ja esitteli keinoja yhteiskuntamme korjaamiseksi.

Lopuksi hän kehotti katsojia yhtymään huutoon:

”SE EI OLLUT SINUN SYYSI! SE EI OLLUT SINUN SYYSI!”

Täysi katsomo huusi turhaa häpeäänsä vuosikausia kantaneelle Amandalle.

Ehkä sen kuulee myös muu maailma.

Ilkka Mattila: Muinaiset bikerit

En ole koskaan ajanut saati omistanut moottoripyörää.

Lumouduin silti yhdysvaltalaisen Danny Lyonin kuvista satunnaisella galleriakäynnillä Berliinissä marraskuussa. Lyon kuvasi Chicago Outlaws -prätkäjengin elämää 1960-luvun puolivälissä, siis oman syntymäni aikoihin.

Silloin kuvien miehet ja naiset edustivat äärimmäistä vastakulttuuria. Nykyihmisen silmin he näyttävät hämmästyttävän moderneilta.

Lyonin kuvissa oli ripaus aitoa vapautta. Ja ehkä elämykseen vaikutti myös näyttelyä ympäröivä kaupunki. Kesällä 1990 sain kyydin kaverini moottoripyörällä Kreuzbergistä Prenzlauer Bergiin. Ajoimme läpi vielä täysin DDR:ltä näyttävän kaupungin itäpuolen, pitkin tv-uutisten sotilasparaateista tuttuja katuja. Berliinin muurin kaatamisesta oli tuskin vuottakaan. Siinä ainakin oli ripaus vapautta.

Leena Ojala: Feministinen romaani sodasta

Svetlana Aleksi­jevitšin Sodalla ei ole naisen kasvoja on sota­romaani, jollaista en ole koskaan aikaisemmin lukenut. Se dokumentoi neuvostoarmeijan vaiheita toisessa maailmansodassa, mutta joukkojen etenemisen, voittojen ja tappioiden sijaan aiheena on inhimillinen sotakokemus – rintamalla olleiden naisten näkökulmasta. Ei erityisen yleinen teema sotakirjallisuudessa.

Aleksijevitš haastatteli teokseensa valtavan määrän neuvostoarmeijassa, myös sotilaina, palvelleita naisia. He kertovat, miltä tuntui tappaa ja olla tapettavana, kuinka he selvisivät sodassa ja sodasta. Heidän muistonsa ovat tunteikkaita, paikoin hyvin järkyttäviäkin ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Sodalla ei ole naisen kasvoja on raskas mutta tärkeä teos, ihmisyyden asialla.

Leena Pallari: Hopealankaa Amsterdamissa

Kävin kuunte­lemassa hopea­lankaa, joka leijui aineet­tomana korkeuk­sissa kaikissa sateen­kaaren väreissä.

Tiedän, Cecilia Bartolin laulutaiteesta on vaikeaa kirjoittaa järkevästi. Tunteet tulevat pintaan viimeistään, kun hän laulaa Amsterdamin Concert­gebouw’ssa vielä yhden ylimääräisen numeron. Ollaan Bartolin ja toisen huipputekijän, sellisti Sol Gabettan Dolce Duello -konsertin loppuhuipennuksessa.

Bartoli seisoo lavalla Cappella Gabetta -barokkiorkesterin konserttimestarin Andrés Gabettan ja hänen pikkusiskonsa Solin välissä. Yleisö pidättää hengitystään. Mitähän barokkimusiikin unohdettuja nurkkia mielellään tutkiva mezzotähti aikoo vielä laulaa? Porporaa, Raupachia vai Steffania?

Ei mitään niistä, vaan haikean Non ti scordar di me -laulelman. ”Sydämessäni on aina paikka sinulle, älä unohda minua.”

Mikäli suoraa huutoa kiljuvasta yleisöstä voi jotain päätellä, Bartolia ei ihan heti unohdeta.

Jukka Petäjä: Yksi ja sama elämä neljänä eri versiona

Iso tuhti paketti, mitä sitä kieltämään, koska siinä on useampi kirja yhden kirjan kansissa. Paul Austerin uusi mammuttiromaani 4321 nimittäin kertoo saman henkilön neljä vaihtoehtoista elämäntarinaa ristiriitojen repimässä Yhdysvalloissa. Romaanin synnyn ärsykkeenä on toiminut yksinkertainen oivallus siitä, miten olosuhteet, ajan henki, perimä ja sattuma vaikuttavat ihmisen elämään.

Paul Auster tarkastelee 4321 -romaanisssa, miten kuvitteellisen Archie Fergusonin elämä muuttuu, kun jokin tärkeä osatekijä vaihtuu toiseksi. Näitä ovat esimerkiksi isän kohtalo, perheen taloudellinen tilanne ja Archien seksuaalinen suuntautuneisuus. Kaikki Archien versiot eivät elä edes aikuisuuden kynnykselle. Kaikki neljä variaatiota asettuvat kuitenkin samaan historialliseen todellisuuteen. Kaikissa neljässä tapauksessa päähenkilö kokee ja näkee historian hiukan toisin, eri painotuksin. Se synnyttää kaleidoskooppisen näkymän sodanjälkeisestä todellisuudesta Yhdysvalloissa.

Mikä parasta: 4321 on tuhti paketti myös temaattisesti.

Vesa Sirén: Oramo ja Wienin filharmonikot löysivät rikkumattoman kauneuden

Onko heittäytyminen musiikkiin helpompaa silloin, kun ei kirjoita siitä kriitikkona?

Toivottavasti ei, mutta joka tapauksessa keväinen lomamatka Wienissä erään kirjaprojektin käännöksen julkistamisen merkeissä sisälsi yhden musiikkivuoden suurista konserttielämyksistä.

Sakari Oramo johti Wienin filharmonikkoja, ja ohjelmassa oli tanskalaisen Rued Langgaardin (1893–1952) toinen sinfonia (Vaarbrud).

Lomalaisena en kertaillut säveltäjän vaiheita etukäteen enkä odottanut ”sfäärien musiikin” visionääriltä mitään erityisen mieleenpainuvaa tässä parikymppisenä sävelletyssä teoksessa.

Mutta niinpä vain toinen, hidas osa tarjosi rikkumattominta kauneutta, ehjintä ja samettisinta sointia ja täydellisimmän akustisen kokemuksen vuosikausiin.

Ihmeellistä! Ja yhtä ihmeellistä ja arvostettavaa on Wienin filharmonikkojen nykyinen tarmo esittää pitkään unohdettua Langgaardia ja toista suurenmoista tanskalaista, nykyisin 85-vuotiasta Per Nørgårdia.


Samuli Tiikkaja: Visionäärinen ooppera näytti taiteenlajin tulevaisuuden

Olen nähnyt oopperan tulevaisuuden, ja se alkaa Aasta. Nimittäin hollantilaissäveltäjä Michel van der Aasta, jonka visionäärinen ooppera Blank Out esitettiin helmikuussa Musica nova Helsinki -festivaalilla. Siinä van der Aa on laatinut vaikuttavan kokonaistaideteoksen musiikista, musiikkiteatterista ja 3d-videoista. Libreton kertoma tarina on vahva, musiikki on valtavan vetävää ja tekninen toteutus on ensiluokkaista. Lavalla on vain sopraanosolisti, jonka laulamat aiheet kerrostuvat ensin toistensa päälle luuppien avulla ja alkavat kertoa tarinaa. Myöhemmin solisti laulaa duettoja videolla nähtävän ja kuultavan baritonisolistin sekä kamarikuoron kanssa.

Reaaliaikainen lavatyöskentely ja ennalta kuvattu videotausta ääniraitoineen sulautuvat toisiinsa saumattomasti.


Juho Typpö: Täydellistä televisiota

Kevät 2017 oli televisiosarjojen juhlaa. HBO:n The Leftovers sai hienon finaalin, kylmäävän tehokas dystopia Handmaid’s Tale sekä Amazonin komea fantasia American Gods alkoivat. Yksi tv-tapaus oli kuitenkin ylitse muiden: 1990-luvun ehkä suurimman kulttisarjan Twin Peaksin paluu.

Vanhojen suosikkisarjojen tai -elokuvien uudelleenlämmittely on riskialtista. Mutta Twin Peaksin luojat David Lynch ja Mark Frost eivät pettäneet – itse asiassa uusi kausi ylitti kaikki odotukset. Aivan kuin välissä ei olisikaan ollut 25 vuotta. Aivan kuin juuri tällainen jatko olisi ollut Lynchin ja Frostin mielissä alusta asti.

Siinä missä vanha Twin Peaks oli yliluonnollisia aineksia sisältävä etsiväsarja, uusi sukelsi täysillä surrealistiseen painajaismaailmaan. Joillekin katsojille se näyttäytyi liiankin outona, mutta itselleni uskomattoman taitavana, hätkähdyttävänä, kiehtovana ja rohkeana. Se tuntui samalla summaavan upeasti Lyn­chin koko uran. Olisi varmaan parasta, mikäli Twin Peaksin tarina päättyisi näin täydelliseen tv-teokseen. Vaikka ei siitä maailmasta haluaisi siltikään vielä irti päästää...

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kulttuurielämä
  • Kulttuuri

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Suomalaistytöt imevät nyt elämänoppia kirjoista, joiden tekijän oma elämä oli suurta valhetta – Päiväkirjat paljastavat suursuositun kirjailijan eläneen perhehelvetissä ja päätyneen äärimmäiseen tekoon

    2. 2

      51-vuotias nainen jäi kiinni Helsinki-Vantaalla kaksi kiloa huumeita matkalaukussaan – ”Nainen on ihan tosidiilissä 20 000 euroa”, viestitteli hätääntynyt välittäjä ja paljasti itsensä

    3. 3

      Kuka palkkaisi työntekijän 18 tunniksi? HS lähti etsimään työnantajia, joiden avulla aktiivimallin velvoitteen saisi täytettyä

    4. 4

      Pankki­neuvoja käski asunto­lainaa hakeneen radio­juontajan ”takaisin koti­maahansa” – Nordea: ”Asiakas­palvelu­tilanteessa on epäonnistuttu täysin”

    5. 5

      Satu Söderström sanoi menevänsä tanssileirille, kun hän lähti kuvaamaan pornoelokuvaa – nyt ex-pornotähti on seksologi, joka patistaa suomalaisia lopettamaan aristelun sängyssä

      Tilaajille
    6. 6

      Maria Heiskanen on elokuvatähti, josta harva Suomessa tietää mitään – Ja nyt hän lopettaa uransa

    7. 7

      Näyttelijä Aziz Ansariin kohdistetut ahdistelusyytökset ovat saaneet sosiaalisen median kiistelemään: tarkoittaako nainen ”ei” vaikka suostuu suuseksiin?

    8. 8

      Asiantuntijat neuvovat kahdeksan pientä arjen tekoa, jotka parantavat jaksamista huomattavasti – Toimittaja testasi, miten päivittäinen kävelylenkki vaikuttaa hyvinvointiin

      Tilaajille
    9. 9

      Rocktähti Tom Pettyn kuolinsyy oli lääkkeiden yliannostus

    10. 10

      Tiesitkö että suuri osa suomalaisista miehistä näkee saman unen? Toimittaja lähti elämään sen oikeasti päästäkseen painajaisesta eroon

    11. Näytä lisää
    1. 1

      51-vuotias nainen jäi kiinni Helsinki-Vantaalla kaksi kiloa huumeita matkalaukussaan – ”Nainen on ihan tosidiilissä 20 000 euroa”, viestitteli hätääntynyt välittäjä ja paljasti itsensä

    2. 2

      Tiesitkö että suuri osa suomalaisista miehistä näkee saman unen? Toimittaja lähti elämään sen oikeasti päästäkseen painajaisesta eroon

    3. 3

      Pankki­neuvoja käski asunto­lainaa hakeneen radio­juontajan ”takaisin koti­maahansa” – Nordea: ”Asiakas­palvelu­tilanteessa on epäonnistuttu täysin”

    4. 4

      Näyttelijä Aziz Ansariin kohdistetut ahdistelusyytökset ovat saaneet sosiaalisen median kiistelemään: tarkoittaako nainen ”ei” vaikka suostuu suuseksiin?

    5. 5

      Asiantuntijat neuvovat kahdeksan pientä arjen tekoa, jotka parantavat jaksamista huomattavasti – Toimittaja testasi, miten päivittäinen kävelylenkki vaikuttaa hyvinvointiin

      Tilaajille
    6. 6

      Professori Vesa Puttonen Vieraskynä-kirjoituksessa: On aika unohtaa ”koulutusta vastaava työ” – töitä pitää etsiä ja ottaa vastaan myös muilta aloilta

    7. 7

      Suomalaistytöt imevät nyt elämänoppia kirjoista, joiden tekijän oma elämä oli suurta valhetta – Päiväkirjat paljastavat suursuositun kirjailijan eläneen perhehelvetissä ja päätyneen äärimmäiseen tekoon

    8. 8

      Aineenvaihdunta alkaa hidastua jo kolmekymppisenä niin, että liikuntaa on lisättävä selvästi – Tutkija kertoo, mitä painonnousun pysäyttäminen vaatii

    9. 9

      Bodomjärvi jäätyi satumaiseksi peiliparatiisiksi – video näyttää miten leijasurffaajat kiitävät autiolla järvellä

    10. 10

      Tutkijat esittävät nuoruuden ikärajojen siirtämistä biologisin perustein

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kymmeniä suomalaisia on noussut ruotsinlaivaan ja kadonnut – Markus Leväniemen viimeiset liikkeet tallentuivat valvontakameraan, mutta kenen kanssa hätääntynyt nuorukainen puhui ennen katoamistaan?

      Tilaajille
    2. 2

      Miksi lihon, vaikka syön surkean vähän, pohtii moni laihduttaja – Ilmiölle on usein selitys, mutta sitä on vaikea hyväksyä, sanovat asiantuntijat

      Tilaajille
    3. 3

      Vuonna 1953 sadat ihmiset etsivät murhattua Kyllikki Saarta – yksi heistä oli tappaja, uskoo kokenut rikos­tutkija, joka perehtyi vuosi­kymmeniä salassa pidettyyn tutkinta-aineistoon HS:n kanssa

      Tilaajille
    4. 4

      Kehäradan yllättävä seuraus: Helsinkiläiset nuoret matkustavat maleksimaan lentokentälle – ”En mä oikein tiedä, mitä me täällä tehdään”

    5. 5

      Asteekkien 500 vuoden takainen joukkotuhon syy selvisi

    6. 6

      Nuori terve mies pidätti aivastusta ja joutui sairaalahoitoon – Suomalais­lääkäri selittää, miksi: ”Aivastusta ei kannata pidättää”

    7. 7

      51-vuotias nainen jäi kiinni Helsinki-Vantaalla kaksi kiloa huumeita matkalaukussaan – ”Nainen on ihan tosidiilissä 20 000 euroa”, viestitteli hätääntynyt välittäjä ja paljasti itsensä

    8. 8

      Aineenvaihdunta alkaa hidastua jo kolmekymppisenä niin, että liikuntaa on lisättävä selvästi – Tutkija kertoo, mitä painonnousun pysäyttäminen vaatii

    9. 9

      Espoolaiset saavat syyttää länsimetron sekasotkusta vain itseään: sitä saa, mistä maksaa

    10. 10

      Toimittaja mittasi untaan kaksi viikkoa, tulos oli ”poikkeava” – Ainaiseen aamuväsymykseen on kaksi konkreettista apua, neuvoo unitutkija

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Kuka palkkaisi työntekijän 18 tunniksi? HS lähti etsimään työnantajia, joiden avulla aktiivimallin velvoitteen saisi täytettyä
    3. Tammikuun 20. päivä: Viipurissa on käyty ensimmäinen aseellinen taistelu, ja Sörnäisten tyttö Sylvi-Kyllikki järkyttyy, kun tuttu poika on liittynyt valkokaartiin ja suutelee häntä
    4. Helsingin Matkamessuilla kuulee reissuvinkkejä: tällä hetkellä etenkin kaupunkilomat kiinnostavat matkailijoita
    5. Grundyn kaivoskaupungissa Donald Trump edusti toivoa ja kahmi liki kaikki äänet – Mitä grundylaiset ajattelivat presidentistä vuosi vaalivoiton jälkeen, kun HS:n kirjeenvaihtaja palasi kaupunkiin? Tilaajille
    6. Rocktähti Tom Pettyn kuolinsyy oli lääkkeiden yliannostus
    7. Tunti sitten
    8. Maria Heiskanen on elokuvatähti, josta harva Suomessa tietää mitään – Ja nyt hän lopettaa uransa
    9. Aleksander Barkov huimassa vauhdissa –seuraennätys enää maalin päässä
    10. ”Ulosajon jälkeen sitä miettii vain, kuinka auton saisi takaisin tielle” – rallin mestari Ville Hautamäki huoltaa autoaan silloin kun muut nukkuvat
    11. Tampereella voi saada museossa opastuksen valkoisesta tai punaisesta näkökulmasta – HS kokosi tärpit sisällissodan ratkaisevan kaupungin nähtävyyksiin
    12. Tiesitkö että suuri osa suomalaisista miehistä näkee saman unen? Toimittaja lähti elämään sen oikeasti päästäkseen painajaisesta eroon
    13. Näytä lisää