Kulttuuri

Neljä miestä hakkasi irakilaispakolaisen ja sitoi hänet puuhun Saksassa – nyt tositapauksesta syntyi Berliinin biennaalin puhutuin taideteos

Gabi Ngcobo Johannesburgista kertoo HS:lle miksi Tina Turnerin We Don’t Need Another Hero -hitti nousi kansainvälisen taidetapahtuman yllättäväksi teemaksi. ”Avoin vuorovaikutus on olennaista. Emme etsi sankareita.”

Berliini

Neljä saksalaismiestä hakkaa irakilaispakolaisen, sitoo hänet puuhun, ja nyt tositapaus on esillä myös Mario Pfeiferin tekemässä videoinstallaatiossa, joka on Berliinin biennaalin puhutuin teos.

Täällä nähdään myös videomateriaalia vuoden 1965 mellakoista Yhdysvalloissa Depeche Moden säveliin Tony Cokesin Black Celebration -teoksessa ja paljon teoksia taiteilijoilta, joilla on juuria Afrikassa ja Karibialla.

Palaamme näihin teoksiin kirjoituksen lopun biennaalitärpeissä, mutta ensin kannattaa keskustella biennaalin eteläafrikkalaisen pääkuraattorin Gabi Ngcobon kanssa.

Miksi tapahtuman nimi on We don’t need another hero eli Tina Turnerin laulama Mad Max 3 -elokuvan tunnussävel kaukaiselta 1980-luvulta?
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Jokaisella sanalla on merkitystä, ja analysoimme koko laulutekstin näyttelykirjassa. Tässä näyttelyssä ’me’ ja avoin vuorovaikutus ovat olennaisia. Emme etsi sankareita”, pääkuraattori vastaa HS:lle ennen tyypillistä biennaali-iltaa.


Illan mittaan Hebbel am Uferin Hau2-tilassa yhdistellään johannesburgilaisen Keleketla Library -taideryhmän järjestämää kuva- ja videotaidetta, performanssia sekä ryhmään kuuluvan Thath’i Cover Okestran vetävää ja tanssittavaa konserttiesitystä.

Keleketla Libary -ryhmä edustaa tälle biennaalille tyypillisesti varsin epäkaupallista taidetta. Se on ”ideoiden ja muistin” kirjasto, ei perinteinen kirjasto.

”Ei tässä mitään portfoliota kerätä! Emme ole individualisteja ja esiinnymme nimettöminä. Ja kun viimeksi teimme gallerianäyttelyn, emme laittaneet seinille mitään, vaan näyttely oli siinä, että perustimme gallerian kellariin väliaikaisen radioaseman”, Keleketla Library -ryhmän toinen perustaja Rangoato Hlasane Johannesburgista hymähtää.


Yhdellä seinistä hehkuu Tina Turnerin nimiin merkitty lause ”I am only here for your beatiful gold”. Mitä se tarkoittaa?

”Hän sanoi noin tullessaan apartheid-politiikan aiheuttamasta kulttuuriboikotista huolimatta esiintymään Etelä-Afrikan Sun Cityyn 1980-luvulla”, pääkuraattori Ngcobo selittää.



Hänen mukaansa Turnerissa voi nähdä sankarillisuutta ja pahuutta. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja jopa solidaarisuuden ilmentymissä voi olla jotain perverssiä.

”Tutkin tätä taannoin opiskelijoiden kanssa, kun kävimme läpi kirjeitä, joissa norjalaiset ja ruotsalaiset lähettivät salaa rahaa Etelä-Afrikan apartheid-politiikan uhreille”, hän sanoo hieman salaperäiseen tapaansa.


Etelä-Afrikasta riittää taas kerrottavaa Nelson Mandelan satavuotisjuhlien ja monen muun syyn vuoksi. Mitä pääkuraattori suosittelisi kotikaupunkinsa Johannesburgin taidetarjonnasta?

”Mene sisään ruohonjuuritasolla itseorganisoituvien taiteilijoiden kautta, ei ylätason organisaatioiden kautta. Keleketla Libraryn taiteilijaryhmän kautta saat tarvittavat yhteydet”, pääkuraattori usuttaa.

Biennaali avautui viime viikolla, ja Ngcobo on jo saanut medialta kiitosta ihmisenkokoisen juhlan järjestämisestä.

Kaksi vuotta sitten biennaalin yksi painopiste tuntui olevan postmoderni suhtautuminen muoti- ja mainoskieleen ja taiteilijoita oli yli 120. Nyt biennaali keskittyy 46 taiteilijaan ja vain viiteen paikkaan, joista Akademie der Kunste Hansaviertel-alueella sisältää eniten tarjontaa.

Ngcoboa auttoi myös budjetin nostaminen kolmesta miljoonasta eurosta 3,5 miljoonaan euroon. Se auttoi häntä tilaamaan 30 uutta teosta biennaaliin.

”Tällä budjetilla 46 taiteilijaa tuntui hyvältä määrältä. Mutta en tilannut mitään, vaan kävin keskusteluja taiteilijoiden kanssa”, kielenkäytöstä erittäin tarkka kuraattori korjaa.

Hän käytti rahaa myös kutsuakseen kaukaisten maiden taiteilijoita residensseihin Berliiniin. Hänelle tämä törmäytys ja uudenlaiset kohtaamismahdollisuudet ovat jopa tärkeämpiä kuin valmistuneet ja mahdollisesti vielä valmistuvat teokset.


Ngcobo ei haluaisi korostaa sitä, että useilla biennaalin taiteilijoista on sukujuuria Afrikassa ja Karibian alueella. Biennaalia ei saisi myöskään mainita postkolonialistiseksi, dekolonisaatioksi tai eurosentrisyyden purkamiseksi, vaikka monet mediat ovat ehtineet jo tehdä niin, kuten oheisesta videostakin näkyy.



”Kyse ei ole siitä, että tiettyjen alueiden taiteilijat olisivat olleet liian vähän esillä Euroopassa, eivät he tarvitse Eurooppaa ollakseen olemassa. Näkyvyyttä tärkeämpää on se, miten keskustelemme ja miten tunnemme toisemme.”

Näyttelykirjassa siteerataan kirjailija Toni Morrisonin kuuluisaa lausetta siitä, että rasismi pakottaa kohteensa selittämään tekemisiään sen sijaan, että esimerkiksi taiteilijat voisivat keskittyä taiteeseensa.

”Sanaston pitää olla vapaata, ei leimaavaa. Halusimme sanoa ei tietyille helpoille leimoille raivataksemme tilaa itse taiteelle”, Ngcobo korostaa.

Joillekin tämä näyttäytyy myös väistelynä. New York Timesin arviossa tämä biennaali määrittelee itsensä liiankin halukkaasti sen kautta, mitä se ei ole.

”En halua olla kriitikoiden kriitikko, mutta eikö se arvostelu ollut vähän epämääräinen”, Ngcobo pohtii.

”On kuitenkin totta, että tämä ei ole opettava biennaali eikä tämä edusta mitään yhtä estetiikkaa. Luotin intuitioon ja fiilikseen, kun tein valintojani yhdessä kuraattoriryhmäni kanssa.”


Kuraattoriryhmään kuuluu myös saksalainen Yvette Mutumba, joka väitteli aikoinaan ”afrikkalaisesta diasporasta saksalaisessa kulttuurikontekstissa” ja on toinen päätoimittaja ”afrikkalaisia taideperspektiivejä” tarjoavassa Contemporary And (C&) -lehdessä.

”Ja silti afrikkalaisuus ei ole se juttu, vaan taiteellinen sisältö, jota pidämme relevanttina”, hän muistuttaa.

Hän ei sinänsä kiistä postkolonialistisen teorian monikäyttöisyyttä. Sivumennen sanoen Suomessakin postkolonialistinen ajattelu kulki kirjallisuustieteen kautta lopulta jopa musiikkitieteeseen, kun professori Eero Tarasti huomasi, kuinka Saksa-keskeinen musiikkihistoria oli luonut kolonialistisen katseen muuhun musiikkiin Jean Sibeliusta myöten.

”Jokainen museo joutuu nyt ajattelemaan kuinka postkolonialistisia ne ovat. Se on todella iso asia Saksassa nyt, mutta pahimmillaan järjestetään yksi konferenssi ja sanotaan, että nyt asia on hoidettu”, Mutumba pohtii.

”Dekolonisaatio on myös jo liian käytetty muotisana, samoin jopa diversiteetti. Ylikäytettynä ne menettävät merkityksensä.”


On joka tapauksessa valinta nostaa juuri nämä taiteilijat esiin ja jättää esimerkiksi kaupallisestikin kuuma Aasian nykytaidekenttä vaihteeksi vähemmälle huomiolle. Sen myöntää myös kuraattoritiimin brasilialaisjäsen Thiago de Paula Souza.

”Tietysti Aasia on tärkeä, mutta budjetti oli rajallinen, meillä on oma taustamme ja tietoutemme ja esimerkiksi dialogimme Karibian nykytaiteilijoiden kanssa tuntui nyt kiinnostavalta”, hän sanoo.

Hänen mielestään biennaali ei voi lähteä korjaamaan kolonialismin tuottamaa viidensadan vuoden sotkua.

”Mutta ehkä biennaali voi koskettaa ihmisiä, tehdä heistä sensitiivisempiä. Ehkä kävijät saavat jonkin herätteen, joka kypsyy ajatukseksi vasta viiden vuoden kuluttua. Tämä näyttely on kutsu ja keskustelun avaaja. On kävijöidenkin vastuulla katsoa, että keskustelu saa myös jatkoa.”

Näyttääkö niin käyvän? Liian aikaista sanoa, pääkuraattori Gabi Ngcobo sanoo.

”Etsin lepohetkiä, kokoan ajatuksiani ja luen arvostelut kootusti ehkä vasta elokuussa. Sen voin toki sanoa, että olen tavannut näyttelypaikoilla ihmisiä, jotka ovat tulleet liikutetuksi ja joilla on myönteistä sanottavaa.”

Berliinin biennaalin taidetärppejä

Akademie der Künste: Firelei Báez ja Mario Pfeifer

Jos ehdit käydä vain yhdessä biennaalikohteessa, valitse Akademie der Künsten rakennus Hansa-korttelien luona Hanseatenweg 10 -osoitteessa. Täällä on harkituin ripustus ja eniten töitä. 37-vuotiaan Firelei Báezin (Dominikaaninen tasavalta) teokset Frederik Suuren Sanssouci-asunnon ja haitilaisen Sans-Soucin eroista ja yhtäläisyyksistä saavat paljon tilaa.


Juuri täällä on myös biennaalin puhutuin videoinstallaatio eli Mario Pfeiferin Again / Noch einmal. Se käsittelee tapausta, jossa mielenterveydeltään horjunut irakilaispakolainen valitti puhelinkortista supermarketissa ja neljän miehen joukko raahasi hänet tiskiltä, hakkasi häntä ja sitoi hänet kiinni puuhun tavalla, jota osa piti rasistisena ja kuvottavana ja osa kannatettavana ”häirikön” kiinniottona.

Nelikko vapautettiin, mutta irakilaispakolaisen kävi jo ennen oikeudenkäyntiä huonosti: hänet löydettiin myöhemmin metsästä kuoliaaksi paleltuneena.


KW Institute for Contemporary Art: Mastur Bar ja tuhon installaatio

KW-nykytaidekeskus on turistille kätevästi Berliinin Mittessä Auguststraße 69 -osoitteessa. Hajanaisempi ja kokeellisempi kokonaisuus sisältää esimerkiksi Dineo Seshee Bopapen laajan raunioinstallaation Untitled (Of Occult Instability), jonka soundtrackina pyörii Nina Simone ja erityisesti vähän kaoottisempi Feelings-veto. Taiteilija käsittelee teoksellaan mielen järkkymistä. Täällä Berliinissä rauniot voivat assosioitua myös toisen maailmansodan pommituksiin.

Taiteilija selitti teostaan jo 2016 tarkemmin seuraavalla videolla:



Fyysisen ilon tunnelmia sisältää puolestaan Fabiana Faleirosin Mastur Bar -installaatio, joka käsittelee esimerkiksi naisten masturbaatiota ja soundtrackina soi Donna Summerin I Feel Love.
ZK/U Zentrum für Kunst und Urbanistik: Tony Cokes.

Tämän Siemensstraße 27 -osoitteessa sijaitsevan kulttuurikeskuksen kellarissa on usein klubi, mutta nyt siellä voi tanssia ja järkyttyä Tony Cokesin video- ja musiikkikokonaisuuksista. Läpimurtoteos Black Celebration (1988) kuvaa vuoden 1965 mellakoita Yhdysvalloissa ja musiikkina on kaikkea Morrisseystä Depeche Modeen. Mikrohaus, or Black Atlantic (2006–2008) on yhdentoista teoksen kokonaisuus, joka kuvaa esimerkiksi Yhdysvaltain harjoittamaa musiikilla kiduttamista ja sen seurauksia.

Lisätietoja löytyy Berliinin biennaalin kotisivuilta tämän linkin takaa.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Taide
  • Berliini
  • Kulttuuri
  • Vesa Sirén

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Voi vain ihmetellä, millä perusteella kaupungin vuokra-asuntoja jaetaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 33: Jonne Heinonen kuvasi krapulaa

    3. 3

      Maksan seksistä, koska vaimo ei ole "sillä tuulella" edes kuukausittain

      Tilaajille
    4. 4

      Helsingissä vierailleen amerikkalaisen valokuvamallin puoliso edusti punaisessa solmiossa

    5. 5

      Kaura­juomien menekki kasvaa, ja maito­yritykset lähtivät kisaan mukaan – suomalaiset suosivat silti ruotsalaista

    6. 6

      Tuloerot saavat tarttumaan pulloon, väittävät tutkijat – aiheuttaako taloudellinen epätasa-arvo todella mielenterveyden ongelmia?

    7. 7

      Egyptin vanhan valta­kunnan romahduttanut kuivuus tallentui kiveen intialaisessa luolassa – siitä alkoi meghalaya-aika, jota nyt elämme

    8. 8

      Kirjan voi valita kannen perusteella ja 49 muuta vinkkiä kesäkirjan valintaan – Riikka Utriainen keksi hetken mielijohteesta lukuhaasteen, joka on villinnyt jo tuhannet suomalaiset

    9. 9

      ”Perusterveet aikuiset soittavat, kun ovat vihaisia luonnolle” – Helle­aalto lisää turhia hätä­puheluja

    10. 10

      Kaupunki­bulevardeilla on runsaasti vastustajia – ”Varmasti ei löydy vaihtoehtoa, johon kaikki olisivat tyytyväisiä”, sanoo apulais­pormestari Sinnemäki

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvia Suomesta, osa 33: Jonne Heinonen kuvasi krapulaa

    2. 2

      Helsingissä vierailleen amerikkalaisen valokuvamallin puoliso edusti punaisessa solmiossa

    3. 3

      Kansainväliset toimittajat tulivat Suomeen väärällä hetkellä – ei täällä tällaista ole

    4. 4

      Onko maaseudulla ollenkaan tulevaisuutta? HS:n Heikki Aittokoski lähti selvittämään asiaa Ylä-Savoon, joka on pienois­malli siitä, mitä Suomessa nyt tapahtuu

      Tilaajille
    5. 5

      ”Perusterveet aikuiset soittavat, kun ovat vihaisia luonnolle” – Helle­aalto lisää turhia hätä­puheluja

    6. 6

      Suomalaistutkimus avaa uuden näkö­kulman syövän hoitoon – ”Kukaan muu ei ollut uskaltanut ajatella, että syöpä­lääkkeiden tehottomuuden taustalla voisi olla yhteinen tekijä”

    7. 7

      Helsingin keskustan 1800-luvun puutalot saatetaan purkaa tai siirtää muualle – Kampin ja Hietalahden alueella on käynnissä hurja kiinteistöruletti

    8. 8

      Saksan GP:n tulokset pysyvät alkuperäisessä muodossaan – Lewis Hamilton voitti, Valtteri Bottas oli toinen: ”En päässyt ohi, ja sitten käskettiin minimoimaan riskit”

    9. 9

      Alanis Morissetten keskisormi miehille heiluu korkeammalla kuin koskaan – Porissa esiintyi hyväntuulinen tähti, joka kulki lavalla kuin nurmea leikkaava puistotyöntekijä

    10. 10

      Egyptin vanhan valta­kunnan romahduttanut kuivuus tallentui kiveen intialaisessa luolassa – siitä alkoi meghalaya-aika, jota nyt elämme

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Republikaani­senaattori John McCain: Helsingin huippu­kokous oli hirvittävä virhe – lue HS:n seuranta Trumpin ja Putinin tapaamisen käänteistä

    2. 2

      This is Finland: After Trump and Putin leave, the president heads across the street for a drink

    3. 3

      Tällainen on Suomi: Kun Trump ja Putin olivat poistuneet, presidentti Niinistö lähti terassille kuin kuka tahansa

    4. 4

      Kuvia Suomesta, osa 33: Jonne Heinonen kuvasi krapulaa

    5. 5

      Trump tuhosi Helsingin huippukokouksen yhdellä iskulla – amerikkalaiset tyrmistyivät Trumpin ”antautumisesta” Venäjän presidentille

    6. 6

      Jäämies Ötzi kuoli täysin vatsoin, mutta nykyihmistä hänen viimeinen ateriansa voi hirvittää

    7. 7

      Helsingissä vierailleen amerikkalaisen valokuvamallin puoliso edusti punaisessa solmiossa

    8. 8

      ”Ostin kaksi kuumemittaria ja söin elohopeat niistä” – tutkija selvittää laittoman abortin teettäneiden naisten kohtaloita

      Tilaajille
    9. 9

      ”Konttorirotta” käveli Ancelikh Kaspisen ja Anni Nykäsen kojulle ja pyysi heidät Finlandia-talolle tarjoamaan mansikoita – Nyt kuvat ”sokeeraavan” makeista mansikoista leviävät maailmalla

    10. 10

      Heidi Juvonen on ollut pian vuoden ostamatta mitään turhaa, vaikka hänellä on kolme alaikäistä lasta ja kaksi kissaa – Näin se onnistui

      Tilaajille
    11. Näytä lisää