Kulttuuri

Kylmän sodan ajan suomalainen äärioikeisto oli outo kokoelma univormu­natseja, suomen­ruotsalaista eliitti­äärioikeistoa, pohattoja ja koululaisjengejä

Äärioikeiston tutkija Tommi Kotosen tuore kirja avaa, kuinka tuskaista, vaikeaa ja kirjavaa oli äärioikeiston toiminta Suomessa 1940-luvun lopulta 1990-luvun alkuun.

Tietokirja

Tommi Kotonen: Politiikan juoksuhaudat. Atena. 300 s.

Urho Kekkosen pitkä presidenttikausi oli suomalaiselle äärioikeistolle kitkerää ja osin tragikoomista eloonjäämistaistelua. Keskeisenä tavoitteena oli 1950-luvulta 1980-luvulle tekohengittää vuoden 1918 sisällissodan voittaneiden valkoisten perintöä ja 1930-luvun äärioikeistojärjestöjen fasistisia yhteiskuntavisioita.

Lähtökohdat olivat vain mahdottomat. Takana oli sota, joka oli hävitty Neuvostoliitolle. Vuoden 1944 välirauhansopimuksessa Neuvostoliitto oli käskyttänyt, että Suomen on jyrkästi kiellettävä kaikki fasistiset järjestöt. Kaiken lisäksi sodan jälkeen Neuvostoliiton valvontakoneisto vahti kolmen vuoden ajan Helsingin hotelli Tornista käsin, että näin myös tapahtuu.

Aluksi ainoat, joista oli edes vaisuun vastarintaan, olivat helsinkiläisiä koulupoikia. Nämä teinit olivat syntyneet 1920-luvun lopulla tai 1930-luvun alussa ja kasvaneet sotien varjossa.

Tutkijatohtori Tommi Kotosen tuore kirja Politiikan juoksuhaudat (Atena, 2018) kertoo kiinnostavasti esimerkiksi Arkadian yhteislyseon 18-vuotiaasta Martti Velamasta, joka johti äärioikeistohenkistä poikaporukkaa vuonna 1945. Ryhmä teki pieniä iskuja vasemmistolaisten lehtien toimituksiin ja muutamalle työnväentalolle.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Heti sodan jälkeen oli muitakin alaikäisten poikien kapinaryhmiä, kuten Aktivistit, Igur Zabell ja lahtelainen Kultainen leijona. Nuorimmat olivat vain 14-vuotiaita. Se oli keskenkasvuista ilkivaltaa, jossa ideologisuus oli vähäistä ja todellisen vaaran uhka pientä, mutta uho suurta.

Koulupoikien sodanjälkeistä väkivaltaisuutta ja venäläisvihaa selittää tietenkin se, että sukupolvi oli varttunut sodan karuissa oloissa. Isät olivat rintamalla, ja kun he palasivat rintamalta, jos palasivat, moni oli henkisesti rikki. Kotonen siteeraakin kirjailija Veijo Merta – kuten tärkeissä asioissa kuuluukin siteerata: ”Meidän ikäluokkamme oli koulutettu sotilaiksi.”

Meri oli syntynyt vuoden 1928 viimeisenä päivänä, joten hän oli talvisodan syttyessä 10-vuotias ja jatkosodan loppuessa 15-vuotias.

 

Oli paljon myös surkuhupaisuutta, koomista uhoa.

Kirjava äärioikeistolainen seurakunta etsi 1950-luvulta aina 1980-luvun alkuun viholliskuvan pääosin kahdesta lähteestä: kommunisteista sekä Kekkosesta, jonka katsottiin ajautuneen liian lähelle Neuvostoliittoa, kuten Kekkonen toki olikin. Kotosen mukaan Kekkosen toinen perisynti monen äärioikeistolaisen silmissä oli kommunistien hyväksyminen osaksi suomalaista politiikkaa.

Äärioikeiston päämäärät pysyivät suurin piirtein samankaltaisena oikeastaan Suomen itsenäistymisestä aina 1990-luvulle. Kyse oli kansallisesta yhtenäisyydestä, rodullisesta puhtaudesta ja kommunismin kitkemisestä.

Kotosen kirjassa on kiinnostava jakso, jossa hän kertoo suomenruotsalaisesta, astetta elitistisemmästä äärioikeistolaisuudesta, joka heräsi uudelleen eloon 1950-luvulla. Näiden aavistuksen saksalaishenkisten ja Ruotsin suuntaan yhteistyötä tehneiden äärioikeistolaisten ryhmään kuului esimerkiksi Åbo Akademin dosentti, vuorineuvos, Arabian entinen johtaja sekä Helsingin puhelinyhdistyksen johtaja.

He todella olivat siis aikansa eliittiporukkaa.

Toki oli myös vanhan liiton kansallis­sosialisteja. Tämän porukan puheissa oli ihanteellisia kaikuja 1930-luvun ääri­oikeistoon, Isänmaal­liseen kansan­liikkeeseen (IKL) ja Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS). Ajan näkyvimpiä kansallissosialisteja oli Kotosen mukaan esimerkiksi J. V. Snellmanin pojanpoika Teo Snellman sekä Ensio Uoti, joka aloitti aatteellisen pauhaamisen jo 1930-luvun alussa.

IKL:llä oli 1950-luvulla lukuisia perinnönjatkajia, joskin mikään niistä ei noussut merkittäväksi tekijäksi. Yya-aikakausi Neuvostoliiton kainalossa oli avoimelle kommunismivihalle vaikeaa aikaa.

Oli paljon myös surkuhupaisuutta, koomista uhoa. Lahden lyseon poikaporukka lähetti Salpausselän kisojen järjestäjille uhkauksen vuonna 1955. Järjestö uhkasi sabotaasilla, jos neuvostovenäläiset ”ryssät” saavat osallistua kisoihin. Uhkauksen pojat olivat allekirjoittaneet pönäkällä natsinimellä Organisation Spinne-Abteilung Finnland!

Ei se uho mihinkään johtanut.

Yhdestä porukasta hermostuttiin vasemmistopiireissä sen verran, että toisistaan tietämättä sekä tuleva ulkoministeri Erkki Tuomioja että tuleva professori Jeja-Pekka Roos kävivät ilmoittamassa Suomalaisen Työväen Rintamasta (STR) suojelupoliisille. STR oli 1960-luvun harvoja yrityksiä radikalisoida äärioikeistolaisuutta, keskenkasvuisten kepposista koetettiin siirtyä aikuisempaan aktivismiin.

Puuhamies oli lahtelainen Kari Heikkilä. Oli puoluevalat ja fasistishenkinen ohjelma.

STR edusti poliittisesti kolmatta linjaa vasemmiston ja oikeiston välissä, korporatismia, jossa isänmaallisesti puhkunut eduskunta olisi valittu työmarkkinajärjestöjen ja ammattialojen edustajista. STR:n raunioilta sikisi vuonna 1964 Isänmaallinen Yhtenäisyysseura, joka laajentui nopeasti, mutta kuoli ja kuopattiin jo 1960-luvun loppupuolella.

Se siis myös siitä ryhmästä.

Paljonko aktiivisia äärioikeistolaisia sitten oli Kekkosen ajan Suomessa? Ei paljonkaan, kertoo Kotosen kirja. Vuosikymmenestä riippuen kymmenistä korkeintaan muutamaan sataan.

Viiden vuosikymmenen aikana vain yksi natsi nousi isosti otsikoihin. Hän oli Pekka Siitoin.


Vuosi 1968 oli merkkivuosi paitsi vasemmalle kallistuneelle aktivismille, myös äärioikeistolle, sillä kyseisenä vuonna Siitoin otti aktivismin ensi askeleet. Hän oli hyvin erikoinen henkilö, okkultisti joka pukeutui natsiunivormuun ja jopa hetkellisesti natsipunk-laulaja, joka käytti itsestään nimitystä valtakunnanjohtaja.

Hän oli myös ainoa Kekkosen ajan äärioikeistolaisista, jolla oli halua ja kykyä ruokkia ja hyödyntää median otsikonnälkää. Se oli toki yya-Suomessa varsin helppoa. Isoon otsikkoon saattoi riittää se, että vetäisi natsien kenttälakin päähänsä.

Kohuotsikot saivat Siitoimen näyttämään isommaltakin ilmiöltä, vaikka todellisuudessa hän oli täysin marginaalissa. Tai kuten Kotonen kirjoittaa: ”Muutaman miehen voimin hän näytti uhkaavan koko maata.”

Nykyään Siitointa ajatellaan lähes Kummeli-tyylisenä sketsihahmona, mutta hänellä oli pyrkimystä aitoon ja rajuun väkivaltaan.

Vuonna 1977 Siitoimen keskeisen järjestön IKR:n toiminta kiihtyi. Ryhmä tuhopoltti SKP:n lehteä Tiedonantajaa painaneen kirjapaino Kursiivin. Siitoin tuomittiin yli viideksi vuodeksi vankeuteen. Muutama vuosi aiemmin suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentti oli arvioinut, että Suomessa olisi peräti 300-400 aktiivista äärioikeistolaista, mutta Kotonen pitää lukua yliampuvana.

Pienenä piirit pysyivät koko Kekkosen aikakauden. Niin pieninä, että monella tapaa tragikoominen Siitoin pysyi Suomen tunnetuimpana uusnatsina aina 2000-luvun alkuun.

Urho Kekkosen vallan suvereeneimpina vuosina 1970-luvulla äärioikeistolaisuutta tekohengittivät myös uudelleen perustettu IKL sekä Suomen Isänmaalliset Nuoret eli SIN, jota johti sittemmin menestyksekkääksi ravintoloitsijaksi ryhtynyt Jouni Lanamäki.


1970-luvun alun keskeiseksi äärioikeistoryhmäksi oli syntynyt myös Vapaan Suomen Nuoret, joka järjesti vastamielenosoituksia kommunistien marsseille. Porukan keskeinen toimija oli ulkoministeriön vahtimestari Pekka Kallamaa.

Myös ruotsalainen äärioikeistolainen Nordiska Rikspartiet sai jalansijaa Suomessa. Sitä Suomessa puuhasi parikymppinen Nils Mandell. Siitä tuli 1970-luvun ideologisesti jyrkimpiä äärioikeistoliikkeitä.

Kiinnostava yksittäistapaus oli yliluutnantti Pertti Riutan vuonna 1978 perustama vastarintaliike. Sen nimeksi tuli Pohjantähti. Kadettikoulussa opiskellut Riutta alkoi varautua kuumeisesti neuvostomiehitystä vastaan ja sai haalituksi melkoisen määrän aseita ja räjähteitä: rynnäkkökiväärin ja patruunoita, painekäsikranaatteja, porapatruunoita ja trotyylijauhetta.

Neuvostomiehitystä ei tapahtunut. Pohjantähti alkoi paljastua vuonna 1981, ja Riutta ja rikostoverinsa Heikki Eskelinen saivat vakoilusta vankeustuomion. Heidän todettiin toimittaneen Ranskan tiedustelupalvelulle tietoja Neuvostoliitosta.

Seuraavana vuosikymmenenä äärioikeistolaisuus koki eräänlaisen sukupolvenvaihdoksen. Vanhan polven univormunatsit ja suomenruotsalainen eliittiäärioikeisto joutuivat tekemään tilaa brittiläislähtöiselle skinhead-kulttuurille, joka rantautui Suomeen 1980-luvulla.

Se oli ja on monimuotoista nuorisokulttuuria, jonka tietyissä alalahkoissa pohjavireenä on rasismi.

Ensimmäisiä skinhead-jengeistä olivat helsinkiläiset alle kaksikymppisten ryhmät Haagan sinimustat ja Katajanokan skinit. Osa pojista käytti jopa natsitunnuksia, ja ryhmät tekivät yhteistyötä itseään vanhempien siitoinlaisten kanssa.

Näiden nuorisojengien ympärille perustettiin vuonna 1987 Kansallisen kulttuuririntama – ja Kotonen muistuttaa meitä siitäkin yksityiskohdasta, että rintaman liepeillä 1990-luvun alussa aatteellisia artikkeleita kirjoitti nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö. Rintaman toiminta hiipui 1990-luvun puolivälissä.

Kotonen ylipäätään jakaa äärioikeistolaiset kirjoituspöytäväkeen ja katuoikeistolaisiin, mikä on aivan kelpo luokittelu. Siitä jaosta on aina ollut kyse, Suomen itsenäisyyden alusta. On ollut kirjoituspöytäaktivistit, jotka ovat julkaisseet julistuksen ja organisoineet tapahtumat.

Sen katveessa, yön pimeydessä tai päivänvalossa, kiljua ovat juoneet ja hakaristejä seiniin maalanneet äärioikeistolaiset katujengit. Niiden perillisistä mainittakoon Pohjoismainen vastarintaliike, joka on 2000-luvulla yhdistänyt kirjoituspöytäfasismin ja katuaktivismin.

Tosin vastarintaliikkeelle on käymässä kuten Siitoimen kansallissosialistisille ryhmille 1970-luvulla. Pirkanmaan käräjäoikeus päätti marraskuun lopulla 2017, että vastarintaliike lakkautetaan laittoman toiminnan vuoksi.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Äärioikeisto
  • Kirjallisuus
  • Kulttuuri
  • Tommi Nieminen

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Isä ja tytär asuvat salaa siirtola­puutarha­mökissä – ”Emme haittaa täällä kenenkään elämää”

    2. 2

      Brother Christmas on kuolevia lapsia auttava hyväntekeväisyyshahmo, josta paisui miljoonabisnes – HS selvitti sen rahankäytön epäselvyyksiä, jotka avaavat hyväntekeväisyyden ongelmia some-huomion aikakaudella

      Tilaajille
    3. 3

      ”Teitä hädänalaisia lapsettomia käytetään hyväksi, kun tarjotaan tällaista lasta”, sanoi lääkäri adoptioäiti Lee Lehdolle – Adoptioperheet jäävät yhä useammin yksin vaikeisiin tilanteisiin

    4. 4

      Kolme vuotta sitten yhdysvaltalainen Allison Burger googlasi maailman parasta maata asua – nyt hän asuu poikansa kanssa Tuusulassa

    5. 5

      Finanssivalvonta joutui julkistamaan ”hyvinvointi­miljoonien” saajat – näille yhtiöille luvattiin eniten julkista eläkerahaa työhyvinvointiin

    6. 6

      Ennen Kampin keskus oli Helsingin merkittävin portti länteen – länsimetron takia kauppakeskus menettää nyt päivittäin tuhansia kävijöitä

    7. 7

      Venäjästä voi vielä tulla rikas ja mukava naapuri

    8. 8

      Puistotyöntekijät luulivat nykytaideteosta roskaksi, nyt Helsinki kiistelee taiteilijan kanssa korvauksista – ”Esineiden yhteydessä ei ollut mitään kylttiä”

    9. 9

      Vapaaehtoiset rakensivat kaikessa hiljaisuudessa varajärjestelmän viranomaisten verkolle – ”Kustannustehokas keino turvata pelastustoiminnan johtaminen poikkeusoloissa”

    10. 10

      Rohkeasti seksuaalisuutta kuvaava Touch Me Not voitti Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Puistotyöntekijät luulivat nykytaideteosta roskaksi, nyt Helsinki kiistelee taiteilijan kanssa korvauksista – ”Esineiden yhteydessä ei ollut mitään kylttiä”

    2. 2

      Kulutamme itsemme kuoliaiksi, jyrisee ympäristö­professori Lassi Linnanen: Suomessa on vallalla harhainen mantra, joka syöksee koko planeetan perikatoon

      Tilaajille
    3. 3

      Urheiluministeri Sampo Terho lupasi tehdä ”arhinmäet”, jos Iivo Niskanen ottaa kultaa – Arhinmäeltä tuli viiltävä kuitti, mutta Terho oli jo baarissa

    4. 4

      26-vuotias korkea­koulutettu paloi loppuun työssä, eikä stressi hellittänyt edes sairauslomalla – Tutkija: ”Olen huolissani siitä, millaiseen kulttuuriin nuori sukupolvemme on työelämässä opetettu”

      Tilaajille
    5. 5

      Iivo Niskanen otti kultaa huimalla vedolla 50 kilometrillä – ”Oli aika kerrankin käyttää järkeä, nyt on huojentunut olo”, Niskanen sanoi Ylen haastattelussa

    6. 6

      Kolme vuotta sitten yhdysvaltalainen Allison Burger googlasi maailman parasta maata asua – nyt hän asuu poikansa kanssa Tuusulassa

    7. 7

      Ennen Kampin keskus oli Helsingin merkittävin portti länteen – länsimetron takia kauppakeskus menettää nyt päivittäin tuhansia kävijöitä

    8. 8

      Yllätykset jatkuvat Jätkäsaaressa: nyt 20 miljoonaa maksavan Bunkkerin haluaa ostaa myös rakennuksen alkuperäinen suunnittelija – Virkamiehet eivät pidä tarjousta uskottavana

    9. 9

      Paljonko vanhemman pitää sijoittaa, että lapsella on 35-vuotiaana 60 000 euroa? Ison pesämunan kasvattaminen on monille helppoa

    10. 10

      ”Valtiolla ei pitäisi olla oikeutta käyttää kansalaisiaan sotakoneistona” – Totaalikieltäytyjä Elsa Tauria, 19, toivoo poikkeuksellisen päätöksen johtavan suureen muutokseen asepalveluksessa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ei hätää, hoidetaan tämä alta pois”, ajatteli Samuel raskauden selvittyä – puoliso sanoi ei, ja nyt Samuel hoitaa yksin lasta, jota hän ei halunnut

      Tilaajille
    2. 2

      Kuoleva kenkätehdas keksi vuonna 1989 nerokkaan idean – nyt niitä seisoo rivillinen jokaisen päiväkodin eteisessä

      Tilaajille
    3. 3

      26-vuotias korkea­koulutettu paloi loppuun työssä, eikä stressi hellittänyt edes sairauslomalla – Tutkija: ”Olen huolissani siitä, millaiseen kulttuuriin nuori sukupolvemme on työelämässä opetettu”

      Tilaajille
    4. 4

      Amerikkalaisen mielestä suomalainen on vauva

    5. 5

      Lähes 30 vuotta Ylellä työskennellyt urheiluselostaja Tapio Suominen on saanut potkut

    6. 6

      Kolme vuotta sitten yhdysvaltalainen Allison Burger googlasi maailman parasta maata asua – nyt hän asuu poikansa kanssa Tuusulassa

    7. 7

      Näiden sanojen runsas käyttö voi paljastaa puhujan masennuksen – Suomalais­asiantuntija vahvistaa: ”Kieli kertoo käyttäjästään asioita, joita hän ei itse tiedosta”

      Tilaajille
    8. 8

      Ilja Janitskin loi ja hylkäsi MV-lehden, ja nyt hän kääntää selkänsä sen kannattajille – ”Olen saanut tarpeekseni isänmaallisten skenestä, siitä pelleilystä”

      Tilaajille
    9. 9

      Kuolinpesiä tyhjentävä Petteri Laine, 49, siivoaa työkseen asunnot puhtaaksi natsimenneisyydestä, salaisista eroottisten kirjojen kokoelmista ja ”mummotavarasta”

    10. 10

      Viron kieli kuulostaa joskus hämäävän tutulta – kokeile HS:n kielivisassa, tunnistatko 25 sanan merkitykset

    11. Näytä lisää