Kulttuuri
Bad Religionin laulaja Greg Graffin on ateisti, jota ei väsytä – nyt tohtoriksi väitellyt punkkaritieteilijä h
Ei ole helppoa elää ateistina ja tieteilijänä maassa, jonka asukkaista vain kolmannes http://www.pewresearch.org/fact-tank/2017/02/10/darwin-day/uskoo evoluutioon ilman Jumalan väliintuloa, ja jossa on epävarmuutta siitä, onko maapallo pyöreähttps://today.yougov.com/topics/philosophy/articles-reports/2018/04/02/most-flat-earthers-consider-themselves-religious.
Greg Graffinhttps://www.hs.fi/haku/?query=greg+graffin tietää tämän paremmin kuin useimmat. Hän on legendaarisen punk-yhtyeen Bad Religionin laulaja, laulunkirjoittaja ja ainut pysyvä jäsen. Hän on myös eläintieteen tohtori ja tutkija, joka kirjoittaa kirjoja ja luennoi Cornellin yliopistossa evoluutiosta.
Akateemikkoperheeseen Wisconsiniin vuonna 1964 syntynyt Graffin perusti Bad Religionin Los Angelesissa vuonna 1980 koulukavereidensa Jay Bentleynhttps://www.hs.fi/haku/?query=jay+bentleyn, Jay Ziskroutin https://www.hs.fi/haku/?query=jay+ziskroutinja Brett Gurewitzin https://www.hs.fi/haku/?query=brett+gurewitzinkanssa. Ensimmäiset keikat olivat saman vuoden lopulla, ja bändin nimeä kantanut debyytti-ep ilmestyi helmikuussa 1981. Ep:tä seurasi albumi How Could Hell Be Any Worse? tammikuussa 1982.
Sen jälkeen Bad Religion on julkaissut 15 studioalbumia, kaksi livealbumia, kolme kokoelmaa, joululevyn ja 15 lp-levyn jättiboksin, käynyt läpi lukuisia miehistönvaihdoksia ja noussut lavoille ainakin 27:llä eri kiertueella tuhansia kertoja ympäri maailman. Se on julkaissut 21st Century Digital Boyn, Punk Rock Songin ja American Jesusin kaltaisia hittejä, inspiroinut seuraavan sukupolven yhtyeitä Green Daysta Blink-182:een ja opettanut faneilleen, että ateismi on ok ja tieteellinen maailmankuva cool.
Monelle, kuten allekirjoittaneelle, Bad Religion tuli tutuksi videopeleistä. You soi Tony Hawk’s Pro Skater 2:n soundtrackilla vuonna 2000. Sen kautta löysin No Control -levyn (1989), joka on yhtyeen parhaita.
Viimeisin studioalbumi on vuoden 2013 True North, jolla yhtye palasi kultakautensa nopeaan paahtoon. Bändi on menossa studioon taas tämän vuoden syksyllä. Tulevan levyn ensimaistiainen The Kids Are Alt-Right julkaistiin kesäkuussa, ja nyt bändi on kiertueella juhlistamassa vuoden 1988 klassikkoalbumiaan Suffer. Kiertue saavuttaa Oulun Qstockin lauantaina 28. heinäkuuta.
Graffin viettää yhä paljon aikaa bändin kotikaupungissa, mutta asuu vakituisesti New Yorkin osavaltion pohjoisosissa. Hänellä on talo, piha, kaksi lasta ja talli täynnä traktoreita.
Population Wars on Graffinin viimeisimmän kirjan nimi. Se ilmestyi vuonna 2015 ja käsittelee evoluutiota.
Kirjallaan Graffin haluaa perustella meille, miksi evoluutioteoriasta kannattaa olla kiinnostunut, ja kuinka voimme sen kautta ymmärtää, mikä eri ihmisryhmien välisessä vuorovaikutuksessa menee kerta toisensa jälkeen pieleen.
Siis: kuinka maapallon biologinen historia ja lajien kehityskulut informoivat meitä siitä, millainen toiminta on kannattavaa.
Tämä on Graffinille sydämenasia. Hän on vannoutunut ateisti ja evoluutioteorian kannattaja, joka ei usko elämän korkeampaan merkitykseen ja pitää vapaata tahtoa illuusiona.
Evoluution yleinen tarina on, että kilpailu ajaa kaikkea luonnossa kohtaamaamme, Graffin selittää puhelimessa kotoaan New Yorkista. Hän on kahden kiertuepätkän välisellä lomalla, johon sisältyy lueskelua ja kalareissuja lasten kanssa.
Ajatus lähti väestötieteilijästä Thomas Robert Malthusistahttps://www.hs.fi/haku/?query=thomas+robert+malthusista, joka järkeili 1700-luvun lopulla väestönkasvun johtavan taisteluun rajallisista resursseista, ja vaikutti suuresti Charles Darwininhttps://www.hs.fi/haku/?query=charles+darwinin teoriaan. Sieltä se levisi politiikan maailmaan ja näkyy nyt kaikissa menneissä ja nykyisissä geopoliittisissa kriiseissä.
Valtiotasolla tämä tarkoittaa sitä, että huonompiosaiset maat nähdään häviäjinä ja vauraat voittajina. Yhdysvalloissa meksikolaisia maalataan ”luusereiksi”, jotka yrittävät tunkea rajan yli paremman elämän toivossa.
”Moni uskoo, että ilman kilpailua valahtaisimme anarkiaan. Sekä akateemikot että muut pitävät sodankäyntiä ja konfliktia yhteiskuntaan elimellisesti kuuluvina asioina”, Graffin sanoo.
Hän pitää tätä vaarallisena ajatuksena ja yrittää kirjassaan perustella, miksi siitä pitäisi luopua. Graffin poimii ympäriltään esimerkkejä lajeista, jotka elävät rinta rinnan ja hyötyvät toinen toisistaan – ja ihmisistä, jotka yrittävät loputtomiin hallita ympäristöään siinä täysin onnistumatta.
Esimerkiksi talonomistajat yrittävät ratkaista pihoillaan elävien rikkaruohojen ja tuholaisten ongelman myrkyillä ja hiirenloukuilla, jotka vähentävät tuholaisten määrää vain hetkellisesti. Myrkkyjen myyminen perustuu ajatukseen, että populaatioita voidaan hävittää, ja että ongelmasta päästään niillä eroon.
Seuraavana kesänä tuholaiset ja rikkaruohot kuitenkin palaavat, sillä pitkän tähtäimen ratkaisu – populaatioiden hallinta ajan kanssa – on paljon vaikeampaa.
”Populaatioilla on tapana selvitä. On turhaa ajatella toisin”, Graffin kirjoittaa teoksen ensimmäisessä luvussa.
Kilpailun ja taistelun sijaan meidän tulisi keskittyä enemmän yhteistyöhön ja symbioosiin. Graffin puhuu Population Warsissa etupäässä pihallaan sekä tutkimusmatkoillaan havainnoimastaan luonnosta, mutta ajatus ulottuu myös ihmisryhmien välisiin suhteisiin. Kirjan aikajänne on miljardien vuosien mittainen ja kurottaa aikojen alun mikrohabitaateista Pohjois-Amerikan mantereella käytyihin sotiin, joissa Amerikan alkuperäiskansat joutuivat luopumaan maistaan.
Vaikka alkuperäiskansat laitettiin ahtaalle, heidän populaationsa eivät tuhoutuneet kokonaan. Graffin huomauttaa, että esimerkiksi irokeesit ovat mukautuneet ja kehittäneet viime vuosina onnistunutta kasinotoimintaa.
Väännetään vielä rautalangasta: mitkä ovat tärkeimmät Graffinin opit?
”Ensin meidän täytyisi muistaa, että olemme maapallon tärkein laji. Tämä ajatus on helppo omaksua, koska useimmat meistä pitävät itseään maailman tärkeimpänä ihmisenä”, Graffin sanoo ja naurahtaa.
Toiseksi: emme päässeet nykyiseen asemaamme kilpailemalla vaan tekemällä yhteistyötä muiden kanssa.
”Vaikka kuinka haluaisit ajatella toisin, totuus on, että valtaosa siitä, mitä olet elämässäsi saavuttanut, on myös muiden ansiota.”
Graffin toivoo, että nämä kaksi asiaa saisivat meidät muistamaan sen, mikä ajassamme on ensisijaista: luonto, joka tuhoutuu vauhdilla. Ihannemaailmassa valtiot lakkaisivat nahistelemasta ja yhdistäisivät voimansa. Pakolaisista pidettäisiin huolta ja pakolaisuuden juurisyihin puututtaisiin.
”Kaikki tämä on olennaisempaa kuin päivänpolitiikka tai se, mitä meidän presidenttimme sattuu twiittaamaan.”
The Kids Are Alt-Right on Bad Religionin uuden kappaleen nimi. Se ilmestyi kesäkuussa ja käsittelee ajankohtaisia aiheita juuri sellaisella suoruudella johon yhtyeen fanit ovat tottuneet.
Lyriikassa vilisevät kristalliyöt, soihdut, AR-15-kiväärit ja vaihtoehtoiset faktat. Vaihtoehtoiseen oikeistoon liittyminen esitetään eliksiirinä yksinäisyydelle.
Ihanaa! Bad Religionin edellinen albumi True North ilmestyi vuonna 2013, kun Barack Obama https://www.hs.fi/haku/?query=barack+obamaoli vielä presidenttinä. Monet ovat odottaneet yhtyeen reaktiota Donald Trumpin https://www.hs.fi/haku/?query=donald+trumpinaikakauteen.
Paluukappaleeseen on nivottu kaikki: internet-oikeiston nousu, Charlottesvillen tapahtumat, aselait ja fake news -retoriikka.
Juuri tällaista kommentointia Bad Religion on tehnyt aina. We’re Only Gonna Die (1982) oli taisteluhuuto itsekästä nykyihmistä vastaan, Flat Earth Society (1990) käsitteli tiedesokeutta ja Kyoto Now (2002) viittasi YK:n ilmastosopimukseen.
Näitä kappaleita olen itsekin laulanut 15-kesäisenä, puinut nyrkkiä ja neulonut anarkistimerkkiä hihaani.
Juuri nyt ehkä kaikkein puhuttelevin on vuoden 1992 Only Entertainment, jossa Graffin laulaa viihteellistyvästä massamediasta.
”You cannot distinguish chicanery from truth / See it’s only entertainment”, eli ”et erota petkutusta totuudesta / katsos, se on vain viihdettä”.
”Se oli 24 tunnin uutissyklin alkuaikoja”, Graffin muistelee kappaleen syntyä.
”Näimme, että ihmiset muodostavat näkemyksensä maailmasta massamedian kautta. Journalisteilla on mielettömästi valtaa.”
Graffin ihmettelee, kuinka valtamedia keskittää kohtuuttoman paljon resursseja Donald Trumpin twiiteistä uutisointiin samalla kun isot globaalit liikehdinnät jäävät huomiotta.
Hänen agendansa on sekä kirjoissaan että musiikissaan osoittaa, että kaikkien näiden otsikoiden ja uutistrendien alla on jotakin, mikä ei ole häviämässä.
”Mutta koska ympäristöjutut eivät houkuta yhtä paljon lukijoita, niitä tehdään vähemmän”, Graffin sanoo.
”Voit luultavasti tehdä haun oman sanomalehtesi sivuille ja katsoa, millaisia lukemia ympäristöjutut saavat. Olen varma, että enemmän ihmisiä kiinnostaa, mitä tämä typerä presidentti tänään sattui sanomaan.”
Vaan eikö Graffinia koskaan väsytä? Hän on yhtyeineen taistellut tuulimyllyjä vastaan kohta 40 vuotta, ja tuntuu, ettei historian suurta heiluria pysty seisauttamaan. Hetken oli paremmin, mutta nyt oikeistopopulismi valtaa taas tilaa ja Yhdysvallat vetäytyy ilmastosopimuksista. Venäjä sekaantuu vaaleihin ja Pohjois-Korean kanssa nahistellaan.
”Ei väsytä, mutta masentaa”, vastaa Graffin.
Fasismin vastustaminen ja ympäristön suojeleminen ovat aina olleet Bad Religionin polttoainetta. Teemoja, jotka häviävät välillä julkisesta keskustelusta, mutta eivät koskaan lakkaa olemasta.
”Ne ovat pimeä pilvi, joka on seurannut ihmiskuntaa koko sen historian ajan. Ne kuuluvat ihmisyyteen.”
Vuonna 2017 Graffin julkaisi kolmannen sooloalbuminsa Millport, jonka on tuottanut Bad Religionin kitaristi Brett Gurewitz ja jolla soittaa kolme punkyhtye Social Distortionin muusikkoa.
Levy on amerikkalaisesta juurimusiikista ammentava kantrilevy, mutta ”graffinoituna”.
Time of Need -kappale kuulostaa taustakuoroineen uskonnolliselta gospel-musiikilta. Kertosäkeessä Graffin kiteyttää koko uransa yhteen lauseeseen:
”No religion can help this time of need.”
Bad Religion esiintyy Oulun Qstockissa lauantaina 28. heinäkuuta.
Greg Graffinhttps://www.hs.fi/haku/?query=greg+graffin tietää tämän paremmin kuin useimmat. Hän on legendaarisen punk-yhtyeen Bad Religionin laulaja, laulunkirjoittaja ja ainut pysyvä jäsen. Hän on myös eläintieteen tohtori ja tutkija, joka kirjoittaa kirjoja ja luennoi Cornellin yliopistossa evoluutiosta.
Akateemikkoperheeseen Wisconsiniin vuonna 1964 syntynyt Graffin perusti Bad Religionin Los Angelesissa vuonna 1980 koulukavereidensa Jay Bentleynhttps://www.hs.fi/haku/?query=jay+bentleyn, Jay Ziskroutin https://www.hs.fi/haku/?query=jay+ziskroutinja Brett Gurewitzin https://www.hs.fi/haku/?query=brett+gurewitzinkanssa. Ensimmäiset keikat olivat saman vuoden lopulla, ja bändin nimeä kantanut debyytti-ep ilmestyi helmikuussa 1981. Ep:tä seurasi albumi How Could Hell Be Any Worse? tammikuussa 1982.
Sen jälkeen Bad Religion on julkaissut 15 studioalbumia, kaksi livealbumia, kolme kokoelmaa, joululevyn ja 15 lp-levyn jättiboksin, käynyt läpi lukuisia miehistönvaihdoksia ja noussut lavoille ainakin 27:llä eri kiertueella tuhansia kertoja ympäri maailman. Se on julkaissut 21st Century Digital Boyn, Punk Rock Songin ja American Jesusin kaltaisia hittejä, inspiroinut seuraavan sukupolven yhtyeitä Green Daysta Blink-182:een ja opettanut faneilleen, että ateismi on ok ja tieteellinen maailmankuva cool.
Monelle, kuten allekirjoittaneelle, Bad Religion tuli tutuksi videopeleistä. You soi Tony Hawk’s Pro Skater 2:n soundtrackilla vuonna 2000. Sen kautta löysin No Control -levyn (1989), joka on yhtyeen parhaita.
Viimeisin studioalbumi on vuoden 2013 True North, jolla yhtye palasi kultakautensa nopeaan paahtoon. Bändi on menossa studioon taas tämän vuoden syksyllä. Tulevan levyn ensimaistiainen The Kids Are Alt-Right julkaistiin kesäkuussa, ja nyt bändi on kiertueella juhlistamassa vuoden 1988 klassikkoalbumiaan Suffer. Kiertue saavuttaa Oulun Qstockin lauantaina 28. heinäkuuta.
Graffin viettää yhä paljon aikaa bändin kotikaupungissa, mutta asuu vakituisesti New Yorkin osavaltion pohjoisosissa. Hänellä on talo, piha, kaksi lasta ja talli täynnä traktoreita.
Population Wars on Graffinin viimeisimmän kirjan nimi. Se ilmestyi vuonna 2015 ja käsittelee evoluutiota.
Kirjallaan Graffin haluaa perustella meille, miksi evoluutioteoriasta kannattaa olla kiinnostunut, ja kuinka voimme sen kautta ymmärtää, mikä eri ihmisryhmien välisessä vuorovaikutuksessa menee kerta toisensa jälkeen pieleen.
Siis: kuinka maapallon biologinen historia ja lajien kehityskulut informoivat meitä siitä, millainen toiminta on kannattavaa.
Tämä on Graffinille sydämenasia. Hän on vannoutunut ateisti ja evoluutioteorian kannattaja, joka ei usko elämän korkeampaan merkitykseen ja pitää vapaata tahtoa illuusiona.
Evoluution yleinen tarina on, että kilpailu ajaa kaikkea luonnossa kohtaamaamme, Graffin selittää puhelimessa kotoaan New Yorkista. Hän on kahden kiertuepätkän välisellä lomalla, johon sisältyy lueskelua ja kalareissuja lasten kanssa.
Ajatus lähti väestötieteilijästä Thomas Robert Malthusistahttps://www.hs.fi/haku/?query=thomas+robert+malthusista, joka järkeili 1700-luvun lopulla väestönkasvun johtavan taisteluun rajallisista resursseista, ja vaikutti suuresti Charles Darwininhttps://www.hs.fi/haku/?query=charles+darwinin teoriaan. Sieltä se levisi politiikan maailmaan ja näkyy nyt kaikissa menneissä ja nykyisissä geopoliittisissa kriiseissä.
Valtiotasolla tämä tarkoittaa sitä, että huonompiosaiset maat nähdään häviäjinä ja vauraat voittajina. Yhdysvalloissa meksikolaisia maalataan ”luusereiksi”, jotka yrittävät tunkea rajan yli paremman elämän toivossa.
”Moni uskoo, että ilman kilpailua valahtaisimme anarkiaan. Sekä akateemikot että muut pitävät sodankäyntiä ja konfliktia yhteiskuntaan elimellisesti kuuluvina asioina”, Graffin sanoo.
Hän pitää tätä vaarallisena ajatuksena ja yrittää kirjassaan perustella, miksi siitä pitäisi luopua. Graffin poimii ympäriltään esimerkkejä lajeista, jotka elävät rinta rinnan ja hyötyvät toinen toisistaan – ja ihmisistä, jotka yrittävät loputtomiin hallita ympäristöään siinä täysin onnistumatta.
Esimerkiksi talonomistajat yrittävät ratkaista pihoillaan elävien rikkaruohojen ja tuholaisten ongelman myrkyillä ja hiirenloukuilla, jotka vähentävät tuholaisten määrää vain hetkellisesti. Myrkkyjen myyminen perustuu ajatukseen, että populaatioita voidaan hävittää, ja että ongelmasta päästään niillä eroon.
Seuraavana kesänä tuholaiset ja rikkaruohot kuitenkin palaavat, sillä pitkän tähtäimen ratkaisu – populaatioiden hallinta ajan kanssa – on paljon vaikeampaa.
”Populaatioilla on tapana selvitä. On turhaa ajatella toisin”, Graffin kirjoittaa teoksen ensimmäisessä luvussa.
Kilpailun ja taistelun sijaan meidän tulisi keskittyä enemmän yhteistyöhön ja symbioosiin. Graffin puhuu Population Warsissa etupäässä pihallaan sekä tutkimusmatkoillaan havainnoimastaan luonnosta, mutta ajatus ulottuu myös ihmisryhmien välisiin suhteisiin. Kirjan aikajänne on miljardien vuosien mittainen ja kurottaa aikojen alun mikrohabitaateista Pohjois-Amerikan mantereella käytyihin sotiin, joissa Amerikan alkuperäiskansat joutuivat luopumaan maistaan.
Vaikka alkuperäiskansat laitettiin ahtaalle, heidän populaationsa eivät tuhoutuneet kokonaan. Graffin huomauttaa, että esimerkiksi irokeesit ovat mukautuneet ja kehittäneet viime vuosina onnistunutta kasinotoimintaa.
Väännetään vielä rautalangasta: mitkä ovat tärkeimmät Graffinin opit?
”Ensin meidän täytyisi muistaa, että olemme maapallon tärkein laji. Tämä ajatus on helppo omaksua, koska useimmat meistä pitävät itseään maailman tärkeimpänä ihmisenä”, Graffin sanoo ja naurahtaa.
Toiseksi: emme päässeet nykyiseen asemaamme kilpailemalla vaan tekemällä yhteistyötä muiden kanssa.
”Vaikka kuinka haluaisit ajatella toisin, totuus on, että valtaosa siitä, mitä olet elämässäsi saavuttanut, on myös muiden ansiota.”
Graffin toivoo, että nämä kaksi asiaa saisivat meidät muistamaan sen, mikä ajassamme on ensisijaista: luonto, joka tuhoutuu vauhdilla. Ihannemaailmassa valtiot lakkaisivat nahistelemasta ja yhdistäisivät voimansa. Pakolaisista pidettäisiin huolta ja pakolaisuuden juurisyihin puututtaisiin.
”Kaikki tämä on olennaisempaa kuin päivänpolitiikka tai se, mitä meidän presidenttimme sattuu twiittaamaan.”
The Kids Are Alt-Right on Bad Religionin uuden kappaleen nimi. Se ilmestyi kesäkuussa ja käsittelee ajankohtaisia aiheita juuri sellaisella suoruudella johon yhtyeen fanit ovat tottuneet.
Lyriikassa vilisevät kristalliyöt, soihdut, AR-15-kiväärit ja vaihtoehtoiset faktat. Vaihtoehtoiseen oikeistoon liittyminen esitetään eliksiirinä yksinäisyydelle.
Ihanaa! Bad Religionin edellinen albumi True North ilmestyi vuonna 2013, kun Barack Obama https://www.hs.fi/haku/?query=barack+obamaoli vielä presidenttinä. Monet ovat odottaneet yhtyeen reaktiota Donald Trumpin https://www.hs.fi/haku/?query=donald+trumpinaikakauteen.
Paluukappaleeseen on nivottu kaikki: internet-oikeiston nousu, Charlottesvillen tapahtumat, aselait ja fake news -retoriikka.
Juuri tällaista kommentointia Bad Religion on tehnyt aina. We’re Only Gonna Die (1982) oli taisteluhuuto itsekästä nykyihmistä vastaan, Flat Earth Society (1990) käsitteli tiedesokeutta ja Kyoto Now (2002) viittasi YK:n ilmastosopimukseen.
Näitä kappaleita olen itsekin laulanut 15-kesäisenä, puinut nyrkkiä ja neulonut anarkistimerkkiä hihaani.
Juuri nyt ehkä kaikkein puhuttelevin on vuoden 1992 Only Entertainment, jossa Graffin laulaa viihteellistyvästä massamediasta.
”You cannot distinguish chicanery from truth / See it’s only entertainment”, eli ”et erota petkutusta totuudesta / katsos, se on vain viihdettä”.
”Se oli 24 tunnin uutissyklin alkuaikoja”, Graffin muistelee kappaleen syntyä.
”Näimme, että ihmiset muodostavat näkemyksensä maailmasta massamedian kautta. Journalisteilla on mielettömästi valtaa.”
Graffin ihmettelee, kuinka valtamedia keskittää kohtuuttoman paljon resursseja Donald Trumpin twiiteistä uutisointiin samalla kun isot globaalit liikehdinnät jäävät huomiotta.
Hänen agendansa on sekä kirjoissaan että musiikissaan osoittaa, että kaikkien näiden otsikoiden ja uutistrendien alla on jotakin, mikä ei ole häviämässä.
”Mutta koska ympäristöjutut eivät houkuta yhtä paljon lukijoita, niitä tehdään vähemmän”, Graffin sanoo.
”Voit luultavasti tehdä haun oman sanomalehtesi sivuille ja katsoa, millaisia lukemia ympäristöjutut saavat. Olen varma, että enemmän ihmisiä kiinnostaa, mitä tämä typerä presidentti tänään sattui sanomaan.”
Vaan eikö Graffinia koskaan väsytä? Hän on yhtyeineen taistellut tuulimyllyjä vastaan kohta 40 vuotta, ja tuntuu, ettei historian suurta heiluria pysty seisauttamaan. Hetken oli paremmin, mutta nyt oikeistopopulismi valtaa taas tilaa ja Yhdysvallat vetäytyy ilmastosopimuksista. Venäjä sekaantuu vaaleihin ja Pohjois-Korean kanssa nahistellaan.
”Ei väsytä, mutta masentaa”, vastaa Graffin.
Fasismin vastustaminen ja ympäristön suojeleminen ovat aina olleet Bad Religionin polttoainetta. Teemoja, jotka häviävät välillä julkisesta keskustelusta, mutta eivät koskaan lakkaa olemasta.
”Ne ovat pimeä pilvi, joka on seurannut ihmiskuntaa koko sen historian ajan. Ne kuuluvat ihmisyyteen.”
Vuonna 2017 Graffin julkaisi kolmannen sooloalbuminsa Millport, jonka on tuottanut Bad Religionin kitaristi Brett Gurewitz ja jolla soittaa kolme punkyhtye Social Distortionin muusikkoa.
Levy on amerikkalaisesta juurimusiikista ammentava kantrilevy, mutta ”graffinoituna”.
Time of Need -kappale kuulostaa taustakuoroineen uskonnolliselta gospel-musiikilta. Kertosäkeessä Graffin kiteyttää koko uransa yhteen lauseeseen:
”No religion can help this time of need.”
Bad Religion esiintyy Oulun Qstockissa lauantaina 28. heinäkuuta.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24