Sihteeristä tuli miljardööri, joka osti salaa yli 700 mestari­teosta

Wien. Se alkoi 1990-luvulla: yksi toisensa jälkeen arvokkaat mestariteokset hävisivät huutokaupoista yksityiskokoelmaan, mutta harva tiesi, minne.

Välillä tapahtui kertarysäyksiä: vuonna 1996 Sothebyn huuto­kaupasta kerrottiin, että ”saksaa puhuva nainen” oli anonyymisti ostanut kerralla yli 20 miljoonan nykyeuron edestä teoksia taiteilijoilta kuten Renoirhttps://www.hs.fi/haku/?query=renoir, Kleehttps://www.hs.fi/haku/?query=klee, Mirohttps://www.hs.fi/haku/?query=miro, Dubuffethttps://www.hs.fi/haku/?query=dubuffet, Freudhttps://www.hs.fi/haku/?query=freud ja Bacon.https://www.hs.fi/haku/?query=bacon.

Voisiko kyseessä olla miljardööri Helmut Horteninhttps://www.hs.fi/haku/?query=helmut+hortenin leski? The New York Times kysyi.

Nyt 22 vuotta myöhemmin tiedämme: näin se oli.

Itävallan rikkain nainen ja maan kolmanneksi rikkain ihminen Heidi Hortenhttps://www.hs.fi/haku/?query=heidi+horten on kerännyt yhden Euroopan merkittävistä yksityisistä taidekokoelmista.

Ja kokoelmasta on nyt ensimmäinen näyttely koskaan Wienin Leopold-museon yläkerrassa.

Näyttelyn nimi WOW on ansaittu. Edvard Munchinhttps://www.hs.fi/haku/?query=edvard+munchin ankara omakuva vuodelta 1904! Marc Chagallinhttps://www.hs.fi/haku/?query=marc+chagallin ihana Les Amoreux vuodelta 1916! Yves Kleininhttps://www.hs.fi/haku/?query=yves+kleinin Re1 (Relief Éponge Belu 1) vuodelta 1958! Kourallinen Picassojahttps://www.hs.fi/haku/?query=picassoja, osa hyvin merkittäviä!

Kokoelmalla on kaksi selkeää painopistealuetta: germaaninen ekspressionismi (Schielehttps://www.hs.fi/haku/?query=schiele, Noldehttps://www.hs.fi/haku/?query=nolde, Pechsteinhttps://www.hs.fi/haku/?query=pechstein, Kirchnerhttps://www.hs.fi/haku/?query=kirchner).

Toinen painopiste on yksi parhaista yksityisistä pop-taiteen kokoelmista Roy Lichtensteinistahttps://www.hs.fi/haku/?query=roy+lichtensteinista Andy Warholiinhttps://www.hs.fi/haku/?query=andy+warholiin, mukana kuriositeettina myös Warholin ja Jean-Michel Basquiatinhttps://www.hs.fi/haku/?query=jean-michel+basquiatin yhteis­teos ”Paramount” (1984–1985), joka näyttelyluettelon perusteella roikkuu yleensä Hortenin New Yorkin -asunnossa.

Ripustus Leopold-museossa on ensiluokkainen. Esimerkiksi Mark Rothkonhttps://www.hs.fi/haku/?query=mark+rothkon asetelma (1959) hyötyy suuresti kattoikkunasta tulevasta valosta. Sen ansiosta koko teos tuntuu värähtelevän, kuten vain Rothkon teokset voivat.

Horten yllättää vielä kerran: yksityisyydestään tarkka miljardööri lupaa vastata HS:n kysymyksiin kirjallisesti ja kertoa uskomattoman tarinansa.

Jokaisen menestyvän naisen takana ei ole mies, mutta 19-vuotiaan sihteerin Heidi Jelinekinhttps://www.hs.fi/haku/?query=heidi+jelinekin elämä muuttui täysin vuonna 1959, kun samaan baariin astui 38 vuotta vanhempi Helmut Horten.

Saksalaismiehellä oli menneisyys. Horten ei ollut natsipuolueen jäsen, mutta hän pääsi uransa alkuun ostamalla juutalaisilta omistajilta edullisesti tekstiilikaupan vuonna 1936 näiden paettua natsien vainoja. Helmut Hortenin säätiö kertoo tästä saksalaiseen tapaan avoimesti.

Liittoutuneet pitivät häntä sodan jälkeen puolitoista vuotta internointileirillä. Horten joudutti vapauttamistaan nälkälakolla ja nousi sen jälkeen nopeasti Saksan tavaratalokuninkaaksi.

Seurustelu Heidin kanssa johti avioliittoon vuonna 1966. Lehtitietojen mukaan nuori morsian sai Helmutilta huomenlahjaksi Baijerin kruununjalokiven, jonka Espanjan kuningas Filip IVhttps://www.hs.fi/haku/?query=filip+iv antoi tyttärensä myötäjäisinä Itävaltaan Habsburgien keisarille Leopold I:llehttps://www.hs.fi/haku/?query=leopold+i:lle vuonna 1666 eli tasan 300 vuotta ennen Heidin ja Helmutin häitä. Sen arvo on nykyisin yli 20 miljoonaa euroa.

Pari vuotta myöhemmin Helmut Horten ryhtyi myymään bisneksiään juuri oikeaan aikaan tavaratalobuumin huipentuessa. Hän nousi tuolloin lopullisesti miljardööriluokkaan.

Kaiken lisäksi Hortenit muuttivat välillä Sveitsiin ja välttivät erilaisin järjestelyin niin paljon silloisia veroja, että Saksassa muutettiin lainsäädäntöä ”Lex Hortenilla”, Hortenin lailla.

Samalla pariskunta tuli tunnetuksi niin säätiön kautta tekemästään hyväntekeväisyydestä kuin upporikkaiden elämäntyylistä.

”Taiteen kerääminen alkoi vähitellen”, Heidi Horten kertoo HS:lle.

”Isäni oli kaivertaja, joka harrasti maalaamista, kuten itsekin tein nuoruudessani. Matkustelimme mieheni kanssa paljon, nautimme paikallisten taiteilijoiden löytämisestä ja tilasimme muotokuvia, jotka ovat yhä rakastettu muisto noilta ajoilta.”

”Täytyy tunnustaa, että ensin meitä kiinnosti sisustus, huonekalut ja taide-esineet”, hän lisää.

Sitten keräilykohteeksi valikoitui saksalainen ekspressionismi.

”Rakastimme erityisesti Emil Noldenhttps://www.hs.fi/haku/?query=emil+nolden töitä ja die Brücke -ryhmän teoksia. Ympäröimme itsemme heidän taiteellaan kodeissamme. Ostimme jo silloin myös todella hienon teoksen varhaista Picassoa ja Marc Chagallin kauniita guasseja.”

Aviomies Helmut Horten kuoli vuonna 1987.

”Minun täytyi löytää itseni uudelleen, ja osa tätä päätöstä oli voimakas halu perustaa oma kokoelmani, joka heijastaisi omaa taidemakuani”, Heidi Horten kertoo.

Hänellä oli ratkaiseva yhteyshenkilö, Sothebyn Euroopan-toimintojen johtaja Agnes Husslein-Arcohttps://www.hs.fi/haku/?query=agnes+husslein-arco.

Husslein-Arco kertoo HS:lle, että kummallakin oli asunto Wörthersee-järven rannalla Itävallassa.

”Olimme perheystäviä”, Husslein-Arco muistelee.

Horten puolestaan kertoo:

”Arvostin suuresti hänen asiantuntemustaan ja hienotunteisuuttaan ostosten välittäjänä. Luotin vain häneen etsiessäni korkeimman laatuluokan taidetta, joka sopisi kokoelmani täydennykseksi.”

Ensimmäiset isommat ostokset Heidi Horten teki Tel Avivin taidehuuto­kaupassa 1994, mutta vasta Sothebyn huutokaupassa vuonna 1996 hän räväytti.

”Muistan yhä kuinka hyvältä ensimmäisen 20 miljoonan euron ostoksen jälkeen tuntui. Kokoelmani oli saavuttanut aivan uuden tason yhdessä yössä”, Horten muistelee.

Heidi Hortenin toinen avioliitto kukkakaupoilla miljonääriksi yltäneen Jean-Marc Charmat’nhttps://www.hs.fi/haku/?query=jean-marc+charmat%E2%80%99n kanssa tuli ja meni vuosina 1994–1998. Hortenin omaisuus kasvoi ja taideostokset jatkuivat.

Hän pääsi yhä syvemmälle tarinoihin taiteen taustalla. Koska Roy Lichtensteinhttps://www.hs.fi/haku/?query=roy+lichtenstein oli ottanut mallia Forest Scene -jättiteokseensa Franz Marcinhttps://www.hs.fi/haku/?query=franz+marcin Punaiset metsäkauriit I -maalauksesta, Horten tahtoi – ja sai molemmat kokoelmaansa.

Näiden teosten yhteyksiä ja eroja on helppo tarkastella nyt myös Leopold-museon näyttelyssä.

Horten jatkoi nykytaiteeseen. Hän osti George Condoltahttps://www.hs.fi/haku/?query=george+condolta teoksia jo ennen tämän läpimurtoa. Hän osti Damien Hirstiahttps://www.hs.fi/haku/?query=damien+hirstia, Sigmar Polkeahttps://www.hs.fi/haku/?query=sigmar+polkea ja Gerhard Richteriahttps://www.hs.fi/haku/?query=gerhard+richteria. Hän tilasi esimerkiksi Julian Schnabeliltahttps://www.hs.fi/haku/?query=julian+schnabelilta henkilökohtaisesti kaksi teosta.

Puutarhaankin piti saada kaikenlaista: veistoksia on jo esimerkiksi Alexander Calderiltahttps://www.hs.fi/haku/?query=alexander+calderilta, Pierre-Auguste Rodiniltahttps://www.hs.fi/haku/?query=pierre-auguste+rodinilta ja Mimmo Paladinoltahttps://www.hs.fi/haku/?query=mimmo+paladinolta.

Nyt yksityiselämä näyttää tasaantuneen. Vuonna 2015 Heidi Horten avioitui kreivi Karl ”Kari” Anton Goëssinhttps://www.hs.fi/haku/?query=karl+%E2%80%9Dkari%E2%80%9D+anton+goessin kanssa. He ovat tunteneet toisensa jo pari vuosikymmentä.

Forbesin arvion mukaan Heidi Goëss-Hortenin varallisuus on nykyisin noin 2,8 miljardia euroa.

Mutta kaikkea hän ei osta, ei läheskään kaikkea, mitä Agnes Husslein-Arco ehdottaa.

”Vuosikymmenten keräilyn jälkeen sanoisin, että täytyy koulia silmiään eikä pidä antaa trendien vaikuttaa. Töiden laatu on erittäin tärkeää, ja kokoelmassani on vain kyseisten taiteilijoiden kaikkein parhaimpiin kuuluvia teoksia. Luotan vaistooni, mutta myös tarinan taiteen takana tulee jotenkin iskeä sisimpääni”, miljardööri kertoo.

Kokoelma pysyi niin salaisena, että sen julkitulo on jopa yllätys. Miksi Leopold-museo ja miksi nyt?

”Olin pohtinut tätä jo jonkin aikaa, ja viime vuonna aloin ymmärtää minkälaisen kulttuurisen merkittävyyden kokoelmani oli saavuttanut.”

Samaan aikaan Agnes Husslein-Arco ei saanut mahtavan Belvedere-museon johdossa jatkokautta. Horten pyysi ystäväänsä kuratoimaan kokoelmansa ensimmäisen näyttelyn. Husslein-Arco ehdotti näyttelypaikaksi Leopold-museota, jonka johtaja lupasi näyttelylle koko ylimmän kerroksen.

”Leopold-museo perustuu toisen intohimoisen keräilijän eli Rudolf Leopoldin työhön, ja kokoelmillamme on myös temaattisia yhteyksiä. Sijainti Wienin muodikkaassa Museums­quartierissa (museo­korttelissa) teki tästä täydellisen paikan. Ja nyt kokoelmaani tullaan katsomaan ympäri maailmaa. Sen on nähnyt yli satatuhatta vierailijaa jo ensimmäisen kuuden viikon aikana!” Horten kertoo.

Vaikka näyttely on komea, esillä on vain 170 teosta eli pienehkö osa yli 700 teoksen kokoelmasta. Husslein-Arco kertoo valinneensa työt niin, että ne vievät kertauskurssille 1900-luvulta nykytaiteeseen – kokoelman vahvuuksia painottaen.

Nykytaiteilijat voi nähdä heidän suurimpien 1900-luvun vaikuttajiensa kanssa. Ja tiettyihin taiteilijoihin, kuten Baselitziinhttps://www.hs.fi/haku/?query=baselitziin ja War­holiin, voi syventyä usean teoksen voimin.

Warholin suhteen Heidi Hortenin kokoelma on täydentynyt näinäkin viikkoina, ja näiltä osin myös näyttelyä uusitaan vielä.

Entä mitä tapahtuu heinäkuun lopussa päättyvän näyttelyn jälkeen? Palautetaanko mestariteokset Hortenin asuntojen seinille ja hänen yksityisiin veistospuistoihinsa?

Kokoelmasta saatiin viime vuosikymmenten aikana museoiden teemanäyttelyihin vain yksittäisiä teoksia salaperäisellä ”yksityiskokoelmasta” -merkinnällä. Pyyntöjen luulisi lisääntyvän nyt, kun vihdoin tiedetään, kuka kaiken omistaa. Mutta miten Horten suhtautuu asiaan?

”Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen tästä näyttelystä. On tiettyjä pyyntöjä kokoelmani esittelemisestä muissa museoissa, mutta en ole tehnyt vielä päätöstä. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!” Horten ilmoittaa.

 

 

PSTT, juttukeikan kulisseissa

Toimittaja Vesa Sirén:

”Olin viimeistelemässä Wienin museoissa aivan toista taidehistoriaa luotavaa juttua, kun Leopold-mu­seon johtaja Hans-Peter Wipplinger kysyi, olenko jo käynyt yläkerrassa.

En ollut, mutta menin – ja ällistyin. Tämän näyttelyn myötä taidemaailma on saanut tietoonsa yhden Euroopan merkittävistä yksityis­kokoelmista.

Itävallan rikkain nainen lupasi haastattelunkin, mutta vain kirjallisesti. Henkilökohtaisen haastattelun miljardööri torjui väittäen olevansa ”ujo median suhteen”.

Henkilöhaastattelu ei tällaisella metodilla erityisesti houkuttelisi, mutta merkittävää taidekokoelmaa ja kiinnostavaa elämäntarinaa sen takana esittelevä kirjoitus toki hyötyi miljardöörin vastauksista näinkin.”