Kulttuuri

Paluun tekevä 2000-luvun suuryhtye Tiktak oli lähellä kansainvälistä läpimurtoa, mutta tytöt halusivat elämältään muuta – ”Kyllä levy-yhtiön sedillä sitten kyyneleet valuivatkin”

Tiktak tuli levybisnekseen aikana, jolloin artisteihin panostettiin. Tytöt saivat jopa media- ja tanssikoulutusta, mutta ulkonäöstään he saivat päättää itse. Emma-gaalaankin mentiin farkuissa.

Tässäkö tämä nyt oli? Koko tähänastinen elämä. Koko Tiktak.

Oli joulukuinen maanantai­aamu vuonna 2007. Tiktakin kitaristit Emppu ja Noora istuivat raitiovaunussa ja potivat suurta eksistentiaalista kriisiä.

Pudotus edellisestä päivästä oli järisyttävä.

Takana oli kaksi keikkaa Tavastialla. Kaksi hurmioitunutta keikkaa, joissa Tiktakin, yhden 2000-luvun suurimman suomalaisyh­tyeen koko ura pistettiin pakettiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ja siinä samalla myös koko se kahdeksan vuoden aikakausi, jolloin bändin kuudesta nuoresta tytöstä kasvoi aikuisia naisia.

Keikoilla, päätösjuhlissa ja jatkoilla oli onnistuttu välttämään suuret itkut ja romahdukset, vaikka niitä oli niin etukäteen pelätty. Paula Vesalakin tuli keikan jälkeen ihmettelemään, miten bändi oli pystynyt soittamaan tuollaisella draivilla, eikä kukaan ollut itkenyt.

Jatkojen jälkeen naapureina asuneet Emppu ja Noora olivat päättäneet ottaa kotiin yhteisen taksin. Ulos astuessaan he kuitenkin tajusivat, että on jo arki. Yhtä hyvin voisi mennä kotiin raitiovaunullakin.

He astuivat työmatkalaisten sekaan.

”Silloin tajusin, että tämä oli todella tässä. Tämä on meidän tulevaisuutemme”, muistelee Emppu Suhonen nyt.

”Vitsi miten pelottavaa! Onneksi mä en ollut siellä”, huudahtaa vieressä istuva Petra Gargano, Tiktakin laulusolisti.

Tiktak-elämä oli ohi. Mutta nyt se otetaan hetkeksi takaisin.


Viimeisestä keikasta on nyt runsaat kymmenen vuotta. Emppu ja Petra kertovat, että kaikki nämä vuodet joka ikisessä haastattelussa on kysytty, koska Tiktak tekee paluun.

Sellaista ei ole lupailtu. Paluulle ei ole ollut tarvetta. Tiktakin kaikki jäsenet ovat luoneet uudet omat elämät bändin ulkopuolella.

Petra on jatkanut soolouralle, Tuuli on kauneudenhoitoalan yrittäjä, Mimmu sisustusarkkitehti, Nea tapahtumatuottaja.

Emppu ja Noorakin selvisivät ”pudotuksestaan”. Emppu toimii erityisopettajana ”ihanassa koillishelsinkiläisessä koulussa”, Noora on opetus- ja koulutusalalla työskentelevä kasvatustieteilijä.

Mutta viime marraskuussa bändi tipautti odottamattoman uutispommin: paluu tehdään. Nyt jos ei koskaan.

Tiktak nähdään tänä kesänä neljällä keikalla. Ne kaikki tehdään festivaaleilla.

Hyvän ajoituksen, kesän ja festareiden lisäksi paluuseen on paljon muitakin hyviä syitä. Vaikkapa nyt ystävyys ja yhteissoitto.

Raha ei ole syy. ”Sellaisesta vihjailu on ainoa asia, joka saa mun pulssini nousemaan. Me ollaan oltu aina kauheasti kaikkea muuta kuin sitä”, Emppu sanoo.

Istumme Petran ja Empun kanssa Konalan ABC:llä. Kummallakaan ei ole avaimia vieressä sijaitsevalle treenikämpälle, jonne tapaaminen on sovittu.

Bensalle ja käristeelle tuoksuva paikka sopii mainiosti, sillä jotenkin se sopii myös kuvaan Tiktakista yhtyeenä.

Kyseessä on ollut aina jalat maassa oleva bändi, joka on aina hoitanut hommansa kunnialla ja hyvällä työmoraalilla.

Samalla pieteetillä hoidetaan myös tulevat paluukeikat, mutta työtä se vaatii. Kymmenen viime vuoden aikana Tiktak on soittanut yhdessä vain parissa juhlissa.

”Lähinnä hääkeikkoja ollaan tehty”, Petra naurahtaa.

”Viimeksi vedettiin kaksi biisiä meidän häissä. Se oli vuonna 2010.”


Vuodenvaihteen jälkeen on harjoiteltu kaksi kertaa viikossa. Osa bändin jäsenistä aloitti harjoittelun jo sitäkin aiemmin, sillä kaikilla ei ole aivan yhtä helppo tilanne kuin Empulla ja Petralla, jotka ovat tehneet musiikkia täysipainoisesti tässä välissäkin.

”Isoin duuni on ollut Tuulilla (rumpali) ja Mimmulla (basisti). Nostan todella heille hattua. He aloittivat jo syksyllä ennen kuin oli edes nimiä paperissa”, Emppu kertoo.

Tiktakin muusikot haluavat kuulostaa tismalleen yhtä hyviltä kuin festivaalien muut bändit, jotka kiertävät koko ajan.

”Voisihan tämän vasurilla hoitaa. Mutta tämä ei ole ollut ikinä sellainen bändi. Kaikilla on aina ollut fiilis, että ennemminkin on jotain näytettävää”, Petra sanoo.

Sitten hän vaihtaa puheeseensa vähättelevän ja öhöttelevän sävyn ja alkaa matkia takavuosilta niin kovin tuttuja kommentteja: ”Ai tytöt soittaa itse, öhöhöhöhö!”

”Nimenomaan”, säestää Emppu. ”Olisi urpoutta torpedoida se tässä vaiheessa itse.”

Tiktakin paluukeikkojen pitää olla sellaisia, että ne loksauttavat kuulijoilta suut auki. Taas kerran.

Jo Ilta-Sanomien ensimmäinen artikkeli Tiktakista syyskuulta 1999 kertoo, mikä oli nuoren tyttöbändin osa: ”Tiktak soittaa ihan itse”, julisti otsikko hämmästelevään sävyyn.

Petra ja Emppu kertovat, että vastaavia kommentteja tuli aluksi paljonkin, mutta se loppui kuin seinään.

”Gimmeliin asti saimme kuunnella sitä mussutusta. Sitten tuli formaattibändi, joka ei soittanut itse mitään, vain lauloi. Yhtäkkiä me alettiinkin saada rispektiä”, Petra kertoo.

Ihmiset alkoivatkin huomata, kuinka makealta itse soitettu, perinteinen bändimusiikki kuulosti – tyttöjenkin soittamana. Tiktak oli kunnon rockbändi. Sellaiseksi he olivat halunneet ja oppineet.

Bändi sai alkunsa Suutarilan ala-asteen musiikkiluokilla, jossa toimi myös Pohjois-Helsingin Bändikoulu. Osa tytöistä kävi myös yksityistunneilla, mutta bändikoulussa käytiin koulun jälkeen opiskelemassa ohjaajan avustuksella bändisoittoa.

Ensimmäinen opeteltu kappale oli Autorämärokki. Myöhemmin mukaan tuli loputon määrä erilaisia covereita: Beatles-potpuria, CCR:ää, Rolling Stonesia, ­Mariah Careya

”Myöhemmin me ilmoitettiin, että haluamme soittaa Spaissareita. Se oli täysin bänditoimintaan kelpaamatonta musiikkia, joten emme saaneet. Mutta XL5:ta saatiin!”

Bändi­koulussa kaik­ki soittivat ­useita eri soittimia ­useissa eri kokoon­panoissa. ­Tiktak syntyi ­lopulta pari eri bändiä yhdistelemällä. Viimeisenä kuuden hengen bändiin tuli mukaan Tuuli, joka oli muita kaksi vuotta vanhempi.

Aika pian bändikoulun ohjaaja ja perustaja Peter Kokljuschin näki, että tässä porukassa on ainesta: he ovat innoissaan soittamisesta ja he jaksavat tehdä sen eteen töitä. Kokljuschin ilmoitti levy-yhtiölle, että hänellä on bändi, jossa on ainesta.

Tämä naurattaa Petraa ja Emppua vieläkin: ”Miten se Petteri on muka nähnyt meidän innostuksen? Sitä on kyllä tosi vaikea nähdä vanhoilta videoilta. Mehän näytettiin vain apaattisilta 13-vuotiailta!”

Toisaalta he muistavat, että sisällä kuohui. Bändisoitto oli parasta elämässä.

Mutta niin vain ”levy-yhtiön sedät” Universal Musicista tulivat kuuntelemaan bändiä.

Sedät olivat sitä mieltä, että nimet paperiin.

Se musiikkimaailma, johon Tiktak syntyi, oli hyvin erilainen kuin nykyään, muistelee Emppu. Televisiossa ei ollut musiikki­kisaformaatteja. Ei ollut liioin sosiaalista mediaa eikä nuorilla sellaista haaveammattia kuin julkkis.

Ei siis ihme, että Tiktakin jäsenetkin olivat aluksi ymmällään. He suhtautuivat moneen asiaan suurella epäilyksellä.

”Tähtiin kurkottelu ei ollut yhtään meitä. Olisi pitänyt keskittyä vain kellarissa soittamiseen”, Emppu sanoo.

Kaikkein suurin kynnyskysymys oli media, muistaa Petra. Soittamiseen oli kova hinku, mutta näkyvyys pelotti.

”Hyvin lähellä kävi se, ettemme olisi uskaltaneet lähteä julkaisemaan musiikkia lainkaan.”

Emppu ja Noora jopa suunnittelivat 13-vuotiaina, että heidät voisi meikata ensimmäisissä kuvauksissa tunnistamattomiksi. Niin he voisivat olla jatkossa rauhassa.

Nykyään musiikkiuraa tavoitteleva nuori tuskin pelkäisi ja välttelisi julkisuutta. ”Ei, kyllä se taitaa olla päinvastoin”, kaksikko naurahtaa.

Ei ole vaikea arvata, mitä Tiktakista suunniteltiin levy-yhtiössä. Näkihän sen ensimmäisistä promokuvistakin.

Tyttö- ja poikabändit olivat 1990-luvun suuri popilmiö. Tiktakin esikuva oli brittiläinen sensaatio Spice Girls. ”Kyllä me Spaissareiden vanavedessä silloin tulimme”, Petra sanoo.

Ensimmäisissä kuvissa tytöille on haettu selviä rooleja niin kuin maustetytöilläkin oli. Kuvissa on hippunen glamouriakin.

Mutta ei se ollut yhtään Tiktakia. Spice Girls -jäljittely loppui lyhyeen.

”Me olimme teinityttöjä, joille ei todellakaan puettu päälle jotain, mitä emme itse halunneet”, Petra sanoo.

Sekin auttoi, että kun mentiin festivaaleille, sama yleisö oli siellä katsomassa Apulantaa, heviyhtyeitä ja Tiktakia. Yleisö vapautti yhtyeen nopeasti tyttöbändivaiheesta.

”Ehkä niin ei ollut internetin keskustelupalstoilla, mutta keikka­kansan keskellä meidät ostettiin”, Emppu miettii.

Se, että bändin jokainen jäsen sai näyttää miltä halusi, oli vielä 2000-luvun alussa aivan ok. Suuri ammattilaisten joukko ei ollut pakottamassa yhtyettä johonkin muottiin, saati miettimässä, millainen on sen brändi.

Niinpä oli mahdollista, että lavalla oli Mimmu siivet selässä, Emppu rastat päässä sekä Petra valkoiseksi blondatussa tukassaan ja pastellinvärisissä luomiväreissään.


Bändi saattoi mennä keikalle välillä aika hurjankin näköisenä. Esimerkiksi Emppu muistelee, että hänellä oli jossain vaiheessa hippi- ja ekologisuusvaihe, johon ei meikkaaminen kuulunut.

Ja kun bändi soitti Emma-gaalassa, Petra meni ostamaan Dieseliltä uudet farkut. Siinä koko satsaus.

Nyt ajatus olisi absurdi. ”Sisältö merkitsi silloin ehkä nykyistä enemmän”, Petra pohtii.

Tiktakilta löytyy useita muitakin mai­nioita esimerkkejä siitä, kuinka musiikkimaailma on muuttunut 20 vuodessa.

Levybisneksessä raha liikkui vielä 2000-luvun alussa täysin eri kokoluokassa kuin nykyään. Aika tulla alalle oli uudelle yh­tyeelle otollinen.

Emppu ja Petra muistelevat, että kaikki tehtiin huolella ja pitkäjänteisesti, videoita ja valokuvia myöten.

Levyjä suunniteltiin huolella. Kun ensilevyä vuonna 1999 vielä tehtiin, suunniteltiin jo toista.

Bändi sai hyviä lauluntekijöitä, joukossa esimerkiksi tyttöjen suuret idolit, Tehosekoittimen Matti Mikkola ja Otto Grundström. Jos vanhempien miesten tekemät kappaleet eivät tuntuneet omilta, tytöt kyllä kertoivat.

”Hyvä esimerkki on ensimmäinen sinkku, jonka tekstiversio oli Penni ajatuksista. Siis maailman nolointa, eihän kukaan sano noin! Se hylättiin, ja tilalle tuli Sekoitat mun maailman, joka on miljoona kertaa 13-vuotiaan suuhun sopivampi”, Petra kertoo.

Levy-yhtiö järjesti Tiktakille tanssin­opetusta ja media­koulutustakin.

”Meillä oli haastattelu­treenejä”, Emppu muistelee.

Bändillä ja levy-yhtiöllä oli yksi yhteinen tavoite: tästä kaikesta rakennetaan kestävää. Yhdessä. Yhtyeelle annettiin paljon aikaa kasvaa ja opetella.

Maailma ei voisi olla nykyään enää erilaisempi. Varsinkin Petra on nähnyt sen soolourallaan.

”Nykyään voi olla mahdollista, että levyntekoa ei missään vaiheessa edes suunnitella. Kokeillaan vain parilla sinkulla. Jos se ei lähde, sinut dumpataan ja etsitään seuraava”, Petra sanoo.

”Artistin pitää olla hir­veän valmis ja kannatella yksin kaikkea.”

Tiktak murtautui heti alkumetreillään suomalaisten tietoisuuteen. Ensimmäinen single Sekoitat mun maailman ilmestyi elokuussa 1999, ja jo toinen single Lopeta iski täysillä kultasuoneen.

Eikä hyvä draivi siihen loppunut. Tiktakista tuli iso suomalainen yhtye. Aikaa kestäneiden hittien määräkin on kunnioitettava.

Mutta oli lähellä, että siitä olisi tullut vieläkin suurempi yhtye.

Bändin ensimmäiset 2,5 vuotta olivat hektiset. Siinä ajassa ehti syntyä kaksi suomenkielistä levyä ja yksi englanninkielinenkin. Vuosina 2000 ja 2001 tehtiin kaksi pitkää kiertuetta Yhdysvalloissa. Euroopassakin kierrettiin.

Muusikoille itselleen ei hektisestä ajasta ole jäänyt paljon mieleen. Emppu koki jonkinasteisen valaistumisen vähän aikaa sitten lomalla New ­Orleansissa. ”Istuin House of Bluesissa ja tajusin, että hitto, meitsi on ollut 17 vuotta sitten täällä keikalla. Aika hurjaa.”

Petra kuuntelee ja melkein kuiskaa: ”Nyt tuli kylmikset.”

He ovat vasta viime aikoina alkaneet tajuta, kuinka isoissa paikoissa he silloin esiintyivät ja miten isoista asioista oli kyse. Kun nyt on juteltu ihmisten kanssa, joiden kanssa silloin tehtiin töitä, on alettu ymmärtää: kansainvälinen läpimurto oli todella lähellä.

Mistä se sitten oli kiinni?

Se oli kiinni tytöistä itsestään.

”Me se feidattiin”, Emppu sanoo. ”Me todettiin, että tämä ei ole se, mitä me halutaan. Niin iso integriteetti meillä oli.”

Tiktak oli päättänyt, että he eivät halua kansainvälisesti menestyneiksi poptähdiksi. He halusivat elämältä muutakin.

Petra muistaa saaneensa eteen paperin, jossa hänen olisi pitänyt sitoutua vuoden promootiosuunnitelmaan.

”Joka käsitti aika tavalla koko maapallon.”

”Mulle tuli tunne, etten voi sitä allekirjoittaa. Mutta he pelasivat sen itse huonosti. He pyysivät liikaa. Olimme lukiolaisia. Siinä elämänvaiheessa tuntui mahdottomalta sitoutua johonkin vuodeksi”, Petra muistelee.

”Mutta sellaisia me olemme aina olleet. Hirveän streittejä ja rehellisiä. Koko eloni ihmisenä perustuu tiettyyn periksi antamattomuuteen arvojeni suhteen”, Emppu sanoo.

Sopimusta ei kirjoitettu.

”Kyllä levy-yhtiön sedillä sitten kyyneleet valui­vatkin.”

Bän­din jäsenillä­ oli vahva­ halu hoitaa ­asiat kunnolla, ja se näkyi myös kiertueilla. Keikkojen tekemisen lomassa kiertuebussissa päntättiin kokeisiin. Joku enemmän, joku vähän vähemmän, mutta kuitenkin niin, että koulusta selvittiin hyvin.

Yksi kunnianhimoisimmista pänttääjistä oli Petra. Hän oli aina tiennyt haluavansa lääkäriksi.

”Petra on tyyppinä superkun­nianhimoinen. Sä teit sikana duunia koulun eteen, ja aika rankoissa ympäristöissä”, Emppu sanoo ja katsoo Petraan.

Muutenkin bändin taival sujui ihmeen jouhevasti. Kaikkea helpotti se, että kokemukset pystyi jakamaan muiden kanssa. Ahdistelukokemuksetkin.

Joskus oli tilanteita, että eturivissä joku yritti katsoa hameen alle.

”Totta kai se oli ahdistavaa ja väärin, mutta me ei oltu siinä tilanteessa yksin. Me on selvitty aika vähillä vammoilla”, Emppu sanoo. Ja sen vakavampia tilanteita ei ollut.

Petra sanoo silti nyt jälkikäteen tajunneensa, että he olivat vasta 13-vuotiaita pyöriessään keikoilla baareissa. Nyt kun on oma lapsikin, tämä kaikki tuntuu hämmentävältä.

”Mutta aikuiset pitivät meistä tosi hyvää huolta. Saimme kasvattaa nahkaa kovemmaksi turvallisessa ympäristössä. Meillä oli aina lapsenvahti mukana, joka hoiti tilanteet, jos niitä tuli”, Petra sanoo.

Toki myös hormonit hyrräsivät ja kinastelua riitti, kun kuusi teini-ikäistä tyttöä matkasivat samassa bussissa. Petra ja Emppu eivät muista kuitenkaan yhtään ”minä lähden bändistä” -tyyppistä riitaa.

Ja kun aika kului, toimintaan tuli koko ajan lisää hauskuutta ja rentoutta. Porukka ”bändiytyi”. Alettiin keskittyä oikeisiin asioihin.

Bändi teki tiiviisti keikkoja kahdeksan vuotta ilman taukoja. Vasta vuonna 2007 tuli ajatus, että voisi vetää pari kuukautta henkeä ja miettiä sitten uutta levyä ja konseptia.

Tauko tuli, mutta sen myötä myös päätös lopettaa. Osa jäsenistä halusi siirtyä elämässä seuraavaan vaiheeseen.

Petralla tosin kävi päinvastoin. ”Minä huomasin tauon aikana, että musiikki on minun juttuni.”

Bändi lopetti, mutta Petra jatkoi soolouralle. Levyjä on ilmestynyt kaikkiaan kolme. Tässä välissä hän on ehtinyt myös naimisiin, saanut lapsen ja opiskellut maisteriksi pääaineenaan kemia.

Emppukin on julkaissut ­useampia levyjä, ensin yhtyeensä Damen, sitten Alavalan kanssa. Vuosien aikana on ollut monia muitakin bändiprojekteja, ja nykyään Emppu soittaa Mira Luodin yh­tyeessä.

Kahdelle alallekin hän on ehtinyt kouluttautua: Emppu on maisteri erityispedagogiikan laitokselta sekä musiikkiterapeutti Jyväskylän yliopistosta.

Tahti kuulostaa hengästyttävältä, mutta Petra ja Emppu sanovat, että se on heille aivan luontaista.

”Kaikki me ollaan hektisiä tyyppejä.”

Ja toisaalta kovaan tahtiin on myös kasvettu. ”Me on 13-vuo­tiaista asti tehty koko ajan älyttömästi töitä. Rytmiin tottui. Kun bändi loppui, rytmi jatkui.”


Tiktak ei ole vain yhtye. Se on myös yhteisö, jonka suojissa kuusi tyttöä kasvoi aikuisiksi. Bändin toimintavuodet 1999–2007 kattoivat jäsentensä elämässä juuri ne ratkaisevat vuodet, jolloin ihmisestä kasvaa oma persoonansa.

”Ne olivat identiteetin kehittymisen ja so­siaalisen kasvun tärkeimpiä vuosia. Minun koko persoonani kehittyi niinä vuosina”, Emppu sanoo.

Petralla on tapana sanoa, että oma äiti kasvatti hänet 13-vuo­tiaaksi asti, mutta huonekaveri Noora kasvatti siitä eteenpäin.

”Sillä se, että viettää jonkun kanssa kymmenen vuotta samassa hotellihuoneessa, vaikuttaa väkisin.”

Suhteet ovat pysyneet. Koko porukalla tavataan pari kertaa vuodessa, mutta bändin sisällä on myös tiukempia dynamiikkoja: naapuruussuhteita, kummisuhteita, bändisuhteita.

Tärkeitä ovat myös perheet, sillä Tiktak ei ollut vain kuusi tyttöä. Palavereissa istuivat alkuaikoina yhtä lailla äidit ja isät.

Moni 2000-luvun alun yhtye tekee paluun juuri nyt. Tiktakin jäsenet ovat miettineet, mistä se voi johtua.

Vastaus saattaa löytyä aikakauden musiikin ajattomuudesta. Se toimii, vaikka se irrotetaan omasta ajastaan ja tuodaan tähän aikaan.

Ehkä vanhaa musiikkia on jopa kaivattu. Emppu ainakin on.

”Minun ykkösinstrumenttini on sähkökitara. Särökitara! Sen katoamista radioaalloilta olen itse surulla kuunnellut. Vanha musiikki oli soitettua musiikkia, siinä oli oikeita soittimia. Liverumpali soitti livenä studiossa. Sellaista tehdään ny­kyään aika vähän”, Emppu sanoo.

Siksi hän toivoo, että ihmiset tulisivat katsomaan keikoille, miltä kuulostaa, kun kaksi kitaraa soittaa makeaa terssistemmaa. Se on sitä ehtaa rockia.

Yhtään uutta kappaletta Tiktak ei aio paluukeikoille tehdä. Miksi tekisikään, Petra ja Emppu kummastelevat. Vanhoissa on niin paljon hyviä, että ne riittävät.

”Ei kukaan halua kuulla mitään uusia. Ei mekään haluta”, Emppu sanoo topakasti.

Sitä paitsi mitä ideaa olisi tehdä uusia kappaleita, kun bändi ei aio jäädä aktiiviseksi. Neljä keikkaa riittävät. Sitten se on taas siinä.

Tiktakin viimeinen keikka on Tammerfestissä. Onko sen jälkeen luvassa päätösbileet, aivan kuten silloin yli kymmenen vuotta sitten?

”Totta kai”, huudahtaa Petra.

Mutta Emppu hiljenee. Hänellä on seuraavana päivänä keikka toisella puolella Suomea. Käykö tässä niin kuin viimeksikin: arki iskee kasvoille nopeammin kuin arvaakaan?

”Äh, mä ajattelen vain bailaamisen kannalta. Kaikki tilaisuudet täytyy käyttää hyväksi. Myöhemmin järkätään tietty uudet bileet!” Petra lupaa.

Tiktak esiintyy kesällä Himos Juhannuksessa, Jyväskylän ja Oulun Suomipop-festivaaleilla sekä Tammerfestissä.

Fakta

Tiktak


 Rockyhtye, johon kuuluvat Petra (laulu), Emppu (kitara), Noora (kitara), Mimmu (basso), Nea (koskettimet) ja Tuuli (rummut).

 Yhtye sai alkunsa Pohjois-Helsingin Bändikoulussa.

 Levytyssopimus tehtiin Universalin kanssa vuonna 1999, kun soittajat olivat 13–15-vuotiaita. Ensilevy Frendit myi heti platinaa.

 Tiktak julkaisi kaikkiaan kahdeksan levyä, myös yhden englanninkielisen.

 Yhtye päätti uransa 2007. Palaa nyt festivaalilavoille neljän keikan ajaksi.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Pop- ja rockmusiikki
  • Tiktak
  • Kulttuuri
  • Mari Koppinen

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Helsingissä vierailleen amerikkalaisen valokuvamallin puoliso edusti punaisessa solmiossa

    2. 2

      ”Perusterveet aikuiset soittavat, kun ovat vihaisia luonnolle” – Helle­aalto lisää turhia hätä­puheluja

    3. 3

      Kuvia Suomesta, osa 33: Jonne Heinonen kuvasi krapulaa

    4. 4

      Talousmahtien G20-kokous ajautui pattitilanteeseen – ”Emme neuvottele ase ohimollamme”, Ranskan talousministeri ilmoitti Yhdysvalloille

    5. 5

      Lämpöaallolle ei näy loppua, Ilmatieteen laitos varoittaa taas tukalasta helteestä

    6. 6

      Nakupyöräilijät kiersivät Helsingin keskustaa jo viidettä kertaa – maailman­laajuinen tapahtuma kritisoi autoilua

    7. 7

      Alanis Morissetten keskisormi miehille heiluu korkeammalla kuin koskaan – Porissa esiintyi hyväntuulinen tähti, joka kulki lavalla kuin nurmea leikkaava puistotyöntekijä

    8. 8

      Onko maaseudulla ollenkaan tulevaisuutta? HS:n Heikki Aittokoski lähti selvittämään asiaa Ylä-Savoon, joka on pienois­malli siitä, mitä Suomessa nyt tapahtuu

      Tilaajille
    9. 9

      Dramatiikkaa sateen sotkemassa Saksassa: Sebastian Vettel ajoi ulos, Lewis Hamilton kiri pitkältä takamatkalta voittoon: ”Olosuhteet olivat täydelliset tällaiseen nousuun”

    10. 10

      Suomalaistutkimus avaa uuden näkö­kulman syövän hoitoon – ”Kukaan muu ei ollut uskaltanut ajatella, että syöpä­lääkkeiden tehottomuuden taustalla voisi olla yhteinen tekijä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvia Suomesta, osa 33: Jonne Heinonen kuvasi krapulaa

    2. 2

      Suomalaistutkimus avaa uuden näkö­kulman syövän hoitoon – ”Kukaan muu ei ollut uskaltanut ajatella, että syöpä­lääkkeiden tehottomuuden taustalla voisi olla yhteinen tekijä”

    3. 3

      Helsingissä vierailleen amerikkalaisen valokuvamallin puoliso edusti punaisessa solmiossa

    4. 4

      Kansainväliset toimittajat tulivat Suomeen väärällä hetkellä – ei täällä tällaista ole

    5. 5

      Onko maaseudulla ollenkaan tulevaisuutta? HS:n Heikki Aittokoski lähti selvittämään asiaa Ylä-Savoon, joka on pienois­malli siitä, mitä Suomessa nyt tapahtuu

      Tilaajille
    6. 6

      Jyväskylän Kalevan kisojen toimitsija totesi seitsenottelijoiden häiritsevän muita lajeja – hopeamitalisti Miia Sillman lataa täyslaidallisen: ”Huonoimmin järjestetyt Kalevan kisat ikinä”

    7. 7

      Saako vessan valoja räpsytellä vai tuleeko ne pitää päällä? Asian­tuntija kertoo, mikä on energia­tehokkain tapa käsitellä kodin valoja

    8. 8

      Helsingin keskustan 1800-luvun puutalot saatetaan purkaa tai siirtää muualle – Kampin ja Hietalahden alueella on käynnissä hurja kiinteistöruletti

    9. 9

      Pelottava hämäräheikki yritti tulla ikkunasta asuntoon, eikä Helsingin poliisia kiinnostanut – vai miten se nyt oikein meni?

    10. 10

      Venäjältä tihkuu tietoja ”sopimuksista”, joita Yhdysvallat ei vahvista – Trumpin ja Putinin Helsingin-tapaamisen sisällöstä vallitsee yhä epätietoisuus

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Republikaani­senaattori John McCain: Helsingin huippu­kokous oli hirvittävä virhe – lue HS:n seuranta Trumpin ja Putinin tapaamisen käänteistä

    2. 2

      This is Finland: After Trump and Putin leave, the president heads across the street for a drink

    3. 3

      Tällainen on Suomi: Kun Trump ja Putin olivat poistuneet, presidentti Niinistö lähti terassille kuin kuka tahansa

    4. 4

      Trump tuhosi Helsingin huippukokouksen yhdellä iskulla – amerikkalaiset tyrmistyivät Trumpin ”antautumisesta” Venäjän presidentille

    5. 5

      Suomen hipsterein paikka on pieni kylä Nokian hylkäämässä Salossa – ”Elämäntilanteeni on niin hyvä, ettei siitä melkein kehtaa puhua”

    6. 6

      Donald ja Melania Trumpin saattue saapui Kalastaja­torpalle suuren väkijoukon saattelemana – lue HS:n seuranta sunnuntain tapahtumista

    7. 7

      ”Ostin kaksi kuumemittaria ja söin elohopeat niistä” – tutkija selvittää laittoman abortin teettäneiden naisten kohtaloita

      Tilaajille
    8. 8

      Jäämies Ötzi kuoli täysin vatsoin, mutta nykyihmistä hänen viimeinen ateriansa voi hirvittää

    9. 9

      Kuvia Suomesta, osa 33: Jonne Heinonen kuvasi krapulaa

    10. 10

      Näistä syistä Kalastajatorppa on ylivoimainen paikka Trumpin yöpaikaksi

    11. Näytä lisää