Kulttuuri

Maineikas taidemesenaatti Sara Hildén syntyi yhteiskunnan pohjalle, nousi huipulle kovalla työllä ja jätti salaisuutensa tutkijan avattavaksi kuolemansa jälkeen

Orpo oman onnensa ompelijatar voimaantui moderniksi naiseksi, jota miehet piirittivät. Mutta itsenäisyydestään hän ei luopunut – kuin kerran.

Huvipuiston naapurissa Särkänniemessä, korkealla ja kauniilla rantatontilla sijaitseva Sara Hildénin taidemuseo tarjoaa nähtäväksi huikean kokoelman modernin taiteen klassikoita – Picasso, Gris, Léger, Bonnard, Giacometti, Klee, de Chirico, Miró, Delvaux, Moore, Bacon, Morandi – sekä poikkeuksellisen korkeatasoisia vierailunäyttelyitä. Yhdessä ne houkuttelevat maailmantaiteen tamperelaiseen tyyssijaan vuosittain noin 50 000 kävijää.

Oikein.

Sara Hildén (1905–1993) polveutui ikä- ja taide­mesenaatti­toverinsa Maire Gullichsenin tavoin vauraasta suomen­ruotsalaisesta teollisuus­suvusta, joten taiteen tuntemukseen sekä keräilyyn riitti niin mahdollisuuksia kuin rahaakin.

Väärin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sara Hildén oli ruotsinkielinen.

Väärin. Hän oli syntyjään Saara Hilden ja opetteli ruotsia vasta aikuisiällä. Koulunkäynnin isovanhempiensa torpassa Lempäälässä varttunut tyttö joutui lopettamaan jo 13-vuotiaana, varattomuuden tähden. Äiti oli kuollut, isäänsä Saara ei edes tiennyt.

Suuren yleisön mielikuvat saattavat olla mitä tahansa, mutta taidepiireissä Sara Hildénin tausta toki tunnetaan.

Väärin. Edes taidehistorioitsija Anna Kortelaisella ei ollut aavistustakaan siitä. Mutta hänen syyskuussa ilmestyvä teoksensa Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää (Gummerus) kertoo kaiken. Elämäkerta sisältää dramaattisista juonenkäänteistä ja yksityiskohdista koostuvan tarinan, jollaista ei voi tapahtua oikeasti, mutta tämän ihmisen kohdalla tapahtui.

Hänen tarinansa hämmästyttää kuin elokuva.

Aloite elämäkertaan tuli Hildénin säätiöltä.

”Sain vapaat kädet kirjoittamiseen”, Kortelainen kertoo, ”ja pääsin perehtymään koko hänen yksityisarkistoonsa.”

Sitä riittää hyllymetreittäin. Hildén säästi kaiken, myös miehiltä saamansa hyvin arkaluontoiset kirjeet.


Dokument­tien myötä Hildénin tarina keriytyy taakse­päin, vähin­täänkin vuoteen 1918, ja paljastaa kaiken sen, mistä hän ei koskaan puhunut kenellekään mitään.

”Teenkö siis oikein, kun minä nyt kerron”, Kortelainen kysyy itseltään.

Ja vastaa:

”Omatuntoni on puhdas, koska hän jätti ne kaikki jäljet itsestään, mistä myös kiitän häntä teokseni jälkisanoissa. Valtavasti niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin lukeneena ihmisenä hän tiesi tarkkaan, että jos jättää jäljen, niin jossain vaiheessa joku kyllä nappaa siitä kiinni. Minulla on sellainen olo, että Sara on odottanut jonkun tulevan ja näyttävän hänen taustansa.”

Lienee lupa tulkita, että Hildén jätti salaisuutensa avattavaksi kuolemansa jälkeen.

”Juuri niin.”

Kun Kortelainen kolmisen vuotta sitten ryhtyi kirjoittamaan Sara Hildénin elämäkertaa ja kuulumisia vaihdettaessa kertoi hankkeestaan, jotkut pamauttivat, että ’aaaah, siinä oli sitten ikävä ihminen ja kauhea nainen’ – vaikka kukaan kommentoijista ei ollut koskaan edes tavannut Hildéniä, kuten pian kävi ilmi.

”Minua alkoi kutkuttaa. Miten ihmeessä hänellä voi olla sellainen maine? Eihän hän edes jättänyt päiväkirjoja, ja vain muutama Saran kirjoittama kirje on säilynyt.”


Kortelainen päättelee, että ihminen, joka ei koskaan puhu menneisyydestään eikä tunteistaan eikä ajatuksistaan, tulee helposti väärinymmärretyksi – varsinkin jos kyseessä on nainen.

Miehen kohdalla sellainen saattaisi vain vahvistaa auktoriteettia: ei mitään velvollisuutta kertoa kenellekään mitään. Mutta naisessa samaa pidetään häiritsevänä kovapintaisuutena.

Pidettiin silloin ja pidetään nyt.

Kortelainen halusi tietää, mitä Hildénin kovan pinnan alla on. Tai ylipäätään: mikä tekee ihmisestä kovapintaisen?

”Jos ei puhu siitä, mitä mielessä liikkuu, niin se ei tarkoita, etteikö siellä liikkuisi todella paljon. Ehkä vaikeneminen pikemminkin tarkoittaa, että ajatuksissa on paljon sellaista, mitä ei voi sanoa ääneen.”

Tampereella vaatimattomissa oloissa syntynyt Saara kasvoi Lempäälässä kartanon torpassa äidin puolen sukulaisten sekalaisen joukon jatkona.

Maaliskuussa 1918 sisällissodan rintama pysähtyi paikkakunnalle kuukaudeksi, kun valkoiset löivät punaiset ja katkaisivat radan Tampereelle. Parin viikon ajan punaiset yrittivät kiivaasti murtautua etelästä rintaman läpi Tampereen avuksi.

Kukaan ei tiedä, mitä 13-vuotias orpo tyttö näki. Tai koki vihan, paniikin ja sekasorron keskellä.

”Yksi hänen tarinansa opetuksista on se, että meidän jokaisen tulisi tietää, missä isovanhempamme olivat silloin, vaikka he eivät olisi ikinä edes maininneet koko vuotta. Tai vain ilmoittaneet, ettei heille tapahtunut silloin mitään, joten mitään kerrottavaa ei ole. Sekään ei tarkoita, etteikö kyseisessä vuodessa piilisi joku avain.”

Sisällissodan jälkeen Saara lähti Tampereelle piiaksi ja tekstiilitehtaaseen pumpulitytöksi. Luultavaa on, ettei hän muistanut synnyinkaupungistaan juuri mitään eikä ainakaan tuntenut ketään.

Samalla yhteys omaan kasvutaustaan katkesi. Kenen kanssa hän olisi puhunut siitä, mitä Lempäälän kirkonkylällä ja torpassa tapahtui?

Saattoi kaupunki tuntua armeliaaltakin. Kun kukaan ei tunne, välttyy kantamasta koko ajan kaikkea raskasta ja ikävää mukanaan.

Töissä Saara pärjäsi. Häneen selvästi luotettiin. Jo 20-vuotiaana hän pääsi apulaiseksi Puku-Aitta -nimiseen vaatetusliikkeeseen, ja pitkä ura miesten ja naisten vaatetusalalla alkoi.

Vähitellen etunimestä putosi yksi a, ja sukunimen e:n päälle ilmestyi aksentti.

”Hän oli työssään todella hyvä”, Kortelainen toteaa, ”mutta kovin pienipalkkaisessa työssä, ja alituinen muuttaminenkin osoitteesta toiseen liittyy siihen, että on taas ollut vaikeuksia maksaa vuokraa, joten lähdetään seuraavaan asuntoon. Se oli hyvin tyypillistä 1920- ja 1930-luvuilla.”

Palkkatasosta kertoo sekin, että Hildén asui vielä 1930-luvullakin porvarisperheissä huoneenvuokralaisena, vaikka teki jo vaativia ja vastuullisia töitä Tampereen pukutehtaassa ja muissa vaatetusliikkeissä, myös Porissa ja Helsingissä.


Ihailijoita kauniilla, urhei­lullisella, viisaalla ja menes­tyvällä naisella riitti. Yksi saattaa kirjoittaa liuska­kaupalla tunteistaan, toiset taas menevät karskisti suoraan asiaan.

”Mutta ihan kaikki vänkäävät ja vänkäävät”, Kortelainen kuvailee. ”Voin kuvitella, miten Sara on istunut pöytänsä ääressä tuskaantuneena kirjepino edessään, kun pitäisi vastata tuolle, tuolle ja tuolle… ja, kas, postia on tullut tuoltakin, mitä sekin vonkaa, naimisissa oleva mies.”

Saran vastauksia miehille on säilynyt vain vähän.

”Ne ovat hykerryttäviä! Niin maskuliinisia! Kun Sara lopulta vastaa, hänen kirjeensä on vähän niin kuin nykyajan tekstari. Tyyliin, että no, olen käynyt lenkillä Pyynikillä. Tai että on tässä ollut aika paljon duunia, en nyt oikein jaksa keskittyä.”

Nykykielellä voi sanoa, että hän eli pitkää nuoruutta. Silloin sellainen ei ollut tapana.

”Ja mitä miehiin tulee, sitten vaan next.”

Tunteettomuudesta ei ollut kysymys. Aikakaudelleen poikkeuksellisen itsenäinen nainen ei vain halunnut sitä roolia, joka oli tyrkyllä.

”Hän tajusi, että taloudellinen ja tunteellinen itsenäisyys on ainoa mitä hänellä on; itsenäisyys sanan kaikissa merkityksissä. Hän oli oppinut sellaiseksi aika surullisista syistä, ja jo ihan liian nuorena. Itsenäisyyttä hänellä ei ollut varaa antaa yhdellekään ihailijalle. Niitä tulee ja menee.”

”Tunnistamme tämän: tunteen perässä ei voi lähteä. Sellaiseen nähden itsellisessä elämässä on aivan liian suuri arvo, ja sitä Sara varjeli. Sekin oli hänessä hyvin modernia, taide- ja kirjallisuus­maun lisäksi.”

Sodan aikana Sara Hildén oli jo keski-ikäinen, liki nelikymppinen myymälänjohtaja. Hänen ikätoverinsa olivat äitejä, toiset isoäitejäkin – ja hän sen kun pyöritti ihailijoiden kaartia.

”Varmaan hän joutui vähän väliä punnitsemaan oman yksinäisyytensä ja rakkaudentarpeensa suhdetta. Mutta hän oli siitä poikkeuksellinen nainen, ettei hänessä ollut tippaakaan miellyttämisenhalua, eikä hän tehnyt mitään kompromisseja rakastuneisuuden tähden.”

”Eräs mies kirjoitti hänelle suorasukaisesti, että ’olet lemmenhaluinen ja otat tilaisuuden kun voit’. Voin kuvitella, miten Sara on vain todennut, että ’jaaha’. Hän toimi niin kuin mies.”

Suhde ruotsalaiseen liikemieheen John Anderssoniin kesti toistakymmentä vuotta. Tapaamisia oli loppujen lopuksi harvoin, mutta varsinkin mies kirjoitti usein.

”Kirjerakkaus, siis etärakkaus, onkin ehkä kaikkein onnistunein muoto rakkaudesta”, Kortelainen nauraa. ”Hotelli Tammerin huone 112, nykyisin 354, oli heidän huoneensa. Ja: tadaa!”

Juuri siihen huoneeseen Kortelainen on päivännyt kirjansa jälkisanat.

”Mutta ymmärrämme, että tulee sosiaalisia tilanteita, joissa Sara kiskaisee kätensä miehen käsikynkästä: hän ei halua esiintyä ihailijansa kanssa Tampereella. Ei halua, että kaikki näkevät, että hänellä on nyt tällainen herra. Hän ei ole valmis. Puuttuu sittenkin ehdoton lataus keskinäistä kemiaa, joka saisi ottamaan kiinni ja sanomaan kyllä, tämä on mun mies.”

Hyvä Sara! -teoksen tyyliin kuuluu, että kirjoittaja ei ota oikeudekseen osoittaa sormella, mitä rakkauselämässä tapahtui tai jäi tapahtumatta; eihän hän ollut paikalla. Kortelainen antaa kirjeiden ja muiden dokumenttien puhua.

Kun rakkaus sitten viimein todella iski, armeliaamminkin olisi voinut käydä. Sara Hildéniä kaksitoista vuotta nuorempi, rintamalla pitkään palvellut taiteilija Erik Enroth (1917–1975) oli alkoholisti.

”Käsitykseni on, että heidän välillään on ollut tosi voimakas kemia. Ei siten, että Sara olisi ollut kokematon vanhempi naisihminen, hänhän oli tosi kokenut, paljon kokeneempi kuin Erik. Mutta koskaan aiemmin ei ollut tapahtunut, että hänen on pakko saada juuri tuo mies, hinnalla millä hyvänsä.”


Kortelainen muistuttaa, että 1940-luvulla alkoholismista ei vielä tiedetty sitä, mitä siitä tiedetään nyt. Joten vaimo tuskin näki ennalta, miten suhteessa tulee käymään.

Pian pariskunnan kesken sovittiin, että vaimo elättää miehensä ja rahoittaa tämän kaikki työhön liittyvät menot vastineeksi syntyvistä maalauksista. Lisäksi Sara kustansi Erikin maailmanmatkat – ja ylipäätään järjesti kaiken, pelasti miehen retkahdusten tullen.

Niitä riitti.

”Sara maksoi hintaa joka ikinen päivä”, Kortelainen muotoilee.

Olisi – jälleen – väärin kuvitella, että vasta Enroth toi taiteen ja sen ostamisen sekä siten mesenaattina toimimisen puolisonsa elämään. Ensimmäiset teoksensa Hildén hankki jo 1930-luvulla kämppäkaveriltaan, taidemaalari Kalle Lehtomäeltä. Hankki, koska halusi ja pystyi – ja näki, että siitä oli toiselle apua.

Sodan jälkeen Hildénillä oli siis tovin koossa jopa oma pieni ydinperhe, sillä Erikin tapaamisen aikoihin hän oli myös adoptoinut sotalapseksi Ruotsiin annetun kahdeksanvuotiaan Kalevin.

”Herranjumala että oli jännittävää saada tietää tämäkin yksityiskohta”, Kortelainen puuskahtaa.


”Sara kirjoitti Kalevin kuolemaa tekevän äidin jäähyväiskirjeen sotalapseksi lähetetylle pojalleen. Siellä minä istuin arkistossa ja luin kovaksi ja kylmäksi väitetty naisen laatimaa riipaisevaa kirjettä! Naisen, joka heti tämän jälkeen adoptoi sen pojan itselleen, keski-ikäisenä, luopui vapaudestaan, huikentelevasta elämästä, matkustelusta.”

1960-luvun alussa Erik jätti Saran toisen naisen tähden. Nämä saivat myöhemmin kaksi lasta.

Miehen siihenastiset maalaukset jäivät vaimolle, ja ne kuuluvat yhtä Sara Hildénin taidemuseon kokoelmiin.

Kun Erik vuonna 1971 valittiin Helsingin juhlaviikkojen ensimmäiseksi vuoden taiteilijaksi, jonka kunniaksi Taidehalliin ripustetaan laaja retrospektiivinen näyttely, Sara kieltäytyi lainaamasta ensimmäistäkään taulua. Siitä puhumattakaan, että Erik olisi saanut niitä takaisin itselleen, saati parannella vanhoja töitään, kuten hän vaati.

Syntyi lihava riita, paljon lehtipalstametrejä ja lukuisia eri oikeusistuimien päätöksiä. Kortelainen uskoo, että Hildén tiesi hyvin, miltä se kaikki näytti ulospäin: köyhä arvostettu taiteilija vastaan rikas paha nainen.

”Kun avioeroon liittyy vielä tämmöinen ylimääräinen kiista, niin onhan se todella repivää. He taistelivat Erikin maalauksista kuin lapsista, ja oikeutta käytiin kuin huoltajuusriitaa. Tietenkin mukana on naisen kostoa: jos lähdet toisen matkaan, et enää näe lapsiasi; vieroitan heidät sinusta.”

Ottaen huomioon kaiken sen, mitä avioliitossa oli tapahtunut Kortelainen pitää Hildénin tylyä menettelyä kovin inhimillisenä.

”Kun hän kerrankin päästi yhden ihmisen lähelleen ja teki valtavia uhrauksia hänen hyväkseen, niin on aika ymmärrettävää, että hän kostaa sillä tavalla, jolla hän voi. Ei hän ollut pyhimys.”

Taidehallin näyttely toteutui, mutta ei niin takautuvana kuin oli tarkoitus.

Oikeus­istuin­ruljanssi päättyi lopulta pieneen postuumiin vahingonkorvaukseen Enrothille sekä niin sanottuun taiteilijan luokse­pääsy­oikeuteen, joka on voimassa yhä: tekijällä on oikeus nähdä toisen omistukseen siirtyneitä teoksiaan ja valokuvata niitä, mutta ei muuta.

Avioliittoa ja oikeusjuttua on käsitellyt myös Pia Andell dokumenttielokuvassaan Mesenaatti (2013).

Ruma riita kuuluu Hyvä Sara! -teoksen keskimmäiseen jaksoon nimeltä Tunnettu Sara, kuten Hildénin toiminta oman, erinomaisesti menestyneen vaatetusliikkeen johtajanakin. Lapsuutta ja Tampereen kauden alkua kuvaavan avaus­osan nimi on, luonnollisesti, Tuntematon Saara.

Miten ihmeessä kouluja käymätön torpan tyttö, sittemmin piika ja pitkää päivää puurtava ompelijatar saattoi kehittyä merkittäväksi liikkeenjohtajaksi?

Kortelainen ratkoo arvoitusta Lotta Svärd -järjestön avulla. Hildén liittyi siihen 1930-luvulla.

”Järjestöä luotsannut Fanni Luukkonen korosti, että naisilta ei odoteta johtajuutta ja että useimmat naiset varmaan itsekin ajattelevat, ettei heistä ole johtajiksi – mutta etenkin sitä, että johtajuuteen voi oppia.”

Lotta Svärdin naiset perustivat paljon yrityksiä suojeluskunnan rahoittamiseksi. Kortelainen puhuu rahantekokoneista.

”Kaikkien piti koko ajan myydä ties mitä virkkuutuotteita ja tehdä rahaa. Lotta Svärd ei ollut vain ja ainoastaan militäärinen organisaatio vaan rohkaisi mimmejä, joista osa oli lähtöisin hyvin vaatimattomistakin olosuhteista, kuten Sara. Tosin hän sielläkin varmasti salasi taustansa.”

Ennen sotia partio oli Lotta Svärdin lisäksi ainoa toinen organisaatio, jossa nainen saattoi kouliintua johtajuuteen.

Sopii myös hämmästellä, mistä Sara Hildén ammensi taiteelliset mieltymyksensä. Hänen modernistiseen makuunsa jopa oman aviomiehen ekspressionismi ja kubismi olivat suorastaan jälkijättöisiä.

”Oletusarvo oman onnensa ompelijattaren taidemaulle on se, että hän lähtisi huutokaupoista ostamaan kipsikehyksisiä perinnemaisemia. Vaan tässä tapauksessa ei.”

”Minun teoriani mukaan Sara oli synnynnäisesti visuaalinen ihminen. Hänellä oli visuaalisuuden lahja, ja siksi hän oli vaatetuksen ja muodin kehittynyttä silmää edellyttävällä alalla. Jo Tam-puvun aikana 1950-luvulla hän teki sisäänostot ja myös antoi tuotantopuolelle koko ajan vinkkejä siitä, mihin suuntaan asujen tuotekehittelyssä pitäisi mennä.”

Kortelaisen katsannossa Hildén on ytimiään myöten moderni ihminen.

”Ehkä joskus on niin, että moderni elämä tuottaa modernistisen maun.”

Hänelle oli itsestään selvää, että hän on vaikkapa Alberto Vianin Suuri äiti (1966). Missään tapauksessa hän ei ole esimerkiksi Victor Westerholmin Lehmiä koivumetsässä (1886).


Aluksi matkus­taminen merkitsi bisnestä, vaatteiden sisään­ostoa. Mutta vuodesta 1961 lähtien Hildén matkusti myös pelkän taiteen tähden.

”Hän oli valmis. Kuinka moni muu keski-ikäinen ihminen, joka ei ole millään lailla taiteen ammattilainen, tuntee olonsa kotoisaksi Venetsian biennaalissa ja Kasselin Documentassa – ja heti ensimmäisellä kerralla?”

Kortelainen uskoo, että Hildén löysi kyseisistä nykytaiteen katselmuksista sen, mitä koki itse olevansa.

”Koska Sarasta puuttui kokonaan naisellinen miellyttämisenhalu, hän ei taiteenkaan kohdalla miettinyt, oliko jokin teos niin sanotusti sopiva vai ei. Hän ei välittänyt yhtään siitä, mitä ihmiset piittaavat.”

Suomalainen taidekenttä ei kehittynyt samaa tahtia Hildénin kanssa, vaan hän kulki edellä.

Elämäkerran päättää jakso nimeltä Onnellinen Sara.

Nimi sisältää ison väitteen.

Olemattoman lapsuuden, pitkän ja epäsovinnaisen nuoruuden sekä keski-iän epäonnistuvan rouvakokeilun jälkeen hän on hyvin onneton ja sairastuu usein. Avioero, jota hän ei kaikesta huolimatta halunnut, merkitsee pientä raivoisaa kuolemaa.

”Mutta hän nousee kuolleista, ja edessä on pitkä vanhuus”, Kortelainen riemuitsee. ”Väitän, että hän oli silloin todella onnellinen. Taiteenkeräilystä hän löysi elämäntehtävän, jossa voi auttaa muitakin kuin ystäviään ja tuttaviaan.”


Hildén nousi taide­poliittiseksi vaikut­tajaksi, joka halusi kuitenkin pysytellä taustalla ja työnsi esille tärkeitä asian­tuntijoita: E. J. Vehmas, Salme Sarajas-Korte, Leena Peltola.

”Hän ikään kuin eli vapaan taiteilijan elämää edistämällä toisten asioita, tekemällä taiteilijoiden työtä mahdolliseksi”, Anna Kortelainen summaa.

”Ikään kuin hän olisi vihdoinkin löytänyt elämänsä tarkoituksen – ja semmoinen selvästikin tekee onnelliseksi. Joku löytää sen 21-vuotiaana, hän löysi sen keski-iän jälkeen.”

Nimikkomuseo Särkänniemessä oli täyttymys.

Avustajan työntäessä Sara Hildéniä saleissa ja pihan veistospuistossa hän saattoi katsella myös rantavesiin. Siellä hän oli uinut kesäisin monet kerrat juuri Lempäälästä tulleena köyhänä ja orpona tyttönä.

Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää. Gummerus. 440 s. Ilmestyy syyskuussa. Sara Hildén ja klassikot -näyttely esittelee Sara Hildénin valitsemia klassikkoteoksia ja piirtää mesenaatin muotokuvaa, Sara Hildénin taidemuseo, 22.9.–20.1.

Kuka?

Anna Kortelainen



 Vapaa kirjailija ja taidehistorioitsija.

 Syntynyt 1968 Helsingissä. Asuu Helsingissä, yksi aikuinen lapsi.

 Väitteli filosofian tohtoriksi Turun yliopistossa 2002.

 Vuoden tiedekirja -palkinto 2002, Larin Paraske -palkinto ja Tietokirjailijapalkinto 2007, Pro Finlandia -mitali 2016, Tieto-Finlandia-ehdokkaana kolmesti.

 Tietokirjoja, muun muassa Levoton nainen – hysterian kulttuurihistoriaa (2003) ja Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina (2002).

 Kaksi romaania: Ei kenenkään maassa (2012) ja Siemen (2016). Kolmas romaani tekeillä.

 Kirjoittanut esseitä, novelleja, kolumneja sekä muita tekstejä, juontanut ja käsikirjoittanut Ylen Taidetta koteihin -sarjaa Jan Kailan kanssa sekä 10 kirjaa -kirjallisuusohjelmia Timo Harakan kanssa. Kuratoinut useita näyttelyjä.

 Sara Hildénin taidemuseossa hän kävi usein omin päin jo koululaisena, mutta ei koskaan törmännyt siellä toiseen Sara Hildéniin.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuvataide
  • Elämäkerta
  • Kulttuuri
  • Antti Majander

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Hyvää pari­suhdetta ei ratkaise seksi, raha tai lasten­kasvatus, vaan nämä kaksi syvempää ulottuvuutta

    2. 2

      Eero Kärtevä luki lääketieteen pääsykokeisiin aamuseitsemästä iltakymmeneen ja vei kirjat armeijavuonna mukanaan metsäänkin – Miltä tuntuu, kun joku huijaa pääsykokeessa?

    3. 3

      Ennennäkemätön huijaus­epäily Helsingin lääke­tieteellisen pääsy­kokeissa: Surkeasti vastanneen kokelaan papereihin ilmestyi mystisesti täydelliset vastaukset

    4. 4

      Brittimedia: EU varautuu brexit-neuvotteluiden romahtamiseen

    5. 5

      Sipoo vaihtoi arvorakennuksen 10 000 euroon ja purettavaan hometaloon – ostajat laittoivat rakennuksen heti myyntiin 620 000 eurolla

    6. 6

      Näin lääketieteellisen pääsykoehuijaus toteutettiin – Huijarikaksikko peukaloi alkuperäistä valintakoepaperia, tässä ovat käytetyt mallivastaukset

    7. 7

      Amerikkalais­nuoret imevät nyt myrkkyä muisti­tikusta – Sähkö­tupakka Juulista tuli trendi­pahe, jota myyjä pitää petollisena: ”Se pilaa kaiken”

      Tilaajille
    8. 8

      Helsinkiin rakennetaan historian kallein sairaala – Tällainen yhdeksännumeroisen summan nielevästä rakennuksesta tulee

    9. 9

      Ilmatieteen laitos varoittaa: Myrsky iskee illalla Etelä-Suomeen – Helsingin pelastuslaitos: Tuuli uhkaa taloja

    10. 10

      Kauppakeskus Redin arkkitehti vertasi ostaria riemastuttavasti Italian Sienaan ja käski mennä muualle, jos ei innosta – selvitimme vertauksen todenperäisyyttä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Hyvää pari­suhdetta ei ratkaise seksi, raha tai lasten­kasvatus, vaan nämä kaksi syvempää ulottuvuutta

    2. 2

      Ennennäkemätön huijaus­epäily Helsingin lääke­tieteellisen pääsy­kokeissa: Surkeasti vastanneen kokelaan papereihin ilmestyi mystisesti täydelliset vastaukset

    3. 3

      Taksikuski tuijotti vaihdekeppiä, ajoi madellen ja vaati maksua käteisellä Helsingin keskustassa – Teippihuijaus paljastui, kun Inari Suomela valitti sekavasta kyydistä taksiyhtiöön

    4. 4

      Onko kuvassa näkemäsi nainen nuori vai vanha? Yksi kuuluisimmista illuusioista on elänyt vuodesta 1915 internetin keskustelupalstoille — Nyt tutkijat selvittivät sata vuotta vanhan kuvan ”jujun”

    5. 5

      Amerikkalais­nuoret imevät nyt myrkkyä muisti­tikusta – Sähkö­tupakka Juulista tuli trendi­pahe, jota myyjä pitää petollisena: ”Se pilaa kaiken”

      Tilaajille
    6. 6

      Friteerattuun kanaan erikoistunut pikaruokaketju Kentucky Fried Chicken tulee Suomeen

    7. 7

      Suomalaista miesnäyttelijää syytetään raiskauksesta

    8. 8

      Ylivelkaisen vanhemman kuolema sekoitti elämäni ja ajoi minut työttömäksi

    9. 9

      Kiira Korven tilitys entisistä valmentajistaan on karua luettavaa: ”Jälkeenpäin on ollut pysäyttävää tajuta, kuinka pahoin voin”

    10. 10

      Kun kirjailijasta tehtiin ennustaja: Ilkka Remes kirjoitti Turun saariston ratsiasta jo vuosia sitten, ja se tuskin oli vahinko

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Köyhien lasten hätä alkoi näkyä, kun toimeentulotuki siirtyi Kelan hoitoon – ”Tapaan lapsia, jotka ovat silmät pyöreinä, kun vien heille juustoa tai jogurttia”

    2. 2

      Hyvää pari­suhdetta ei ratkaise seksi, raha tai lasten­kasvatus, vaan nämä kaksi syvempää ulottuvuutta

    3. 3

      Puolella miljoonalla suomalaisella on riittämätön lukutaito – Testaa, kuinka hyvin itse ymmärrät lukemaasi

    4. 4

      Äiti riehui, ryyppäsi ja teki lopulta itsemurhan – Kun Sari Järn halusi ymmärtää miksi, hän löysi suvun synkän historian

      Tilaajille
    5. 5

      Krp ottanut kiinni kolmannen henkilön Turun seudun laajoissa kotietsinnöissä – ”Etsinnät sujuneet suunnitelmien mukaan”

    6. 6

      Sotilaslähde HS:lle: Airiston Helmi ollut vuosia Puolustus­voimien ja Supon tarkkailussa – ”Ne hankkivat strategisia kohteita ja me olemme hölmöjä, kun olemme myyneet”

    7. 7

      Työelämä on ajautunut aivot turruttavaksi silpuksi, mikä ajaa kolmekymppiset työkyvyttömyyteen – Aivotutkijoiden ratkaisu on uusi työaika, ja näin se toimii

      Tilaajille
    8. 8

      Markku hakee Viipurista bensaa, seksiä ja puolisolle kukkia – Yhä useampi itärajan mies tuo myös hiv:n, mutta testeihin Markku ei mene

      Tilaajille
    9. 9

      Onko kuvassa näkemäsi nainen nuori vai vanha? Yksi kuuluisimmista illuusioista on elänyt vuodesta 1915 internetin keskustelupalstoille — Nyt tutkijat selvittivät sata vuotta vanhan kuvan ”jujun”

    10. 10

      ”Hän ei lopeta koskaan” – Tällainen mies on rahalla, viinalla ja nuuskalla lapsia Helsingin keskustassa houkutellut sarjahyväksikäyttäjä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. UEFA palkitsi HJK:n ruohonjuuritason työstä parhaan seuran -palkinnolla – pelaajamäärä kasvanut yli 600:lla
    3. Pörssiklubi äänestää tänä iltana naisten pääsystä jäseniksi – HS kertoo tuloksen tuoreeltaan
    4. Eero Kärtevä luki lääketieteen pääsykokeisiin aamuseitsemästä iltakymmeneen ja vei kirjat armeijavuonna mukanaan metsäänkin – Miltä tuntuu, kun joku huijaa pääsykokeessa?
    5. Kommentoiko Venäjän pää­ministeri Medvedev krp:n operaatiota Turun saaristossa? HS:n suora lähetys ja hetki hetkeltä -seuranta noin kello 17 jälkeen
    6. Poliisilta lisätietoa Tampereella tapahtuneesta kiristyksestä ja henkirikoksesta: 69-vuotias mies lähti naisen kanssa ravintolasta, joutui kiristyksen kohteeksi ja kuoli lyönnin seurauksena
    7. Italian entinen maajoukkuehyökkääjä kiistää dopingin – sanoo saaneensa kiellettyä ainetta saastuneesta ruuasta
    8. Brittimedia: EU varautuu brexit-neuvotteluiden romahtamiseen
    9. Uuden Harry Potter -elokuvan traileri paljastaa niin yllättävän tiedon Voldemortin lemmikkikäärmeestä, että fanien on ollut vaikeaa hyväksyä sitä
    10. Miehen epäillään lyöneen teräaseella toista miestä jalkakäytävällä Malmilla – Tekijä ilmoittautui itse poliisille
    11. MTV: Poliisi epäilee NHL-hyökkääjä Jori Lehterän sekaantuneen laajaan kokaiinivyyhtiin
    12. Näytä lisää