Kulttuuri    |   HS-analyysi

Näin Trump ja Putin käyttävät kulttuuria omiin tarkoituksiinsa: toinen pönkittää taiteella narsismiaan, toinen käyttää valtaa myös kulttuurielämässä

Huippukokouksen alla Jukka Petäjä analysoi Donald Trumpia kulttuurihenkilönä ja Vesa Sirén analysoi Vladimir Putinia kulttuurinäkökulmasta.

Useampi lähde on eri yhteyksissä paljastanut, että Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ei juuri kirjoja lue.

Hän ei edes teeskentele, että viihtyisi kirjojen parissa, päinvastoin. Jos hänet saisi houkutelluksi lukemaan, suosikkikirjaksi voisi valikoitua Osmo Jokisen runoko­koelma Nollapiste (1964), jonka kaikki 64 sivua ovat tyhjiä, muutamaa satunnaista typografista merkkiä lukuun ottamatta.

Tämä ei ole kuitenkaan ole koko totuus, jos puhutaan kirjoista. Donald Trump on itse asiassa ollut mukana kirjoittamassa ­useampaa kirjaa kuin on niitä lukenut. Hänen nimensä on tekijänä tai toisena tekijänä lähes kahdessakymmenessä kirjassa.

Tämä ei kuitenkaan välttämättä osoita, että hän olisi automaattisesti noiden kaikkien kirjojen tekijä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ensimmäinen kirja oli yhdessä Tony Schwartzin kanssa kirjoitettu Trump: The Art of the Deal vuodelta 1987. Myöhemmin on paljastunut, että Schwartz oli koko kirjan haamukirjoittaja. Kirja pysyi yhtäjaksoisesti eniten myytyjen kirjojen listalla Yhdysvalloissa miltei vuoden päivät.

Se on myös Donald Trumpin oman kirjallisen suosikkilistan kakkossijalla. Piikkipaikkaa pitää Erich Maria Remarquen sotaromaani Länsirintamalta ei mitään uutta.

Kun Schwartz kirjoitti teosta Trump: The Art of the Deal, hän haastatteli tulevaa presidenttiä vuoden mittaan useamman kerran, eikä koskaan nähnyt tämän asunnossa ensimmäistäkään kirjaa.

Donald Trumpin risti­riitainen hahmo on sen sijaan innostanut monia kirjan­tekijöitä. Hänestä itsestään on kirjoitettu yli 4 500 englanninkielistä kirjaa, edellisen presidentin Barack Obaman saldo on puolestaan noin 800 kirjaa.

Luku paljastaa, että Trumpin persoona ja toiminta tarjoavat materiaalia joka lähtöön.

Laimeaa lukuintoaan Donald Trump on puolustellut toteamalla, ettei hänellä ole yksinkertaisesti aikaa lukea kirjoja. Tabloidijournalistisia keskusteluohjelmia tai uutislähetyksiä hän seuraa televisiosta parhaimmillaan jopa kahdeksan tuntia päivässä. Televisiokanavista hän suosii Fox Newsiä.

Donald Trumpia ei yleisemminkään tunneta minään kulttuurin ja taiteen rakastajana tai puolestapuhujana.

Taidetta Trump ei juuri harrasta. Tiedetään, että Modernin taiteen museossa MoMAssa Trump luuli Donald Juddin veistosta sohvapöydäksi ja heitti takkinsa muitta mutkitta sen päälle. Näin kävi, kun hän pyysi Guggenheimilta taideteosta Valkoiseen taloon yksityiseen olohuoneeseensa.

Trumpin räikeässä estetiikassa tärkeintä on, että kaikki näyttää kalliilta ja eksklusiiviselta, pröystäilevaltä ja tyylittömältä.

Aitoudella ei ole niin väliä totuudenjälkeisessä ajassa.

Trumpiin verratuna Liberace tuntuu tyyli­niekalta.

Hyvästä esimerkistä käy Donald Trumpin kakkoskoti Mar-a-Lago-kartano Palm Beachissa Floridassa. Vuonna 1927 valmistunut rakennus – toiseksi suurin kartano Floridassa – on muutettu historiallisten sitaattien ja artefaktien huvipuistoksi. Se vie varsinaiseen ajan karuselliin ja tar­joaa vauhdikkaan kierroksen historiallisiin sisustus- ja kertaustyyleihin.

Donald Trumpin maailmassa taide kertoo asemasta tai vauraudesta, ei mausta. Raha saa näkyä. Tässä mielessä hän saattaa toteuttaa monien äänestäjiensä haaveita, jos heillä vain olisi samalla lailla varaa kuin presidentillä itsellään.

Mitä kirkkaammin taide kiiltää, sitä paremmin siitä heijastuvat myös omat kasvot.

Oma lukunsa on rahan alku­perän häivyttäminen taidehankinnoissa. Brittiläinen sanomalehti The Independent väitti yli vuosi sitten, että Donald Trump ja hänen esikuntansa käyttävät taidehankinnoissa hyväkseen Trumpin omaa säätiötä, joka ei jaakaan rahaa yksinomaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin vaan myös henkilökohtaisiin hankintoihin.

Monet epäselvyydet liittyvät presidenttikampanjan aikaisen varainkeruuseen. Säätiö osti miamilaisen taiteilijan Havi Schanzin noin 120-senttisen muotokuvan tulevasta presidentistä 10 000 dollarilla.


Myös newyorkilaisen digitaiteilijan Michael Israelin muotokuva Trumpista maksettiin sää­tiön kassasta.

Voisi väittää, että Trumpin mielestä taiteen toinen tärkeä tehtävä on kuvata häntä itseään. Hän on sataprosenttisesti elossa silloin, kun kaikki katsovat häntä. Siksi tämän kuvallisen ikonografian luonteva sanallinen vastinen on juuri tviitti.

Donald Trump ei ole pop-aikakauden presidentti – kuten oli Barack Obama.

Obamalla oli paljon myös henkilökohtaisesti pelissä, kun hän esimerkiksi sai antaa presidentillisen ansiomitalin Stevie Wonderille, Bruce Springsteenille, Diana Rossille ja Bob Dylanille. Trumpin taide­makua tuntuu pikemminkin ruokkivan sosialistisen realismin metodi kuin amerikkalaisen nykytaiteen kenttä.


Yksi hivenen väkisinkin kantri­faniksi leivotun Donald Trumpin lempiartisteista on Peggy Lee. Listalle mahtuvat myös Neil Young ja Elton John – monien yllätykseksi. Aerosmith taas tuntuu jo tutummalta valinnalta – kuten myös Luciano Pavarotti.

Suurin presidentti Donald Trumpin politiikan synnyttämä pelko liittyy hänen taustaansa kovapintaisena liikemiehenä. Monet pelkäävät, että hän haluaa päästää markkinavoimat määräämään taiteesta ja sen sisällöstä.

Trumpin hallinto ehdottaa ensi vuoden budjetissa määrärahojen lakkauttamista National Endowment for the Humanities -virastolta, jonka tehtävänä on tukea tieteellistä tutkimusta, koulutusta ja humanististen alojen julkisia hankkeita. Sama lakkautusuhka koskee myös National Endowment For The Arts -virastoa, joka on yksi merkittävimpiä liitto­­val­tion taiteelle ja kulttuurille myöntämä tukirakennelma.

Sama kohtalo odottaa myös kansallista Julkisen tv-palvelun korporaatiota, (CBC), joka vastaa korkealaatuisten ei-kaupallisten radio- ja televisiolähetysten kehittämisestä.

Tänä vuonna edustajainhuone onnistui kumoamaan Trumpin hallinnon taiteen määrärahojen leikkaukset. Ensi vuonna edessä on entistä verisempi taistelu.

Venäjän presidentti Vladimir Putin suosii kulttuuria, joka ei asetu häntä vastaan – varoittavia ääniä uhkaa vuosien vankeus

Ohjaaja Kirill Serebrennikov on tutkintavankeudessa petosepäilystä, mutta sellisti Sergei Roldugin sai miljoonaomaisuuden ja palatsin säätiölleen.

Ohjaaja Oleg Sentsov on lehtitietojen mukaan nälkälakossa kärsiessään 20 vuoden vankeusrangaistusta terrorismiyrityksestä tuomittuna, mutta Mikkelin Musiikkijuhlilla juuri nähty Valeri Gergijev sai uuden oopperatalon.

Pussy Riot -yhtyeen jäsenet saivat kaksi vuotta vankeutta kirkossa tehdyn performanssin jälkeen, mutta maan johtajaa tukenut pianisti Denis Matsujev on saanut korkeita kunniamerkkejä, samoin sopraano Anna Netrebko.

Venäjän presidentti Vladimir Putin tukee maansa kulttuuria monin tavoin. Silloin, kun se ei asetu hänen tielleen.


Tässä kirjoituksessa käsitellään hänen kulttuuriprofiiliaan.

Putinin varhaisin taiteilijaystävä lienee sellisti Sergei Roldugin. Ystävyys alkoi vuonna 1977, jolloin Putin opiskeli KGB:n upseerikoulussa ja kysyi muusikolta vinkkejä klassisen musiikin kuunteluun. Myöhemmin Putin tutustui tulevaan vaimoonsa Rolduginin autossa. Rolduginista tuli Putinin pariskunnan vanhimman tyttären kummisetä.

Sittemmin Pietarin Mariinski-teatterin orkesterin soolosellistinä sekä Rimski-Korsakov-konservatorion rehtorina toimineelle Rolduginille kävi kuten monelle muullekin Putinin varhaiselle ystävälle: Putinin nousu tuotti heille uusia tilaisuuksia ja paljon rahaa.

Panaman papereiden paljastuminen antoi selkeitä viitteitä siitä, että Rolduginin nimissä olleita yrityksiä on käytetty bulvaanina rahansiirroissa Putinin lähipiirille.

Putin ja Roldugin ovat selittäneet, että sellistille on annettu tiettyjä osuuksia kulttuuria tukevista yrityksistä, jotta sellisti voi niistä koituvilla varoilla tukea nuoria muusikoita säätiönsä kautta.

Rolduginin säätiö järjestää mestarikursseja ja konsertteja nuorille muusikoille useissa kaupungeissa. Keskuspaikkana on Musiikin talona nykyisin tunnettu palatsi, jonka Aleksanteri II:n poika aikoinaan rakennutti itselleen.

Lisää Rolduginista löytyy vuoden 2016 HS-jutusta tämän linkin takaa.


1990-luvun alussa Putin nousi Pietarin kaupunginjohtaja Anatoli Sobtšakin kakkosmieheksi. Tuolloin Kirovin oopperan – joka Neuvostoliiton hajottua otti käyttöön historiallisen nimensä Pietarin Mariinski-teatteri – johtaja Valeri Gergijev tapasi hänet ensimmäisen kerran.

”Sobtšak oli hyvä ystäväni ja esitteli minut kakkosmiehelleen”, Mikkelin musiikkijuhlilla juuri esiintynyt Gergijev muistelee HS:lle.

”Ajat olivat todella huonot. He valittelivat yhdessä, että kaupunki ei voinut tukea Mariinski-teatteria siinä tilanteessa taloudellisesti niin kuin he halusivat.”

Ajat vakiintuivat ja tuki nousi. Gergijev huomasi samalla, että Putin kävi säännöllisesti kulttuuritapahtumissa. Tämä jatkuu yhä presidenttivuosina.

”Venäjällä kulttuuri on ehkä keskeisempää kuin joissakin länsimaissa. Olen johtanut New Yorkin Metropolitan Operassa yli 20 vuotta, mutta siellä ei näy valtionpäämiehiä. Johdin kymmenen vuotta London Symphony Orchestraa, mutta ei siellä maan pääministeriä näkynyt. Putin käy kuitenkin Mariinski-teatterin esityksissä 2–3 kertaa vuodessa. Ei minun vuokseni, vaan esitysten vuoksi. Tiedän hänen käyvän säännöllisesti myös Eremitaasissa.”

Gergijev lisää kohteliaasti, että Suomessakin esimerkiksi Tarja Halonen oli myös presidenttikausiensa kiireiden keskellä aktiivinen kulttuuriharrastaja.

”Ja Saksassa liittokansleri Angela Merkel käy käsittääkseni esimerkiksi Bayreuthin Wagner-juhlilla.”


Putinin tiedetään myös pystyvän soittamaan pianolla suosikkimelodioitaan, ja Denis Matsujev kiirehti taannoin kehumaan uutistoimisto Tassille presidentin pianistisen kosketuksen parantuneen. Matsujevin tietäen mukana saattoi olla pientä virnuilua, koska ammattipianistien taso on toki jotain muuta.

Putinin kirjailija­suosikeista tiedetään esi­merkiksi Turgenev ja muita venäläisiä, mutta myös Ernest Hemingway, Jack London ja Jules Verne. Lisätietoja löytyy tämän linkin takaa.

Putinista on ollut Gergijevin hankkeille ratkaisevaa hyötyä.

”Vuonna 2003 mainitsin hänelle, että Mariinski-teatterin toiminta hyötyisi uudesta oopperatalosta. Hän kysyi valtionvarainministeriltä, olisiko budjetissa tähän mahdollisuutta, ja tämä vastasi myöntävästi.”

Oopperatalo rakennettiin entisen ja yhä toimivan talon viereen. Avajaisissa juhlapuheen piti Putin.

”En usko, että hän tekee tätä imagonsa vuoksi. Kerran hän soitti minulle, ja kysyi, koska esitämme seuraavan kerran Tšaikovskin Patarouvan. Sanoin, että ensi kuussa. Hän sanoi tulevansa kuuntelemaan, koska ooppera on niin erinomainen, eikä hän ollut käynyt sen esityksissä vuosiin.”

Kuunnellaan samalla Gergijevin muukin hehkutus Putinin paremmista teoista.

”Kun mainitsin, että viime vuonna kuolleen näyttelijä Aleksei Petrenkon perhe oli joutunut pulaan, hän sanoi, että Petrenko oli loistava taiteilija ja hänen läheisiään pitää auttaa.”

Hehkutukseen voi vaikuttaa se, että Gergijev on osseetti, ja monet hänen kansastaan pitävät Venäjää ja Putinia tukena alueriidoissa Georgian kanssa.

Kaiketi tämä kaikki vaikutti, kun Gergijev esimerkiksi johti muistokonsertin sodan uhreille Palmyrassa Syyriassa sen jälkeen, kun Venäjä oli auttanut ajamaan Isis-järjestön kaupungista. Isis ehti tarkoituksellisesti tuhota ihmisten lisäksi kaupungin antiikin aikaisia temppeleitä. Konsertin solisti oli sellisti Sergei Roldugin.

Toisaalta Putinin tuki on auttanut Syyrian presidenttiä sotatoimissa, jotka ovat nekin tuhonneet maan kulttuuriperintöä. Ja ennen kaikkea merkinneet tuhansien ihmisten kuolemaa.

Eikö Putinin tukijoitakin huoleta se, että maassa oppositiomielisille käy usein niin huonosti? Ajatellaan esimerkiksi tutkintavankeudessa olevaa Serebrennikovia.

”Tietääkö Putin, kuka on ohjaaja Serebrennikov? Oletan, että tutkinnassa on kysymys finansseista. Ennen Neuvostoliitossa valtio hoiti taidelaitosten budjetit. Tässä systeemissä taiteilijoilla on myös taloudellinen vastuu”, Gergijev pohtii.

Kukaan ei tiedä, missä määrin juuri Putin on vaikuttanut Sentsovin vankeuteen ja Serebrennikovin tutkintavankeuteen. Vallan kasautuessa ja henkilökultin paisuessa muut toimijat voivat tietoisesti ja jopa alitajuisesti tehdä päätöksiä, joiden he arvelevat olevan suurelle johtajalle mieleisiä.

Serebrennikov itse sanoi ennen vangitsemistaan – jota hän pitää poliittisena – että olisi primitiivinen yksinkertaistus personifioida valtio ja sen toimet syyttämällä kaikesta juuri Putinia.

Mutta vuonna 2014 hän muistutti myös, että taiteilijoiden ja oppositiovoimien vangitsemisella yhteiskunta hankkiutuu eroon myös niistä varoittavista äänistä, jotka voisivat kertoa tuhoisista kehityskuluista ja auttaa välttämään ne.

Serebrennikov muistutti kaivoksien käytännöstä: kaivosmiesten seurana on ollut kanarialintuja, joiden oireet varoittivat työntekijöitä, jos jokin olikin vinossa. Hän muistutti, että tällaisten varoitusäänien kuristaminen tarkoittaa myös omaa kuolemantuomiota.


Venäjällä on yhä monipuolinen kulttuurielämä. Sarkasmia ja kapinahenkeäkin löytyy.

Esimerkiksi vankilassa istunut oppositiohahmo ja Arkangelin entinen pormestari Aleksandr Donskoi järjesti viime vuonna moniselitteisen SuperPutin-näyttelyn, jota monet moskovalaiset pitivät perin hienona osoituksena Putinin tärkeydestä.

HS:lle Donskoi naureskeli tätä ja sanoi haluavansa näyttelyn myös ”länteen, jossa näille kuville oksennettaisiin”.

Lisää SuperPutin-näyttelystä löytyy tämän linkin takaa.

Donskoi sai ainakin silloin jatkaa hovinarrina. Mutta varoittavia ääniä on tosiaan myös vaiennettu tai yritetty vaientaa, ja Venäjällä on kovat rangaistukset.

Otetaan esimerkiksi Pussy Riotin kirkkoperformanssi. Se olisi aiheuttanut paheksuntaa myös monissa länsimaissa, mutta ei siitä sentään seitsemän vuoden vankeutta olisi kovin monessa maassa esitetty.

Putin itse tuli julkisuuteen toteamalla, että performanssissa ei ollut mitään hyvää, mutta hän ei vaatisi niin ankaraa rangaistusta.

Oikeuslaitos tuomitsi kolme ryhmän jäsentä kahden vuoden vankeuteen, ja Putin sanoi heidän saaneen, mitä he toimillaan ansaitsivat.

Heidät vapautettiin armahduksella joitakin kuukausia ennen vankeusrangaistuksen päättymistä. Putin kertoi nyt, että tämä ei ollut taiteilijoille räätälöity armahdus, vaan rajattu armahdus tietyistä rikoksista kaikille niihin syyllistyneille Venäjän uuden perustuslain säätämisen 20-vuotisjuhlan kunniaksi.

Määräsikö Putin itse Pussy Riotin rankaisemisesta ja tuomion yksityiskohdista? Emme tiedä, mutta kovin monesti hän siitä halusi jotakin lausua.

Gergijevillä on georgialaissyntyinen sydänystävä, Neuvostoliitosta loikannut pianisti Aleksandr Toradze.

Vuosia sitten tuli tilanne, jossa yhteisen konsertin jälkeen taiteilijoita saapui kiittämään entinen KGB-mies Putin, jota kohtaan Toradze tuntee Neuvostoliitosta paenneena luontaista epäluuloa.

Pianisti yritti laukaista kiusallisen tilanteen ehdottamalla maljaa kahdelle suurelle johtajalle, Gergijeville ja Putinille.

Putin torjui: ”Maestro on suuri, minä palvelen ja katoan.”

Putin on ollut 18 vuotta vallassa, eikä katoamisesta ole merkkiä. Historia opettaa, että näin pitkät valtakaudet eivät aina ole hyväksi vallanpitäjälle itselleen eivätkä hänen maalleen.

Putinilla on jatkossakin – suoraan tai välillisesti – suuri vaikutus myös Venäjän kulttuurielämään ja taiteilijoiden hyvin- ja pahoinvointiin.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Ylivelkaisen vanhemman kuolema sekoitti elämäni ja ajoi minut työttömäksi

    2. 2

      Kun kirjailijasta tehtiin ennustaja: Ilkka Remes kirjoitti Turun saariston ratsiasta jo vuosia sitten, ja se tuskin oli vahinko

    3. 3

      Amerikkalaisnuoret imevät nyt myrkkyä muistitikusta – Sähkötupakka Juulista tuli trendipahe, jota myyjä pitää petollisena: ”Se pilaa kaiken”

      Tilaajille
    4. 4

      Kiira Korven tilitys entisistä valmentajistaan on karua luettavaa: ”Jälkeenpäin on ollut pysäyttävää tajuta, kuinka pahoin voin”

    5. 5

      Maailman majakka himmeni – Onko YK:lla tulevaisuutta Trumpin jälkeen?

    6. 6

      Taksikuski tuijotti vaihdekeppiä, ajoi madellen ja vaati maksua käteisellä Helsingin keskustassa – Teippihuijaus paljastui, kun Inari Suomela valitti sekavasta kyydistä taksiyhtiöön

    7. 7

      Friteerattuun kanaan erikoistunut pikaruokaketju Kentucky Fried Chicken tulee Suomeen

    8. 8

      Onko kuvassa näkemäsi nainen nuori vai vanha? Yksi kuuluisimmista illuusioista on elänyt vuodesta 1915 internetin keskustelupalstoille — Nyt tutkijat selvittivät sata vuotta vanhan kuvan ”jujun”

    9. 9

      Ajatushautomo Libera yrittää kaataa ay-liikkeelle pyhän asian: ”Yleissitovuus aiheuttaa monenlaista haittaa Suomen taloudelle”

    10. 10

      ”Amerikan isäpappa” Bill Cosby tuomittiin rikoksesta, josta hän näytti pitkään selviävän rangaistuksetta – #metoo-keskustelu vaikutti todennäköisesti siihen, että syytökset otettiin nyt vakavasti

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Onko kuvassa näkemäsi nainen nuori vai vanha? Yksi kuuluisimmista illuusioista on elänyt vuodesta 1915 internetin keskustelupalstoille — Nyt tutkijat selvittivät sata vuotta vanhan kuvan ”jujun”

    2. 2

      Taksikuski tuijotti vaihdekeppiä, ajoi madellen ja vaati maksua käteisellä Helsingin keskustassa – Teippihuijaus paljastui, kun Inari Suomela valitti sekavasta kyydistä taksiyhtiöön

    3. 3

      Friteerattuun kanaan erikoistunut pikaruokaketju Kentucky Fried Chicken tulee Suomeen

    4. 4

      Harvinainen geneettinen ”lottovoitto” venytti Shawn Bradleyn 229-senttiseksi – sen pidemmäksi ei terve ihminen juuri kasva

    5. 5

      OP aloittaa kuuttatuhatta työntekijää koskevat yt-neuvottelut – Tarkoitus ei ole päästä säästöihin irtisanomisilla, vakuuttaa pääjohtaja Ritakallio

    6. 6

      Työttömät kantavat metsässä puita ilman palkkaa, mutta onko siitä ihmelääkkeeksi Suomen ongelmiin? ”Hyödyllisiä töitä, joita kukaan ei muuten tekisi”

      Tilaajille
    7. 7

      Isä jää varjoon, kun lapsi valitsee äidin – Suosikki­asetelmalle on luonnolliset syynsä, ja näin se puretaan

      Tilaajille
    8. 8

      Kyllä, Lily Allen tilasi naisprostituoidun ja harrasti seksiä Liam Gallagherin kanssa – mutta hänen muistelmissaan on kyse paljon isommista asioista

    9. 9

      Häräntappoaseen kirjoitti 17-vuotias tyttö – sellaista ei tänä päivänä nähtäisi, eikä nähdä

    10. 10

      Vaihtokuvat näyttävät, kuinka venäläisen liikemiehen ja Airiston Helmen hankkimat alueet ovat muuttuneet vuosien saatossa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Köyhien lasten hätä alkoi näkyä, kun toimeentulotuki siirtyi Kelan hoitoon – ”Tapaan lapsia, jotka ovat silmät pyöreinä, kun vien heille juustoa tai jogurttia”

    2. 2

      Puolella miljoonalla suomalaisella on riittämätön lukutaito – Testaa, kuinka hyvin itse ymmärrät lukemaasi

    3. 3

      Äiti riehui, ryyppäsi ja teki lopulta itsemurhan – Kun Sari Järn halusi ymmärtää miksi, hän löysi suvun synkän historian

      Tilaajille
    4. 4

      Krp ottanut kiinni kolmannen henkilön Turun seudun laajoissa kotietsinnöissä – ”Etsinnät sujuneet suunnitelmien mukaan”

    5. 5

      Sotilaslähde HS:lle: Airiston Helmi ollut vuosia Puolustus­voimien ja Supon tarkkailussa – ”Ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet”

    6. 6

      Työelämä on ajautunut aivot turruttavaksi silpuksi, mikä ajaa kolmekymppiset työkyvyttömyyteen – Aivotutkijoiden ratkaisu on uusi työaika, ja näin se toimii

      Tilaajille
    7. 7

      Markku hakee Viipurista bensaa, seksiä ja puolisolle kukkia – Yhä useampi itärajan mies tuo myös hiv:n, mutta testeihin Markku ei mene

      Tilaajille
    8. 8

      Miehet ovat usein tajuamattaan henkisen väkivallan uhreja – ”Miehillä voi olla parinkymmenen vuoden kokemus alistamisesta”

    9. 9

      ”Ongelmista ykkönen on viina, kakkonen on viina ja kolmonen on viina” – Ensihoidon eläköityvä vastuulääkäri Teuvo Määttä on nähnyt Helsingin pimeän puolen

    10. 10

      ”Hän ei lopeta koskaan” – Tällainen mies on rahalla, viinalla ja nuuskalla lapsia Helsingin keskustassa houkutellut sarjahyväksikäyttäjä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää