Kulttuuri

Afrikka tarkoitti Akseli Gallen-Kallelalle sivistyneen Suomen estoista vapaata seksiä ja hurjien petojen metsästämistä – taiteilija menetti maanosalle sydämensä eikä palannut enää ennalleen

Nykysuomalaiselle Gallen-Kallela näyttäytyisi rasistisena, sovinistisena, seksistisenä ja kolonialistisena hahmona, mutta oman aikansa mieheksi hän käyttäytyi normaalisti.

Loppuvuonna 1910 Akseli Gallen-Kallela teki päätöksen. Hän pakkaisi valtavan tavaravuoren laivaan ja lähtisi kirvelevin sydämin kotiin.

Päätös oli taiteilijalle vaikea, sillä hän oli elänyt perheensä kanssa Afrikassa lähes puolitoista vuotta, ajanjakson, joka kuului hänen elämänsä parhaimpiin.

Hän oli kokenut Afrikassa hurjia seikkailuja; metsästänyt hengenvaarallisia petoja, tullut hengenvaarallisten skorpionien pistämäksi ja syönyt nuotiolla ahnaasti lihaa rasva suupielestä valuen.

Hän oli myös juossut pakoon sataa alastonta naista. Varsinkin alkuvaiheessa elämä oli ollut ihmeellistä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Kaikki oli uutta ja kaikkeen suhtauduin lapsen iloa tuntien. En eläessäni ole tuntenut niin täydellistä, tahtoisinpa sanoa taivaallista riemua”, hän kertoi myöhemmin Afrikan-ajasta kertovassa kirjassaan.

Niin se oli. Afrikka oli Pohjolan kasvatille hurja paikka, mutta teki hyvää taiteilijan kotimaahan kyllästyneelle sielulle.

Ei todellakaan ollut helppoa luopua tästä kaikesta.

Matkasta Gallen-Kallela oli haaveillut jo 1880-luvulla, mutta saanut sen toteutumaan vasta pari vuosikymmentä myöhemmin ja silloinkin vaimon, Mary Gallen-Kallelan, lievän vastustuksen säestämänä.

Tämä oli kuitenkin ymmärtänyt miehensä kuumeisen palon, ja lopulta matkaan oli lähdetty lasten, Jorman ja Kirstin, parinkymmenen matka-arkun, kameran ja tietysti maalaustarvikkeiden kanssa.

Toiveet ”unien Afrikka” oli täyttänyt. Onnellisimmillaan Gallen-Kallela muisteli olleensa istuessaan joskus aamuvarhaisella ulkona ja katsellessaan sinisenä häämöttävää Kenia-vuorta, kikujujen keittämän herkullisen kahvin tuoksun leijaillessa sieraimiin.

Se oli ollut elämää. Vapaata, villiä ja vaarallista! Viikkoja kestävillä safareilla hän oli ampunut sarvikuonoja, virtahepoja, leijonia, panttereita ja puhveleita, pienemmistä eläimistä puhumattakaan.

Välillä hänen sydämensä tosin oli heltynyt riistaeläimen kauneuden edessä. Näin oli käynyt muun muassa hänen katsellessaan erästä vesiantilooppia silmiin.

”Kohotin kiväärini ja tähtäsin, mutta en malttanut laukaista. Katselin sitä ja tähtäsin uudestaan. Kolmannenkin kerran vielä katseltuani ja tähdättyäni en malttanut painaa liipaisinta. Mene ja elä, sinä olet liian kaunis ja olet myös liian lähellä. Sinulle sattui se onni, että murhaajasi liiaksi ihastui sinun kauneuteesi”, taiteilija muisteli kohtaamista myöhemmin.

Kaikki tosin eivät olleet tuntuneet osaavan Afrikan ihmeistä nauttia. Erityisen hämmentyneenä Gallen-Kallela muisteli tapaamistaan Yhdysvaltain entinen presidentti Theodore Roosevelt Nairobissa.

Roosevelt oli suomalaisen lailla ahkera metsästäjä, mutta kesyttämätön luonto ei tuntunut rauhoittaneen tätä lainkaan. Entinen presidentti oli synkkä kuin öinen ukkosmyrsky.

”Mikähän se olikaan tehnyt Rooseveltin noin synkkämieliseksi”, taiteilija pohti tapaamisen jälkeen. ”Mahtoiko todellakin huoli isänmaan onnesta noin kovasti painaa sen entistä hallitsijaa, vai olivatko ne ehkä vain persoonallisia huolia? Eivätkö edes nämä metsästysretket neitseellisissä seuduissa olleet tuottaneet hänelle mitään lepoa ja iloa?”

Myöhemmin samana päivänä Gallen-Kallela näki nuoren naisen, jonka raahusti pitkin hiekkatietä vaivalloisesti. Elefanttitauti oli turvottanut jalat muodottomiksi möhkäleiksi, mutta kasvot loistivat tyytyväisyydestä.

Taiteilija ajattelikin vammautuneen naisen ehkä olevan Rooseveltia onnellisempi ihminen. Onnekkaimpana hän piti silti itseään.

”Minä vaelsin tyytyväisenä kotiin päin, onnellisena siitä, ettei minua painanut kumpikaan näistä huolista”, hän pohti itsekseen.

Myös Gallen-Kallelan taide vapautui Afrikassa. Lämpimässä ilmanalassa hänen maalaamisensa muuttui uudenlaiseen, entistä ekspressionistisempaan suuntaan. Kotimaassa tyyliä tosin pidettiin outona ja koko matkaa kerskailevana, mutta onneksi taiteilija ei tiennyt sitä silloin.

Ja sitten olivat Afrikan ihmeelliset ihmiset! Nykysuomalaiselle Gallen-Kallela näyttäytyisi epäilemättä rasistisena, sovinistisena, seksistisenä ja kolonialistisena hahmona, mutta oman aikansa mieheksi hän käyttäytyi normaalisti, usein jopa herrasmiesmäisesti.

Taiteilija kohteli palvelijoitaan kohtuullisen lempeästi ja antoi jopa lastensa leikkiä paikallisten heimojen lasten kanssa.

Afrikka-kirjassaan hän myös mainitsi siirtomaavallan aiheuttavan ongelmia ja pahoitteli alkuasukkaiden menettävän valkoihoisten komennossa kaiken ihmisarvonsa.

Myös hänen ihailunsa ”luonnonlapsiksi” nimittämiään afrikkalaisia kohtaan oli aitoa. Luonnoslehtiötä kaikkialla pitänyt taiteilija ihasteli ihmisten pronssista ihoa, uljasta ryhtiä, eikä väsynyt katselemaan näiden sulavaa liikkumista.

Gallen-Kallela myös ihasteli usein, miten luonnollisesti nämä älykkäät ja kauniit ihmiset suhtautuivat ruumiinsa suomiin nautintoihin. Jonkin ajan jälkeen alastomuuskaan ei enää tuntunut alastomuudelta vaan sivistyneen maailman kahleista vapaan ihmisen luonnolliselta olotilalta.

Näin taiteilija kuvaili sokeriruokokuormaa kantaneen kikuju-naisen ja huuliharppua soitelleen miehen kohtaamista savannilla hänen edessään:

”Seebranhäntineen ja huuliharppuineen nuori mies tanssiskeli häntä vastaan, kosketteli hänen rintojaan ja hyväili niitä luonnollisesti. Yhtä luonnollisesti tyttö otti tämän kunnioituksen vastaan, iloisesti hymyillen ja paikaltaan liikahtamatta. Sitten mies puraisi sokeriruo’osta kappaleen, niin että mehu pursusi suupielistä, ja loistavin hampain siinä sitten naurettiin ja lähdettiin kumpikin suunnalleen: tyttö sokeriruokoineen ja kiiltävine koristeineen, miekkonen huuliharppuineen ja seebranhäntineen.”

”Päivä hehkui ja punasinervinä seurasivat varjot heidän askeleitaan. Kaikki tuntui niin keveältä ja lämpimältä, tuntui kuin olisi maapallon oma elämänhalu loimuten höyrynnyt eetteerinä jumalten laitumille”, runoili Gallen-Kallela näkemästään.

Jonkin kerran taiteilija pääsi itsekin lähikosketukseen heimonaisten kanssa. Eräänäkin päivänä hän oli metsästämässä, kun Mandaksi esittäytynyt heimohallitsija lähestyi ”satapäisen naislaumansa kanssa”.

Gallen-Kallela pyrki suhtautumaan tilanteeseen rauhallisesti.

”Sieppasin nuotiosta kekälepuun ja sytytin sillä piippuni”, hän kertoo kirjassaan. ”Tällä välin olivat naiset tanssineet aivan minun kintereilleni ja yrittivät minua hieroa rasvaisilla vartaloillaan. Lopulta selvisin heistä siten, että mistään välittämättä huidoin valtavalla kekäleelläni ylt’ympäri ja pakenin kiireimmän kaupalla leiriin.”

Naisten riemuitessa hänen perässään.

Mainittakoon, että Gallen-Kallela kertoo olleensa tuona päivänä kuumetaudin vaivaama, joten muistikuvat tapahtumista saattavat olla lennokkaitakin.

Silti voi kuvitella, että näin elämäniloisten, lihallisten ja seksintäyteisten kokemusten jälkeen kotimaa saattoi tuntua taiteilijasta ahdistavan harmaalta paikalta.

Niin, kotimaa. Mikä ajoi Gallen-Kallelan takaisin rakastamastaan Afrikasta? Miksi hän palasi maahan, jonka kylmyys, pimeys ja porvarilliset kahleet piinasivat vapautunutta taiteilijaa?

Ja jossa suhteuduttiin sekä hänen taiteeseensa että eksoottisiin matkoihinsa lähinnä pilkallisesti.

Syynä oli taiteilijan kokema koti-ikävä ja isänmaanrakkaus. Kaukana pohjoisessa Venäjä kiristi sortotoimiaan autonomista Suomea vastaan, ja Gallen-Kallelan mielen täytti huoli.

”Maksoi mitä maksoi, täytyi kerran astua ratkaiseva askel, joko hävitä tai voittaa kalpa kädessä”, hän uhosi kirjassaan.

Tuttuja maisemiakin oli ikävä. Kirjansa viimeisellä sivulla Gallen-Kallela perustelee lähtöpäätöstään näin:

”Olin usein ollut vähällä tuntea autuuden esimakua, mikä tunne kuitenkin eteläisten tähtien, noiden loistavien, mutta aivan vieraiden tähtien syttyessä taivaalle aina särkyi. Mieli kaipasi tuttuja pohjoisen taivaan tähtiryhmiä. Kun katseeni painui tummaan maankamaraan, tiesin: suoraan läpi maapallon vastakkaisella puolella sijaitsee pieni, onneton ja ikuisesti rakas maa, jota sydämeni ei voi lakata kaipaamasta.”

Lähes puolitoista vuotta kestäneen Afrikan-matkan jälkeen taiteilija ilmoittikin perheelleen, että oli tullut aika palata kotiin.

Eurooppaan saavuttaisiin ennen uutta vuotta 1911.

Muulle perheelle päätös oli järkytys, mutta mikään ei auttanut. Päätös oli lopullinen.

Mukaan pakattiin lähes sata käsin tehtyä esinettä, kuten virtahevon nahasta tehdyt sandaalit ja helmillä päällystetty kurpitsapullo.

Suomeen tuotiin myös kolmisensataa hyönteistä, parikymmentä spriipurkkeihin säilöttyä sammakkoeläintä ja matelijaa sekä yli sata nisäkkäiden ja lintujen nahkaa tai kalloa.

Arvokas lisä Helsingin yliopiston kokoelmiin.

Mukana oli myös noin 150 maalausta, joista osa oli näytillä nyt joulun alla Nairobin kansallismuseossa. Nykyisen Kenian pääkaupunki on kasvanut Gallen-Kallelan ajan kylästä yli kolmen miljoonan asukkaan suurkaupungiksi.

Mutta palataan vielä vuoteen 1910 ja lähtöpäivään. Taiteilijan vaimolla, Mary Gallen-Kallelalla, oli oma tapansa käsitellä lähdön aiheuttamaa surua. Kun laiva loittoni Afrikan mantereesta, hän haetutti pianon laivan kannelle ja soitti Sibeliusta trooppisessa yössä.

Kunnes tuli liian kylmä soittaa.

”Minä tulin surulliseksi, ja sydämeni kutistui kokoon Pohjolan kovuudesta ja kylmyydestä, sillä ihmiset tulevat samanlaiseksi”, hän kirjoitti päiväkirjaansa. ”Minun oli niin ikävä olla, että minun täytyi mennä alas hyttiin, makasin sängylläni ja itkin.”

”Axel tunsi myös samaa, hän tuntee, että hänestä tulee vihainen ja kova. Minusta tuskin tulee kova, mutta tunnen surua, surua – minun on niin ikävä. Afrikka on ottanut minut, minä olen myyty.”

Lähteet: Akseli Gallen-Kallela: Afrikka-kirja, Kirsti Gallen-Kallela: Isäni Akseli Gallen-Kallela Perheen matkaan voi tutustua Gallen-Kallelan Museon Taideavain-sovelluksen kautta.  

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Jussi Lehmusvesi
  • Kulttuuri
  • Historia
  • Afrikka
  • Maalaustaide

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Tutkimus: Laihduttajan on turha tuijottaa hiilihydraatteja ja rasvoja – tai edes syyttää geenejä

    2. 2

      Maailmanennätyksen tehnyttä 15-vuotiasta taitoluistelijaa itkettää, kun hän kertoo elämästään – Alina Zagitovasta on rakennettu olympiavoittajaa pikkutytöstä lähtien

    3. 3

      Ugandassa kuolleen suomalaismiehen ruumiinavauksen tehnyt lääkäri HS:lle: Pistojäljet vatsassa ja reidessä kiinnittivät huomioni

    4. 4

      Saara Aallon kolmas kappale on täysiveristä euroviisua kaikessa törkeydessään – tosin UMK-voittaja lienee jo taputeltu

    5. 5

      ”Ei hätää, hoidetaan tämä alta pois”, ajatteli Samuel raskauden selvittyä – puoliso sanoi ei, ja nyt Samuel hoitaa yksin lasta, jota hän ei halunnut

      Tilaajille
    6. 6

      Yhdysvalloissa tapahtuu nyt jotain, mitä ei ole ennen nähty – Miksi Floridan kouluampuminen oli erilainen kuin muut?

    7. 7

      Panssarilasin alta löytyy Viron mahtavin aarre, jonka tarina on kuin jännitys­näytelmästä – Piilopaikan tiesi vain pari ihmistä, mutta tieto oli hävitä Siperian vankileireille

    8. 8

      Salaliittoteoriat Floridan kouluampumisesta lähtivät liikkeelle: Aserajoituksia vaativia lukiolaisia väitetään palkatuiksi näyttelijöiksi

    9. 9

      Mikroilmeet paljastavat tunteitamme, vaikka yrittäisimme peittää ne – Toimittaja testasi niihin perustuvaa ”persoonallisuusanalyysia, jota ei voi huijata”

    10. 10

      Ei laihdutus­kuuria eikä kalorien kyttäämistä – Pertti Mustajoki on tutkinut suomalaisten ylipainoa vuosi­kymmeniä ja nyt hän kertoo, miten kilot katoavat helposti ja pysyvästi

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ei hätää, hoidetaan tämä alta pois”, ajatteli Samuel raskauden selvittyä – puoliso sanoi ei, ja nyt Samuel hoitaa yksin lasta, jota hän ei halunnut

      Tilaajille
    2. 2

      Trumpilta ehdotus kouluampumisten ehkäisemiseksi: Opettajille aseita

    3. 3

      Maailmanennätyksen tehnyttä 15-vuotiasta taitoluistelijaa itkettää, kun hän kertoo elämästään – Alina Zagitovasta on rakennettu olympiavoittajaa pikkutytöstä lähtien

    4. 4

      Yhdysvalloissa tapahtuu nyt jotain, mitä ei ole ennen nähty – Miksi Floridan kouluampuminen oli erilainen kuin muut?

    5. 5

      Maailman yksinäisin puu kaukana eteläisellä Tyynellämerellä kantaa jälkeä hetkestä, jolloin ihminen painoi kädenjälkensä koko planeettaan

    6. 6

      Panssarilasin alta löytyy Viron mahtavin aarre, jonka tarina on kuin jännitys­näytelmästä – Piilopaikan tiesi vain pari ihmistä, mutta tieto oli hävitä Siperian vankileireille

    7. 7

      Lähes 30 vuotta Ylellä työskennellyt urheiluselostaja Tapio Suominen on saanut potkut

    8. 8

      Katajanokalle nousseen kerrostalon urakoitsijana suhmuroi outo yrittäjä – konkurssi jätti kymmeniä alihankkijoita puille paljaille

    9. 9

      ”I hear you”, luki Trumpin lunttilapussa, kun hän kuunteli Floridan joukkosurmasta selvinneitä opiskelijoita ja ehdotti opettajille aseita

    10. 10

      ”Suomessa on liikaa hengailupäiväkoteja”, jyrähtää asiantuntija – Dosentti Marjatta Kallialan mielestä päiväkodeissa on pulaa motivaatiosta ja työmoraalista

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ei hätää, hoidetaan tämä alta pois”, ajatteli Samuel raskauden selvittyä – puoliso sanoi ei, ja nyt Samuel hoitaa yksin lasta, jota hän ei halunnut

      Tilaajille
    2. 2

      Kuoleva kenkätehdas keksi vuonna 1989 nerokkaan idean – nyt niitä seisoo rivillinen jokaisen päiväkodin eteisessä

      Tilaajille
    3. 3

      Amerikkalaisen mielestä suomalainen on vauva

    4. 4

      Onko puolisosi taipuvainen syrjähyppyyn? Tutkijat löysivät tiedostamattomia tapoja, jotka paljastavat alttiuden pettämiseen

    5. 5

      Lähes 30 vuotta Ylellä työskennellyt urheiluselostaja Tapio Suominen on saanut potkut

    6. 6

      Maailmalla kohistaan nyt ”järisyttävältä” tuntuvasta uudesta orgasmista, mutta mikä ihme on kohdunkaula­orgasmi? Selvitimme

    7. 7

      Näiden sanojen runsas käyttö voi paljastaa puhujan masennuksen – Suomalais­asiantuntija vahvistaa: ”Kieli kertoo käyttäjästään asioita, joita hän ei itse tiedosta”

      Tilaajille
    8. 8

      Sissikoulutus on rankinta mitä armeija tarjoaa, mutta Jaakko Pessinen vain lihoi – miten selittyy mies, joka reuhtoo 45 vuotta metsässä ilman sairaspäiviä ja kaataa traktorin paljain käsin?

      Tilaajille
    9. 9

      Pääsin neljässä viikossa bikinikuntoon – näillä tehokkailla ohjeilla

    10. 10

      Ilja Janitskin loi ja hylkäsi MV-lehden, ja nyt hän kääntää selkänsä sen kannattajille – ”Olen saanut tarpeekseni isänmaallisten skenestä, siitä pelleilystä”

      Tilaajille
    11. Näytä lisää