Kulttuuri

Kuuluisa ohjaaja Jacques Tati vieraili 1960-luvulla Helsingissä ja ihastui saunaan niin paljon, että halusi tehdä oharit suurlähettiläälle

Kino-Filmi oli aikoinaan Suomen tärkeimpiä ranskalaisten elokuvien maahantuojia. Ranskalaisia elokuvantekijöitä kävi vieraana myös Bio Rean ensi-illoissa Helsingissä. Toimitusjohtaja Aili Kannelin tyttäret muistelevat yhden elokuvateatteriperheen tarinaa.

Mies valokuvassa on pitkä ja vaalea, ja häntä naurattaa. Miehen ilme on niin velmu, että luultavasti hän on murjaissut juuri jonkin vitsin. Hänen vieressään seisovaa nuorehkoa naista ei sen sijaan hymyilytä yhtään. Ehkä hän on keskittynyt. Nainen puhuu mikrofoniin, koska toimii miehen tulkkina. Yleisöä ei näy, mutta kutsuvieraita on varmasti paikalla paljon, koska tämän tason vieraita ei Suomessa usein käy.

On vuosi 1969, ja elokuvateatteri Bio Reassa on alkamassa näytös.

Hauskannäköinen mies kuvassa on ranskalainen elokuvaohjaaja ja komedianäyttelijä Jacques Tati. Juuri se sama mies, jonka elokuvia Yle on näyttänyt koko tämän kuluvan kesän.

Kuuluisa ohjaaja kävi tuolloin Playtime-elokuvansa ensi-illassa Helsingissä. Sitä ei vain monikaan tiedä – tai ei enää muista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Hän naureskeli mulle tietenkin. Yritin olla kauhean vakava ja tulkata häntä. Mitä hän sitten mahtoi puhua, en muista”, kertoo Tetta Kannel, valokuvassa näkyvä nainen.


Kannel oli tilaisuudessa siksi, että hänen perheensä omisti elokuvateatterin. Bio Rea kuului Kino-Filmille, jonka toimitusjohtaja hänen äitinsä Aili Kannel oli.

Yhtiö oli maan suurimpia ranskalaisten elokuvaklassikoiden maahantuojia ja Bio Rea niiden ykkösnäyttämö. Kino-Filmin ansiosta Suomessa saatiin nähdä tuoreeltaan paitsi Tatin tuotantoa myös esimerkiksi sellaisia elokuvia kuin Cherbourgin sateenvarjot, Rochefortin tytöt ja Emmanuelle.


Eikä Tati suinkaan ollut ainoa Helsingissä nähty kansainvälinen elokuvavieras niihin aikoihin. Myös ohjaaja Claude Chabrol ja hänen silloinen näyttelijävaimonsa, hiljattain kuollut Stéphane Audran, kävivät visiitillä ”Reassa”.

Mutta kuka keksi tuoda ranskalaisvieraita Helsinkiin?

”Äiti, silloin 50-luvulla”, kertovat Aili Kannelin tyttäret Raili (s. 1948) ja Tetta Kannel (s. 1939).

Aili Kannel oli tutustunut Unifrance-organisaation Pohjoismaiden edustajaan Paul Mareauhun, joka oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Vuonna 1949 perustettu Unifrance edistää ranskalaisten elokuvien levittämistä.

Mareau yllytti häntä kutsumaan oman maansa elokuvakermaa Suomeen ja auttoi vierailujen toteutumisessa.


Kannelin perhe kutsui Tatin myös kotiinsa Espoon Westendiin, missä hän pääsi ensi kertaa elämässään saunaan ja ihastui ikihyviksi.

”Hän meni isän kanssa saunaan, eikä olisi millään halunnut tulla sieltä pois, vaikka meidät oli kutsuttu Ranskan suurlähetystöön päivälliselle. Häntä täytyi oikein patistaa, että pakko on lähteä, koska suurlähettiläs on kutsunut”, Raili Kannel kertoo.

Tetta Kannel muistelee Tatin tokaisseen, että ”tässä kodissa on niin hyvä tunnelma, että aion jäädä tänne pysyvästi.”

”Myöhästyimme ainakin tunnin ellei puolitoista.”

Seuraavana päivänä sisarukset hakivat ohjaajan autonkyytiin hotelli Vaakunasta ja veivät lentokentälle.

”Kyllä hän oli kauhean kiva mies. Tosi ihana. Humoristinen ja hauska jutuissaan”, siskot muistelevat selaillessaan samalla Tetta Kannelin kotona Lauttasaaressa pöydälle levitettyjä kymmeniä vanhoja kotialbumikuvia. Ne huokuvat nostalgiaa.


Kuvista näkee hyvin, millaista elämää suomalaisissa elokuvapiireissä tuolloin vietettiin. Oli suuria elokuvaväen juhlia Kulosaaressa, Kalastajatorpalla, milloin missäkin. Hienoja illallisjuhlia, joihin myös Kannelin lapset osallistuivat.

On myös kuvia vanhemmista eri vuosina Cannesin elokuvajuhlilla. Ulkomaisten elokuvien tuottaminen Suomeen ja vuokraaminen muille teattereille edellytti osallistumista myös kansainvälisille elokuvajuhlille.


Siskosten äiti Aili oli harvoja naisia alallaan. Siihen aikaan myös Adams-Filmiä johtanut Felicia Adams oli tunnettu elokuvapomo Helsingissä.

Aili Kannel peri ja jatkoi vanhempiensa Helmi ja Hugo Viljasen työtä. Viljaset pe­rustivat jo 1920-luvulla kaksi elokuvateatteria Kotkaan ja yhden Poriin. Vuonna 1937 he perustivat elokuvien maahantuontifirman Kino-Filmin ja kunnostivat Mikonkadulla sijainneen entisen Atlas-pankin tiloihin yli 600-paikkaisen elokuvateatteri Bio Rean ensi-iltateatterikseen. Lisäksi he omistivat Bio Aulan Liisankadulla.


Aloite elokuvateatterialalle siirtymisestä oli isoäidin. Viljaset olivat perustaneet sekatavarakaupan, mutta se ei riittänyt Helmille. Hän halusi jotain muuta.

Helmi Viljanen oli kotoisin Sotkamosta. Hän oli käynyt vain kansakoulun, mutta ei arkaillut ryhtyä yrittäjäksi elokuva-alalle. Hän oli innovatiivinen nainen. Helmi Viljanen oli se, joka keksi erikoistua ranskalaisiin elokuviin, koska amerikkalaisilla elokuvayhtiöillä oli jo Suomessa omat maahantuojansa. Ranskaa hän ei tosin osannut.

”Mutta jonkun sanakirjan kanssa hän luki niitä synopsiksia ja sanoi, että toi ja toi me otetaan”, Raili Kannel kertoo.

Alkuaikoina Helmi Viljanen myös keksi heidän teattereissaan esitetyille elokuville suomennetut nimet.

”Esimerkiksi tällaisia kuin Kasakkaruhtinaan panttivanki ja Jättiläisten laakso”, Tetta Kannel luettelee nauraen vanhoille lehtileikkeille, jotka ovat mainoksia Kotkassa pyörineistä mykkäelokuvista.

“Ensin Helmi ja sitten meidän äiti jatkoi sitä periaatetta, että näytettiin jotain eksoottista.”


Kino-Filmi osti myös puolalaisia ja japanilaisia elokuvia. Aili Kannelin johtajakaudella ohjelmistoon kuuluivat muun muassa Akira Kurosawan Helvetin portti, Andrzej Wajdan Koivikko ja Luís Buñuelin Päiväperho.

Aili Kannel oli myös rohkea ja ennakkoluuloton. Hänen ansiostaan ohjelmistoon valittiin esimerkiksi kotimainen Käpy selän alla vuonna 1966.

”Äiti sanoi heti, että tästä tulee kova juttu, nyt otetaan tämä. Ja se meni loistavasti kuten tiedetään. Siitä tuli todellinen kulttielokuva”, Tetta Kannel sanoo.

Yhtiö pyrki alusta asti yhteistyöhön laatuelokuvien ohjaajien ja tuottajien kanssa. Aili Kannel kävi ahkerasti Pariisissa tapaamassa elokuvatuottajia henkilökohtaisesti. Tetta ja kymmenen vuotta nuorempi Raili pääsivät vuorollaan äidin mukaan näille elokuvien ostosmatkoille.

”Meillä oli äidin kanssa todella kivaa. Muistan, että äiti oli reilu ja mukava nainen, joka ei ikinä valittanut mistään”, Raili Kannel kertoo.

Hän muistelee, että elokuvien oikeudet ostettiin aina viideksi vuodeksi, ja yritys sai silloin vuokrata elokuvia muihin elokuvateattereihin, ja ne kiersivätkin sitten ympäri maaseutua Suomessa.

”He halusivat usein sellaisen sopimuksen, jossa ostohinta ei ollut kovin paljon, mutta kun rahat olivat tulleet sisään, siitä piti maksaa hirveät tuotot tuottajalle. Äiti ei halunnut sitä. Hän halusi aina maksaa enemmän ja ottaa riskin.”

Välillä osui, välillä tuli huteja.

”Aina jännitettiin, miten ensi-ilta menee, ja aina soitettiin illalla, kun kassa oli laskettu, paljonko ihmisiä oli ollut.”

Esimerkiksi Angelika-elokuvat olivat Kino-Filmille yleisömenestyksiä.

Angelika oli sellainen varma nakki. Kun sen laittoi pyörimään, ihmiset tulivat katsomaan. Luulen, että heillä oli oikeudet kauemmin kuin sen viisi vuotta”, Raili Kannel kertoo.


1960-luvulla Bio Rea alkoi näyttää italowesternejä ja muita lännenelokuvia non-stop-päivänäytöksinä.

”Sen äiti keksi, että ruvetaankin pitämään päivänäytöksiä. Se oli oikein hyvä bisnes. Nuoria miehiä kävi valtavasti katsomassa niitä”, tyttäret kertovat.

1970-luvulla elokuvateatterialalla näkyi jo merkkejä uudesta ajasta. Helsingissä monet elokuvateatterit joutuivat laittamaan lapun luukulle, niin myös Bio Rea.

”Ihmettelen, että jälleen kerran täytyy juuri elokuvateatterin väistyä.”

Näin lausui tuohtunut toimitusjohtaja Aili Kannel Helsingin Sanomille kesäkuussa 1976. Kannel piti Rean sulkemista kulttuurinvastaisena tekona, koska se samalla autioitti entisestään kaupungin keskustaa. Kino-Filmille sen isoimman ja tunnetuimman elokuvasalin menettäminen oli myös valtava takaisku.

Paikan sulkeminen oli Aili Kannelille suuri pettymys ja surun aihe etenkin sen takia, että salia ei menetetty konkurssin takia vaan siksi, että kiinteistön omistanut Helsingin osuuspankki purki vuokrasopimuksen, vaikka sitä oli luvattu jatkaa. Tuon annetun lupauksen takia Kannel oli uskaltanut tilata saliin esimerkiksi uudet tuolit.

”He teettivät uudet kalliit ilmanvaihtosuunnitelmatkin ja tilasivat tuolit Ruotsista, ja sitten yhtäkkiä ilmoitettiin, että teillä on kaksi vuotta aikaa. Tuolit odottivat satamassa, mutta ne jouduttiin myymään”, tyttäret kertovat.

Bio Rean tilalle tuli Helsingin osakepankin atk-keskus.

Kino-Filmi jatkoi silti vielä toimintaansa muissa teattereissaan Helsingissä ja muualla, mutta kun Kannel jäi eläkkeelle 1985, ei kumpikaan tyttäristä halunnut jatkaa äitinsä ja isovanhempiensa työtä elokuva-alalla. Poika Markku Kannel oli työskennellyt filmipäällikkönä useamman vuoden, mutta hänkin lopetti Bio Rean sulkemisen myötä. Opettajaksi opiskellut Ritva Kannel eli monta vuotta ulkomailla diplomaatin rouvana ja Tetta Kannel loi uraa muotitaiteilijana Suomessa.


Ohjaaja Jacques Tati yrittikin Suomen-vierailullaan houkutella Tetta Kannelta lähtemään Pariisiin töihin luvaten järjestää hänelle töitä elokuvien pukusuunnittelijana.

”Se oli juuri niitä aikoja, jolloin kirjoitettiin, että hänen raha-asiansa ovat erittäin huonosti ja hänen on hyvin vaikea saada rahoitusta elokuviinsa. Sanoin, että en minä lähde mihinkään Ranskaan suunnittelemaan vaatteita, pysyn täällä ja teen sitä mistä saan palkkaa”, Tetta Kannel kertoo.

”Tietenkin äiti toivoi sitä, että oltaisiin tultu jatkajiksi. Joka tapauksessa yritys olisi muuttunut joksikin ihan muuksi”, sisarukset toteavat nyt.

”Varmaan olisi siirtynyt videoalalle. Mutta eihän sitäkään ole enää.”

Pssst... juttukeikan kulisseissa

Riitta Koivuranta, toimittaja:

”Kun Helsingin Sanomissa julkaistiin kesäkuussa artikkeli, joka kertoi Atlas-pankin rakennuttaman talon historiasta, toimitukseen saapui kirje. Siinä muistutettiin, että talossa toimi vuosikausia myös elokuvateatteri. Kirjeessä kerrottiin myös paikan perustajista ja täällä käyneistä kuuluisista ranskalaisvieraista, joista perheellä on kuviakin tallella. Kiinnostuimme. Millainen mahtaa olla tämän yhden helsinkiläisen elokuvateatteriperheen tarina?

Näiden ’leffasiskojen’ muisteluita oli kiehtovaa kuunnella. Pala jo hyvän aikaa sitten kadonnutta kaupunkikulttuuria heräsi eloon lauttasaarelaisella parvekkeella.”

Oikaisu 7.8. klo 11.56. Korjattu Paul Mareaun titteli.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Elokuvateatterit
  • Elokuvat
  • Kulttuuri
  • Riitta Koivuranta

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Sotilaslähde HS:lle: Venäläiskytkyinen Airiston Helmi ollut vuosia Puolustusvoimien ja Supon tarkkailun alla – ”Ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet”

    2. 2

      Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa – ”Raunioita tässä jo sammutetaan”

    3. 3

      Markku hakee Viipurista bensaa, seksiä ja puolisolle kukkia – Yhä useampi itärajan mies tuo myös hiv:n, mutta testeihin Markku ei mene

      Tilaajille
    4. 4

      Keskellä Pitäjänmäkeä seisoo ainutlaatuinen omakotitalo – Se muistuttaa siitä, että taksikuski Alvi Hirvosella oli yksi aivan erityinen asiakas

      Tilaajille
    5. 5

      Mitä Nokian johdossa tapahtui? Kirjan julkaiseva Risto Siilasmaa kertoo HS:lle yhtiön vaikeista vuosista Jorma Ollilan aikana 

      Tilaajille
    6. 6

      En haluaisi olla myrkyllinen mies, ja siksi tutkin itseni naistenlehden testissä

    7. 7

      ”Miljoona suomalaista pitää kouluttaa uudelleen” – Mutta kuka keksi hurjan luvun, joka vakiintui politiikan hokemaksi?

    8. 8

      Kun kaljatölkki osui Konsta Pylkkäsen, 28, selkään, hän muisti, etteivät nämä olekaan oikeita kavereita – Moni vammainen kokee kiusaamista ja syrjintää

    9. 9

      Jorma Ollila vastaa Siilasmaan kuvailemiin ongelmiin yhtiön johtamisessa – Väitteet ovat hänen mukaansa kärjistettyjä tai vääriä

      Tilaajille
    10. 10

      HS Paraisilla: Poliisi tutki vanhoja sotilasveneitä Airiston Helmi Oy -yrityksen laiturissa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Krp otti kaksi kiinni laajoissa etsinnöissä Turun seudulla, myös Puolustusvoimat osallistui operaatioon – tämä etsinnöistä ja epäillyistä talous­rikoksista tiedetään päivän jälkeen

    2. 2

      ”Hän ei lopeta koskaan” – Tällainen mies on rahalla, viinalla ja nuuskalla lapsia Helsingin keskustassa houkutellut sarjahyväksikäyttäjä

      Tilaajille
    3. 3

      Luksusautoja myydään verkossa muutamalla tonnilla – Mutta onko käytetty Jaguar S-Type hyvä ostos?

    4. 4

      Sotilaslähde HS:lle: Venäläiskytkyinen Airiston Helmi ollut vuosia Puolustusvoimien ja Supon tarkkailun alla – ”Ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet”

    5. 5

      Kaikki naiset eivät kohta kelpaa naisiksi yleisurheilun huipulla, ja tulkinta kohdistuu vahvasti yhteen juoksijaan – ”Ajassa voidaan palata sata vuotta taaksepäin”

    6. 6

      Nykylasten normaali on jotain, mitä me nelikymppiset emme edes olisi voineet nähdä

    7. 7

      Suomalainen turisti, älä luota poliisiin!

    8. 8

      HS Paraisilla: Poliisi tutki vanhoja sotilasveneitä Airiston Helmi Oy -yrityksen laiturissa

    9. 9

      Kokoomus hyökkäsi pääministeri Sipilää vastaan, Sipilä suuttui ja ryhtyi vasta­hyökkäykseen – Soini-äänestyksestä syttyneen riidan syy ilmeisesti väärin­ymmärrys

    10. 10

      Uusi nopea testi paljastaa, kuinka suuri on riski sairastua muistisairauteen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ihmisroskana” esitetty asunnoton alkoholisti Markku Korhonen ahdistui ja suuttui niin, että teki rikos­ilmoituksen – entinen yrittäjä auttoi pitkään muita, mutta päätyi itse sillan alle

    2. 2

      Virpi oli luokan priimus ja lääkäriperheen kultahippu – Hänestä tuli kirurgi, joka leikkasi potilaita lääkehuuruissa ja joutui lopulta vankilaan

      Tilaajille
    3. 3

      Puolella miljoonalla suomalaisella on riittämätön lukutaito – Testaa, kuinka hyvin itse ymmärrät lukemaasi

    4. 4

      Äiti riehui, ryyppäsi ja teki lopulta itsemurhan – Kun Sari Järn halusi ymmärtää miksi, hän löysi suvun synkän historian

      Tilaajille
    5. 5

      Krp otti kaksi kiinni laajoissa etsinnöissä Turun seudulla, myös Puolustusvoimat osallistui operaatioon – tämä etsinnöistä ja epäillyistä talous­rikoksista tiedetään päivän jälkeen

    6. 6

      Helsinkiläisnaisen auto saarrettiin traktorilla Nuuksiossa – ”Espoon sumputtaja” Lucas Heimsch perheineen kertoo nyt, mikä kaupunkilaisten käytöksessä mättää

    7. 7

      Espoolainen oppilas kuoli saatuaan sairaus­kohtauksen liikunta­tunnilla, jolla tehtiin piip-testiä – Testistä on annettu tarkat ohjeet kouluille, sanoo sivistys­toimen johtaja

    8. 8

      Miehet ovat usein tajuamattaan henkisen väkivallan uhreja – ”Miehillä voi olla parinkymmenen vuoden kokemus alistamisesta”

    9. 9

      ”Ongelmista ykkönen on viina, kakkonen on viina ja kolmonen on viina” – Ensihoidon eläköityvä vastuulääkäri Teuvo Määttä on nähnyt Helsingin pimeän puolen

    10. 10

      Siirtämäänsä autoa tuhonnut hinaus­auton kuljettaja herätti hämmennystä Vantaan Koivu­haassa – auto oli tarkoituskin viedä romutettavaksi, kertoo kuljettaja

    11. Näytä lisää