Ooppera oli syntiä, kunnes Suomen ykköstenori kieltäytyi herätysliikkeen ”henkisestä väkivallasta” – nyt hän esiintyy kreivinä naisten vaatteissa Berliinissä
Tuomas Katajala kertoo miksi vanhoillislestadiolaisuudesta oli pakko irtautua ja herätysliike perustelee omat oopperaa vieroksuvat kantansa.
Kulttuuri
Ooppera oli syntiä, kunnes Suomen ykköstenori kieltäytyi herätysliikkeen ”henkisestä väkivallasta” – nyt hän e
Katajala, 42, on ohjauksen vaatimissa muodonmuutoksissa irtonaisempi kuin koskaan. Ei uskoisi, että tämä lavakettu vältteli oopperaa pitkään uskonnollisista syistä.
Nyt hän on luvannut kertoa ratkaisustaan ensimmäisen kerran.
Katajala syntyi Kalajoella vanhoillislestadiolaiseen perheeseen. Isä ja moni sukulaisista olivat kanttoreita.
Lapsi rakasti laulamista. ”Mummut antoivat kirkossa pastilleja, kun lauloin niin komeasti”, hän kertoo ensimmäisestä palautteesta.
Sukuperintö vei kanttori- ja lauluopintoihin Ouluun vuonna 1992. Katajala valmistui ja työskenteli kanttorin sijaisena Oulussa puolitoista vuotta ja vielä seitsemän kuukauden sijaisuuden Alppilassa.
”Tuli selväksi, että se ei ollut minun juttuni.”
Katajala hakeutui Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikin osaston lisäksi solistiselle osastolle. Se aiheutti jo kulmakarvojen kohottelua vanhoillislestadiolaisissa.
”Lestadiolaisilla on vahva laulu- ja musiikkiperinne, mutta solistista laulua epäillään siitä, että lauletaan omaksi kunniaksi. Niinpä lestadiolaisia ei myöskään nähdä suurina viulu- tai pianosolisteina.”
Orkesterin kanssa Katajala esiintyi ensimmäisen kerran 22-vuotiaana Bachinhttps://www.hs.fi/haku/?query=bachinJouluoratoriossa. Seuraavina vuosina hän laskee esiintyneensä noin yhdeksässäkymmenessä eri oratorio- ja orkesteriteoksessa. Lisäksi olivat tietysti resitaalit.
”Tein seitsemän vuotta konsertteja Suomesta Lontoon Royal Albert Halliin ja elätin perheen niinkin.”
Se kiehtoi, mutta oopperalavoille hän ei vielä uskaltanut.
”Vanhoillislestadiolaisuudessa kulttuuri nähtiin paheena ja ooppera suoranaisena syntinä. Herätysliike hyväksyi kyllä sen, että ooppera-aarioita harjoiteltiin koulutuksessa ja esitettiin konserteissa, mutta ooppera työnä on synti.”
Mikä logiikka on siinä, että ooppera-aaria käy konsertissa, mutta on synti ohjatussa esityksessä?
”Tämä on mysteeri, mutta nämä elämäntapakysymykset sisäistetään jo pienenä lapsena. Pelätäänkö sitä, että taide herättää tunteita, joka toisi vastakkainasettelun uskon herättämien tunteiden kanssa?”
Tätä voi kysyä vanhoillislestadiolaisilta. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johdosta kysymys ohjataan Musiikin lahja -kirjaa (2014) toimittaneelle Juha Hakulisellehttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+hakuliselle. Kirjassa puhuvat esimerkiksi entinen oopperalaulaja ja orkesterimuusikko, jotka jättivät nämä tehtävät uskonnollisista syistä.
”Ooppera-aarioissa on paljon soveliasta koulutuskäyttöön ja miksei muuhunkin, ja olen laulanut oopperaa viimeksi tiistaina laulutunnilla”, Hakulinen sanoo – mutta oopperaesityksissä menee raja.
”Suhtaudumme varauksella ja vierastaen esittäviin taiteisiin kuten ooppera, elokuva, teatteri, jotka vaikuttavat voimakkaasti ihmiseen ja ajatteluun”, Hakulinen pohtii.
Tämän ristiriidan kanssa Katajala kamppaili. Kului vuosia. Agenttina tuolloin toiminut Pekka Pohjolahttps://www.hs.fi/haku/?query=pekka+pohjola päivitteli, että hän on löytänyt suomalaistenorin, jota pyydetään kansainvälisiin oopperatehtäviin jopa ilman koelaulua konserttinäyttöjen pohjalta, mutta tämä ei suostu!
Katajala kävi jaakopinpainia. Vaimo muistutti, että katkeruus voi iskeä, jos tämä osa ammattia jää kokematta. Niin oli käynyt joillekin vanhemman polven huippuäänille.
”Siltä se tuntui itsestäkin. Palava halu tehdä musiikkia oli sellainen, että olisin katkeroitunut, jos olisin valinnut toisin. Tunsin monta hyvää laulajaa, jotka sanoivat, että olisivathan hekin pystyneet oopperaan, jos olisivat yrittäneet.”
Vuonna 2004 hän voitti toisen palkinnon Gösta Winbergh -kilpailussa Ruotsissa ja sai lisää hienoja tarjouksia. Peter Lindroos oli myös muistutellut, ettei kynttilää saa jättää vakan alle. Jos Jumala on antanut laulun lahjan, sillä on tarkoitus.
Kahden viikon tuskaisen pohdinnan jälkeen Katajala totesi, että on aika tehdä muutos.
”Ajattelin, että toinen ei voi määrittää ihmisen elämää. Kukaan ei voi Jumalan kirurgiksi asettua.”
Oopperadebyytti oli lopulta Mozartinhttps://www.hs.fi/haku/?query=mozartin oopperakatkelmista koottu Short Cuts Pariisissa vuonna 2006. Samana kesänä Katajala lauloi Mozartin Taikahuilussa Savonlinnan oopperajuhlilla. Kehut tulivat heti HS:n arvostelussa.
”Kun pääsin oopperalavalle, nautin kovin. Sain tuottaa sellaista, mitä sisällä oli ollut. Aistin, että tämä on täydellisesti minun juttuni. Ei ahdistanut lainkaan!”
Vanhoillislestadiolaiset ehdottivat nyt ”sielunhoidollisia keskusteluja”.
”Kieltäydyin, koska ne keskustelut ovat selvää hengellistä ja henkistä väkivaltaa ja muistissani oli laulajia, joilla oli niistä traumoja.”
Ratkaisu katkaisi välit liikkeeseen mutta ei onneksi vanhempiin.
”Aiheutin varmaan surua ja murhetta. Kyllä tukea ja ymmärrystäkin tuli, vaikka heille kynnys lähteä itse katsomaan oopperaesityksiä oli liian korkea. Totuimme väistämään tämän asian keskusteluissamme.”
Katajala arvelee, että sukulaisia painoi se, mitä tästä seuraa. Joutuisiko hän tärviölle? Kun keskustelee vanhoillislestadiolaisten kanssa, heitä arveluttaa esittävissä taiteissa sama huoli: mihin musiikki johtaa. Näin asian muotoilee Juha Hakulinen:
”Monet elokuvissa, teatterissa ja oopperoissa esiintyvät teemat, kuten kielletty rakkaus, petos, juonittelu ja väkivallan oikeutus, ovat niin suuressa ristiriidassa opetuksemme ja ajattelumme kanssa, että roolihahmojenkin kautta esille tuotuina ne tahraavat omaatuntoa ja tuottavat sisäistä ristiriitaa.”
Hakulinen luettelee myös julkisuuden ja menestyksen kiroja: ”Henkilöpalvonta, ihmiskunnia sekä teatteri- ja julkisuusmaailmaan ainakin mielikuvissa yhdistyvät paheet, kuten päihteet, juhlinta ja irtosuhteet.”
Miten Katajalan sitten kävi?
”Olen sama ihminen, evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, ja aistin perusarvoni vain entistä voimakkaammin, kun olen irtautunut liikkeestä ja saavuttanut sen jälkeen sisäisen rauhan”, Katajala vastaa.
”Lestadiolaisuudessa on paljon hyvää, kuten kristilliset perusarvot, avioliiton kunnioitus ja ahkeruuden arvostus. Mutta on myös asioita, joita en voinut enää katsoa itselleni sopiviksi.”
Oopperaura jatkui Kansallisoopperan solistikunnassa.
”Olen siitä todella kiitollinen. Lopulta oli kuitenkin jättäydyttävä freelance-laulajaksi, kun kansainvälisiä oopperatarjouksia oli ollut jo muutaman vuoden ajan 2–4 vuodessa.”
Nyt Katajala on herkullisessa tilanteessa. Suomen ”ykköstenorin” titteli on toki makuasia, mutta jos mittarina pidetään kutsuja parhaiden talojen ykkösmiehityksiin, Katajala alkaa olla kärjessä.
”Tämä kausi oli paras koskaan. Debytoin Lontoon Covent Garden Royal Opera Housen Taikahuilun kakkosmiehityksessä ja sain juuri uusintakutsun erään tulossa olevan produktion ykkösmiehitykseen. ”
Ja oli tietysti Berliinin Komische Operin Sevillan parturi, jossa Katajala nousi kakkosmiehityksestä uusintaensi-illan ykkösmiehitykseen.
Herätysliikkeessä kasvanutta Katajalaa ei ilmeisesti siis ahdista esiintyä Conchita Wurst -hahmossa kohtauksessa, jossa Sevillan parturin kreivi Almaviva on naamioitunut musiikinopettajan sijaiseksi päästäkseen Rosinan läheisyyteen?
”Taide taiteena, vaikka en täysin tätä Conchita Wurst -hahmoa ymmärtänyt. Ilmeisesti se on osa pyrkimystä sijoittaa tarina nykyaikaan. Siksi näpyttelemme myös kännyköitämme ja olemme tässä produktiossa koko ajan sosiaalisessa mediassa, kuten taustakuvista näkyy.”
Katajalan ei ole tarvinnut kieltäytyä ohjauksista omatunnon syistä.
”Toki joissakin esimerkiksi alastomuuteen liittyvissä asioissa olen saattanut kysyä ohjaajalta, että riittäisikö vähän vähempi alastomuus, ja ohjaaja on sen hyväksynyt.”
Lyyrinen tenoriääni on nyt kasvamassa teräksisemmäksi.
Suomessa myös Taika-ampujana tunnettu ooppera tehdään kiertueproduktiona Brysselistä Theater an der Wienin kautta aina Aix-en-Provencen festivaalille Ranskaan.
”Silloin tulee aika monen talon ja festivaalin debyytti”, hän myhäilee.
Mitkä ovat äänen rajat? Katajala uskoo, että Wagnerin Lohengrinin nimirooli tulee olemaan mahdollinen. Toisaalta Wagnerin matalampien roolien puskeminen raskaan orkesterin läpi voi vähentää taipuisuutta ja tuhota heleimmät sävyt.
”Se on vaara, mutta myös lyyrinen ja nuorekas ääni voi kantaa orkesterin yli. Pitkään kestävä ura on tärkein tavoite, ja isot talot ovat mukavia, jos niitä tulee. Terveydestään ei voi tietää, mutta hyvä äänenhuolto ja fyysisen kunnon ylläpito ovat asioita, joihin voin vaikuttaa.”
Katajala on hyödykseen lenkkeilijä ja nikkaroija. ”Vaimoni on sisustusarkkitehti, ja vapaa-ajan hiet tulevat myös siitä, kun entisöimme vanhaa hirsitaloa Hämeenlinnassa.”
Kristillisten perusarvojen mies kiittää perheen tukea.
”Tähän olemme pyrkineet ja tämä on valintamme. Työ on kansainvälistä, mutta 18- ja 15-vuotiaat tytöt ja 9-vuotias poika otetaan 1–2 reissulle vuodessa koulun luvalla. Viimeksi perhe oli mukana Hampurissa, kun lauloin valtionoopperassa”, Katajala kertoo.
Hän tuntee yhä suomalaisia, jotka eivät käy oopperassa eettisistä syistä. Pelkästään vanhoillislestadiolaisia on noin satatuhatta.
”Sanoisin kaikille asiaa epäileville, että tulkaa katsomaan ja kokemaan myös oopperaa avoimin mielin”, Katajala sanoo.
Psst... Juttukeikan kulisseissa
Vesa Sirén, toimittaja:
”Oli hienoa saada Tuomas Katajalahttps://www.hs.fi/haku/?query=tuomas+katajala puhumaan elämänsä ratkaisuista ja saada vanhoillislestadiolaisilta perusteluja toisenlaisille ratkaisuille. Perusteluja on tietysti lisääkin puolin ja toisin, joten mahdollisuuksia jatkokirjoituksiin ja hedelmälliseen keskusteluun löytyy varmasti.
’Kysymyksiin kristityn julkisesta esiintymisestä muusikkona ei ole yksiselitteisiä ja selkeän suoraviivaisia vastauksia’ vanhoillislestadiolaisten Musiikin lahja -kirja muistuttaa.
Katajala on sinut oman ratkaisunsa kanssa, ja siitä ainakin oopperan ystävät voivat olla kiitollisia.”
Oikaisu 28.4. klo 10.00. Aikamuoto korjattu lauseessa, jossa Peter Lindroosin kerrotaan muistuttaneen Katajalaa, ettei kynttilää saa pitää vakan alla. Aiemmassa muotoilussa lause yhdistyi vuoteen 2004. Lindroos kuoli auto-onnettomuudessa marraskuussa 2003.
Kommenttisi on moderoitavana.
Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24