Kulttuuri
Hulttiopojasta tuli menestynyt professori, joka vannoo huumorin ja vapaan ajattelun nimeen: ”Ihminen päättää a
Olisihan siinä voinut käydä niinkin, ettei Raimo Hämäläisestähttps://www.hs.fi/haku/?query=raimo+hamalaisesta koskaan olisi tullut tekniikan tohtoria ja professoria. Alku takkuili, kun hän ei meinannut päästä Suomalaiseen Yhteiskouluun. ”Olin vähän sellainen poikaviikari. Lukeminen ei kiinnostanut, koska minulla oli niin paljon muuta tekemistä.”
Hämäläisen sisko menestyi ja opettajat ihmettelivät ääneen, miksi niin hyvän oppilaan veli oli sellainen hulttio. Opiskelupaikan saatuaan hän ryhdistäytyi ja päätti näyttää: hulttio vaihtoi kutosen keskiarvon kuuteen laudaturiin.
Hämäläinen ymmärsi jo nuoresta asti sosiaalisen pääoman merkityksen. ”En ollut koskaan out, olin pikemminkin liian in kaikessa, ja teinikunnan puheenjohtajana järjestämässä monia juttuja. Koulu vaikutti minuun paljon. Opettajat loivat uskon siihen, että kaikki oli mahdollista.”
Hämäläistä pyydettiin jo lukioaikana kesälukioon matematiikan apulaisopettajaksi. Luottamuksen osoitus vahvisti itsetuntoa ja hän opetti siellä mielellään, useamman kesän. Huumori auttoi avaamaan ajatuksia ja asioiden välisiä suhteita.
”Lauloimme yhdessä assistenttini Erkki Liikasenhttps://www.hs.fi/haku/?query=erkki+liikasen [nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja] kanssa matematiikan kaavat Yellow Submarinen sävelellä laskuharjoitusten aluksi.”
Uusi oivallus syntyy Hämäläisen mukaan siitä, kun tuttuja juttuja katsotaan eri suunnasta – vaikka vitsin kautta. ”Tylsyys on liimattu insinööreihin ulkopuolelta. Insinöörihän on ihmisen paras ystävä, joka yrittää koko ajan kehittää maailmasta paremman. Tietenkin kun työtään tekee tosissaan, voi kuvitella olevansa oikeassa. Ehkä silloin tarvittaisiin myös huumoria.”
Luova ja leikkisä ajattelu on auttanut Hämäläistä tarttumaan yllättäviinkin ilmiöihin hänen lempialueellaan, systeemimaailmassa. Innostus heräsi jo alaluokalla, kun opettaja käski piirtämään veden kiertokulun.
Otaniemessä opiskellessaan Hämäläiselle avautui mahdollisuus tutkia ihmisen hengitystä systeeminä yhdessä Helsingin yliopiston lääkäriopiskelijoiden kanssa.
Vuonna 1977 ilmestyneen väitöskirjan myötä Hämäläinen syventyi tutkimaan päätöksentekoa. Vielä silloin ajateltiin yleisesti, että vain faktat vaikuttavat. Hämäläinen oli eri mieltä.
”Myös arvot ja tunteet vaikuttavat, ei pelkkä data. Päätöksentekotieteen yksi teema on eristää tunteet ja tieto, jotka molemmat ovat totta ja välttämättömiä. Jos ihmisen aivoista puuttuu tunteita käsittelevä osa, ihminen ei pysty tekemään ratkaisuja.”
Ihminen päättää Hämäläisen mukaan aina tunteella. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta vaihtoehtoisia faktoja ja holtitonta hetkessä elämistä fiiliksen mukaan.
”Relevantin tunteen voi kokea vain todellisessa maailmassa. Päätöksen tekeminen tunteen pohjalta ilman kokonaiskuvaa on vaarallista. Systeemiajattelussa pyritään laajempaan hahmotukseen.”
Hämäläisestä tuli Teknillisen korkeakoulun sovelletun matematiikan professori 1981. Kolme vuotta sen jälkeen hän perusti Systeemianalyysin laboratorion ja toimi sen esimiehenä.
”Halusin luoda yksikön, joka ratkaisee oikeita ja arkisia pulmia, koska sitä insinöörin sielu haluaa. Pelkkä matematiikka on usein aika itseriittoista, keksittyjen ongelmien pyörittelyä.”
Yliopistomaailma on mustasukkainen. Hämäläinen kertoo, että jännitteisiä jakolinjoja oli ”oikean” matematiikan ja sovelletun välillä. Eikä tilannetta helpottanut, että vuosituhannen taitteessa hän houkutteli filosofi Esa Saarisen https://www.hs.fi/haku/?query=esa+saarisenyhteistyöhön.
”Onneksi rehtori Paavo Uronenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paavo+uronen näki saman vision. Silloin syntyi laajan kaaren systeemikeskus, jonka toisessa päässä oli kova matematiikka, toisessa soveltava filosofia.”
Maailman hahmottaminen ja paremmaksi tekeminen eri ajattelumalleja tarjoamalla oli Saarisen filosofian ydin – samoin kuin Hämäläisenkin. Ja jos Saarinen kerran valmensi työyhteisöissä valmiita insinöörejä, olisi vain järkevää antaa samaa opetusta jo teekkarivaiheessa.
”Ihminen ratkoo asioita oppimansa mukaan ja pohja voi jäädä aika kapeaksi. Siksi pitää ymmärtää ja miettiä muitakin tapoja. Mallit tarjoavat eri näkökulmia.”
Jäätyään eläkkeelle Aalto-yliopistosta 2016 Hämäläinen on jatkanut työtään ongelmien ratkaisun parissa. Nyt hän tutkii sitä, miten ihminen tuo itsensä ja taustansa mukaan prosesseihin.
”Nykymaailmassa numerot samaistetaan totuuteen, mutta päätöksiä tekevä ihminen ei ole neutraali. Mallit ovat ihmisen oman maailmankuvan vinouttamia ja toimivat vain tietyin edellytyksin.”
Hämäläisen mukaan ihminen on ymmärtänyt systeemiälyn intuitiivisesti aina, muuten emme olisi lajina menestyneet. Sanallistaminen on kuitenkin tehnyt sen näkyväksi ja helpottanut ajattelua.
Entä kuinka hallitusti ja kokonaisvaltaisesti Hämäläinen ymmärtää oman elämänsä? Hän nauraa. ”En ole kovin hyvä optimoija, pikemminkin suutari ilman kenkiä. On helppoa olla viisas, mutta soveltaminen on ihan eri juttu.”
Hämäläisen sisko menestyi ja opettajat ihmettelivät ääneen, miksi niin hyvän oppilaan veli oli sellainen hulttio. Opiskelupaikan saatuaan hän ryhdistäytyi ja päätti näyttää: hulttio vaihtoi kutosen keskiarvon kuuteen laudaturiin.
Hämäläinen ymmärsi jo nuoresta asti sosiaalisen pääoman merkityksen. ”En ollut koskaan out, olin pikemminkin liian in kaikessa, ja teinikunnan puheenjohtajana järjestämässä monia juttuja. Koulu vaikutti minuun paljon. Opettajat loivat uskon siihen, että kaikki oli mahdollista.”
Hämäläistä pyydettiin jo lukioaikana kesälukioon matematiikan apulaisopettajaksi. Luottamuksen osoitus vahvisti itsetuntoa ja hän opetti siellä mielellään, useamman kesän. Huumori auttoi avaamaan ajatuksia ja asioiden välisiä suhteita.
”Lauloimme yhdessä assistenttini Erkki Liikasenhttps://www.hs.fi/haku/?query=erkki+liikasen [nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja] kanssa matematiikan kaavat Yellow Submarinen sävelellä laskuharjoitusten aluksi.”
Uusi oivallus syntyy Hämäläisen mukaan siitä, kun tuttuja juttuja katsotaan eri suunnasta – vaikka vitsin kautta. ”Tylsyys on liimattu insinööreihin ulkopuolelta. Insinöörihän on ihmisen paras ystävä, joka yrittää koko ajan kehittää maailmasta paremman. Tietenkin kun työtään tekee tosissaan, voi kuvitella olevansa oikeassa. Ehkä silloin tarvittaisiin myös huumoria.”
Luova ja leikkisä ajattelu on auttanut Hämäläistä tarttumaan yllättäviinkin ilmiöihin hänen lempialueellaan, systeemimaailmassa. Innostus heräsi jo alaluokalla, kun opettaja käski piirtämään veden kiertokulun.
Otaniemessä opiskellessaan Hämäläiselle avautui mahdollisuus tutkia ihmisen hengitystä systeeminä yhdessä Helsingin yliopiston lääkäriopiskelijoiden kanssa.
Vuonna 1977 ilmestyneen väitöskirjan myötä Hämäläinen syventyi tutkimaan päätöksentekoa. Vielä silloin ajateltiin yleisesti, että vain faktat vaikuttavat. Hämäläinen oli eri mieltä.
”Myös arvot ja tunteet vaikuttavat, ei pelkkä data. Päätöksentekotieteen yksi teema on eristää tunteet ja tieto, jotka molemmat ovat totta ja välttämättömiä. Jos ihmisen aivoista puuttuu tunteita käsittelevä osa, ihminen ei pysty tekemään ratkaisuja.”
Ihminen päättää Hämäläisen mukaan aina tunteella. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta vaihtoehtoisia faktoja ja holtitonta hetkessä elämistä fiiliksen mukaan.
”Relevantin tunteen voi kokea vain todellisessa maailmassa. Päätöksen tekeminen tunteen pohjalta ilman kokonaiskuvaa on vaarallista. Systeemiajattelussa pyritään laajempaan hahmotukseen.”
Hämäläisestä tuli Teknillisen korkeakoulun sovelletun matematiikan professori 1981. Kolme vuotta sen jälkeen hän perusti Systeemianalyysin laboratorion ja toimi sen esimiehenä.
”Halusin luoda yksikön, joka ratkaisee oikeita ja arkisia pulmia, koska sitä insinöörin sielu haluaa. Pelkkä matematiikka on usein aika itseriittoista, keksittyjen ongelmien pyörittelyä.”
Yliopistomaailma on mustasukkainen. Hämäläinen kertoo, että jännitteisiä jakolinjoja oli ”oikean” matematiikan ja sovelletun välillä. Eikä tilannetta helpottanut, että vuosituhannen taitteessa hän houkutteli filosofi Esa Saarisen https://www.hs.fi/haku/?query=esa+saarisenyhteistyöhön.
”Onneksi rehtori Paavo Uronenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paavo+uronen näki saman vision. Silloin syntyi laajan kaaren systeemikeskus, jonka toisessa päässä oli kova matematiikka, toisessa soveltava filosofia.”
Maailman hahmottaminen ja paremmaksi tekeminen eri ajattelumalleja tarjoamalla oli Saarisen filosofian ydin – samoin kuin Hämäläisenkin. Ja jos Saarinen kerran valmensi työyhteisöissä valmiita insinöörejä, olisi vain järkevää antaa samaa opetusta jo teekkarivaiheessa.
”Ihminen ratkoo asioita oppimansa mukaan ja pohja voi jäädä aika kapeaksi. Siksi pitää ymmärtää ja miettiä muitakin tapoja. Mallit tarjoavat eri näkökulmia.”
Jäätyään eläkkeelle Aalto-yliopistosta 2016 Hämäläinen on jatkanut työtään ongelmien ratkaisun parissa. Nyt hän tutkii sitä, miten ihminen tuo itsensä ja taustansa mukaan prosesseihin.
”Nykymaailmassa numerot samaistetaan totuuteen, mutta päätöksiä tekevä ihminen ei ole neutraali. Mallit ovat ihmisen oman maailmankuvan vinouttamia ja toimivat vain tietyin edellytyksin.”
Hämäläisen mukaan ihminen on ymmärtänyt systeemiälyn intuitiivisesti aina, muuten emme olisi lajina menestyneet. Sanallistaminen on kuitenkin tehnyt sen näkyväksi ja helpottanut ajattelua.
Entä kuinka hallitusti ja kokonaisvaltaisesti Hämäläinen ymmärtää oman elämänsä? Hän nauraa. ”En ole kovin hyvä optimoija, pikemminkin suutari ilman kenkiä. On helppoa olla viisas, mutta soveltaminen on ihan eri juttu.”
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kuka?
Raimo P. Hämäläinen
Syntynyt Helsingissä 1948. Diplomi-insinööri (1972) ja tekniikan tohtori (1977).
Talousmatematiikan professori Vaasan kauppakorkeakoulussa 1979. Sovelletun matematiikan professori Teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa 1981–2016.
Perusti Systeemianalyysin laboratorion 1984.
Vieraileva professori Loughborough’n yliopistossa Englannissa 2017. Vierailijana yliopistoissa Yhdysvalloissa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Afrikassa, Singaporessa ja Australiassa.
Yli 200 kansainvälistä julkaisua päätöksenteon, peliteorian, systeemien, fysiologian ja energian sekä ympäristömallintamisen alalta.
Vuonna 2013 julkaistu artikkeli On the Importance of Behavioural Operational Research käynnisti uuden ihmisen roolia mallintamisessa käsittelevän tutkimuskentän.
Edgeworth-Pareto Award 2004. Suomen operaatiotutkimusseuran kunniapuheenjohtaja.
Asuu Helsingissä. Avoliitossa, kaksi lasta ja neljä lastenlasta edellisestä liitosta.
Harrastaa ulkoilua, viehe- ja perhokalastusta, purjehdusta, sukeltamista, hiihtoa, lumilautailua sekä käsialatutkimusta.
Täyttää 70 vuotta heinäkuun 7. päivä. Viettää merkkipäiväänsä kesämökillä suvun kanssa.
- 70-vuotias Seuraa
- Syntymäpäivät Seuraa
- Juha Riihimäki Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24